Tyrkky huora ja yks äpärä

Viime aikoina olen päätynyt jos jonkinlaisen kommentoinnin kohteeksi. Monia kirjoitteluja en ole edes lukenut, sillä ei ole mitään kiinnostusta lukea itseä koskevaa negatiivista kommentointia. On toki paljon kommentteja, jotka ovat siitä huolimatta osuneet silmääni. Tutut ovat muun muassa lähettäneet kommenteista ja viestiketjuista minulle kuvia ja sanoneet ”katso mitä sinusta kirjotetaan”. Harva kuitenkaan tulisi minulle kasvotusten kertomaan näitä asioita.

Jodelissa minulla selvästi riittää vihaajia ja blogissakin niitä riittää, jotka jaksavat kirjoittaa ”huora” postauksiini. Sähköpostilla tulee sellaista törkyä, että on nolottanut kirjoittajan puolesta. Lisäksi yh-äitien vihaajille on oma keskustelufooruminsa, mikä olikin ihan uutta minulle. Siellä pohditaan, tuleeko pillustani hiekkis vai nekru.

On todella ihmeellistä, miten minun lapsen saamiseni auheittaa näin paljon reaktioita puolesta ja vastaan. Toki osasin odottaa myös ilkeää kommentointia, mutta moni menee nettikiusaamiseksi. Ja sellaista en vain voi aikuisilta ihmisiltä sallia. Sen takia olenkin ollut raivoissani ja haluan ottaa kantaa muutamaan useasti esiintyneeseen negatiiviseen kommenttiin. Muuten en tule kommentoimaan aihetta tai vastaamaan vanhojen postausten kommentteihin.

Huora, lumppu, horo, lortto, tyhmä, paskantärkeä turhake, säälittävä, ruma, typerys, epäonnistuja, itsensä tyrkyttäjä ja monta muuta kaunista sanaa, joilla minua nimitelty. Monelle sanan huora merkitys ei selvästi ole kovin tuttu. En voi liittää näistä mitään itseeni, valitettavasti. Itse en kuvaisi itseäni yhdelläkään näistä sanoista, eivätkä ne edes kuulu päivittäiseen sanavarastooni. En ole myöskään julkisuuden hakuinen itseni tyrkyttäjä. Mediat, joihin olen antanut haastatteluja, ovat lähestyneet minua. Minä en ole myynyt tarinaani lehdille. Olen lukenut etukäteen, pyytänyt korjauksia jos on ollut tarve ja ollut tyytyväinen toimittajan työhön.

CSC_0621.JPG

”Lapsesi elämä on pilalla, kun sillä on tollanen horo äiti, joka jakelee römpsäänsä.” 

”Pidät jo lapsestasi huonoa huolta, kun kerrot julkisesti lapsen olevan äpärä.”

”Yh-äitien lasten elämä on aina paskempaa. Säälin lastasi, yksi paska äiti ja yksi äpärä taas yhteiskunnan maksettavaksi lisää. ”

Yleisesti olen saanut palautetta, että lapsellani tulee kaikki olemaan huonosti. Hänellä on jo kaikki huonosti ennen syntymäänsä. Ja minä olen yksi yh-äiti, joka etsii miestä elättämään lasta ja itseään. Persaukisten, kun ei kannattaisi lisääntyä. Minä en etsi lapselleni isää, enkä itselleni elättäjää. Lapsella on isä ja minä toimin itseni ja tulevan lapseni elättäjänä. Olisihan se helpompi postata vain smoothie-ohjeita, ei varmasti tulisi negatiivista sanaa. Huono äiti en kuitenkaan ole ja syntymätön lapseni ei ole mihinkään osallinen. Lapsia syntyy hyvin erilaisiin perheoloihin ja hyvin erillaisille äideille ja isille. Minä olen vain yksi tarina muiden joukossa. Lapseni elämä ei ole pilalla sen vuoksi, että hänen alulle panostaan on kirjoitettu Helsingin Sanomissa. Minusta kyseinen artikkeli oli todella hyvin kirjoitettua journalismia, kiitos toimittajalle. Sitä, miten lapsi tulee suhtautumaan tuohon artikkeliin ja blogiteksteihini, ei ole huoleni. Siihen on aikaa, että hän ylipäätään lukee. Ja silloin voi blogimaailma ja somekulttuuri olla aivan muuta. Voi olla, ettei tätä blogiakaan enää ole. Se, mitä hänen kaverinsa ja toiset vanhemmat asiasta ajattelee, ei voisi minua kiinnostaa. Jos lapseni kohtaa minkäänlaista kiusaamista, tästä tai muusta aiheesta, on se sitten sen ajan murhe, johon puutun sitten. Kiusaaminen voi tapahtua mistä asiasta vain. Se, millaisena toiset vanhemmat minua pitävät, ei kiinnosta, sillä minä itse tiedän mitä minä olen. Olen ylpeä itsestäni ja pidän itsestäni ja sen opetan myös lapselleni. Mitä muut meistä somessa ajattelee, ei ole tärkeää.

Äpärä on mielestäni negatiivinen sana, haukkumasana, eikä sovi tähän päivään. Todella moni lapsi syntyy avioliiton ulkopuolella ja heillä on silti isä. Lapseni ei ole myöskään isätön. Hänellä on isä. Hänellä tulee aina olemaan isä. Biologinen isä, oli henkilö mukana lapsen elämässä tai ei. Milloin lapseni ikinä asiaa kysyykään, vastaan hänelle hänen ikätasonsa mukaisesti ja hän saa tietää kuka hänen isänsä on. Moni miettii, miten hirveä olen, kun revittelen isävaihtoehdoilla julkisuudessa, heidän lupaa kysymättään, enkä anna heille mahdollisuutta isyyteen, kun jätän heidät ulkopuolelle. Molemmat miehet ovat alusta asti tienneet raskaudestani. He ovat myös alusta asti tienneet blogistani ja tienneet valinnoistani blogin suhteen. Heillä on myös mahdollisuus isyyteen, sen takia olen ollut heille avoin ja alusta asti pitänyt heidät tietoisina ja mukana elämässäni.

CSC_0620.JPG

Sitten on ne, joita järkyttää, etten tiedä kuka on lapsen isä. Minä tiedän molempien henkilöllisyyden, tiedän seksikumppanini nimeltä aina. Se kenen kanssa olen ja kuinka usein ja millä perjaatteella, ei kuulu kenellekään. Ja sitten sukupuolitautien ja turvaseksin peräänkuuluttajat, niin teillä ei ole tietoa asiasta ja näin ollen kaikki mahdolliset HIV epäilykset on turhia. Vain minä tiedän miesten kanssa mitä tilanteessa on tapahtunut ja millaista ehkäisyä tilanteessa on käytetty. Pidän itse turvaseksiä tärkeänä ja minusta on todella tärkeää olla tietoinen sukupuolitautien mahdollisuudesta niin yhdynnässä kuin suuseksissäkin, jos ehkäisyä ei käytetä.

Myös rintani ovat päässeet keskusteluun. Ne ovat toki ennenkin keränneet palautetta. Rintoja koskeva palaute ei hirveästi kosketa, sillä vain ihminen, joka on kokenut saman, voi todella asiaa ymmärtää. Ja rintapalaute on helpompi ottaa vastaan, kuin syntymätöntä lasta koskeva paskanjauhanta. Rintojen kehityshäiriö nousi useissa keskusteluissa esiin. Tässä yksi esimerkki:

”Vituttaa tossa muijassa myös noi sen rintaleikkaukset. En voi käsittää, että valtion rahoilla maksetaan tollasta, kun joku kuolee syöpään.Lastensairaala tartee rahaa.”

Aivan. Juuri näinhän se on. Meillä Suomessa julkinen terveydenhuolto korjaa tubulaarisia rintoja. Minua rintani häiritsivät koko nuoruuden. Leikkaukset on tehnyt niistä kauniit ja hyväksyttävät. Valtion investointi rintoihini on isossa mittakaavassa hyvin pientä.

No sitten mukaan tulee myös minun moraalini. Minä olen moraaliton paska. Kyseessä on deittailuni nimittäin. Minä puhun siitä, kuinka hirveää on, kun miehet tapailevat montaa naista samaa aikaa ja teen itse samaa. Aivan. Kerroin tässä tekstissä deittailustani, jonka jälkeen sain valtavasti palautetta siitä, kuinka tyhmä olen, kun tapailen vain yhtä miestä kerrallaan. Eihän kukaan niin tee! Ota rennommin ja tapaile useampaa! Kun niin tekee, haukutaan huoraksi. Eli koskaan ei ole hyvä, teki miten vain, niin aina sitä pyllistää jonnekin suuntaan. Aina on ne, jotka eivät koskaan ole tyytyväisiä. Minun tarkoitukseni ei ole miellyttää ketään. Monikaan ei tajua, että deittailusta kertovat kirjoitukseni ovat itseironiaa, sarkasmia, olevinaan hauskoja, siis minusta itsestäni ainakin. Teksteissä vähän leikitellään tällä deittikulttuurilla. Toki tämä on myös vaikea kirjoituksen laji hallita ja vaatii lukijaltakin älykkyyttä. Olen todella mielelläni sinkku ja yh-äiti, jos miesten kommentoinnin taso on ”huora” asteella.

Luonnollisestikin paskapuheet harmittavat. En tajua mitä haukkujat saavuttavat, sillä minulta ei kyyneliä tipu. Minä nimittäin olen oikeasti tällä hetkellä tosi onnellinen ja iloinen tilanteestani. Minulla on aivan mieletön perhe ja ystävät, jotka tietävät, ettei mikään näistä kommenteista pidä paikkaansa. He voivat olla minusta yhtä ylpeitä kuin minä itse olen. Eli ne, jotka ihmettelee, mitä perheeni tästä ajattelee, niin heitä ei teidän kommenttinne kiinnosta. Minun äitini ei häpeä minua, vaan hänen rakkautensa on kaikkien tälläisten asioiden yläpuolella. Kuten meidän kaikkien rakkaus tätä lasta kohtaan tulee olemaan. Lisäksi on valtavan suuri joukko ihmisiä, jotka antavat positiivista ja kannustavaa palautetta ja jopa puolustavat minua negatiivisten kommenttejen edessä. Suuri kiitos teille! Paljon asioita myös jää blogin ulkopuolelle. Minä olen paljon muutakin, kuin tämä blogi ja täällä näyttäytyvät asiat.

Jos koet blogini feikkinä,  minut paskana ja kirjotusvirheeni tekevät lukemisesta epämiellyttävän kokemuksen, niin kysy itseltäsi, miksi luet blogiani, mitä sinä siitä saat?

-Iida

CSC_0619.JPG

Mikäli haluat lukea minusta lisää, niin sehän onnistuu!

Me naiset.fi 25-vuotias Iida kertoo, millaista on odottaa vahinkolasta yksin

HS.fi Iida Åfeldt, 25, odottaa lasta, jonka isästä ei ole varmuutta

Iltalehti.fi Iida, 24, viisi hyvin alkanutta suhdetta päättyivät

Ylioppilaslehti.fi Tee minusta normaali

HS.fi Iida Åfeldtin rinnat korjattiin, kun rintojen todettiin olevan tubulaariset

Paperisissa julkaisuissa: Trendi 9/2017 Ikuisesti ystäviä, Me naiset 7.12.2017 Herrasmies haussa, Kauneus & Terveys 5/2017 Häpesin outoja rintojani

Kommentit (268)
  1. Hei Iida. Hienoa, että uskallat puhua asioista niin kuin ne ovat. Olen aikaisemmin ollut kapeakatseisempi, mutta äitiys ja sairaudet ovat opettaneet, että elämässä on paljon asioita joihin ei voi vaikuttaa. Tärkeimpänä oma keho ei ole sellainen kapistus, joka olisi täysin oman tahdon alaisena. Kun raskaus on alkanut, oli se sitten suunniteltu tai ei, sitä ei enää voi peruuttaa muuta kuin tekemällä abortin. Abortin tekokaan ei ole sellainen päätös, joka tuosta vaan tehtäisiin ilman, että se kulkisi elämässä aina mukana. Entä jos abortin tehtyään ei voikkaan enää saada lapsia? Olen ymmärtänyt, että abortilla, varsinkin toistuvilla voi olla vaikutusta raskautumiseen. Jokainen tekee omat valintansa itse, enkä usko että kumpikaan tie on väärä. 

    Kun hedelmöitys on päässyt tapahtumaan, sen jälkeen ei ole enää kuin yksi suunta ja naisen kehossa asiat vain tapahtuu, ilman että nainen voisi asiasta itse päättää. Oman kehon ja ”elämän hallinna” menetyksen tunne on yksi seuraus tästä, vaikka olisikin parisuhteessa ja lapsi olisikin suunniteltu tai ”tulkoot jos on tullakseen” – lapsi.

    Monikin asia voi vaikuttaa ehkäisyn pitävyyteen, ja pohjimmiltaan ihminen on niin seksuaalinen eläin että 2x ehkäisy voi todella jäädä toissijaiseksi mielessä rakkauden huumassa. Kumi voi hajota jne.. Jälkiehkäisypilleri on todella epävarma. E-pillerit tai kierukka ei kaikille edes sovi, itsellä niiden haittavaikutukset ovat olleet todella kurjia. Mutta silti olen seksuaalinen siinä missä nekin naiset joille hormonaalinen ehkäisy sopii mainiosti.

    Minusta enemmän häpeää aiheuttaa se, että joitain asioita ei saisi sanoa ääneen, koska kaikkien KUULUU ja PITÄÄ elää tiettyjen normien mukaan. Sitten kun eri muotoisista perheistä ja seksuaalisuudesta voi puhua ilman pelkoa ulkopuolisten leimaamista ja halveksuntaa, sitten häpeä asiaan liittyen on poistunut. Lapsi ei häpeä tietoa omasta suunnittelemattomuudestaan, vaan sitä, mitä muut hänestä tämän vuoksi ajattelevat. Vika on siis suvaitsemattomien ihmisten puheissa, ei lapsessa eikä vanhemmissa jotka varmasti rakastavat lasta oli se sitten avioliiton hedelmä tai ei. Eikä avioliitto takaa sitä ehjää rakastavaa perhettä. Puolethan niistä hajoaa. Joten tällöin palataan siihen tilanteeseen jossa vahinko lapsi on alkunsa saanut. Lapsen tulo kasvattaa vastuuseen ja muuttaa elämää joka tapauksessa, eikä syytöksistä ja halveksunnasta ole apua kenellekkään.

    Sitten kun kaikista näistä asioista voi puhua ilman pelkoa tuomitsemisesta ja leimaamisesta, silloin häpeän varjo on poistunut niin vahinkolapsen kuin hänen vanhempiensakin päältä.

    Koska elämä vain tapahtuu ja kaikkeen ei voi vaikuttaa. Jokainen eläkööt oman näköistään elämää, mutta ei kenenkään yli kävellen. Aamen.

  2. ihan hirveetä miten nykypäivänä ihmiset ja vielä aikuiset muka, haukkuu toisia ym. Kamalaa millä nimillä sinuakin on kutsuttu, tai no, haukuttu. Jos ei oo mitään hyvää sanottavaa, niin parempi olisi sitten olla hiljaa. Hirveesti onnea ja tsemppiä odotusaikaan 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *