varjoa ja valoa

Iidan matkassa

Viime päivinä minusta on tuntunut, että olen todella sen varjon puolella. Saan ongelman tehtyä hyvin pienestä. Olen pitänyt itseäni iloisena, positiivisuuden välittäjänä ja sellaisena haluaisin nähdä itseni nytkin. Kaikki vaan menee pieleen. Syön särkylääketä ja antibioottia, olen taas sairaana, enkä pääse kuntosalille. Olen sotkenut kaikki mies -asiani. Jään töissä kaikesta paits,i kun olen sairaslomalla, lapset vielä unohtavat. En mahdu viime vuotisiin pikkujoulu mekkoihin. Rahat on loppu ja lahjat hankkimatta. Leivon liikaa herkkuja, koska blogiin tarvitsee ohjeita. Kotini on seikkailurata, pitää varoa mihin astuu, tavarat ovat vallanneet lattian.  Ja kaiken tämän jälkeen en muista, koska olen ollut suihkussa, tukka roikkuu ja naamassa on kaksi finniä. Pääni sisällä kuulen puhetta, "hei kaikilla on huonoja päiviä, toihan on ihan pientä, sulla on kaikki hyvin, nyt punaa huuliin ja ulos, kaikki järjestyy..." jne. Kun on huono mieli, ei paljon positiivisuudet auta, kai nyt joskus saa olla ihan vapaasti huono päivä? Kaiken pitäisi olla niin ihanaa ja iloista, no kun ei ole ja piste.

Tänä aamuna äitini lähetti kuvan ensi vuoden horoskooppistani. Enhän minä nyt niihin usko mutta luen kuitenkin. Huomioni kiinnittyy seuraaviin lauseisiin "Selviät kaikista haasteista luontaisen, rajattoman itseluottamuksesi avulla", "Elät keskellä ilon, onnen ja rakkauden mahdollisuuksia" ja "Tee itsellesi palvelus, tartu tuumasta toimeen". Huono päiväni alkaa murtua.

Hetken päästä saan Tiialta viestin, jossa on linkki tämän postuksen kauniisiin  kuviin, jotka hän on ottanut. Olen ihan myyty, ihania kuvia! Katselen kuvia aamun ajan. Päädyn siihen ajatukseen, että olen ihana. Kuvista säteilee valoa, ei se hetkellinen huono päivä, vaan se pitkään rakennettu hyvä olo. Se säteilee siellä taustalla, sitä pitää vaan muistutella itselleen. Onhan se nyt niin, että jokainen tarvitsee kannustusta ja uskoa itseensä. Jos on huono mieli ja joku läheinen aloittaa positiivisen tsemppauksen, suutun vielä enemmän ja äksyilen vain takaisin, ärsyyntyminen kasvaa. Mutta kun saa itse huomata ja keksiä ne postiiviset tsemppilauseet, tuntuu hyvältä. Jos äitini ei olisi lähettänyt horoskooppikuvaa vaan soittanut ja sanonut minulle, että kyllä se siitä, olisin vain kiukustunut. Hänen lähettämästä kuvasta sain itse lukea ja löytää positiivisen avun.

Päätänkin tämän tekstin siihen pinnalliseen totuuteen, että kaikki järjestyy!

-Iida

Kuvat: Tiia Nyholm 

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Oot ihan älyttömän kaunis ja valoisan oloinen tyyppi! Upeita kuvia myös.

Huonoja päiviä ja negatiivisia tunteita saa ja pitää välillä kokea, niilläkin on oma tehtävänsä ihmisen mielenterveyden kannalta. :)

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos kauniista palautteestasi! Olen ihan samaa mieltä, negatiivisia tunteita ei pidä kieltä, ne kuuluvat meihin! Ihanaa viikkoa sinulle!

Kommentoi