Vähän väsyttää tai ei niin vähääkään

Olen väsynyt. Viiteen kuukauteen en ole nukkunut kokonaista yötä unta. Välillä oikein suututtaa, että miksi minulle oikein annettiin vauva, joka ei nuku. Miksi meillä on refluksi? Miksi minä sain kasan haasteita, kun helpommallakin voisi päästä? Enkö juuri minä olisi ansainnut vauvan, joka nukkuu ja syö, kun minä olen yksin? Miksi elämä koettelee toisia aina kovemmin kuin toisia?

Välillä tuntuu ihan hemmetin raskaalta. Väsyttää, vaikka yöt yleensä meneekin hyvin ja parhaimmillaan yhdellä herätyksellä. Joskus voidaan huutaa pitkin yötä, mutta onneksi ne ei ole viikottaisia. Siltikin väsyttää, vaikka usein saankin nukkua yhden 4 tunnin pätkän putkeen. Päivät menee vauvan kanssa jutellen, syöttäen ja nukuttaen, hytkyttäen ja heiluttaen, pukluja pyyhkien ja kakkoja pesten. Kotitöitä tehden, siivoten, pyykäten, itsestä huolehtien, itselle ruokaa laittaen ja töitä tehden. Blogi ei voi taloudellisista syistä jäädä tauolle. 

PSX_20190129_175929-01.jpeg

Välillä tulee hetkiä, että kaikki ärsyttää, muut ihmiset ja vauva mukaan lukien. Se ei tarkoita, ettenkö olisi kiitollinen vauvasta. Tiedän, että aina on joku, jolla on vielä raskaampaa. Aina on joku jolla menee vielä huonommin. Joku kärsii lapsettomuudesta, joku on menettänyt lapsensa, joku on masentunut, joku kärsii kroonisesta väsymyksestä.

Se, että jollakin on vielä raskaampaa, ei tarkoita, ettenkö minä saisi tuntea itseäni väsyneeksi omassa elämäntilanteessani. Se ei myöskään tarkoita ettenkö rakastaisi vauvaani tai olisi hänestä kiitollinen. Olen minä. Ihan joka päivä, mutta saan tuntea myös oloni väsyneeksi vauvan kanssa. 

PSX_20190129_175958-01.jpeg

Minusta on ihmeellistä, että aina vertaillaan kenellä tässä nyt on raskaampaa kun toisella. On totaaliyksinhuoltajia, on yksinhuoltajia, on kahden vanhemman perheitä, joissa on koliikkivauva, on yhteishuoltaja vanhemmat, joilla on kolme lasta, joista kukaan ei nuku. Yksinkertaistettuna on vain perheitä. Yhtään sen enempää vertailematta sitä, kuka nukkuu vähiten, kuka huolehtii eniten ja kenellä on raskainta. 

Uskon, että aivan kaikilla on raskasta. Kukaan ei voi tulla sanomaan, että minulla on vielä raskaampaa kuin sinulla tai vähätellä toisen tunnekokemuksia. Vauva muuttaa henkisesti elämää ja jokainen sopeutuu asiaan eritavoin. Jokainen kokee erilaiset asiat raskaina. Jokin on toiselle raskas, mutta toiselle taas ei. Ihmiset myös jaksavat eri verran asioita. Toiset uupuvat pienestä ja toiset vasta monen koetuksen jälkeen. Se ei tee kenestäkään heikompaa. Me vain kestämme ja jaksamme eritavoin ja koemme asiat eri tavoin. Jokainen saa sen verran, kuin jaksaa kantaa. 

Se, että olen yksin ja koen, että minulla on hemmetin raskasta, ei tarkoita etteikö äiti, jolla on osallistuva puoliso, voisi tuntea ihan samoin. Tunteet ovat yksilöllisiä ja aitoja kokijalleen, niitä ei voi vähätellä tai vertailla. Kukaan ei voi tietää miltä toisesta kyseinen asia tuntuu, se ei ehkä itselle ole kummoinen, mutta toiselle se voi olla. Voi vain yrittää ymmärtää ja osoittaa myötätuntoa sekä kohdata inhimillisesti.

-Iida

 

PSX_20190129_180823-01.jpeg

KUVAT / Laura Kiuru

Kommentit (35)
  1. Nimenomaan, väsymystä saattavat tuntea kaikki ja kukaan ei saisi väheksyä toisen väsymystä tai syitä, mistä väsymys johtuu. Ikäväkseni minulle annettiin ymmärtää että miten minä voin muka tuntea väsymystä, eihän minulla ole lapsia. Kyseisen kommentin sanoi minulle todennäköisesti hyvin väsynyt äiti tai näin yritän ainakin ajatella. Ei se silti mukavalta tuntunut.

    1. Samaa mieltä! Ja onpa kurjaa, että väsymystäsi on vähätelty. Väsyneenä tulee kyllä sanottu joskus ajattelemattomia juttuja! Voimia <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *