Se kamala viikko

Iidan matkassa

Viime viikko oli erityisen kamala. Kaikki siis meni huonosti.

Päivät alkoivat huonosti jo aamusta. Herääminen oli työlästä ja kaikesta unen määrästä minulla oli joka aamu hirveät silmäpussit. Mikään meikkikään ei niitä tuntunut peittävän. Ja muutama aamu oli erityisen huono siitä syystä, että olin illalla laittanut herätyksen todella aikaiseksi siinä tarkoituksessa, että menen seuraavana aamuna salille. Aamulla, kun herätys soi, ärsytyksen määrä oli niin suuri, etten todella tehnyt muuta, kun asetin uuden herätyksen ja vedin peittoa takaisin päälle.

Monena aamuna noustuani vilkaisin somea ja se vain lisäsi ärsytystäni. Toisten Instagram -kuvat hitaista ja rauhallista aamuista ja kuvat mielettömistä aamupuuroista ja smoothiesta suututtivat. Kenellä nyt oikeasti on joka aamu tosi mahtavaa?

Joka aamu oli kiire töihin ja ärsytti olla myöhässä. Ja töissä oli todella paljon hoidettavia asioita ja kiire. Lasten varhaiskasvatussuunnitelmia kirjaamatta vaikka kuinka monta. Töihin en koko viikkoon jaksanut tehdä eväitä. Söin jugurttia, marjoja ja kahvihuoneen pöydältä joulusuklaita. Sekin suututti. Työpäivän jälkeen muistin puhelimeni, en ollut katsonut sitä koko päivän aikana. Yhtään viestiä ei kuitenkaan ollut siis keltään eikä missään, miten sekin voi ärsyttää niin paljon.

Töiden jälkeen meni pieleen vähän eri asiat päivästä riippuen. Yhtenä päivänä ajelin töistä Helsinkiin jouluostoksille. Ensimmäisessä kaupassa alan etsiskellä lompakkoani. Muistan, että sehän on treenikassissa kotona edellisillan jäljiltä, eipä ollut töissäkään mukana. Yhtenä päivänä taas yritin ottaa kuvia blogipostausta varten, mutta kaikki kuvat olivat aivan surkeita ja huonoja. Kaikki oli kameran syytä ja hyvä etten viskonut sitä menemään, kun sen vuoksi en voinut blogiakaan päivittää.

Joulu toi viikkoon vielä lisästressiä. Olin päättänyt tehdä jouluksi kakun, jonka olin nähnyt lehdessä. Kuvassa oli ihana nelikerroksinen marenkikakku, espressokermatäytteellä ja tryffeleillä. Omastani ei tullut kakkua ollenkaan. Marengit jäivät leivinpaperiin kiinni ja murenivat, täytteestä tuli löysääkin löysempää, kun en noudattanut ihan ohjetta. Äiti raivosi, että pilalla on ja toivoi, että noudattaisin joskus edes ohjeita, enkä tekesi jouluna kakkua jota en osaa varmasti tehdä.

Yritin ottaa myös jouluselfietä itsestäni someen, että olisi nyt jotain edes, kun olin niin kauan meikannutkin. Viime vuonna olin saanut itsestäni niin kauniin kuvan ja halusin tänä vuonna ihan samanlaisen.

Samanlaista siitä ei tullut, vaikka miten hymyilin puhelimelle pihalla vesisateessa. Jatkoin vielä kuvaamista sisällä surkein tuloksin, kaikki kuvat oli ihan huonoja. Miksi viime jouluna paistoi aurinko ja oli valosaa ja tänä jouluna harmaata ja vesisadetta? Ja se tietysti oli koko perheen syytä sitten, kun selfiestä ei tullut mitään.

Kaikki tämä ei todellakaan riittänyt vaan sain joltakin sukulaiselta flunssan, vaikka viikko sitten olin juuri kipeänä. Joulun kuitenkin kaikesta tästä huolimatta meni rauhallisesti ja hyvällä mielellä. Todella kiitollinen olo muutaman päivän levosta ja rauhasta. Nyt uusi viikko!

Ihanaa viikkoa sinulle!

-Iida

 

 

 

 

 

Kommentoi