Päiväkoti - Ruokakasvatus

Iidan matkassa

Instagramin puolella pyydettiin taannoin postausta koskien ruokailua päiväkodissa. Kerroin tehneeni aiheesta tutkielmani opiskellessani lastentarhaopettajaksi. Se käsitteli henkilökunnan käyttäytymistä ruokatilanteissa ja sen vaikutusta ruokailuun. Olen ollut todella kiinnostunut ruokailuista tilanteina, koska melko moni muistaa lapsuudesta niitä kertoja, kun on esim. koulussa pakotettu syömään ja miten sitä muistoa kuljettaa mukana vielä aikuisenakin. 

Eli ei siis ole samantekevää miten ruokailutilanteissa toimitaan. Moni lapsi syö päiväkodissa 3 viidestä päivän ateriasta. On melko hirveää, jos ruokailut ovat ahdistavia, pelottavia ja auheuttavat lapsessa stressiä. Niihin kuitenkin käytetään aika paljon aikaa päivistä. Ruokailu tilanteena on myös yksi aikuisten vallankäytön hetki. Aikuinen määrittelee mitä lapsi syö ja minkä verran. Tämmöinen toiminta vain häiritsee lasta itse tunnistamaan oman kylläisyyden tunteen, joka on myös yksi syy lasten ylipainoon ja erilaisiin oireiluihin ruoan välityksellä. 

Useissa päiväkodeissä lapsille hygienia syistä annostellaan ruoka valmiiksi, eli aikuinen tekee lapsen annoksen. Pahimmassa tapauksessa aikuinen vielä pakottaa lapsen syömään ruuan loppuun. Tämä on todella ikävää, sillä lapsi ei ole voinut juurikaan vaikuttaa annoksen kokoon. Aikuiset saattavat myös säädellä ruuan saatavuutta, minkä verran saa lisää ja saako lisää, saako vain lihapullia lisää, vai pitääkö ottaa kaikkea lisää. Päiväkodissa on harvoin jälkiruokia, mutta niiden kohdalla usein kuulee kiristämistä, jossa aikuinen pakottaa lasta syömään aikuisen annosteleman annoksen loppuun ennen jälkiruokaa. Myös näkkileipä on liian usein verrattavissa jälkiruokaan. Liian usein kuulee sanottavan "saat näkkileivän, kun ruoka on syöty". Myös näkkileivän syöntiä säännöstellään ja sitä kontrolloidaan. 

Aikuisella on siis todella paljon valtaa ruokailutilanteissa. Varhaislapsuuden ruokakokemukset kantavat läpi elämän. Eli melkein varhaislapsuudesta voi löytyä syy ylipainoon tai syömishäiriöön, johon negatiivinen ruokakulttuuri johtaa. Ruokatilanteiden olisikin äärimmäisen tärkeitä olla positiivisia, rentoja, rauhallisia, lasta kuuntelevia ja lasta osallistavia. Aikuisen tulee olla sensitiivinen ja tuntea jokainen lapsi sekä lapsen suhde ruokaan, jotta hän voi tukea lasta ja lapsen ruokailua oikein. Ruokailuista pitäisi jäädä posiivinen tunne, ruokailun tulee olla miellyttävää kaikille. 

Päiväkoti on laitos, ja toki on monia tekijöitä, joihoin henkilökunta ei voi vaikuttaa. Ja niiden tekijöiden puitteissa pitää toimia parhaalla tavalla lapsiryhmä huomioiden. Lapset ovat todella erilaisia, joukossa on toki niitä, jotka söisivät pelkkää näkkileipää ja heidän kohdallaan sitä on hyvä säännöstellä ja totuttaa pikkuhiljaa uusiin ruokiin. Tai sitten on niitä, jotka söisivät kohtuuttoman paljon ruokaa, jolloin aikuisen on luonnollisestikin asiaan puututtava. 

Hyvän ruokailmapiirin muodostamiseksi on tärkeää tuntea lapset ja tehdä havaintoja heistä ruokailijoina. Henkilökunta ei saa pakottaa syömään. Ainoastaan voidaan kannustaa ja tsempata maistamaan erilaisin keinoin, mutta pakko ei ole syödä. 

Joissakin paikoissa on tehty mahdolliseksi se, että lapset saavat itse annostella oman ruokansa, jolloin he oppivat itse arvioimaan omaa nälän tunnettaan ja ovat motivoituneempia syömään ruokansa. Lisäksi ruokahävikin määrä on todella paljon alhaisempi, kun lapset itse annostelevat ruokansa. Jos lasten ei ole itse mahdollista ottaa ruokaa, on tärkeää, että lapsi voi edes sanallisesti vaikuttaa annoksen kokoon. 

Kaikki ruokakärryssä tuleva on myös lapsille ja heitä varten. Itse olen pyrkinyt toimimaan niin, että lapselle annetaan kaikkea tarjolla olevaa samaa aikaa, saa näkkileivän, ruuan, juurekset yms. ja lapsi voi itse päättää mistä hän alottaa ja mitä syö. Aikuinen ei voi päättää ruokajärjestystä. Erityisesti tämä korostuu aamupalalla. Kaikki ei todellakaan halua aloittaa aamuaan puurolla, vaan syövät mielummin leivän ensin ja sitten syövätkin puuron. Näkkileipäkin on asia, joka kuuluu ruuan yhteyteen, eikä ole joku palkinto syödystä ruuasta. 

Ruokailu tulee nähdä myös positiivisena oppimiskenttänä. Kantamalla astiat itse, hienomotoriikka kehittyy, kaatamalla maitoa itse saa välittömän palautteen onnistumisesta, leivän voitelu, miten vaativaa sorminäppäryyttä! Astoiden palautus, ruuan laittaminen biojätteeseen, pöytien pyyhkiminen... Niin monta paikkaa oppia uusia taitoja. Lisäksi ruokailla täytyy saada kaikilla aisteilla. Liikaa korostuu vain makuaisti, mutta ruoka tuoksuu, tuntuu, näyttää ja kuulostaa myös! Ruokailussa pitää saada myös keskustella. Sen vuoksi on tärkeää, että aikuinen ruokailee ja istuu lasten kanssa. Aikuinen toimii keskustelussa mallina ja vaikuttaa ruokapuheeseen. 

Positiivisen ruokasuhteen luomiselle on myös tärkeää osallisuus. Päiväkodissa osallisuus on aina hieman hankalaa hygienian takia, mutta kotona lasta voi osallistaa erittäin hyvin. Toki päiväkodissakin on keinonsa. Ruualla voidaan leikkiä, esim. käyttää maalauksessa juureksia tai ottaa kasviksia kauppaleikkiin. Ruoka, erityisesti ne kasvikset ja juurekset, joita lasten on ehkä hankala syödä, tulevat tutummiksi. Kuivatarvikkeita voidaan käyttää tunnusteluun, kuten riisiä ja pastaa ja näin herättää eri aisteja. Mausteita voidaan tuoksutella. Joskus voi olla hurjan hauskaa laittaa jäisiä mustikoita rekan kyytiin ja maiskutella niitä samalla tai sotkea vispipuuroa paperille. Usein käsin koskemalla ruokaan, se menee automaattisesti suuhun, jolloin tulee myös ns. salaa maistaneeksi uusia makuja. Sormiruokailu siis myös kunniaan! Lisäksi lapset syövät paremmin salaattia, vihanneksia ja kasviksia, kun ainesosat on eroteltuna, eikä yhtenä sekoituksena. 

Kotona voi olla todella hienoa päästä osallistumaan ruuanvalmistukseen, päästä mukaan kauppaan, kattaa pöytää, tyhjentää astianpesukonetta yms. Kaikki nämä asiat yhdessä vahvistavat positiivista ruokakasvatusta, vaikuttavat terveeseen ruokasuhteeseen ja ruokatottumuksiin aina aikuisuuteen asti. Mitä enemmän lapsi osallistuu, sitä tutumpaa ruoasta hänelle tulee ja sitä ennakkoluulottomampi hän on uusia ruokia kohtaan. Erityisesti kasvisten, juuresten ja vihannesten kanssa.

Mikäli aihe kiinnostaa vielä lisää, niin Sapere on menetelmä ruokakasvatukseen, johon päiväkotien henkilökuntaa koulutetaan. Myös Helsingissä päiväkotiruuan tarjoava Palvelukeskus on kouluttanut henkilökuntaa asian tiimoilta ja toteuttaa menetelmän mukaista ruuan esillepanoa. esim. salaattien ainesosat on eriteltyjä, marjat ovat erikseen eikä puurojen seassa jne. Tarkoituksena on, että lapset tutustuvat ruokaan eri aistein ja saavat tehdä mahdollisimman paljon itse, jolloin muodostuu positiivinen suhde ruokaan. 

-Iida

 

Kommentit

Torey
Näissä neliöissä

Siis musta oli aivan järkyttävää yhdessä työpaikassani kun nää lähes 60-vuotiaat lastenhoijat pakottivat maistamaan kaikkea. Eli jos lapsi ei tykännyt salaatinlehdestä, oli lapsen se vaikka kakoen syötävä. Ei kelvannut, että söi salaatista sitä kurkkua ja tomaattia. Vaan juuri sitä mitä lapsi inhosi, oli tämän joka päivä maistettava. Olin itse vastavalmistunut ja siksi puuttui rohkeus puuttua asiaan. Mutta siinä sivusta seuranneena koitin päästää lapset aina vähemmällä, kun vaan pystyin. Valehtelin lapsen maistaneen jne. Koska pakottamalla varmistetaan ainoastaan se, ettei lapsi kyseistä ruokaa syö aikuisenakaan. 

Iidaafel
Iidan matkassa

Joo toi on ihan kamalaa! Mullakin on näitä uralle mahtunut, mutta oon koittanut aina sopia ja löytää hyvän lapsia palvelevan ratkaisun. Se on vaan niin vanhahtava ajatus eikä enää palvele ketään.

Janina F
The Feel Good Diary

Muakin mietityttää nämä asiat jo nyt, vaikka vauva ei ole edes vielä syntynyt! Mutta ehkäpä siinä vaiheessa kun tämä meidän poitsu menee tarhaan, olisi asia edennyt taas jonkin verran.

Itsellä on nimittäin myös selkeitä muistoja tarha-ajan ruokailuista, etenkin "Kaikki on syötävä"- pakottamisesta vaikkei itsellä ollut mitään sanomista siihen, mitä ja miten paljon ruokaa iskettiin naaman eteen. Uskon, että tällaiset ehdottomuudet ja säännöt vaikuttavat negatiivisesti kasvavien ihmisalkujen ajatusmaailmaan ruokailusta, mikä on tosi harmillista ja olisi kaiken lisäksi vielä täysin vältettävissä.

Iidaafel
Iidan matkassa

Isoksi onneksi alalla on paljon uutta ja nuorta väkeä, joita on koulutettu tähän ajatteluun ja he tuovat sitä toimintatapaa mukanaan vanhemmille työntekijöille, jotka on koulutettu eri aikana ja hyvin erilaiseen toimintakulttuuriin. Ja myös Vasu velvoittaa tähän, mutta toki kaikki muutokset vie jonkun verran aikaa. 

Mutta jaan kyllä huolesi, mutta onneksi vanhempana voi ja saa puuttua, kun näkee epäasiallista toimintaa :)

Moikka Iida! Ensinnäkin pakko sanoa kiitos tosi kivasta blogista, varsinkin nämä kaikki päiväkoti- jutut kiinnostaa. Tämä postaus oli tosi mielenkiintoinen ja mulle varmasti tulevaisuudessa hyödyllinen.

En tiedä oletko lukenut viime aikoina miten paljon uutisia varhaiskasvatukseen liittyen, mutta minua lastenhoitaja- opiskelijana kauhistuttivat nämä uutiset https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/698207-nain-helsinki-kasvaa-pelkastaan-tana-vuonna-1-200-uutta-paivahoitopaikkaa ja https://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/698330-vain-neljan-paivan-perehdytys-avaa-nyt-paasyn-lastenhoitajaksi-pk-seudulla

Meillä koulussa heräsi opiskelijoiden kesken tosi paljon keskustelua siitä, miten tämä voi olla mahdollista. Oikeasti tosi surullista lukea siitä, miten omaa ammattia arvostetaan näin vähän, että kuvitellaan jonkun olevan pätevä tekemään työtä neljän päivän koulutuksen jälkeen. Tiedän että olet lastentarhanope etkä hoitaja, mutta ajattelin että tämä saattaa kiinnostaa sinuakin. Eihän tuolla neljän päivän koulutuksella (luojan kiitos) saa vakkaripaikkaa, mutta onhan tuo silti ihan järjetöntä. Tuntuu siltä että aliarvioidaan koulutettuja työntekijöitä, mutta ennen kaikkea lapsia! Meilläkin koulutuksessa painotetaan niin paljon sitä miten nykypäivän varhaiskasvatuksen pitäisi olla lapsilähtöistä ja lapsi nähdään oikeasti "ajattelevana olentona" (toisin kuin joskus aikaisemmin), mutta tuntuu että tämän kaltaiset käytännöt työntekijöiden palkkaamisessa luo just sellaista kuvaa että se on ihan sama, kuka niiden lasten kanssa siellä päiväkodissa vähän leikkii ja potkii palloa. Hitto että tämä pisti vihaksi!

En tiedä kiinnostiko tämä sua yhtään, mutta oli vaan pakko kommentoida kun puhut mielestäni aina niin fiksusti liittyen päiväkotiin, varhaiskasvatukseen jne. :)

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos sun kommentista! Ja tosi kiva kuulla, että päiväkotiaiheet kiinnostaa, lupaan niitä kirjoitella jatkossa enemmänkin!

Olen tuosta uutisoinnista tietoinen, ja seurannut jonkin verran. Ja kuten sanotkin, niin tosta tulee ajatus, että kuka vaan voi näitä hommia tehdä. Ja on hyvä, että asia nousee uutisointiin, koska noinhan se on ollut. Tiedän todella monia, jotka ovat määräaikaisena useita vuosiakin hoitajana ilman koulutusta. Toki itse ajattelen tätä asiaa niin, että kyseessä on sijaisten kouluttaminen. Itsekin tein ennen opintoja seuren kautta keikkaa ja silloin sain kahden päivän koulutuksen seurelta. Eli tavallaan seuren kautta päiväkotiin pääsee lähes kuka vaan. 

Mutta eihän toi pidemmän päälle palvele taas ketään. Ja ihan tyhmää kouluttaa sijaisia, kun pitäisi miettiä, että mitä voidaan tehdä, ettei sijaisia tarvita! Miksi henkilökunta vaihtuu ja on pois? Harmittaa, ettei sitä aitoa ongelmaa kohdata, vaan keksitään kaikkea hätäratkaisua vaan. 

Tosi hyvä, että puhutte asiasta ja se herättää keskustelua! Niin toivon, että alalla saataisiin lähivuosina todelline muutos aikaan <3 Tsemppiä!

Kommentoi