sananen rohkeudesta

Iidan matkassa

En pidä itseäni kovinkaan rohkeana tyyppinä. Ihailen kuitenkin rohkeita ihmisiä. Kuten me kaikki varmasti. Sellaisen kun näkee, niin ei voi kuin ihastella miten hän uskaltaa nauttia elämästään ja tehdä asioita, jotka ovat normien vastaisia. Totuus kuitenkin on, että kukaan ei synny rohkeaksi. Rohkeutta on mahdollista harjoitella. Jokainen voi kehittää rohkeuttaan, oppia hallitsemaan ja käyttämään sitä. Ehkä mielessäsi onkin jo joku asia, jossa haluaisit kehittää rohkeuttasi.

Rohkeuden harjoittelu on monestikin raskasta. Vie paljon energiaa uskaltaa tehdä asioita pelosta huolimatta. Se on myös epämiellyttävää ja jopa häpeällistä. Harjoittelussa joutuu poistumaan mukavuusalueelta. Pelkäämme, koska emme halua epäonnistua. Missä epäonnistuisit? Oikeastaan, jos harjoittelet rohkeuttasi voit vain saada tuloksia ja oppia. Epäonnistumista ei ole, on vain odotuksia, jotka liittyvät sinuun itseesi tai muihin ihmisiin, jotka usein ovat sääntöjen ja normien muodostamia. Pelon tunteen takia valitsemme kuitenkin turvallisia vaihtoehtoja, emmekä kehitä rohkeutta. On turvallista ottaa varman päälle, siten ei pelota. Jokainen toki pitää niistä tutuista jutuista elämässä ja niillä on siinä paikkansa. Haluamme olla rohkeampia, haluamme muutosta yhtä paljon kuin pelkäämme sitä. Kumman annat voittaa?

Rohkeuden opettelu vaatii asennetta. Se on otettava tosissaan, sillä töitä on tehtävä. Aseta itsellesi realistiset tavoitteet ja moittimisen sijaan tsemppaa itseäsi. Moni tietää mitä siitä seuraa. Siitä seuraa mieletön onnistumisen kokemus ja palkitseva tunne. Ylitin itseni, olen niin hyvä! Kyllä!

 

Itselleni kävi niin, että kirjoitin blogiini (http://www.lily.fi/blogit/iidan-matkassa/vaikeus-aloittaa) pelosta aloittaa jokin uusi harrastus. Samalla näin SportSetterin instagram-tilillä kuvan nyrkkeilystä, jota sovelluksen kautta pääsee kokeilemaan. Ajattelin heti mielessäni, että en ikinä. Tajusin heti, että en voi sano "en ikinä", sillä olen juuri kirjoittanut pelosta aloittaa jokin uusi harrastus. En voi toimia oman kirjoitukseni vastaisesti. Minä olen onneksi itseni paras haastaja ja kun jotain päätän, niin se tehdään.

Nyrkkeily tosin on oman tietämykseni ulkopuolella, sillä en ole kokenut sitä kiinnostavaksi. Joten en ollut koskaan nyrkkeillyt ennen kuin haastoin itseni nyrkkeilemään. Nyrkkeily on niin kaukana omalta mukavuusalueelta, että hieman jännitti kun alkuviikosta menin sisään Ringside Gym -salille. Salilla oli edellinen nyrkkeilytunti vielä menossa ja olin ihan kauhoissani kun katsoin sitä menoa. Ajattelin, että näistä 60 minuutista tulee pitkät. Onneksi heti vaihdoin muutaman sanan muiden tunnille tulijoiden kanssa, mikä lievensi jännitystä. Tuntia veti Amin Asikainen, jonka tiesin olevan joku nyrkkeilijä. Pienellä surffauksella netissä selvisi, ettei hän ihan joku nyrkkeilijä olekkaan, mutta se ei ollut oleellista tunnin kannalta vaan kertoo omasta lähtötasostani enemmän.

Jännitys lähti heti kun Amin aloitti tunnin. Hän oli niin hyväntuulinen ja hymyili innostunutta hymyä. Hyvä mieli tarttui. Tunti oli myös tarkoitettu henkilöille, jotka tulevat kokeilemaan nyrkkeilyä ehkä ensi kertaa tai ensi kertaa kyseisellä salilla. Tulin niin hyvälle mielelle ja innostuin täysin. Koin, että oikeasti opin ja voisin aivan hyvin mennä uudelleen. Pieni sellainen kutina, että varmasti kokeilen uudelleen. Tähän tietysti vaikutti se, että tunti oli haastavuudeltaan sopiva ja suunniteltu alkajalle, jolloin sieltä sai onnistumisia ja oppi tekniikkaa. Lisäksi Amin ohjasi rennolla, huumorintajuisella ja iloisella otteella. Hän kävi korjaamassa asentoa ja antoi yksilöllistä opastusta. Olin tunnin jälkeen niin tyytyväinen, että uskalsin olla rohkea.

Omassa tapauksessani olen halunnut kehittää rohkeuttani uusien liikuntalajien pariin. Olen ennakkoluuloinen ja pysyn mielummin tutuissa ja turvallisissa ympyröissä. Rohkeutta voi harjaannuttaa hyvin monella muullakin elän osa-alueella! Sinä varmasti tiedät parhaiten, missä tarvitset harjoitusta.

Rohkeutta loppuviikkoon!

-Iida

 

Kommentit

jnonnaa (Ei varmistettu)

Huh, tulipa tää postaus jotenkin hyvään saumaan.. Mulla on ollut nyt vähän yli 2 viikkoa jäsenyys voimassa juurikin Ringside gymille, mutta en ole uskaltanut paikan päälle. Kun kävin siellä pikaisesti pyörähtämässä ja sain magneettikortin, tuli ihan kamala olo kun "vanhat pelottavat miehet" katsoivat päästä varpaisiin ja tuli ihan sellainen olo, ettei musta varmasti ole mihinkään. :/

Mulla on jo hiukan (potku)nyrkkeilytaustaa, mutta silti en meinaa uskaltaa mennä paikan päälle. Eihän se ehkä ollutkaan niin pelottava paikka miltä vaikuttaa?

Iidaafel
Iidan matkassa

No voin kuvitella sun tuntemukset, koska itellä oli ihan sama olo astuessa sisään. Ja mulla ei ole nyrkkeilystä mitään aikaisempaa kokemusta! Tapasin Amin ja kaksi muuta salilla opettavaa opettajaa. He olivat kerrassaan mukavia ja kertoivat ideologiastaan. Luulen, että sun kannattaa mennä samalle tunnille, jossa ite olin eli maanantaisin klo 18 on tunti, joka sopii sellaisille, jotka ei ole ennen olleet Ringside Gymillä. Ja se ei ollut pelottavaa, olin ihan innoissani siitä ja voin vaikka lähteä sun kaveriksi uudelleen!

jnonnaa (Ei varmistettu)

Vau, lähtisitkö oikeasti? :) Olis paljon kivempaa kun ei tarviis mennä yksin. Laita mulle vaikka s-postia!

Kommentoi