Se kenestä kiinnostumme ei ole sattumanvaraista

Olen varmaan sinkkuuteni aikana muuttunut kyyniseksi ämmäksi, mutta en todellakaan usko siihen oikeaan. Sen vaan tuntee, kun se oikea tulee kohdalla. Ei. En usko siihen. En vain usko, että maailman miljardeista ihmisistä, tuolla jossain olisi minulle juuri tarkoitettu yksi ja ainoa kumppani. Sen sijaan uskon, että on useita, joiden kanssa voisin elää elämääni ja olla onnellinen suhteeseen. Eli niitä sopivia kumppaneita, joiden kanssa elää hyvää elämää on useita.

Se kenestä kiinnostumme ei ole sattumanvaraista. Kumppaninvalintaan vaikuttavat  oma historia, elämäntilanne ja omat ajatukset siitä, minkälaista kumppania etsii ja millaisen ihmisen kanssa on tuttua ja siten myös turvallista. Sen takia sama kulttuuritausta, sama äidinkieli, sama arvomaailma ja sama koulutustausta vaikuttavat yllättävän paljon. Ja ihan luonnollista, sillä ne asiat usein kokee turvallisiksi ja tutuiksi itselle ja niitä haluaa myös toiselta, koska niihin samaistuu. Ja näistä asioista johtuen tulee se tunne, että ”ihan kun olisin tuntenut hänet aina”.

Minä ainakin teen tietoisesti rajausta sen suhteen miltä alueelta haen sopivaa ihmistä. Aina olen Tiderini etäisyyden määrittänyt yltämään juuri pääkaupunkiseudulle.Eli en edes anna mahdollisuutta hyville tyypeille muualla Suomessa, jossa voisi aivan yhtä hyvin olla minulle sopiva kumppani. Sen oikean etsimiseen vaikuttaa todella paljon miten lähellä ihminen on meitä. Ja onhan se nyt loogista, mitä useammin ja helpommin ihmistä näkee, sitä enemmän me alamme pitää hänestä.

Sitten on vielä ajoitus. Sen merkitys on mielestäni valtava kumppaninvalinnassa, se millainen oma elämäntilanne on toisen kohdatessa. Viimeisin mies, jonka luulin olevani minua varten, oli vielä naimisissa. Tarkemmin sanottuna, avioero ei ollut vielä astunut voimaan. Ja me kohtasimme. Ajoitus oli surkea. Minä olin ollut sinkkuna kauan ja halukas sitoutumaan, hän halusi vapautta.

Se missä kohtaa omaa elämää on, vaikuttaa juuri kumppanin valintaan. Jos on ollut sinkkuna kauan, on ehkä tietoisempi kumppanin valintaan vaikuttavista asioista ja ennen kaikkea on varmasti motivoituneempi solmimaan suhteen toisen kanssa, kun juuri eronnut. On tärkeää, että kaksi ihmistä molemmat haluavat suhdetta yhtä paljon ja ovat yhtä halukkaita, innostuneita ja motivoituneita.

Olen tavannut monia aivan ihania miehiä, ollut rakastunut, ihastunut, kokenut taikaa ja olen ajatellut, että tämä on erityinen, tässä on sitä jotain. Ja ihan oikeasti olisin voinut nähdä itseni seurustelevan jokaisen heistä kanssa. He ovat jokainen tuntuneet aivan yhtä oikeilta, olisin aivan hyvin voinut elää heidän kanssa onnellisena. Mutta vielä ei ole ollut tilannetta, että molemmat olisivat olleet yhtä motivoituneita suhteelle. Usein jompi kumpi on enemmän ihastunut kuin toinen. Toinen ei halua sitä yhtä paljon. Eli elämäntilanne ja ajoitus ovat olleet pielessä. Se, että kohtaa jonkun oikealla hetkellä, kun joku tuntuu itselle tutulta ja sopivalta siihen elämäntilanteeseen ja mahdollisesti tulevaisuuteenkin ja toinen kokee samoin, on oleellista. Tuon toisen elämä ja arvot liippaavat läheltä omia, jolloin löytyy yhteistä ja samaistuttavaa. Pystytään näkemään usein ja tekemään kivoja asioita, jotka lisäävät ihastumista ja sitten molemmat motivoituvat suhteelle. En usko siihen oikeaan, mutta haluan uskoa, että kohtalo jotenkin järjestää kohtaamisen ihmisen kanssa, joka on yhtä motivoitunut suhteeseen kuin mitä minä olen.

Uskon, että sopivia elämänkumppaneita on useita. Eron jälkeen löytyy uusi, jos niin haluaa. Kumppanin kuolemankin jälkeen löytyy uusi sopiva kumppani, jonka kanssa elää yhdessä. Olen aina ajatellut, että rakastuminen on suht helppoa, kuhan juuri nämä kumppaninvalintaan liittyvät asiat täyttyvät. Toisen näkeminen ja yhteinen aika vaikuttaa ihastumiseen. Lopulta tuo voi johtaa rakastumiseen. On luonnollista, että suhde joskus päättyy ja tulee uusi rakkaus ja uusi suhde. Toki rakkaudet voivat olla erilaisia ja usein ovatkin. Samoja tunnekokemuksia sellaisenaan tuskin tulee jonkun toisen kanssa. Jokaisen kanssa on mahdollisuus jollekin ainutlaatuiselle.  Rakkauksia voi olla elämän aikana kaksi tai 20.

Uskon, että me itse vaikutamme aika voimakkaasti rakkauteen ja kumppanin valintaan. Halutaan rakastua, tahdotaan rakkautta ja huolehtia rakkaudesta.Ollaan valmiita ja motivoituneita, tiedetään mitä halutaan ja ollaan tarvittaessa valmiita myös joustamaan.

-Iida

LUE MYÖS

Kaikki miehet, jotka kävelivät onnensa ohi

Millainen mies tapailee raskaana olevaa?

Olemattomat deittikuulumiset

Tinderistä tuulee

KUVAT/ Pauliina Tähkäpää

Kommentit (16)
  1. Aikuistuttuani olen alkanut uskoa myös siihen, että en ensisijaisesti ihastu tai rakastu ihmisen ikään tai sukupuoleen, vaan nimenomaan siihen ihmiseen. Tämäkin oivallus on ollut vapauttava, vaikka onnellista avioliittoa heterosuhteessa on takana jo toistakymmentä vuotta. Ja ehkä juuri avioliitossa onkin se salaisuus: olen voinut kohdata avoimin mielin uusia ihmisiä, kun ei painetta sen oikean parin löytymisestä tietenkään ole ollut. Ja monesti, ei kovin usein, mutta joskus, huomaa yllättäen edessään ihan huikean hyvän tyypin. Mä luulen, että ”rakas ystäväni” on terminä monella pelkän fraasin sijaan totisinta totta.

    Elämäni miehet olen jakanut mielessäni kahteen leiriin:
    On ollut niitä, jotka ovat halunneet minut, ja niitä, jotka minä olen halunnut. Syntyvän suhteen dynamiikan kannalta tällä seikalla on yllättävän paljon merkitystä.
    Vielä en ole onnistunut tupsahtamaan tilanteeseen, jossa suhdetta toiseen haluttaisiin muodostaa täsmälleen yhtä hanakasti. Yleensä toinne päättää tahtoa sen toisen.

    Ihastuminen ja rakastuminen ovat ihania juttuja. Joskus pitkään suhteeseen sitoutuessani harmittelin sitä, etten voisi enää koskaan sen jälkeen olla vastarakastunut. Kun myöhemmin ymmärsin ajatella rakastumisen ja ihastumisen laajempana asiana, kuin pelkästään romanttisena parinvalintana, olen saanut huomata, että saman tunteen ja ”poreilun”äärellä ollaan kyllä monesti muutenkin.

    1. Kiitos kommentista ja hyvästä pohdinnastasi! <3

  2. Mä oon päätynyt huomaamaan kuinka omalla kohdallani kulttuuritausta (kotimaa) ja äidinkieli vaikuttaa aika vähän. Sama arvomaailma on sit tärkeämpi niidenkin edestä, vaikka toki kulttuuritausta vaikuttaa jonkin verran arvomaailmaan.Oon asunut viimeiset 10 vuotta ulkomailla 3 eri maassa hyvin erilaisissa kulttuureissa ja ymmärrettävästi seurustellut vain ulkomaalaisten miesten kanssa. Mut kotimaasta riippumatta saman arvomaailman omaavan ihmisen oon aina löytänyt. Ehkä kulttuuritausta ja äidinkieli merkitsee enemmän jos ei ole asunut pitkään ulkomailla. Mut kun on pitkään poissa välillä sitä miettii että onko tässä enää itsekään suomalainen 😀

    1. Varmasti ulkomailla vietetty aika muuttaa omaa suhtautumista kulttuureihin ja muokkaa arvoja jollain tavalla myös! Ja voi olla paljon avarakatseisempi, jolloin kumppanin valintakin on helpompaa, kun ei liikaa rajaa!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *