"Taas se on tunkemassa pärstäänsä esille!"

Iidan matkassa

Otsikon kommentti tulee minua hyvin usein vastaan. Joka kerta, kun nimeni jossain esiintyy, joku haukkuu julkisuudenhakuiseksi. Joku kummastelee, että tarviiko minun joka lehteen itseäni tunkea, että onhan sekin tapa tuoda itseään esille. Joku myös pohti onkohan minulla tuttu toimittaja, jolle aina soittelen ja paljonkohan mahdan saada rahaa haastatteluista. 

Minun ei todellisuudessa tarvitsisi asiaa selittää mitenkään, mutta toki pahoitan mieleni ikävistä viesteistä, joissa minua haukutaan huomiohuoraksi, koska en tunnista niistä itseäni. Minulla ei todellakaan ole mitään hinkua päästä otsikoihin, ei ainakaan iltapäivä- ja juorulehtien. Minulla ei ole tuttua toimittajaa, jolle soittelisin ja pyytäisin häntä tekemään lehtijuttuja. Minä en itse pyydä päästä haastateltavaksi, eli en tunge itseäni minnekään.

Toisinaan saan haastattelupyyntöjä sähköpostitse tai minulle soitetaan. Joskus annan haastattelun puhelimitse ja joskus tapaamme toimittajan kanssa kasvotusten haastattelun merkeissä. Voi olla, että toimittajan kanssa tulee myös kuvaaja. Toimittaja lähettää jutun minulle luettavaksi ja katson sen läpi. Saatan toivoa muutoksia, jos jokin sanomani on ymmärretty väärin tai ei tule esiin tavalla, jolla tarkoitin sen. 

Sitten on ne kerrat, kun minulle ei soiteta ja minua ei haastatella. Toimittaja käyttää minun blogiani ja kopio tekstiä sieltä suoraan, toki mainiten lähteen. Blogi on julkista tekstiä, jota voi käyttää. Noissa jutuissa on usein kuvakaappauksia instagramista, joista myöskin saa käyttää vapaasti. Niihin ei travitse kysyä lupaa, kuten blogissa esiintyviin kuviin. Tekstissä voidaan käyttää myös muuta kuvituskuvaa. Näin toimitaan erittäin usein iltapäivä- ja juorulehdissä. Saatan kuulla kavereilta, että "hei olit seiskassa", enkä itse tiedä asiasta mitään. Monesti kuitenkin asia tulee tietoisuuteeni juuri ikävien kommenttien kautta ja silloin yleensä osaan yhdistää sen johonkin lehtijuttuun. 

Monissa lehdissä on tarve saada joka tunnille uutta sisältöä verkkoon, mutta myös päivittäin ilmestyviin konkreettisiin lehtiin. Eli monesti aika pienestäkin asiasta nyhtästään iso uutinen ja se varustetaan klikkauksia hakevalla otsikolla. Lehti saa klikkauksista kävijöitä sivulle ja sitä kautta rahaa. Haastatteluista ei makseta. Usein yhden median kirjoittaessa jostain, myös muut haluavat kirjoittaa siitä, erityisesti, jos huomataan sen saavan kiinnostusta ja huomiota. Sen jälkeen suorastaan kilpaillaan, kuka saa tiedon ensin käsiinsä ja pääsee julkaisemaan.

Tietysti ei ole mukavaa päätyä eri julkaisuihin ilman tietoisuutta asiasta. Mutta kuten monessa asiassa, on tässäkin kaksi puolta. Julkaisut tuovat usein ikäviä kommentteja ja negatiivista palautetta. Toisaalta taas ne tuovat aina myös hyvää palautetta ja jopa uuden lukijan blogille, jota blogi aidosti kiinnostaa eikä vain lehtien otsikot. 

On kertoja, että olen antanut haastattelun ja luvan julkaisemiselle. Erityisesti paperisiin aikakauslehtiin on minusta todella kivaa antaa haastattelu, mutta niin on myös asia-lehtiin ja uutisiin. Tällä viikolla ilmestyi haastatteluni Huvudstadsbladetissa ja juttu oli todella hyvin tehty ja kirjoitettu. Minusta on tärkeääkin toisinaan puhua asioista, joista tiedetään vähän, kuten rintojen kehityshäiriö. Haluan antaa haastateluita minun mielestäni tärkeistä aiheista. Vielä toivon, että minua joskus haastatellaan ammatillisesta näkökulmasta tai yksinhuoltajuudesta, joka on minusta erittäin tärkeä aihe. Mutta minulla ei ole tarvetta saada naamaani julkisuuteen ja joka lehteen. Mutta minä tykkään tuoda esiin tärkeitä teemoja ja jatkossakin suostun haastatteluihin, jotka koen itselleni tärkeiksi.

-Iida

KUVAT / Tiia Nyholm

 

 

 

 

Kommentit

-Kansalainen- (Ei varmistettu)

Olet kertonut, että tienaat blogin kirjoittamisella rahaa. Kysyn ihan silkasta uteliaisuudesta, paljon tällaisella voi tienta?

Iidaafel
Iidan matkassa

Riippuu monesta asiasta! Minulle maksetaan sen mukaan, kuinka moni sivullani käy kuukauden aikana. Siihen vaikuttaa paljon se kuinka usein kirjottaa ja kuinka monta lukijaa blogilla on. Toinen tapa saada rahaa on myydä kaupallisia yhteistöitä. Tässä olen kertonut tarkemmin tuloistani, jos asia kiinnostaa https://www.lily.fi/blogit/iidan-matkassa/kuka-maksaa-yksinhuoltajan-lapsen

Minäpäseminä (Ei varmistettu)

Olen nyt lukenut kolme blogiasi. Tämän blogisi, blogin, missä kerrot tuloistasi sekä blogin, jossa kerrot sinusta ja vauvastasi ravintolassa... Tiedän, että tämä on provosooivasti ja rumastikin sanottu, mutta onko kaikki blogisi samanlaista mielensäpahoittamista?

Iidaafel
Iidan matkassa

Ei suinkaan, kannattaa kurkkailla muitakin tekstejä! Saat varmaan siten monipuolisemman kuvan. Kirjoitan monenlaisita aiheista, mutta toki kerron myös asioista, joista tulen surulliseksi tai koen tarpeelliseksi ottaa ne esiin, ns puutteet yhteiskunnassa viitaten yksinhuoltaja ja ravintolateksteihin.

https://www.lily.fi/blogit/iidan-matkassa/kun-vauva-pissasi-paalleni-osa-75-ja-muita-hulluuksia

 

https://www.lily.fi/blogit/iidan-matkassa/ajatuksia-ystavyydesta-elamantilanteen-muutoksessa

 

 

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Aaaaargh! Olet siis lukenut kolme POSTAUSTA. Et kolmea blogia. En tiedä, eikö ihmiset oikeasti ymmärrä näiden termien eroa vai onko tahallista väärinkäyttöä, jolla halutaan vain painaa alas bloggaajien ammattikuntaa.

**** (Ei varmistettu)

Olen nähnyt noita iltapäivälehtien juttuja ja huono tapani on kommenttien lukeminen. Ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun näkee, miten moni ihminen ei vielä nykyäänkään tajua, että ihmisistä tehdään lehtijuttuja todellakin heidän haluamattaan tai ilman, että tyrkyttävät itseään yhtään minnekään. Kommentoijista osa ei myös tiedä yhtään, mikä on henkilökohtainen blogi, kysellään että "ai ravintolassa ei ollut syöttötuolia, tämäkö oli tärkeä uutinen?" Kuitenkin ne iltapäivälehtiartikkelit pitää lukea ja vielä oikein rekisteröityä kailottamaan sitä omaa mielipidettä kommenttiosioon. Sama julkkisten kohdalla, "kuka näistä kuninkaallisista oikein haluaa lukea" – kuitenkin ollaan itse lukemassa ja kommentoimassa. Kannattaisikohan hankkia vaikka jokin kiva harrastus??

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos, loisto kommentti, olen niin samaa mieltä! Minkä vaivan ihmiset usein näkeekään ikävien kimmenttien eteen ja harvoin toetävät asiasta muuta kuin otsikon!

Vierailija (Ei varmistettu)

Itse ajattelen niin, että noissa iltapäivälehtien kommenttikentissä parjataan nimenomaan niitä toimittajia ja toimituskuntaa, jotaka niitä juttuja poimivat lehden verkkosivuille.
En itsekään aina ymmärrä heidän tapaansa toimittaa: lainataan blogitekstejä (mitä tahansa Maria Nordin kirjoittaakaan instaan tai blogiin, se on iltalehden arvoista?) ja kierrättää vanhoja uutisia (julkaistu aiemmin silloin ja silloin). Myls kuninkaallisten elämän ”joka pieru” kun saadaan rekisteröitä jutun arvoisesti...
Oikein mehukas aihe kun on käsillä, kirjoitetaan vähällä faktalla vaikka kaksi samanlaista juttua eri otsikoilla, jotta varmasti saadaan klikkauksia.

No miksi sitten luen ja klikkaan? Uteliaisuuttani tietenkin, kuten suurin osa varmasti.

Se, että bloggaajaa siteerataan ja sen jälkeen kommenttikentässä asiasta keskustellaan, ei siis mielestäni ole enää niinkään bloggaajalle tulevaan palautetta. Se on vaan sitä nopeaa ajatusten vaihtoa jossain kommenttikentässä, jossa jokainen yrittää löytää vielä yhden uuden puolen asian tarkasteluun.

Iidaafel
Iidan matkassa

Kyllä olen samaa mieltä! Miellän itsekin juorulehtien artikkeleihin tulevat kommentit yleiseksi keskusteluksi, en bloggaajan palautteeksi. Mutta usein noiden kirjoitusten seurauksena blogin postaukseen tulee suoria kommentteja, jotka toki ovat minun palautetetta. Lisäksi tulee suuresti sähköpostipalautettaja ja viimeksi ihan suoraan instagram kuvaan haukkuvia kommentteja, jota ennen ei ole tapahtunut ja nämä toki koskettaa minua. Lehtijuttujen kommenteista en välitä enkä luekkaan, mutta tottakai ihmiset uteliaisuuttaan klikkaavat ja toki aina toisten elämä on kiinnostanut, kyllähän itekkin tulee vaikka juuri kuninkaallisia seurattua :D

Pieni Merenneito

En ole törmännyt sinuun muualla kuin blogissasi ja Instassa, mutta seuraankin tosi vähän noita mainittuja muita julkaisuja. Jouluna kun olitte lyhyesti tv-uutisissa ilahduin ihan tosi paljon, ”Hei mä tiedän tuon naisen ja vauvan!!” :) Mun mielestä olette tosi herttainen kaksikko ja vauvan äitinä en voi kuin ihmetellä, miten olet saanut pidettyä blogihommat niin kasassa kun vielä olet yksinhuoltajakin. Että mitä tässä kai yritän sanoa, niin mussa herää vaan positiivisia fiiliksiä, kun te vauvelin kanssa ilmestytte mun puhelimen tai läppärin näytölle. :D

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos ihanasta kommentista! Tulipa hyvä mieli <3

manicfatmom
Manic Fat Mom

Tässä on pakko olla myös jotain perisuomalaista kateutta. Mielipidevaikuttajia/bloggaajia ja esim tubettajia on lytätty jatkuvalla syötöllä. Se että jollain on pokkaa omalla pärställä tehdä näkyvää mainontaa tai sisältöä pidetään jotenkin julkeana ja huomionhakuisena. Yhden isomman paskavyöryn alle jääneenä odottelen mielenkiinnolla seuraavaa, kyllähän se kivasti kirpaisee omanarvon päälle. Suomalaista hatuttaa etenkin se jos näissä hommissa pääsee tienaamaan jotain, voimme varmasti useimmat (ei kaikki toki) lohduttaa katkeria kommentoihjia sillä että ei, ei näissä hommissa kunnollisiin tuntiliksoihin yllä. Haters will hate ja niin pois päin <3 paulina

Iidaafel
Iidan matkassa

Niin totta, katellisuus on kyllä suomalainen kansantauti! Hirveää, jos jollain menee paremmin tai menestyy!

Kommentoi