Vauva sai nimen ja äiti vuoden lisää

Iidan matkassa

Lauantaina vietimme vauvan ristiäisiä ja minun syntymäpäivää. Heti vauvan syntymän jälkeen otin yhteyttä tuttuun pappiin, joka on konfirmoinut minut 11 vuotta sitten (tästä tuli pieni ikäkriisi, tuntuu eiliseltä). Iso toiveeni oli, että hän voisi kastaa lapseni syntymäpäivänäni ja se sattui juuri hänelle sopimaan! Mieletön onni!

Juhla alkoi onnittelu-laululla, josta alkoi vasta virallinen toimitus. Ja kun kyseessä oli pappi, joka tuntee minun ja lapsen tarinan, niin myös toimitus oli  sen mukainen. Hän puhui valtavan kauniisti ja koskettavasti. Kasteen jälkeen kaksi ihanaa nuorta esiintyivät tilaisuudessa, laulaen ja säestäen Anna Puun Mestaripiirros-laulun. Koko tuo hetki oli todella koskettava. Vauva sai kutsumanimekseen Eemi ja kastetilaisuuden jälkeen juhlistemme häntä kakkukahvein.

Se, että kyseessä oli minun syntymäpäiväni, korosti jotenkin juhlan tuntua ja teki siitä minulle itselleni vielä tärkeämmän. Eemi kastettiin samassa mekossa, jossa minut oli kastettu. Siinä yhdistyi todella paljon asioita minun ja hänen välillään ja se oli upeaa. Lisäksi oli hauska ajatella itseään vuosi sitten juhlimassa 25-vuotis synttäreitä ja verrata sitä tähän hetkeen. Vuodessa voi tapahtua valtavasti asioita, odottamattomia asioita. En edes uskalla miettiä, mitä tuleva vuosi tuo mukanaan.

Ristiäiset olivat minun kodissani. Kotini on suhteellisen iso kaksio ja yllättävän hyvin se veti 30 henkeä sisäänsä mukaan lukien esiintyjät ja papin. Vitsailtiin siinä, että onneksi ei ole miestä, kun ei hänen sukunsa olisi mahtunut edes paikalle. Minun lähisukuni on niin suuri! 

Ristiäiset siis vietettiin tiiviissä tunnelmissa, mutta jokainen löysi paikan istua ja syödä. Tarjoiluissa olin todella maltillinen ja suosin hyvin yksinkertaisia juttuja, sillä yksin olisi ollut ihan mahdotonta alkaa suunnitella liikoja. Se, että sain kodin siivottua ja täytekakut tehtyä vaati jo aika paljon. Onneksi ristiäispäivänä äiti ja siskoni olivat apuna. Sama päti oikeastaan koristeisiin, käytin Babyshowereissani olleita koristeita uudelleen. Se oli myös tietoinen valinta, ei tarvinnut ostaa mitään uutta. Juhlakoristeet on niin usein kertakäyttöistä kulutustavaraa. Kukat juoksin hakemassa samana aamuna Prismasta lukuunottamatta mummon tekemaa vaaleansinisävytteistä kukka-asetelmaa. 

Toki olisin voinut ulkoistaa juhlat ja tilata tarjottavat, mutta päätin, etten halua käyttää juhlaan niin paljoa rahaa, vaan juhla vietetään sen mukaan mitä pystytään tekemään. Sinisävyisiä karkkeja tilasin netistä ja ystäväni teki kauniita macaronsseja. Voileipäkakun teki vauvan kummitäti, minä tein täytekakut ja muut tarjottavat tulikin kaupan pakastealtaasta. Ja hyvin maistui. Tarjottavat ei kuitenkaan ole se pääjuttu. 

Ristiäisissä korostui se, että Eemi on syntynyt isoon perheeseen. Minä ja Eemi muodostamme pienen perheen, mutta meidän ympärillä on vielä isompi perhe, johon kuuluu valtavasti tärkeitä ja rakkaita ihmisiä, mummi, isomummit ja isopappa, tädit ja enot, isotädit, ystävät ja kummit. He kaikki osaltaan tulevat vaikuttamaan Eemin elämään ja toimimaan hänelle roolimalleina. Hänellä on paljon erilaisia miehiä ja naisia ympärillä rikastuttamassa hänen elämäänsä. Ja siitä saan olla valtavan kiitollinen. 

Saan olla valtavan kiitollinen myös Eemistä. Pappi sanoi puheessaan, että elämä antaa lahjoja ja useinkaan emme tiedä etukäteen, mitä lahja pitää sisällään. Lahja on yllätys. Eemi on minun lahjani. Hän on yllätys, mutta ihana sellainen. Hän on ihme, kuten jokainen lapsi. Mutta minulle hän mitä ihmeellisin ihme, koska minun ei olisi oman järkeni mukaan pitänyt raskautua. Mutta minut kuitenkin katsottiin sopivaksi ottamaan vastaan yllätyslahja, joka todella saa uskomaan ihmeisiin. Sen vuoksi Anna Puun Mestaripiirros on niin tärkeä laulu minulle, erityisesti viimeinen säkeistö.

"Niille jotka yhä epäilevät Luojaa

Sanon vastaukseksi vain

Että jos ne edes kerran näkis sinut

Kaikki rupeis uskomaan"

 

Vietimme ihanan, tiiviin ja tunteikkaan juhlan. Juhlimme minun ihmettäni. Minun suurinta rakkautta, jota halaun suojella, jonka elämän halaun turvata, jolle haluan olla äiti. On niin hurjaa miten oma rakkaus vain kasvaa viikko viikolta, sitä on vaikea käsittää. Kiitos jokaiselle mukana olleelle, jotka olitte juhlimassa meitä! 

-Iida

 

LUE MYÖS

25V. SYNTTÄRIJUHLAT

MITÄ 25-VUOTIAANA PITÄISI OLLA?

24-VUOTIAS

 

Kommentoi

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.