sunnuntai pohdintaa

Iidan matkassa

Sunnuntai-ilta ja viikon viimeisiä tunteja viedään. Istun pöydän ääressä ja mietin kulunutta viikkoa. Mitä viikosta jäi käteen? Se meni yhtä nopeasti kun kaikki muutkin viikot, hyvä kun itse pysyin mukana. Kohta on joulukuu ja pian uusi vuosi. Mihin tämä kulunut viikko oikein meni tai kulunut vuosi? Mihin aika oikein lentää?

Pitäisi olla nyt ja tässä mutta kuitenkin pitää olla katse tulevaisuudessa. Hurjan vaikea pysähtyä vain olemaan. Kun mietin kulunutta viikkoa, sen hyviä ja huonoja puolia, en liiemmin pysähtynyt, vaan voisi sanoa, että suoritin ja pääsin viikosta läpi. Paljon omaa syytä tottakai mutta koen nuorena naisena ottavani paljon vaatimuksia itselleni ympäristöstä. Erityisesti sinkkuna, ulkonäöstä saa hurjat paineet. Elän terveellistä elämää, jossa herään aikaisin, nautin aamukahvin rauhassa ja lähden töihin. Suunnittelen kaikki ruokailuni etukäteen, teen ruuat ja eväät valmiiksi. Syön terveellistä ja puhdasta ruokaa, jonka tiedän olevani minulle hyväksi. Liikun paljon, käyn kuntosalilla, treenaan, työstän unelmavartaloa. Tapaan kavereita ja käyn treffeillä. Ei siis ihme, että on vaikea pysähtyä kun tämän kaiken yhdistää viikkoon. Tästä kaikesta tulee eräänlaista suorittamista.

Nautin teveellisestä elämästä, syömäni ruoka ja sille antamani aika, on aikaa minuun itseeni. Saan siitä hyvää mieltä. Liikunta antaa myös hyvää mieltä, energiaa ja riemua. Tällä viikolla olen kuitenkin unohtanut nauttia niistä. En ole pysähtynyt nauttimaan niistä asioista, jotka saa minut hyvälle tuulelle. Olen vain suorittanut. Olen mennyt kuntosalille kellon kanssa, jotta ehdin ajoissa pois kohti seuraavaa tehtävää. Ennen kuin olen selvinnyt päivästä, mietin jo seuraavaa päivää. Olen taas aikatauluttanut viikkoni liian tiukaksi. Koen, että minun pitäisi olla kaikkea ja tehdä kaikkea.

Todellisuudessa olen jo. Kaikkea minulle.

Ensi viikkoa ajatellen haluan vain olla. En halua suorittaa viikkoani, sillä en anna silloin itselleni mitään, enkä muillekaan. En halua vain suorittaa elämääni, sillä silloin juuri päivät lentävät ohitseni.

 

 

Kuvat: Katariina Juselius

Kommentoi