Päiväkoti -Pienten lasten kiusaaminen

Alle kouluikäisten lasten kiusaamiseen on herätty viime vuosina. Aiheesta on tehty monia tutkimuksia, jotka kertovat meille tärkeää tietoa pienten lasten kiusaamiseen liittyen. Tästä pääset esimerkiksi MLL ja Folkhälsanin yhteistyössä toteutettuun tutkimukseen. Aiheesta on myös paljon hyvää kirjallisuutta kuten Pienet lapset ja kiusaamisen ehkäisy (Laura Repo, Ps-kustannus, 2015).

On todella mahtavaa, että puhutaan jo pienten lasten kiusaamisesta ja kiusaamisen ehkäisystä. Sillä pieniin lapsiin voimme vaikuttaa niin valtavasti ja ohjata heitä oikeaan suuntaan ja käytökseen. Eli mitä aikasemmin puututaan, sen parempi.Minä olen sitä mieltä, että kiusaamiselle pitää olla nollatoleranssi ja se on aina vääriin. Siihen on myös aina puututtava. Alle kouluikäiset lapset kiusaavat siinä missä kouluikäisetkin.

Kiusaaminen määritellään tahalliseksi, tietoiseksi, toistuvaksi ja systemaattiseksi vallan ja voiman väärinkäyttöksi, jossa henkilö on toistuvasti alakynnessä tai hänen on vaikea puolustautua. Voimasuhteet ovat epätasapainoiset. Kiusaamiseen voi liittyä ulkopuolelle jättämistä, kiristämistä, lyömistä, tönimistä, lällättelyä ja nimittelyä. Kiusaaminen on usein ryhmäilmiö ja toiset lapset voivat lisätä tai sammuttaa kiusaamisen.

Minä olen itse sitä mieltä, että kukaan lapsi ei synny kiusaajaksi. Ei oikeasti kukaan. Toiset lapset on toisilleen vain lapsia. Kiusaava lapsi on oppinut vääränlaisia toimintatapoja tai mahdollisesti hänen itsehillinnän taitonsa eivät ole vielä riittävästi kehittyneet. Kiusaamisessa voi siis olla kyse siitä, että lapsi harjoittelee vielä sosiaalisia taitoja ja tunnetaitoja, hyviä käytöstapoja ja yhdessä olemista toisten kanssa. Lapsen ei-toivottuun käytökseen tulee aina puuttua. Eli minä painotan kiusaamisessa todella paljon aikuisten vastuuta. Aikuisten tehtävä on opettaa lapsille toivottua kanssakäymistä ja kertoa mikä ei ole sallittua.Aikuisten on samalla hyvä pysähtyä tutkimaan itseään omia ennakkoluulojaan, sillä monesti me aikuiset viljelemme tätä kiusaamisen kulttuuria omalla puheellamme.

Kiusaamisen selvittäminen on aina aikuisen vastuulla ja siihen tulee puuttua herkästi. Kun lapsi kertoo kiusaamisesta, asiaa pitää alkaa aikuisten toimesta selvittää. Aikainen puuttuminen vaikuttaa kiusaamisen katkaisemiseen. Se myös välittää lapsille sen viestin, että aikuiset ovat kiusaamista vastaan, heille voi kertoa ja luottaa siihen, että aikuiset puuttuvat ja selvittävät tilanteen. Luottamus on oleellista ja se, että lapsi kokee tulevansa kuulluksi. On tärkeää, että aikuinen on sensitiivinen ja osaa mennä tilanteeseen syyllistämättä ketään, vaan antaa jokaiselle lapselle mahdollisuuden kertoa mitä on tapahtunut, jolloin jokainen tulee kuulluksi ja asiaa voidaan alkaa selvittämään. Minusta on myös tärkeää luottaa lapsiin ja antaa heidän myös leikkiä ns. rauhassa ja luottaa siihen, että lapset osaavat tiettyyn pisteeseen asti selvittää ristiriitatilanteita. Kun he tarvitsevat apua, on vastassa sensitiivinen aikuinen, johon lapsi luottaa ja joka tulee auttamaan, jos tilanne sitä vaatii.

Me myös käytämme samaa kiusaaminen usein väärin, myös sellaisissa tilanteissa, joka ei ole kiusaamista. Lapsi kuitenkin oppii silloin, että kaikki ikävä tarkoittaa kiusaamista ja voi alkaa myös itse käyttää sanaa väärässä tarkoituksessa. Eli sanan kanssa pitää olla tarkka ja lapsen kanssa keskustella mitä kiusaaminen on, mitä se tarkoittaa ja mikä on esimerkiksi riitelyä ja ristiriitojen selvittelyä tai mikä erimielisyyttä eikä kiusaamista. Kiusaamisen sijaan voi puhua epäreilusta tai loukkaavasta käytöksestä.

Omassa työssä olen kohdannut tilanteita, jotka ovat melko tyypillisiä pienten lasten keskuudessa. Monet lapset voivat kiristää toista lasta synttärikutsulla, ”Sä et pääse mun synttäreille, jos sä et nyt tee niinku näin” tai muuta vastaavaa. Olen myös kuullut nimittelyä ja rumaa puhetta, kuten: ”Sulla on kyllä ruma mekko”. Tilanteet vaativat aina keskustelua, miltä sinusta tuntuu, miltä kaverista tuntuu, miksi sanoit mitä sanoit, miltä sama asia tuntuisi sinusta itsestäsi, huomaatko, että kaverille tuli paha mieli, mikä tässä tilanteessa voisi auttaa… Keskustelun avulla on mahdollista kuulla lasta, puhua tunteista ja ohjata oikeaan käytökseen. Usein lapsen empatiakykyyn vetoaminen toimii. Myös aikuinen voi kertoa olevansa surullinen ja kertoa, että hänellekin tuli paha mieli tilanteesta ja yhdessä voidaan miettiä ratkaisua.

Paljon olen kohdannut myös tönimistä, puremista ja lyömistä. Näitä on on aika paljon pienten lasten kanssa, jotka eivät osaa vielä puhua, eivätkä löydä kanavaa ilmaista tunteitaan. Silloin kun ei ole sanoja, korostuu vielä erityisesti aikuisen rooli ja tilanteiden sanoittaminen. Lapset ottavat myös todella paljon tavaroita toisiltaan ja sitä näkee usein isommilla ja pienemmillä. He kiinnostuvat usein siitä mikä toisella on, eikä vastaava vapaana oleva kelpaa. Usein näkee, että aikuinen pyytää antamaan tavaraa takaisin, lapsi ei anna, joten aikuinen ottaa lapselta kädestä ja palauttaa tavaran alkuperäiselle haltijalle. Tämä on ristiriitaista. Aikuisen on tärkeää olla johdonmukainen ja toimia itse sen mukaan, mitä opettaa. Näissäkin tilanteissa on tärkeää kertoa ja osoittaa, miten paha mieli toiselle tuli asiasta ja miettiä ratkaisua tilanteeseen.

Useissa päiväkodeissa on käytössä MiniVerso verataissovittelu menetelmä. Menetelmässä ajatuksena on kasvattajien asenteiden muuttaminen niin, että ristiriitatilanteet ymmärrettäisiin tavalliseen elämään kuuluviksi ja erimielisyyksien ratkaiseminen enemmän oppimistilanteeksi kuin hankalaksi tai ikäväksi välikohtaukseksi. MiniVerso antaa riitatilanteissa mahdollisuuden lapselle muuttaa toimintatapaansa riidoissa rakentavammaksi kuin se tapa, jolla hän on aiemmin toiminut konflikteissa. Lapsi oppii sovittelevampaa käyttäytymistä vain harjoitellen ja sovitellen toistojen kautta. (kappale lainattu verso.fi -sivulta)

Olisi mahtavaa, jos voisimme rakentaa kiusaamisesta vapaata kulttuuria. Meistä aikuisistahan se on paljon lähtöisin.Me vaikutamme siihen, että lapsistamme kasvaa ystävällisiä, toiset huomioon ottavia, empaattisia, sosiaalisesti taitavia ja vuorovaikutteisia ihmisiä, jotka osaavat puolustaa itseään ja ystäviään. Samalla aikuisten on tärkeää toimia itse samoin, kun vaatii lapsilta.

Minusta on kamala ajatus, että tulisi hyväksyä se, että aina maailmassa kiusataan. En halua hyväksyä kiusaamista ja haluan vaikuttaa asiaan omalla toiminnalla, niin kuin meidän jokaisen on mahdollista.

-Iida

Kommentit (4)
  1. Kiusaamisen määritteleminen ei ole kovin yksinkertaista, sillä teon sijaan se on riippuvainen kohteen kokemuksesta. Samanlainen teko voi kohteesta riippuen herättää erilaisen tunteen ja vastareaktion. Toiselle joku on iso asia, jollekin toiselle tuskin huomattava.

    Itse en oikein pidä siitä, miten tämä kiusaamiskeskustelu tuntuu olevan niin kovin muodikasta. Aikuiset puhuvat Kiva-koulusta, Versosta ja MiniVersosta. Somessa avataan vuosien takaisia koulukiusaamiskokemuksia. Keskustelu kiusaamisesta karkaa helposti ulkokultaisuuksiin ja kliseisiin. Harva muistaa kertoa niille lapsille, että kiusaaminen ja ristiriitaiset tilanteet ei ät kuulu vain lapsuuteen, vaan jatkuvat läpi elämän. On tärkeää oppia puolustamaan ja ratkomaan, sillä AIKUISETKIN. Ja AIKUISENAKIN. Tämän asian ymmärtäminen auttoi omia koululaisiani näkemään kiusaamiden ja ristiriitatilanteiden ratkomisen opettelun merkityksen. Ei vain tänään, tarvitset taitoa puolustaa omaa oikeuttasi myös aikuisena.

    Pieni lapsi käyttää niitä keinoja, jotka toimivat. Kun tönäisen kaverin pois keinusta, on keinu vapaa ja minä pääsen siihen. Vaikka vain hetkeksi, ennen kuin se aikuinen taas juoksee paikalle.
    Kun tahdon punaisen lapion, minä saan sen, kun otan. Vaikka kädestä. Nopea ratkaisu toimii, seuraus tulee vasta muutaman askeleen päästä.
    Mutta minä tahdoin ja minä saavutin päämääräni, joten keinoni olivat toimivia.
    Etuilin, pääsin ohi.

    Aikuiset käyttävät näitä samoja, toimivia mutta kyseenalaisia, keinoja myös. ”Avaamme uuden kassan, olkaa hyvä.” Ja niin aukeaa kassa neljä, ja kassajonon neljä viimeistä juoksevat kärryt kolisten ohi jo omuodostelman sinne uudelle kassalle. Tuttua?
    Aikuinen selittää itselleen olleensa ovela, taktisesti älykäs. Käyttäen hyödyksi nopeasti eteen tulleen tilaisuuden. Kohteliastahan olisi ollut päästää vanhassa jonossa edellään olevat sinne uudellekin kassalle ensin. Mutta minä olin nopeampi, pääsin ekaksi. Käytin keinoa, joka toimi.

    Me myös puhumme toisista pahaa ja ajamme omia etujamme. Me liittoudumme niiden kanssa, jotka ovan meidän kanssa samaa mieltä. Ja niitä vastaan, jotka eivät ole. Me puhumme hyvistä työkavereista. Oikeasti me rakennamme sosiaalisesti vahvaa hätävaraa itsellemme.

    Aikuiset osaavat myös ottaa kädestä. Jos ei muualla, kuin Hulluilla päivillä alelaarin äärellä. Se viimeinen Vimma tai Molo. Kädestä vaan, niin se on minun.

    Voimme puhua lapsille hyvistä käytöstavoista ja kivoista kaveritaidoista. Mutta tiedostakaamme silti, että elämämme eri käänteissä meidtäkin löytyy puolemme.

    1. Kiitos todella hyvästä kommentista. Olen kanssasi aivan samaa mieltä. Minulta on todella paljon toivottu lasten kiusaamista käsittelevää postausta ja siksi kirjoitin siitä. Mutta itse esimerkiksi olen kokenut kiusaamista vain aikuisena. JA siinä lapset oppivat kuin katselevat aikuisten menoa. Että valitettavaa, että ihminen usein käyttäytyy niin, että asettaa omat tarpeet muiden edelle.

  2. Lto-opiskelija
    8.3.2019, 15:08

    Olipa hyvä kirjoitus, kiitos! Itseä pelottaa, että en osaa puuttua kiusaamiseen tulevaisuudessa oikein tai tehokkaasti. 🙁

    1. Kiitos paljon! Kannattaa lukea tuo postauksessa mainittu kirja, siitä saa tosi paljon apua. Ja tulevassa työpaikassa voi pyytää verso koulutukseen pääsemistä, itse koin siitä tosi paljon apua! Ja harjotteluhan se on meille kaikille ja onneksi on kollegoita, joilta kysyä apua!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *