totuus viime vuodestani

Iidan matkassa

Vaikka lupasin, etten lupaa mitään niin olen kuitenkin miettinyt tulevaa vuotta. Olen päättänyt, että se eroaa ainakin kuluneesta vuodesta, sillä haluan tehdä monta asiaa eri tavalla. Tammikuussa elämän muutoksia korostetaan mutta siihen ei tarvita uutta vuotta, vaan muutoksen voi tehdä koska vain. Mikään ei myöskään muutu, jos ei ole oikeasti halukas ja valmis tekoihin. Itse en aloita elämäntapa parannuksia, sillä liikunta ja terveellinen, puhdas ruoka ovat osa arkeani. Niitä on hiottu jo usea vuosi ja yhdessä usean valmentajan kanssa laitettu pohja kuntoon. En lähde herkuttomaan tai sokerittomaan tammikuuhun, sillä valkoinen sokeri ei kuulu elämääni ja raakasuklaa päivässä on vain nautinto. Enkä aseta mitään laihdutustavoitteita, sillä päätin lopettaa laihduttamisen ja siitä stressaamisen. Haluan jatkaa tulevana vuonna itseeni tutustumista

Voisin kirjoittaa monia ihania ja onnellisia asioita viime vuodestani mutta todellisuudessa viime vuosi oli haastava. Onhan sekin jo saavutus, että kehtaa sanoa, että huonosti menee. Vuosi alkoi sillä, että olin jo valmiiksi väsynyt jatkuvasta kiireestä, joka oli alkanut jo sitä edelliseltä vuodelta. Suoritin viimeisiä kurssejani yliopistolla ja olin samaa aikaan töissä lastentarhanopettajana. Viikonloput luin tentteihin ja tein kandidaatintutkielmaani. Alkuvuosi oli sumussa suorittamista ja juoksemista paikasta toiseen. Olo alkoi olla jo niin huono, että sain fyysisiä oireita. Olin jatkuvasti vatsataudissa, pahimmillaan viikkoja ja kävin lääkärissä turhaan. Istuin vessassa tai oksensin, enkä voinut lähteä mihinkään. Usein "vatsatauti" alkoi riidasta kumppanin kanssa. Päätin lopettaa pitkäaikaisen suhteeni, sillä ajattelin kumppanini olevan syy pahaan olooni.

Valmistuin lastentarhanopettajaksi, aloitin työt uudessa työpaikassa ja muutin uuteen unelmien asuntoon. Ajattelin, että nyt hyvän olon avaimet kohdillaan! Päivät täyttyivät kivasta tekemisestä, sillä töiden jälkeen ei tarvinnut enää opiskella vaan aikaa riitti omiin juttuihin. Heräsin milloin kenenkin vierestä. Aloin taas sairastella, kuumeilua, keuhkoputkentulehdusta, virtsatieinfektiota... Oloni oli entistä hirveämpi kuin keväällä, vaikka sen olisi pitänyt parantua. Hain hyvää olo ulkoisista tekijöistä, asunnosta ja materiasta. Uusi vaate ja sen tuoma ilo oli hetkellinen. Seuraavana päivänä näytin siinä usein jo rumalta ja läskiltä. Hain hyvää oloa tapailemalla miehiä, jotka kehuivat ja kohtelivat hyvin. Mutta oloni vain paheni. Aloin hakea hyvää oloa ruuasta, joka johti ahmimiseen ja minusta alkoi jo tuntua etten kykene kontrolloimaan itseäni ja pelkäsin syömishäiriön palaavan.

Viimeisin sairaslomani oli joulukuussa ja ajattelin olevani hullu. En tiennyt mitään mitä voisin tehdä muuta kuin itkeä. Minulla oli niin paha olla itseni kanssa. Koko vuosi piti mennä ennen kuin ymmärsin, että ongelma tilanteeseeni on päänisisällä. Se ei johtunut parisuhteestani. Eikä sitä auttanut deittailu eikä materia. Toiset eivät voi muuttaa ajatustani kehostani ja parantaa itsetuntoani. Käytin aikaa käymällä treffeillä miesten kanssa, joilta halusin kuulla kehuja, jotka eivät minua muuten kiinnostaneet. Tuon ajan olisin voinut käyttää itseeni.

Ajatusprosessi on käynnistynyt enkä voisi olla tyytyväisempi. Olen tehnyt jo ison työn kun olen pysähtynyt ajattelemaan asiaa ja nähnyt ongelman. Kun tajusin tämän asian joulukuussa, itkin perheelleni, että mitä minun nyt kuuluu tehdä, sillä en tiedä mistä ongelmaa lähtee purkamaan. Nyt olen jo ottanut ensimmäiset askeleet, olen lukenut paljon kirjallisuutta, josta olen kokenut saavani apua, ilmottauduin meditaatio-kurssille ja aloitin ahmishäiriöisten vertaistukiryhmässä. Psykologin tapaamisia odotellessa.

Elämäni on ollut pääosin iloista ja myönteistä. Ympärilläni on paljon ihania ihmisiä ja vuosi toi uusia tärkeitä ystäviä. Aamuihin ei ole koskaan vaikea herätä ja työni on innostanut minua paljon. Silti on ihanaa kun löytää syitä omaan käyttäymiseen ja pahaan oloon. Olen iloinen oppimisestani. Vuoden päästä kirjoitan jo toisenlaisen tekstin!

 

Hyvää uutta vuotta!

-Iida

 

Kommentit

annaj

Ihana rohkea Iida <3 

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos Anna<3

lottas (Ei varmistettu)

Varmasti tuollaiset oivallukset kantavat sua pitkälle! Supertsempit! Usein itselläkin tuntuu että aina olisi mentävä hyvin ja huonosta fiiliksestä ei ainakaan voi sanoa ääneen. Mutta elämähän on tätä kaikkea, välillä siis myös vaikeaa. Oot rohkea:)

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos hurjan paljon kommentista ja sanoistasi! Tsemppiä myös sun uuteen vuoteen. Se on ihan totta, että elämä on just kaikkia tunteita, joista pitäisi myös uskaltaa kertoa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kuulostaa hyvältä tuo, mitä olet oivaltanut. Vaatii paljon kypsyyttä tajuta, että ongelmat eivät välttämättä johdukaan olosuhteista vaan ovat oman pään sisällä. Ja sitten vaatii rohkeutta myöntää itselleen ja muille, että nyt ei mene hyvin, ja lopulta on suurinta vastuullisuutta ja viisautta etsiä itselleen asiantuntevaa apua. Olet hyvällä tiellä!

Olen käynyt läpi vähän samanlaisen vuoden, ja se on ollut parasta mitä minulle on tapahtunut. Tuo uudenlaista syvyyttä ja energiaa elämään kun käytössä on koko tunneskaala vihaa ja surua myöten tarkoituksenmukaisella tavalla.

Voimia sulle ja valoa uuteen vuoteen!

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos sanoistasi! Ihana saada palautetta ja kannustusta. Uskon myös, että tästä vuodesta on minulle vielä paljon hyötyä, kaikki ei ehkä nyt tunnu siltä mutta näyttäytyy myöhemmin. Kaikkea hyvää sinulle uuteen vuoteen!

annam_
anna k.

Mullakin oli aika rankka viime vuosi, mutta opin paljon itsestäni ja olen nyt jo paljon paremmalla polulla. Hienoa, että sullakin on lähtenyt prosessi käyntiin, kyllä se siitä pikkuhiljaa aukenee aina lisää ja lisää! Tsemppiä sinne. :)

Kommentoi

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.