Rehellisiä kuulumisia

Huh.

Päällä on ihan hirveät PMS-oireet. Menkat alkoi enkä olekkaan raskaana. Aloin itkeä kesken koiralenkin. Vedin lounaaksi jugurttia ja pullaa. Päivälliseksi taidan hakea sushia, kun ei oikeen huvittaisi nyt kokata. En jaksaisi nyt oikeen mitään.

Tiesin, että näin tosiaan suurella todennäköisyydellä tapahtuu. Harva raskautuu ensimmäisellä hoitokerralla. Harva raskautuu ensimmäisellä yrittämällä muutenkaan, oli kyseessä luonnolliset tai lääketieteelliset menetelmät. Kuvittelin salaa, että raskauden tietysti heti, sillä onhan minulla jo yksi lapsi, joka on saanut alkunsa ilman minkäänlaista yrittämistä. Kuvittelin, että raskaudun heti, sillä minulla irtosi kaksi munasolua yhden sijaan. Kuvittelin, että raskaudun heti, sillä lääkärini sanoi minun olevan sellainen hedelmällinen asiakas, joka onnistuu hoidoilla hyvinkin nopeasti.

Vaikka olin hyvin tietoinen, ettei ensimmäisellä kerralla onnistuta, eikä ehkä toisellakaan, voimakas pettymys pääsi yllättämään. En osannut odottaa, että se tuntuu tältä. Olin jo ehtinyt kuvitella itselleni raskausoireita ja googletellut tuntikaupalla erilaisia asioita; millaisiin rattaisiin saa kaksi turvakaukaloa adeptereilla, jos tulleekin kaksoset, miten aikaisessa vaiheessa raskausoireet voivat ilmaantua ja minkälainen vuoto alkuraskaudessa on normaalia.

Kaiken päälle lapsi on ollut enemmän ja vähemmän flunssassa liki kuukauden. Välillä hän pääsee päiväkotiin asti onnistuneesti ja on siellä muutaman päivän, toisinaan soitetaan hakemaan kesken päivän  ja toisinaan en jaksa edes lähteä viemään. Ihan sama. Siltä se välillä tuntuu. Työt sen kun kasaantuu. Ne ovat mielessä koko ajan ja stressaavat siellä taustalla, tuo pitäisi tehdä ja tuo asia muistaa. Ei tule mitään. Ehkä pitäisi lopettaa yrittäminen ja mennä palkkatöihin. En minä tiedä! En tiedä mitä pitäisi. Mitä tekisi? Olen niin hukassa.

Omaa tilaa on vaikea ottaa. Tuntuu, että tällä hetkellä lapsi roikkuu toisessa jalassa ja koira toisessa. Lapsella on vähän väliä joku huonosti ja hän vaihtaa nanosekunnissa mielipidettään, ensin halutaan ja sitten ei halutakkaan. Missään ei saa olla yksin ja ajatella rauhassa. Koira istuu edessäni vessassa ja nukkuu jalkojeni juuressa. Lapsi haluaa istua sylissä ja mennä nukkumaan viereeni 120cm leveään sänkyyn, vaikka hänellä oma sänky minun sänkyni vieressä. Mitään ei oikein saa aikaiseksi. Iltasin olisi aikaa tehdä töitä, mutten jaksa. Jaksan maata sohvalla ja katsoa salkkarit, jotka ei vaadi mitään ajatustyötä.

Pinnaa kiristää, ärsyttää, suututtaa ja raivostuttaa. Ottaa niin päähän.

Ei huvittaisi. Laiskottaa. On ihan harmaa olo. Kaikki junnaa paikoillaan.

Mietin, että olenko aivan sekaisin, kun haluan toista lasta yksin. Vielä ehtisi perua koko jutun ja paeta paikalta. Jo yksi saa minut välillä ihan äitihirviöksi. Ja piti vielä koirakin ottaa! Oikein maksoin siitä, että joku haastaa hermojani! Huhuh. Itseään on kyllä välillä vaikea ymmärtää.

Tietenkin juuri tällä hetkellä koira nukkuu ja lapsi leikkii itsenäisesti. Ja tietenkin syyllisyys on iskenyt ja oma käytös hävettää. Ei tämä ole helppoa! Huomenna voi onneksi helpottaa tai sitten ei. Haaveilen sellaisesta tavallisesta viikosta. Sellaisesta, jota ei osaa arvostaa tarpeeksi, kun se on käsillä. Sellaisesta, kun ei tapahdu mitään kummia ja jonkun kysyessä ”mitäs teille”, voi vain sanoa, että ihan tavallista perusarkea.

-Iida

  

KUVAT: Pinja Mitrovitch

Kommentit (14)
  1. Voih, harmi kun ei eka inseminaatio onnistunut.Mulla kävi sama juttu että eka ei tärpännyt ja olihan se pettymys valtava. Sitä jotenkin ehtii niin suuret odotukset ja toiveet ladata siihen. Toisaalta.. ehkä pienenpieni hopeareunus että nyt kun koit tän valtavan pettymyksen niin ainakin toi on selvästi asia mitä todella haluat? Tai siis jos oliskin tullut jotenkin huojentunyt olo eikä pettymys olisi noin suuri ollut, niin olis voinut olla merkki siitä että ehkä aika ei vielä ollutkaan oikea tms. Superpaljon onnea seuraavaan yritykseen, toivottavasti tärppäisi nopeasti 🙂 Kuulostipa muutenkin jotenkin tutulta tän postauksen fiilikset. Mun kohta 3v (tokan inssiyrityksen tulos) on tässä viimeisen kuukauden aikana todistanut olevansa sittenkin ihan normaali lapsi ja löytänyt uhmansa. Välillä meinaa niin hermot mennä.. Lapsen kanssa vääntäessä sitten esim kotityöt kasaantuu ja sotkuinen kämppäkin vie mielialaa alas. Mä tein niin että lykkäsin lapsen päiväkotiin kolmena peräkkäisenä päivänä vaikka itse olin vapaalla. Sain levättyä ja kerralla hoidettua kaikki roikkuvat asiat, siivoukset yms. Teki todella hyvää enkä usko että lapsi siitä pahemmin kärsi. Toivottavasti saat myös riittävästi hengähdystaukoja ja omaa tilaa arjessa!

  2. Ihailen uskallustasi aitoon ja avoimeen elämäsi avaamiseen, elämä ku on. Hetkittäin pilvenhattaraa, hetkittäin väsymystä, epätoivoa, surua, kaipausta ja mitä milloinkin, sitten taas iloa. Mielestäni on myös hienoa että jaat oman perheesi syntytarinaa, joka ei ole se tyypillisin. Siksipä luulenkin, että siitä kertominen on arvokasta myös monelle muulle. Toivon onnea matkaan! ❤️

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *