Päiväkoti vai perhepäivähoito – Kummasta kannattaa alottaa?

child-1864718_960_720.jpg

Monet pienten lasten vanhemmat varmasti miettivät, koska päivähoito tulisi aloittaa. Olen kirjoittanut tässä postauksessa aloittamisesta enemmän. Mielestäni 2-vuotiaana alottaminen olisi ideaalia, mutta aina se ei ole lapsen etu, vaan hoito on tukitoimi ja toisinaan perheellä ei ole muuta mahdollisuutta taloudellisen tilanteen takia. Joskus myös vanhemmat voivat kokea halua palata töihin lapsiarjen keskeltä. Minunkin lapseni näillä näkymin aloittaa päivähoidon 1v3kk iässä, eli en voi toteuttaa omaa ideologiaani. 

Mistä sitten olisi hyvä aloittaa? Päiväkoti vai perhepäivähoito?

Minä en omista juurikaan henkilökohtaista kokemusta perhepäivähoidosta, sillä olen itse aina työskennellyt päiväkodissa. Uskon, että molemmissa on hyviä ja huonoja puolia. Lapset ja heidän tarpeensa ovat myös kovin erilaisia, toiselle toinen on parempi ja toiselle toinen. Molemmissa henkilökunta on koulutettua alalle esim. varhasikasvatuksen opettaja, varhaiskasvatuksen sosionomi, lähihoitaja, perhepäivähoitaja. Opettaja, sosionomi ja lähihoitaja voivat myös toimia perhepäivähoitajina. 

Päiväkodissa on usein paljon lapsia ja isot ryhmät. Yhtä aikuista kohti saa olla neljä alle 3-vuotiasta lasta ja 8 yli 3-vuotiasta lain mukaan (joissain kunnissa se on 7lasta/1 aikuinen). Usein ryhmissä on kolme aikuista ja aikuisia vastaava määrä lapsia, mutta nykyään on paljon ns. ryhmättömiä päiväkoteja. Päiväkoti on myös laitos, siellä on usein tietyt rajoitteet ja säännöt, joita on muista riippuvista tekijöistä noudatettava esim. siivoukseen ja ruokaan liittyviä asioita. Päiväkodissa on aina otettava huomioon myös muiden ryhmien tilanne ja koko talon henkilökunta, välillä toiminta muuttuu, retkelle ei päästä ja sisätiloja pitää jakaa. Päiväkodissa henkilökunnan vaihtuminen usein on myös mahdollista.

toys-950148_960_720.jpg

Perhepäivähoito on kodinomainen, usein hoitajan omassa kodissa tapahtuvaa. Lapsia hoidossa on 3-4 heidän iästään riippuen. Niin hoitaja kuin lapset sekä vanhemmat oppivat tuntemaan toisensa todella hyvin. Perhepäivähoitajat ovat usein sitoutuneita työhönsä ja hoitavat monesti omaa lastaan samalla. Ainoastaan hoitajan sairastuessa tai lomaillessa lapset tarvitsevat varahoitoa jossain muualla. Ympäristö on kiireetön, eikä kodissa ole laitoksen aikarajotteita. Voidaan lähteä yhdessä kauppaan, kirjastoon tai metsään, laittaa yhdessä ruokaa ja ulkoilla. Päiväkodissakin retkeillään, mutta ison ryhmän liikuttaminen on aina oma hommansa ja joskus retki voi peruuntua, jos henkilökuntaa puuttuu talosta. 

Perhepäivähoito on hyvä paikka alottaa hoito pehmeästi ja totettautua turvallisesti hoitoon jäämiseen sekä toisiin lapsiin. Pienessä ryhmässä on suuret edut, erityisesti alle 3-vuotiaiden lasten kohdalla. Perhepäivähoito ei varmasti ole niin stressaavaa ja kuormittavaa kuin päiväkoti elämä. Perhepäivähoidosta hoitouran alottanut voi siirtyä päiväkotiin myöhemmin iän lisääntyessä tai pysyä perhepäivähoidossa. Vaikka perheet haluaisivat lapsensa perhepäivähoitoon, se ei aina toteudu. Perhepäivähoitajia on vähän kysyntään nähdän. Lisäksi paikat voivat olla kauempana kuin se lähipäiväkoti, jolloin esimerkiksi matka ratkaisee. 

Yksi syy miksi perhepäivähoitajia on vähemmän kuin mitä kysyntä on, niin heidän työmääränsä on valtava. He ovat yksin vastuussa lapsista ja varhaiskasvatussuunnitelman toteuttamisesta. Perhepäivähoitaja on paikoin todella yksin. Hänellä ei ole kollegiaalista tukea työlleen siinä arjessa. Päiväkodissa henkilökunta voi jakaa työtehtäviä ja kantaa yhdessä vastuun tukien toisiaan. Päiväkodissa henkilökunta koostuu eri koulutuspoluilta tulleista ammattilaisista, jolloin tiiminä heillä on laajaa osaamista. Perhepäivähoitajan palkka on todella pieni, vielä pienempi mitä päiväkodin henkilökunnalla. Lisäksi heidän työpäivänsä ovat usein melko pitkiä, he saavat tehdä 9 h päivässä. Ensimmäiset lapset voivat tulla klo 7 ja viimeinen lähteä klo 16. Päiväkodin henkilökunta tekee päivässä 7 h 39min työaikaa (+kikyn tuoman 24h vuodessa). Kuten koko varhaiskusvatuksen alalla, myös perhepäivähoitoon pitäisi lisätä resursseja.

Itse uskon laittavani lapseni suoraan päiväkotiin, ajattelen, että on kiva tottua yhteen paikkaan ja olla siellä sitten pitkään, ilman siirtymiä. Ajattelen, että siirtymä on aina muutos ja raskas lapselle. Minä kannatan moniammatillista tiimityötä ja päiväkoti maailma on minulle tuttua. Mutta toisaalta, perhepäivähoidossa saa tottua uuteen kodinomaisesti, jolloin on mahdollisesti valmis päiväkotiin, eikä se tule niin isona shokkina lapselle, kun suoraan kotoolta päiväkotiin meneminen. Lapset ovat myös erilaisia, joillekin iso ryhmä ja jatkuva hälinä ja ärsykkeet päivän aikana ovat todella kuormittavia ja heijastuvat suoraan käytökseen. Toiset voivat myös olla hitaasti lämpeneviä, herkkiä tai tarkkailija luonteen omaavia, jolloin perhepäivähoito on turvallinen vaihtoehto. Toiset taas sopeutuvat päiväkotiin ilman huolen häivää. Jokainen vanhempi varmasti miettii lapsen kannalta hyvää vaihtoehtoa!

 -Iida

LUE MYÖS Minkä ikäisenä päivähoito on hyvä aloittaa 

hand-3408591_960_720.jpg

Kuvat: Pixabay

Kommentit (36)
  1. Olen ollut töissä sekä perhepäivähoitajana että päiväkodissa. Molemmissa on hyviä paikkoja ja huonoja. Noh perhepäivähoitajia en muita tunne, mutta loogisesti ajateltuna ja joitain keskustelupalstoja seuranneena oletan, että on myös ”huonoja”. Päiväkodeista tiedän, että joukossa on myös huonoja. Välttämättä ei ole koko talo huono (sellaisiakin on), vaan voi olla että tiimi on huono tai siinä joku työntekijä. Tämä on ehkä se tärkein asia ymmärtää. Eli varhaiskasvatuksen laatu vaihtelee aivan liikaa eikä sitä valvota kunnolla. On myös paljon porsaanreikiä joiden kautta kunnat pistävät päiväkodin työntekijät koville. Päiväkodeissa ei todellakaan riitä aikaa yksilöllisempään huomioimiseen kuin perhepäivähoidossa. Vaikka mitoitus on 0-2 vuotiailla sama pk ja pph eli yksi aikuinen ja neljä lasta, niin käytännössä päivän aikana on yleensä useita tunteja kun tämä ei toteudu päiväkodissa ja joskus ei toteudu koko päivänä. Kun joku aikuisista on pois (esim. kipeä/suunnittelee/palaveri/tuuraa toisessa ryhmässä/työvuoro loppu) mitoitus on oikeasti pienillä yksi aikuinen ja kuusi lasta iältään 0-2v tai yksi aikuinen ja 12 lasta iältään 3v+. Siitä voi päätellä onko päiväkodissa aloittavalle lapselle aina aikaa samalla tavalla kuin perhepäivähoidossa. Ei ole. Sanoisin, että päiväkodissa lapset jäävät työntekijälle etäisemmiksi. Toisaalta lasten välisten vertaissuhteiden merkitys korostuu. Jos laittaisin lapseni perhepäivähoitoon, katsoisin, että ryhmässä on muita samanikäisiä lapsia varsinkin jos lapsi on 2v+. Silloin viimeistään kaipaa vertaisten seuraa. En usko siihen, että joku 4v saa kaiken tarvitsemansa jos pph ryhmän muut lapset ovat vauvoja. Olen kuullut joidenkin pph:ien sanovan, että tämä on tosi hyvä juttu, kun saavat olla isomman roolissa, mutta ei kyllä mielestäni ole. Elikkäs päiväkodissa on automaattisesti se etu, että siellä on vertaisia. Mutta haittana taas se, että jos on huonosti järjestetty, niin henkilöstö ei ole kärryillä mitä vertaissuhteissa tapahtuu ja pahimmillaan tulee viidakon lait, kiusaamista. Se taas voi olla tosi haitallista lapsen psyykkeelle. Ehkä voisi tiivistää, että kaikkein olennaisinta on päästä hyvään hoitopaikkaan. Jos alueella on suositeltu pph, niin hän on kultaakin kalliimpi. Jos alueella on hyvässä maineessa oleva päiväkoti, niin ikävä kyllä asia ei aina ole näin. Päiväkodit ovat aika taitavia peittelemään heikkouksiaan ja monesti on tehnyt mieli kommentoida meidän alueen nettipalstaa missä vanhemmat kilvan kehuvat alueen päiväkoteja joissa tiedän olevan ongelmia. Toisaalta on myös päiväkoteja joissa tehdään aivan mahtavaa työtä. Yksi merkki hyvästä päiväkodista on se, että siellä osataan kertoa juuri sinun lapsestasi ja hänen päivästään ja toimintaa on dokumentoitu seinille, kansioihin, perheille meneviin viesteihin. Toiminta on lapsen näköistä ja suhtautuminen kaikkiin ihmisiin lämmintä.

  2. Hyvä hoitaja on kullan arvoinen, olipa hän sitten päiväkodissa tai perhepäivähoitajana. Kun kemiat kohtaavat, homma toimii.

    Perhepäivähoidossa riski epäonnistua tässä kasvatuskumppa uudessa on tavallaan suurempi. Kun on vain se yksi vaihtoehto, ei auta, vaikka lapsella tai vanhemmalla synkkaosi jo kun toisen kanssa paremmin.

    Perhepäivähoidossa lapset ovattysin yhden aikuisen armoilla. Saman työn voi tehdä joko erittäin hyvin tai sitten vähän riman alta. Mennäkö ulos, kun on huono ilma, askarrellaanko, lauletaanko, leivotaanko
    – vaiko ollaanko tänäänkin vain sen saman lelulaatikon äärellä.
    Enkä sano sitä, että kiireetön oleminen oli itsessään huonoa tekemistä. Kyse on motivaatiosta tehdä työnsä hyvin silloinkin, kun kukaan ei näe.

    1. Varmasti on juuri näin. Mutta kyllä tätä näkee myös päiväkodissa. Yksi ei ole tullut töihin, yksi lähtee veämään jumppaa ja yksi tekee mitä tykkää. Ja myös päiväkodissa on nähnyt juurikin työtä mikä on hyvää ja työtä joka on riman alta. Sielläkin on helppo vetää oman ryhmän ovi kiinni. Mutta on varmasti totta, että riski perhepäivähoidossa on suurempi. 

      Mutta onneksi alalla on yleisesti ihania ja taitavia ihmisiä! Ja mielestäni kemioista huolimatta ammatilluus pitä pitää ja tulla toimeen kaikkien lasten ja aikuisten kanssa, koska se kuuluu työhön. 

    2. Juuri siksi meillä räpsitään valokuvia jotta perheet näkevät mitä siellä sisätiloissakin touhutaanja tosiaan lapsista vaistoaa kun ovat tyytyväisiä. Pienten pääasiallinen työ on leikki mutta itse olen ruuanlaiton lomassakin tarvittaessa osana leikkiä ja laulut sun muut ovat täysin osa arjea, eivät yksittäisiä tuokioita..Mielikuvitusta saa käyttää tässä työssä mielinmäärinOn myös hyvä muistaa että meitä pph:ta on hyvin eri koulutustaustoista ja ne joilla ei koulutusta, on sitten se luonnostaan rakkaus lapsiin. Ja ne kenellä ei ole, toivon katsovan peiliin.

    3. Päiväkodeissa on minun kokemusteni mukaan enemmän sellaista, että ei mennä huonolla säällä ulos. Sielläkin ollaan sillä tavalla yhden aikuisen armoilla, että jos tiimissä on joku tosi mukavuudenhaluinen tyyppi, niin helposti leviää muihinkin sellainen, että ”ai siellä sataa, no jäädään vaan sisälle, eipä tartte lasten ulkoilla iltapäivällä märissä vaatteissa”. Tai jos tämä mukavuudenhaluinen tyyppi on tosi sinnikäs, niin kyllä hän saa pysäytettyä ulkoiluhaluisetkin aikuiset, koska se on aina iso palapeli että kuka on missäkin ja saada iso revohka liikkeelle. Leipominen on monessa päiväkodissa kielletty, kun taas moni perhepäivähoitaja leipoo lasten kanssa säännöllisesti. Toisaalta totta tuo, että perhepäivähoidossa ollaan paljolti sen yhden ihmisen motivaatio varassa. Toisaalta ei pidä luulla, että päiväkodeissa aina motivaatiot kertaantuu. Voi ikävä kyllä käydä niinkin, että innokas päiväkotityöntekijä lannistuu ja motivaatiot latistuu arjen kiireessä ja näkemyserojen myötä. Varsinkin jos on liian vähän aikaa yhteiseen suunnitteluun.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *