Pitääkö lapsen nukkua päiväunet päiväkodissa?

Kello on 21.34 ja taapero on vielä hereillä. Istun sohvalla yrittäen ”rentoutua”, vaikka todellisuudessa ottaa niin päähän. En saa itseäni nollattua, kun kuulen hänet. ”Äiti tule tänne, äitii, äitii” kuulen hänen huhuilevan. Tavallisesti hän pysyy sängyssä kohtalaisesti, mutta usein saan ohjata hänet takaisin sänkyyn. Välillä uhkailen häntä, jotta saisin hänet takaisin sänkyyn. Väillä hän esittää milloin mitäkin syitä tulla pois sängystä. ”Minä haluan kauramaitoa, minä haluan vettä, minulla on pissähätä, minulle tuli pahamieli”. Lähes aina palveluiden kieltäminen saa dramaattisen reaktion aikaan ja sänkyyn ei mennä hyvillä mielin, vaan huudon saattelemana. Usein hermoni kiristyvät ja korotan ääntäni. Ja kaikki tämä vain siksi, että hän sattui nukkumaan hieman liian pitkät päiväunet.

Kello on 21.58 ja viimein on hiljaista. Aamulla on taas vaikea herätä, kun yöunet jäävät aivan liian lyhyiksi. Päivällä uni maistuisi ja niin kierre on valmis.

Kuulostaa ehkä tutulta?

Lepääminen on tärkeää

Varhaiskasvatussuunnitelmien perusteet 2018 tuli voimaan elokuusta 2019. Asiakirjassa ei enää puhuta päiväunesta, vaan levosta.

”Päivittäin toistuvat tilanteet, kuten ruokailu, pukeminen ja riisuminen, lepo ja hygieniasta huolehtiminen, ovat keskeinen osa lapsen päivää.(2.6)”

”Lasten hyvinvointia edistetään antamalla mahdollisuus päivän aikana rauhoittumiseen ja lepoon sekä tarjoamalla monipuolista, terveellistä ja riittävää ravintoa. Toimintakulttuurin kehittämisessä huomioidaan yhteisön mahdollisuus toimia kiireettömässä ja keskittymistä edistävässä ympäristössä. Selkeä ja suunnitelmallinen, mutta joustava päivän rakenne edistää hyvinvointia. (3.1)”

Edelliset lainaukset ovat Varhaiskasvatussuunnitelman perusteista. Varhaiskasvatus on pedagogisesti painottuvan kasvatuksen, opetuksen ja hoidon kokonaisuus. Varhaiskasvatuksen tulee mahdollistaa lapsille ympäristö, jossa lepääminen on mahdollista. Äitinä ja varhaiskasvatuksen opettajana näen lepäämisen erittäin tärkeänä asiana kaiken ikäisille lapsille kesken päivän. Pidän mahdollisuutta päiväuniin myös tärkeänä. Varhaiskasvatus on ympäristönä erilainen kuin koti. Siellä on usein kymmeniä vertaisia ja useita aikuisia, joiden kanssa olla vuorovaikutuksessa päivän aikana ja ulkona voi toisinaan olla yli sata lasta. Varhaiskasvatuksessa on poikkeuksetta enemmän ääntä ja ärsykkeitä kuin kotona, siellä  osallistuu toimintoihin, joihin keskittyminen vie voimia. Päivät ovat monesti myös todella pitkiä, jolloin keskelle päivää tarvitaan ns. tauko. Onhan aikuisillakin oma kahvitaukonsa työpäivän keskellä, lasten lepoa voisi verrata samaan. Lepo auttaa jaksamaan!

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että levon mahdollistaminen on tärkeä osa varhaiskasvatuksen tehtäviä. Se opettaa lapsia myös rauhoittumaan ja tutkimaan omia rauhoittumiskeinoja. On hyvä oppia olemaan rauhassa hetki ihan itsekseen tekemättä sen kummallisempia. Lepo voi olla esimerkiksi kirjan selailua patjalla, äänikirjan kuuntelua, aikuisen lukeman kirjan kuuntelua, musiikin kuuntelua, lasten meditaation kuuntelua, joogahetki tai satuhieronta. Lepo ei siis ole yhtäkuin päiväunien nukkuminen.

Unen tarve on yksilöllinen

Osa lapsista tarvitsee päiväunet. Usein alle 3-vuotiaat lapset tarvitsevat lepoa ja päiväunta, sillä heidän unen tarpeensa on vielä suurempi kuin hiukan isommilla lapsilla. Lapsen lähestyessä 3-vuoden ikää, saattaa päiväunet jäädä pois tai päiväunen määrä vähentyä huomattavasti. Toisinaan taas lapsi nukkuu päiväunet vielä 6-vuotiaanakin. Myös lapsen kehitysvaiheet ja elämäntilanteet voivat vaikuttaa unentarpeeseen. Todennäköisesti varhaiskasvatuksen juuri aloittanut on väsyneempi ja tarvitsee päiväunet. Toisinaan varhaiskavstuksen aloittava 9kk ikäinen vauva tarvitsee vielä kahdet unet ja ensimmäiset nokoset otetaan rattaissa ulkoilun aikaan. Toisinaan 6-vuotias juuri metsäeskarin aloittanut on aamupäivän touhuista niin väsynyt, että tarvitsee torkut. Joskus lapsen elämässä tapahtuu paljon samaa aikaa, valtavaa kehitystä ja suuria harppauksia, se saattaa väsyttää ja voikin olla vaihe, että lapsi tarvitsee päiväunet vaikkei niitä tavallisesti nukukkaan.

Unen tarve on todella yksilöllinen. Osa voi nukkua päiväunet ja oikein ajoitettuna ne eivät vaikuta illan nukahtamiseen.Joillain päiväunet vaikuttavat suoraan nukahtamiseen illalla. Päivätkin voivat vaihdella, ehkä lapsi on herännyt normaalia aiemmin ja tänään olisikin hyvä saada nukkua pidemmät päiväunet tai toisin päin. Ehkä henkilökunnasta näyttää, että lapsi tarvitseekin päiväunet, sillä hän nukahtaa ruokapöytään tai ulkona keinuun? Haastavin on varmasti murrosvaihe, jolloin lapsi on jättämässä päiväunia pois, mutta selkeästi tarvitsee ne. Illalla lapsi voi olla yliväsynyt, jonka vuoksi nukahtaminen kestää ja yöunet jäävät lyhyiksi. Siksi olisikin tärkeää ajoittaa unet oikein ja kiinnittää huomio päiväunen määrään. Unen tarpeiden ollessa kovin yksilöllisiä, oleellista on kommunikoida niistä vanhempien ja henkilökunnan kesken ja miettiä miten ne voitaisiin päiväkodin ympäristössä parhaalla mahdollisella tavalla huomioida.

Onko pakko nukkua?

Varhaiskasvatuksessa ei ole pakko nukkua päiväunia. Varhaiskasvatuksessa mahdollistetaan lapsille lepoa, jolloin saa nukahtaa. Varhaiskasvtuksessa on tärkeää antaa mahdollisuus nukahtamiseen, sillä osa lapsista todella tarvitsee unta keskelle päivää.

Mitä, jos vanhemmat toivovat, ettei lapsi nuku päiväunia? Mitä, jos hän nukahtaa kuitenkin levon aikana? Kuka pystyy pötköttelemään tuntia pimeässä nukahtamatta? Mitä, jos vanhemmat toivovat, että lapsi saa nukkua vain 30 minuuttia ja sitten hänet on herätettävä? Mitä, jos toisen lapsen vanhemmat toivovat, että heidän lapsensa saa nukkua 45 minuuttia?

Ymmärrän asiaa molempiin suuntiin. Tiedän, että todella usein päivälevon aikaan päiväkodissa tauotetaan aikusia, eikä vain omasta tiimistä, vaan myös muista tiimeistä. Tiedän, että voi olla valvontaa toisen ryhmän tiloissa. Voi olla tiimikokouksia, palavereita ja talonkokouksia. Tiedän, että opettajilla voi olla SAK-aikaa. Tiedän, että lepoaikaan on tyypillistä, että yksi aikuinen on poissa ryhmästä ja sitten aamuvuoro lähteekin jo kahdelta, joka tarkoittaakin sitä, että koko iltapäivän ryhmässä on vain kaksi aikuista kolmen sijaan. Tiedän, että siinä tuntuu aivan mahdottomalta toteuttaa vanhempien toiveita. Miten huomioida kuka saa nukkua ja kuka ei ja milloin pitää muistaa herättää Anni, milloin Elsa ja milloin Olavi. Saako ne lapset nukkua syvää unta, jos 10 minuutin välein saa olla herättämässä jonkun toisen ylös unilta? Kuka oikein valvoo niitä, jotka eivät nuku ollenkaan ja missä he voisivat levätä? Tiloja ja aikuisia ei vain ole tarpeeksi.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa sanotaan seuraavaa:

Varhaiskasvatuksen tehtävä on edistää jokaisen lapsen iän ja kehityksen mukaista kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia. (2.1)

Varhaiskasvtuksen tehtävä on toimia yhdessä lapsen sekä lapsen vanhemman tai muun huoltajan kanssa lapsen tasapainoisen kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parhaaksi sekä tukea lapsen vanhempaa tai muuta huoltajaa kasvatustyössä. (2.1)

Monesti vanhemmat saattavat olla todella väsyneitä illan nukutusrumbaan. Siihen ei auta sanonta, että uni ruokkii unta ja lapsi tarvitsee päiväunet kehittyäkseen. Siihen ei auta, että kehotetaan johdonmukaisiin iltarutiineihin, joissa aikuinen päättää, koska nukutaan ja ulkoilemaan iltaisin älylaitteiden sijaan, jolloin lapsi kyllä nukahtaa. Onko se lapsen hyvinvoinnin tukemista, jos hän nukahtaa klo 22.00, jolloin hän ei saa riittävästi hyvää ja laadukasta yöunta? Onko se yhdessä vanhempien kanssa toimimista, jos sanotaan, ettei ole mahdollista herättää lasta tai mahdollisuutta olla nukkumatta päiväunia ollenkaan? Onko se kokonaisuuden huomioimista ja perheen hyvinvoinnin tukemista? Miten päiväunet tukee perheen hyvinvointi, jos se uuvuttaa vanhemmat ja ajavat heidät vain tiuskimaan toisilleen ja lapsille? Enemmänkin tulisi kuunnella perheitä ja heidän tilannettaan.

Ymmärrän täysin, ettei kaikkien toiveiden mahdollistaminen onnistu. Mutta aivan varmasti varhaiskasvatuksessa voitaisiin olla joustavampia ja etsiä yhdessä perheiden kanssa hyviä toimintatapojan niiden resurssien puitteissa, jotka ovat käytössä. Varhaiskasvtuksessa ei ole pakko nukkua ja eikä kenenkään lapsen etu ole olla tuntia hiljaa pimeässä huoneessa katsoen kun muut nukkuu. Kyseessä on varmasti toimintakulttuurin muutos, johon on osallistuttava koko henkilökunta esihenkilöineen. Miten perheitä voidaan tukea ja palvella entistä paremmin? Miten ennaltaehkäistä uupumista ja yliväsymyksen kierteen syntyminen?

Mitä asialle voi tehdä?

Lepo on tärkeää, päiväunien mahdollistaminen niitä tarvitseville on tärkeää. Pitkä, yhtäjaksoinen ja riittävä yöuni on todella tärkeää. Mielummin lyhyemmät päiväunet ja pidempi yöuni kuin toisinpäin. Riittävä uni on huolenpitoa lapsesta ja tämän asian suhteen varhaiskasvatuksen henkilökunnan ja vanhempien tulisi tehdä tiiviimpää yhteistyötä.

Uuden varhaiskastussuunnitelman perusteet -asiakirjan myötä edellisessä työpaikassani tehtiin muutos. Siinä otettiin huomioon perheiden tarpeet sekä toiveet. Siinä otettiin huomioon tilat ja henkilökunta. Päiväkodissa yli 3-vuotiaiden ryhmissä oli yksi nukkumiseen käytössä oleva huone, johon eri ryhmistä meni lapset, jotka saivat nukkua tai tarvitsivat unta. Lapset, jotka lepäsivät olivat patjoilla jumppasalissa. Järjestely tapahtui yli ryhmärajojen, jolloin se pystyttiin järjestämään. Lepääjien hetki ei ollut tuntia, vaan kesto oli 30-45 minuuttia sen mukaan miten lapset jaksoivat kulloinkin esimerkiksi keskittyä satuun. Tämä ei tietenkään ole kaikkialla mahdollista ja nyt koronan aikaan ryhmien sekoitusta vältetään. Mutta uskon, että monet muut järjestelyt ryhmissä on mahdollisia. Puolituntia levänneet lapset voidaan kutsua rauhallisiin puuhiin lepotilasta toiseen tilaan entisen tunnin sijaan. Lapset voidaan järjestää lepotilaan niin, että lähellä ovea on sellaiset lapset, jotka eivät nuku tai heidät herätetään tietyn ajan kuluttua. Vanhempien kanssa voi sopia herättämisestä ja päätyä sopivaan ratkaisuun. Kaikki ymmärtävät, ettei lepotilasta voi olla 5 minuutin välein herättelemässä aina seuraavaa lasta.

Uusien toimintatapojen omaksuminen ei ole helppoa ja se saattaa viedä aikaa. Mutta ehdottomasti lepojärjestelyt kannattaa ottaa puheeksi, niin vahempien kanssa kuin henkilökunnan kesken. Hyvä vuorovaikutus on avainasemassa. Kuitenkin kaikkien päämäärä on sama, lapsen hyvinvointi. Riittävä uni ja lepo on kasvun, kehityksen ja oppimisen kannalta välttämätöntä.

-Iida

LÄHTEET:

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018

KUVAT: Laura Iikkanen

 

Kommentit (16)
  1. Minun ryhmässäni kaikki lapset eivät tule ”nukkariin”, vaan on erillinen satuhetki niille, jotka eivät nuku. Tämä on siitä syystä, että lapset jotka nukkuvat ja tarvitsevat unet, saavat rauhallisen tunnelman jossa nukahtaa. Lisäksi syynä myös vanhempien toiveet päiväunien nukkumisesta. Saamme kuitenkin tästä hyvin usein ”kritiikkiä” ja edelleen puhutaan ”uniajasta”, jolloin helppo hoitaa kaikki mahdollinen. Harmittaa suuresti kun itse yrittää toteuttaa vasun mukaisesti mutta arvostus ja ymmärrys siihen on vähissä

    1. Kuulostaa todella ihanalta toimintatavalta! Ei varmasti ole helppoa toimia ”vastavirtaan”. Mikä kyllä ihmetyttää, sillä tämän toivoisi olevan ihan selvä juttu 🙂

  2. Asioissa ei taida juuri tulleen muutosta kolmenkymmenen vuoden aikana, valitettavasti. Olin itse lopettanut (vanhempien harmiksi) päiväunet hieman yli vuoden ikäisenä, mutta muistan sen ahdistavan tunteen, kun kaikissa hoitopaikoissa pakotettiin päiväunihuoneeseen. Hiljaa. Yksin. Makaamaan. Liikkumatta. Muistan eräänkin perhepäivähoitajan olleen aina vihainen, kun näki minut hereillä, lopulta esitin vain nukkuvani. Lapselle todella pitkiä hetkiä. Onneksi jo tuolloin yhdessä päiväkodissa sain tulla piirtelemään päiväuniaikaan saliin, jossa eskarilaisilla oli opetusta. Kuvaavaa, että nämä asiat edelleen mielessä vuosikymmenten jälkeen. Ja huonoina muistoina.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *