Ruoka ei ole rangaistus

Iidan matkassa

Työviikon jälkeen on mukava palkita itseään hyvällä ruualla, lasilla viiniä tai herkuilla. Kuulostaa nautinnolliselta. Synttäreillä on sopivaa ottaa pala kakkua ja  elokuvissa syödä popcorneja. Herkut ovat osa elämää. Mitä sitten, jos ne alkaa hallita elämääsi? Rankaiset ja palkitset itseäsi ruualla? Liikut vain rangaistaksesi itseäsi syömästäsi ruuasta. Liikut vain, jotta voit syödä, jolloin unohtuu niin ruuan kuin liikunnankin ilo. Niistä tulee elämääsi hallitseva vankila, joka pyörittää elämääsi.

Olet koko päivän syönyt niukasti, tullessasi kotiin, päädyt ahmimaan. Syöt kaikkea mitä eteesi sattuu ja aivan yli tarpeesi. Sinulle tulee niin syyllinen olo syömästäsi ruuasta, että lähdet lenkille  hakemaan lohdutusta. Päätät myös, että seuraavana päivänä et saa syödä, se on rangaistus tämän päivän ahmimisesta. Seuraavana päivänä sama toistuu. Ravinnotta olo päätyy aina uuteen ahmimiskohtaukseen.

Ilman ravintoa ei vain ole mahdollista olla ja nälkä yltyy aina lopulta niin valtavaksi, että päädyt ahmimaan. Usein ajattelet syöväsi vain yhden. Mutta päädyt ahmimaan. Toisinaan pystyy pitämään kontrollin, erityisesti ihmisten läsnäollessa. Salaa syöminen on tyypillistä. Otat yhden, selität ansaitseesi sen yhden. Sen syötyäsi, olosi on syyllinen. Olet epäonnistunut, päiväsi on nyt pilalla, joten on aivan sama mitä nyt tapahtuu. Vihaat itseäsi. Yhtä hyvin voit syödä nyt loputkin, sillä ei enää ole merkitystä, kun päiväsi on jo menetetty. Päätät sitten huomenna olla ahmimatta, jonka takia tänään on sallittua ahmia. Ehkä tämä on viimeinen ahmimisesi, koska huomenna et enää ahmi.

Elämä käy todella raskaaksi. Olet suuren osan päivää alitavittu, kova nälkä johtaa suureen ahmimiseen. Kehosi on sekaisin, eikä mikään tunnu toimivan. Elimistösi ei jaksa liikkua ja urheilu uuvuttaa, mutta pakotat itsesi siihen. Sinä vain lisäät kaasua ja ravaat lenkillä. Mitään ei tapahdu ja rankaiset siitä itseäsi. Kiellät itseltäsi ruuan, jolloin sitä tekee mieli kuin kirottua. Syötyäsi normaalista tai vähän enemmän tunnet huonoa omatuntoa. Pitäisiköhän illalla jaksaa vielä kävelylle, kun tuli syötyä? Liikunta ei ole rangaistus sinulle syömästäsi ruuasta. Ruuan tulee olla kehollesi hyvä nautinto, josta se saa ravintoa ja energiaa. Liikunnan tulee tuottaa hyvää mieltä siinä missä ruuankin ja ravita kehoasi ja mieltäsi.

Loppuen lopuksi sillä mitä syöt on vähän merkitystä. Enemmän merkitsee se, mitä ruoka ja syöminen saa sinussa aikaan. Jokainen tuntee joskus surua, johon auttaa vain jäätelö ja levy suklaata. Jokainen on joskus niin onnellinen, että on juhlan paikka. Silloin auttaa suklaakakku ja suklaajäätelö. Mutta mikä tunne sinulle syömisestä syntyy? Syömisen ja liikkumisen suhde tulisi olla tasapainoinen, salliva ja kehoa kuunteleva. Ei pakkoa, rajoja, rangaistuksia ja palkkioita. Pahintahan se on, että ne asettaa itse eikä kukaan ulkopuolinen. Se on upea hetki ymmärtää, että iloa tuokin se, että kehosi pystyy upeisiin suorituksiin, eikä liikuntasuorituksen onnistuminen ole sidottu syömäsi ruuan määrään.

Jos olet lihava ja ylipainoinen, toisten on vaikea nähdä ongelmaasi. Usein ajatellaan, että lihava vain syö liikaa tai on liian laiska liikkumaan. Kun suurempi kokoinen alkaa laihtua, sitäkin vain pidetään positiivisena asiana. Tästä saattaa tulla vääristynyt kuva siitä, milloin on hyväksytty, kehuttu ja arvostettu. Joka mahdollisesti johtaa kielteiseen kierteeseen syömisen ja liikkumisen suhteen. Liikunnalla ja ravinnolla pyrit hallitsemaan elämääsi, luoda tasapainoa ja turvaa, kun elämä muuten koettelee. Näihin on turvallista tukeutua. Syömisen jälkeen, et vain voi lopettaa syömistä siihen mihin normaalisti se kuuluisi lopettaa. Et tunne kylläisyyttä. Ahmimisen jälkeen vihaat itseäsi, haukut itseäsi. Olet ruma, lihava ja paska ihminen, koska söit. Tästä rangaistuksena lähdet salille.  Kuvittelet sen tekevän syömisestäsi hyväksytympää. Millä pääset eroon ajatuksesta, että oma ruoka pitää ansaita?

Ahmiminen on hyvin yleistä. Jokainen meistä ahmii itsensä täyteen joskus. Jos ahmimista tapahtuu useita kertoja viikossa ja se ei ole enää sinun hallinnassasi, voi kyse olla syömishäiriöstä. Joskus ahmimiseen liittyy oksentamista. Ahminnan lisäksi myös kontrolloiva, tarkka ja rajattu ruokavalio on syömishäiriö, ortoreksia. Nämä ovat yleistyneet viime vuosina ruokavaliotrendien ja fitnessbuumien lisääntyessä. Yksin ei tarvitse jäädä. Apua on saatavilla yhä enemmän. Aiheeseen liittyy paljon kirjallisuutta. Suositeltava kirja on Irti ahminnasta (Duodecim,  2016). Tämä Helsingin Sanomien artikkeli on myös suositeltava ja ajatuksia herättävä. Myös Syömishäiriööliitosta saa apua! Lisää täältä.

 

-Iida

 

Kommentoi