Täytän 29 vuotta

Aamulla vein lapsen päiväkotiin. Jäin odottamaan häntä läheiselle ikkunalle, josta hänen on tapana tulla vilkuttamaan riisuttuaan ensin päällysvaatteet. Hän tuli hymyillen ikkunaan ja vilkutti. Hymyilin hänelle takaisin ja lähetin hänelle lentosuukkoja. Tein käsistäni sydämen ja sanoin: ”Rakastan sinua”. Hän teki samaa perässäni. Hän asetteli sormiaan sydämeksi, joka muistuttaa aina enemmän timanttia. En kuullut häntä, mutta näin hänen kirkkaat silmät ja tiesin hänen sanovan: ”Rakastan myös sinua äiti”.

Kävelin pois päin jättäen ikkunan taakseni. Hän katsoi niin kauan kunnes minua ei enää näkynyt. Niin pieni ja tärkeä hetki. Joka aamu siinä ikkunalla ajattelen, että voiko olla toista näin pakahduttavaa hetkeä. Siinä pienessä hetkessä on valtava määrä tunnetta. Siinä on aina aavistus haikeutta erosta, valtava määrä rakkautta ja  jännittävää odotusta tulevasta päivästä. Odotusta siitä, kun iltapäivällä kohtaamme ja hän juoksee syliini sanoen: ”Äiti minulla oli sinua ikävä, miten sinulla sujui äiti?”.

Siinä hetkessä on vain jotain. Jos kerran olen unohtanut jäädä vilkuttamaan kiireiden vuoksi, on mieltäni painanut koko päivä.

Tänään täytän 29 vuotta ja olen hurjan kiitollinen elämälle. Kun  minusta tuli äiti kolme vuotta sitten, en osannut kuvitella elämääni tälläisiä hetkiä. Hetkiä, kun sydän on pakahtua, pakahtua rakkaudesta. Näissä hetkissä on kaikki, koko elämäni.

Tuntuu tajuttoman hyvältä olla tämän ikäinen. Elämä tuntuu muuttuvan aina vain paremmaksi mitä enemmän elää. Mikä klisee se onkaan! Mutta niin totta. Mitä enemmän vuosia tulee, sitä enemmän on itseensä tutustunut. Sitä enemmän on varmuutta, itsetuntoa ja henkistä viisautta. Sitä enemmän on oppinut omasta tekemisestään, on kaatunut ja noussut ylös. Sitä tietää jo mitä ei halua elämäänsä ja osaa sanoa ei, kun joku ei tunnu hyvältä. Sitä enemmän elää oman näköisesti ja vähemmän miettii mitä muut omasta elämästä ajattelee. Sitä enemmän on itselleen hyvä, kuunteleva, kunnioittava ja hellä. Sitä enemmän tietää mitkä asiat oikeasti merkitsee.

Viime aikoina olen pysähtynyt miettimään elämääni ja sen ainutlaatuisuutta. Ja tajunnut, että olen vasta kaksikymmentäyhdeksän! Elämässäni on tapahtunut ihan valtavan paljon. Perheenjäsenen itsemurha, väkivaltainen parisuhde, kumppanin pettäminen, ulkomailla asuminen, auto-onnettomuus, yllättävä raskaus, valmistuminen, äidiksi syntyminen, ihanat ystävät, tiivis perhe, upeita yllätyksiä, ikimuistoisia treffejä, unelmatyö ja yrittäjyys. Tuntuu siltä, että olen saanut elää todella rikasta elämää. Pidän sitä etuoikeutena ja olen kiitollinen kaikesta, mitä elämä on minulle antanut. Kaikki vuodet ovat tuoneet tähän ja minä tykkään minusta tänään. En osaa edes kuvitella mitä elämällä on minulle tarjota tulevaisuudessa. Se on antanut minulle jo nyt enemmän kuin koskaan osasin aavistaa. Olen saanut mennä, kokeilla jokaista ovea ja tulla kotiin. Äitini on aina ollut kantava voima takanani. Hän on rakkaudellaan antanut niin paljon, eikä ole koskaan vaatinut mitään vastineeksi. Sen takia olen aina uskaltanut tehdä omia päätöksiä rohkeasti ja elämää eläämääni kuten haluan. Hän on aina siellä. Ovi kotiin on aina auki.

Tietyllä tapaa nyt alkava vuosi on merkittävä, onhan se viimeinen vuosi tätä vuosikymmentä. Ensi vuonna olen sitten kolmekymppinen. Vanheneminen tuntuu kuitenkin todella hyvältä ja jos ystäviä on uskominen, elämä kolmekymppisenä se vasta mahtavaa onkin. Tänä vuonna saan jännittää tuleeko minusta äiti toiselle lapselle. Edessä on siis todella hieno vuosi ennen kolmekymppisiä. Tähän asti äitiys on muuttanut minua eniten ja koenkin lapseni synnyttäneen minut. Hän tuo minussa esiin kaiken kauniin ja sen suuren rakkauden, joka minussa on. Tällä hetkellä koen oman elämäni olevan eniten minun näköistäni.

Illalla makoilen lapseni vieressä. Pyydän häntä laittamaan pään tyynyyn ja silmät kiinni. Hän vastustaa minua. Sanon voimakkaammin uudelleen. Hän sanoo: ”En minä voi laittaa silmiä kiinni”. Kysyn häneltä, että miten niin hän ei voi ja hän vastaa: ”Sitten minä en näe sinua äiti”. Lapsi tekee käsillään timantin ja kysyy tiedänkö mitä se tarkoittaa. Ennen kuin ehdin sanoa mitään, hän sanoo: ”Se on sydän ja se tarkoittaa, että rakastan sinua äiti”.

Minäkin rakastan sinua.

Elämä ei mene aina kuin suunnittelee, mutta lopputulos voi olla parempaa kuin olisi osannut odottaa! Minusta on ihana olla tässä ja nyt 29-vuotiaana! Paljon on takana, mutta vielä enemmän edessä. Sekös kutkuttelee vatsan pohjassa!

-Iida

KUVAT: Mikael Kuitunen

perhe oma-elama rakkaus
Kommentit (26)
  1. Yleensä aina luen sun kirjoitukset, mutta nyt ekaa kertaa kuuntelin. Pakko sanoa että sulla on hyvä lukutyyli, eläväinen mutta selkeä! Sopisit hyvin lukemaan äänikirjoja! 🙂

    1. Kiitos, kiva kuulla!

  2. Essikaroliina
    30.10.2021, 21:32

    Aivan ihana teksti, olet niin taitava kirjoittamaan.❤️ Ja kyllä, elämä vaan paranee kolmikymppisenä.😊

    1. Essikaroliina
      30.10.2021, 21:34

      Pahoittelut, kommentin piti tulla tuohon aiempaan synttäripostaukseen mutta jotenkin onnistuin sähläämään.

      1. Voi kiitos tosi paljon! Ja ei haittaa yhtään❤️

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *