Vierailu vauvaperheessä – Tyhjin käsin vai viemisten kanssa?

IMG_3065.JPG

Minun vauva on jo viisi viikkoinen. On paljon ystäviä ja sukulaisiakin, jotka eivät ole vauvaa vielä nähneet. Todella moni sanoo, etten viitsinyt heti ottaa yhteyttä, kun ajattelin, että sulla on niin paljon vieraita. Todellisuudessa aika moni ajatteli samoin ja vieraita oli vähän. Soittelin äitiä kylään, kun en tiennyt ketä muutakaan.

Uskon, että vauvaperheissä nautitaan kyläilyistä ja kyllä he kertovat, jos eivät jaksa vastaanottaa vieraita. Itse, kun olen vauvan kanssa kaksin, ilahdun vieraista kahta kauheammin! On niin ihanaa saada jakaa se ihastus vauvaan ja toisaalta on kiva jutella aikuisten kieltä välillä. 

Minä olen vähän sitä mieltä, että hyviin tapoihin kuuluu viedä viemisiä vauvaperheeseen. Olen huomannut, että minun kaveripiirissäni on hyvin vähän lapsia ja lapsiperheitä ja tämä viemiskulttuuri on hyvin vieras näin ollen monelle kaverille. Joten, ottakaa omat eväät mennessänne kylään vauvaperheeseen, se enemmän kuin tervetullut juttu! Ja muistakaa koputtaa oveen, sillä nukkuva vauva voi säikähtää ovikelloa. Tämän opin itsekin vasta, joten anteeksi niiltä perheellisiltä ystäviltä, joiden kohdalla olen mokannut tässä ja monessa muussakin asiassa omaa ajattelemattomuuttani. Nyt monia asioita osaa tarkastella ihan eri valossa. 

IMG_3740.JPG

Itse olen aivan onnessani, jos ystävä on tuonut ruokaa, täytettyä leipää, salaattia, sushia! Se pelastaa usein päivän, sillä aikaa ruuan tekemiselle ja syömiselle on vähän. Parasta on omatoimiset ystävät, jotka keittelevät itse itselleen kahvit tai teet, eikä istu sohvalla sanoen, että joo voisin mä yhden kupin juoda. He usein myös laittavat astiat koneeseen ja saattavat tiskata jopa tuttipullot, joka on ihan älytöntä luksusta! Parhaassa tilanteessa he vielä pitävät vauvaa sen hetken, että saat itse syödä rauhassa. Joten se ei todellakaan ole loukkaavaa, jos vauvaperheessä vähän alkaa siivoilla tai menee toisen kaapeille keittääkseen kahvia. Ihanaa on sekin, jos lähtiessä vielä kaappaa roskat mukaansa. Minulla nimittäin roskat kasaantuvat eteiseen ja lemahdus vaan käy, kun kotiini astuu. Mutta liian usein kädet ei riitä roskille, on vaunut, vauva, omat tavarat ja vauvan tavarat ja muutama roskiskin vielä. Toki näitä asioita voi myös kyläilijöiltä pyytää, eikä vain olettaa heidän hoksaavan.

Minusta syöminen on paras lahja, vaikka toki moni senkin lisäksi haluaa muistaa vauvaa. Se ei kuitenkaan ole minusta välttämätöntä. Varmasti jokaisella kyläily kerralla ei ole tarpeen tulla tuomisten kanssa, mutta ensimmäisellä käynnillä se on mielestäni odotettavaa, kun tullaan katsomaan vauvaa. Sen jälkeen toki tilanteen mukaan. On ystäviä, jotka käyvät viikottain, jolloin asia on eri, en oleta, että he joka kerta tuovat jotain mukanaan. Mutta aina se varmasti ilahduttaa, oli vauvaa tai ei. Ihan normaalissakin kyläilykulttuurissa viemiset on ilahduttava asia, vaikkei ne olisi suurellisia. Ajatus on tärkeä! Ja toki myöhemmin ihmissuhteesta ja sen luonteesta riippuen, voi asian ottaa puheeksi ja kysyä suoraan.

 

Miten te suhtaudutte asiaan?

-Iida

IMG_3529.JPG

 

Kommentit (10)
  1. Siis kaikki ärsytys mitä kokee muiden ihmisten takia kiteytyy mun mielestä yhteen asiaan. Kommunikaatio. Varsinkaan jos ei ole omia lapsia niin monen on varmaan vaikea ymmärtää näitä asioita mitä tässä postauksessa listasit. Ei kukaan ilkeyttään tule kylään rasittamaan äitiä. Homma toimisi helpoiten jos äiti itse lähettäisi vaikka kaikille kavereille viestiä että saa tosi mielellään tulla kylään tunniksi tai pariksi, tuokaa omat ruoat mukana, ja kahvinkeitto toimii itsepalveluna. Kun selkeästi kommunikoisi minkälainen kyläily on toivottua niin lähipiiri kyllä varmaan kunnioittaisi äidin toiveita.

    1. Kyllä, hyvä kommentti ja oot ihan oikeessa! Itse pyrinkin siihen, mutta halusin aiheesta kirjottaa muiden samassa tilanteessa olevien tueksi. Mutta toki se on niin, ettei kukaan osaa ajatuksia lukea ja parasta on kertoa mitä toivoo. Toki ymmärrän senkin, ett avun pyytäminen on toisinaan vaikeaa, eikä kaikki kehtaa ilmaista suoraan toiveitaan.

  2. Ah, sä uskalsit sanoa ääneen sen, mitä mun olisi pitänyt sanoa silloin, kun oma vauva syntyi. Olin ihan hermo kireänä, kun meillä lappasi aivan koko ajan jengiä, ja harmillisesti homma meni useimmiten siihen, että jouduin itse kestittämään ihan hitosti. Kun alapää kirveli, ei tehnyt mieli istua myöskään tuntitolkulla. Siksi sanoisinkin, että meiellään saa vierailla, parhaat vieraat tuo ruoat mukana, mutta ei kannata jäädä hengailemaan tuntikausiksi. Silloin on niin väsynyt, että on pakko vähän saada makoilla sängyllä välillä (ihan jo down underin takia).

    1. Hahahaha 😀 Joo tämä kyllä tuli ekoilla viikoilla huomattua! Siunaus on vieraat, jotka tuovat omat eväät ja eivät jää asumaan 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *