Valmistautuminen synnytykseen

Iidan matkassa

Alkuun synnytys ei herättänyt oikeen mitään tunteita. Ajattelin, että sitten se vaan tapahtuu ja siinä se. Niin se tieto lisää tuskaa tässäkin asiassa. Ihmiset ovat todella mielellään jakaneet omia synnytyskokemuksia, kyselleet ajatuksiani ja toiveitani synnytykselle. En ollut edes ajatellut, että voisin toivoa synnytykseltä jotain, mutta nyt asiaan perehdyttyäni, synnytykseltähän voi toivoa vaikka mitä. 

Olin puhunut synnytyksestä terveydenhoitajan kanssa neuvolassa muutamalla lauseella. Hän kyseli ajatuksiani, jos minua olisi tarvinnut ohjata pelkopolille asian tiimoilta. Seuraavan kerran synnytyksestä puhuttiin neuvolan perhevalmennuksessa, jolloin ekaa kertaa ajattelin, että okei, ehkä aiheesta olisi sittenkin hyvä tietää jotain. Pelkästään senkin takia on hyvä tietää jotain synnytyksen kulusta ja termistöstä, ettei sitten itse synnytyksessä mene panikkiin ja tunne itseään ulkopuoliseksi omassa synnytyksessä. Tarkoitus ei ole, että muut päättävät puolestasi, vaan sinä päätät omassa synnytyksessäsi. 

Minä osallistuin Douladoun kautta synnytysvalmennukseen, jossa doulat Maria ja Matleena kävivät kolmesti luonani nyt loppuraskaudesta ja tulevat vielä muutamalle käynnille synnytyksen jälkeen. Neuvolan välittämä tietous synnytyksestä on todella suppea ja velvoittaa todella paljon ottamaan itse selvää synnytyksestä. Jollekin sopii itsenäinen tutkiskelu ja lukeminen, mutta minulle suuri hyöty oli valmistautua keskustellen. 

Alkuun vähän mietin, että mihin doulaa oikein tarvitsee, mutta se on vaikuttanut isosti siihen, että suhtaudun todella levollisesti synnytykseen. Valmistautuminen vähentää stressiä, mikä on aika iso tekijä myös synnytyksen etenemiselle ja käynnistymiselle ylipäätään. Vaikka synnytys ei menisi niin kuin on kuvitellut (ja harvoin se niin menee), on tietoisuus iso rauhoittava tekijä. Marian ja Matleenan kanssa juttelimme synnytyksen kulusta, mietimme esittelykirjeen sisällön kätilölle synnytystä varten ja harjoittelimme eri asentoja, hengitystä ja mielikuvaharjotteita. Ja oikeasti kaikki tapahtui minun kotona, olohuoneen lattialla. Tuntui tosi mahtavalle saada synnytysluento kotona keskustellen, ei vain pelkkiä powerpoint slideja, vaan siihen oheen juttelua ja asioiden kokeilua ja harjoittelua. 

Yhdellä tapaamisella äitinikin oli mukana. Se oli mielestäni todella hyvä juttu, sillä äiti on tulossa mukaan synnytykseen ja oli tärkeää keskustella asiasta myös hänen kanssaan. Tuntui mukavalta keskustella ulkopuolisten ihmisten läsnäollessa, jotka ohjasivat keskustelua. Oman äidin kanssa spontaanisti keskustelu, vaikka synnytysasennoista tuntuu jotenkin hankalalta. 

Minusta doula voisi toimia ihan loistavasti myös pariskunnilla, juurikin esikoisen kanssa, jolloin kaikki on ihan uutta molemmille. Silloin tieto ei ole vain synnyttäjällä, vaan tukihenkilöllä, joka voi parhaiten auttaa, kun on tietoinen synnyttäjän toiveista. Molemmat on silloin tietoisia synnytyksen kulusta ja osaavat varmasti paremmin tukea toisiaan, kun vähän tietää, mitä synnytykseltä odottaa. Yksinodottajalla nyt doula on varmasti tosi loistava juttu ja niitä saakin ilmaiseksi hakemalla Ensi- ja turvakoti liitosta. Minulla itselläni on ainakin todella hyvä mieli doulan tuesta synnytykseen valmistautumisesta. Joillekin ehkä yksin synnyttäminen sopii, mutta kautta aikojen on synnyttäjän tukena ollut kokenut synnyttäjä, toinen nainen, doula tai muu tukihenkilö. 

Liikaa en ole halunnut tietää, vaan sopivasti. Onhan se tärkeää kuulla synnytyksen normaalista etenemisestä, sen kolmesta vaiheesta ja erilaisista kivunlievityksistä. Ei tarvitse siellä synnytyssalissa sitten alkaa miettiä mikä lääke on mikäkin ja mitkä on vaikutukset. Lisäksi synnytyksen vaiheista tietäminen vaikuttaa siihen, ettei panikoidu heti ensimmäisistä synnytykseen viittaavista oireista. Ensisynnyttäjät lähtevät sairaalaan nimittäin aikaisemmin kuin useammin synnyttäneet, melko herkästikkin ja saattavat joutua kotiin vielä odottelemaan. Toki on hyvä tietää mikä on normaalia ja mikä ei, milloin sairaalaan on kiire ja milloin kotona voi olla vielä pitkään. Minulle tarpeellista on ollut tietää myös sektiosta, sillä nyt se ei jännitä niin paljoa, kuin alkuun. Senkin kanssa sitten pärjää, jos alatiesynnytys ei kohdallani toteudu. 

Nyt olen varma ja luottavainen. Tiedän sopivasti. Tällä tämänhetkisellä tiedolla on tosi hyvä olo. Oikeastaan odotan synnytystä todella paljon. Kiinnostaa ihan hirveästi päästä kokemaan se itse, tuntea se. Olen miettinyt joitakin asioita, joita omalta synnytykselta toivon. 

Toivon, että saan olla mahdollisimman pitkään ilman lääkkeellistä kivunlievitystä ja toivon kätilön ehdottavan siihen erilaisia vaihtoehtoja. Parasta on olla liikkeessä ja kokeilla erilaisia asentoja, jotka auttavat lepäämään esim. supistuksien välissä. Toivon, että kätilö kertoo, kun on viimeinen hetki ottaa lääkkeellistä kivunlievitystä. Lisäksi toivon avointa ja keskustelevaa ilmapiiriä, haluan olla tietoinen kaikesta, mitä synnytyssalissa tapahtuu. Toivon alatiesynnytystä ensisijaisesti, mutta toki sektio, jos tilanne sen vaatii. Olen myös kiinnostunut allas-synnytyksesta ja toivon allashuonetta. Toivon, että napanuoran annetaan olla mahdollisimman pitkään, jotta kaikki hyvisaineet sieltä vielä tulee vauvaan. Toivon myös, että imetykseen kiinnitetään kohdallani erityistä huomiota ja saan siihen tukea. Ja tietysti olisi ihana päästä potilashotelliin! Mutta sen tosiaan päättää henkilökunta ja asiaan vaikuttaa vauvan ja äidin vointi. 

-Iida

PS. Kuvissa on pakattu sairaalakassini viimein! Tai vauvan osalta se on valmis, mutta omat vaatteet eivät ole sinne vielä löytäneet ja omat hygienia tarvikkeetkin pakkaan vasta, kun lähtö tulee. Lisäksi eväissä on puutteita, kameran pakkaan vasta ennen lähtöä, kuten puhelimen, kuulokkeet ja rahapussin sekä henkilöllisyystodistuksen. Ja minä kun rakastan kirjoittamista, niin mukaan otan muistivihon ja kyniä, niin saan fiilikset heti talteen! Ihan hirveästi en ajatellut tavaraa mukaan ottaa, kaikkea oikeasti sitten saa, jos tuntuu, että jotain tärkeää puuttuu.

Kommentoi