Seuraajien rakkaustarinat osa 1

Sinkkuna on välillä epätoivoista ja rakkauden löytäminen tuntuu kaukaiselta. Niinpä pyysin seuraajiani lähettämään heidän rakkaustarinoitaan, näistä me sinkut voimme saada toivoa. Sillä toivoa on aina!

Olen saanut mitä ihanimpia tarinoita ja tulen jakamaan niitä teille täällä blogissa aina muutama kerrallaan.

Ja tarinoita saa edelleen laittaa minulle sähköpostilla iida.afeldt@hotmail.com

Kuva: Pixabay

Tinderissä kyllästymiseen asti

”Olin jonkun aikaa, kyllästymiseen saakka, deittaillut Tinderin kautta. Yksi pidempikin juttu oli, joka ei kuitenkaan johtanut sen vakavampaan. Olin jo harkinnut poistavani Tinderin, kunnes silmään osui yksi hyvin maanläheinen profiili, mistä välittyi kivat fiilikset. Lähestyin niinkin tylsästi, kuin laittamalla: ”Moi mitäs sinä”. Päädyimme viestittelemään aika tiheään tahtiin. Menin itse ystäväni häihin sinä päivänä ja siellä rakkausjuhlissa hieman humalluin, joka näkyi viestieni sisällössä. Meininki lipsahti aika estottomaksi. Seuraavana päivänä, heti häiden jälkeen sitten tapasimme. Sovimme tapaamispaikaksi torin. Menin lounaalle torin laitamille, mistä pystyin vakoilemaan tulevaa deittiäni hetken ennen tapaamista. Sieltä oli suorat näkymät torille. Uskaltauduin paikalle ja siellä mies istuskeli minua odottaen. Sympaattisen näköinen, jolla oli päässään hauska irkkuhenkinen lakki. Lähdimme kävelemään rantaa pitkin. Juttelin todella levottomia. Pysähdyimme eräälle laiturille makoilemaan. Tunnelma oli jotenkin rento, välitön ja veikeä. Alkusyksyn kaunis aurinkoinen päivä ja me makoiltiin laiturilla ja tutustuttiin toisiimme ilman turhaa pönötystä. No, molemmille jäi sen verran hyvä fiilis tapaamisesta, että näimme uudestaan plektrakaupoilla (poikani oli aloittanut ukulelen soiton). Deittailimme monta kertaa ennen kuin uskalsimme konkreettisesti tehdä mitään levottomista puheista huolimatta. Ekan suudelman aikana molempien kroppa ja jalat tärisi kuin 12 vuotiailla. Ollaan nyt oltu yhdessä kaksi vuotta.”

Työpaikkaromanssi

”Olin ollut lapseni kanssa yksin kaksi ja puoli vuotta. Tapailin miehiä aika paljon, mutta silloin ei vielä ollut mitään deittisovelluksia, älypuhelimet vasta tekivät tuloaan. Silloin flirttailin paljon! Tein sitä missä vaan ja milloin vaan!
Yksi päivä töissä aloitti uusi työntekijä, jolle minun tuli näyttää mistä työvaatteet ynnä muut saa. Katsoin heti, että nyt on saalis. Jollaintapaa heti tunsin häntä kohtaan kuitenkin syvempää arvostusta ja käyttäydyin hänen seurassaan melko asiallisesti. Lounastauoilla katseemme kohtasivat, käytävillä juttelimme ja viimein kuukausien päästä sovimme treffit. Se oli menoa sen jälkeen! Menimme naimisiin ja saimme yhteisiä lapsia.”

Rakkautta ensisilmäyksellä

”Erosin kahden lapseni isästä 29-vuotiaana. Minut oli jätetty toisen naisen takia ja jäin yksin 2- ja 4- vuotiaiden lasten kanssa. Olin henkisesti aivan romuna. Elämäni tuntui olevan totaalisesti ohi rakkausrintamalla. Vuoden deittailin sekopäisesti, hain hyväksyntää ja testasin arvoani sinkkumarkkinoilla. Seuraa kyllä löytyi. Lopulta kyllästyin juhlimiseen ja deittailuun totaalisesti. Ajattelin, että nautin elämästäni yksin lasteni kanssa, kunnes törmäsin täysin sattumalta Facebookissa vanhaan opiskeluaikaiseen tuttuun. Aloimme kirjoitella ja kirjoitella ja soitella. Tätä leikkiä kesti muutaman kuukauden, kunnes tapasimme. Ja se oli siinä. Rakkautta ensi silmäyksellä. Vietimme juuri 5-vuotishääpäivää ja meillä on kaksi yhteistä lasta sekä ihana uusperhe. Minun kohdalla klisee ”löytyy kun lakkaa etsimästä” päti täysin!”

Katseella on merkitystä

”Tavattiin miehen kanssa ammattikoulussa 7-vuotta sitten. Tarina alkoi jotakuinkin näin: Olimme molemmat ammattikoulun ensimmäisellä luokalla ja molemmat olimme aloittaneet opiskeluun samaan ammattiin samana vuonna. Olin huomannut kyseisen miehen katsovan minua ja pyrkivän ottamaan katsekontaktia minuun. Ajattelin, että miksi minua koko ajan tuijotetaan, onko minussa ehkä jotain vikana tai jotain pielessä. Tätä jatkui kuukausia, systemaattisesti, emmekä koskaan puhuneet. Mies alkoi häiritä minua niin paljon, että oli pakko ottaa asiasta selvää.  Mutta enhän vain voinut kävellä hänen luokseen ja vain kysyä asiasta. Joten yritin ottaa selvää tästä kyseisestä miehestä ensin vain tietäen etunimen.Tuttujen kautta sain selvitettyä sukunimen. Joten eikun viestiä Fonectaan kyseisen henkilön nimellä ja paikkakunnasta jossa asui. Sieltä vastauksena 9 kappaletta puhelinnumeroita ja siitä sitten metsästys alkoi. Lopulta mutkien kautta oikea mies vastasi viestiini.
Siitä tosiaan kaikki lähti, menimme treffeille ja hän oli siis ollut minusta kiinnostunut  pitkään ja piti minua niin upeana näkynä, ettei tiennyt miten lähestyä. Ujoutensa takia hän ei uskaltanut lähestyä kasvotusten. Ja näin 7 vuoden jälkeen mutkista huolimatta onnellisesti yhdessä.”

Ja kohta on vieressä toinen

”Jäin sinkuksi teinisuhteestani 19-vuotiaana. Seuraavat kuusi vuotta täyttyivät armottomasta sinkkusekoilusta. Biletystä, ihastumista, sokkotreffejä, Tinderiä… Mun sydän särkyi niin monta kertaa, etten jaksa edes laskea. Mä en kelvannut, tai sitten mulle ei kelvattu. Mä olin varma, että olen ikuisesti jumissa tuossa kierteessä. 25-vuotiaana menin muuan kaverin juhliin. Tarkoituksena oli juoda pari juomaa ja lähteä hyvissä ajoin kotiin. Kaverini oli kertonut jo etukäteen, ketkä juhliin tulevista miehistä olivat sinkkuja. Vaikka uskoni rakkauteen ei ollut kovin vahva silloin, lähestyin yhtä sinkkumiehistä. Päädyimme ulos juttelemaan. Miehellä oli mukanaan pullo viskiä, joka oli mulle ennestään täysin tuntematon juoma. Maistoin, ja koska halusin tehdä vannoutuneeseen viskimieheen vaikutuksen, kiskoin oikein olan takaa. Jälkeenpäin ajateltuna; keneen räkäkänninen leidi muka tekee vaikutuksen?! Mies puolestaan teki minuun vaikutuksen suutelemalla intohimoisesti täysin varoittamatta. Kuten arvata saattaa, tulin viskistä aivan hillittömään humalaan, ja juhlin huulipunat poskella, silmät seisoen. Lopulta mä poistuin juhlista taksilla. Kotipihassa en ehtinyt edes odottaa vaihtorahoja kuskilta, koska oli kiire ulos oksentamaan.
Seuraavana päivänä heräsin elämäni pahimpaan krapulaan, kun puhelin soi. Olin onnistunut antamaan Viskimiehelle puhelinnumeroni yön pikkutunteina, ja niin hän rohkeasti soitti, ja kysyi kuulumisiani. Mua hävetti suunnattomasti, mutta samalla sydäntä lämmitti. Siitä alkoi tiivis viestittely. Juuri ennen seuraavaa tapaamistamme, olin kahden ystävän kanssa Jari Sillanpään keikalla. Kuulin siellä ensimmäistä kertaa Elämäsi tärkein ilta-biisin.

”Valo vähenee kaupungilta,
Tää voi olla elämäs tärkein ilta.
Ja kohta on vieressä toinen,
Jonka silmissä oot suurenmoinen.
Kaksi ihmistä toisensa nostaa, kirkkaana loistaa,
Eikä se lakkaa koskaan.”

Nuo sanat kolahtivat, ja otin ne vahvana merkkinä universumilta. Alusta saakka minun ja Viskimiehen juttu on ollut kuin ne kaikki älyvapaat kliseet, joita mulle oli rakastumisesta ladeltu. Tuntui uskomattomalta. Nyt yhteistä taivalta on takana pian neljä vuotta, ja rakkauselämä hymyilee. Pakko kuitenkin huomauttaa, etten ollut mitenkään valmis ihmisenä, kun tapasin mieheni. En ollut lopettanut rakkauden etsimistä, kuten usein kehotetaan tekemään. Minun kohdallani Se Maaginen Oikea tuli kohdalle puhtaasti sattumalta, ilman kikkailua ja itseni huijaamista. Tämä on ehkä niitä maailman suurimpia rakkauskliseitä, mutta jokaisella on toivoa, oli sitten kuinka suuri ihmissotku hyvänsä.”

suhteet rakkaus sinkkuus parisuhde
Kommentit (8)
  1. Ihana juttusarja!! Jatkoa odotellessa 🙂

    1. Hei kiitos! Ihana kuulla❤️

  2. Ihania! Kiitos näistä. 😊

    1. Samaa mieltä❤️

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *