Vuosi ilman seksiä

Puoli vuotta sitten kirjoitin postauksen, jossa kerroin seksistä. Silloin oli kulunut puoli vuotta ilman seksiä. Nyt aikaa on kulunut yhteensä vuosi. Vuoteen en ole ollut yhdynnässä, en ole harrastanut seksiä synnytykseni jälkeen.

Alkuun seksi oli usein mielessäni, tosiaan lähinnä siitä näkökulmasta, että pystyykö siihen enää koskaan. Synnytyksen jälkeen paikat tuntui olevan ihan hajalla. Olin repeytynyt ja mietin jääkö minusta nyt sellainen kuuluisa ”löysä pilluinen”. Myös jälkivuodon haju oli niin hirveää, että intiimi tilanne tuntui puistattavalta. Jonkin aikaa ehdin jo miettiä, että tulenko aina haisemaan siltä.

Kun pahimmasta oli selvitty, aloin ajatella seksiä. Aloin ajatella kosketusta, halausta, suudelmaa, hivelyä. Sitä, kun varpaat hipaisevat toisia varpaita peiton alla. Välillä koin todella suurta kaipausta olla lähellä, suurta kaipausta tuntea toinen.

Puolen vuoden selibaatin jälkeen ajattelin, että vuosi ilman olisi todella pitkä aika. Voisinko olla vuoden ilman? Vuosi ilman tuntui siinä kohtaa kidutukselta, olihan puoli vuottakin ollut jo pitkä aika. Mutta niin se aika kului, yhdeksän kuukautta ja kymmenen kuukautta. Silloin tajusin, että vuosi on lähellä.

Vuoteen on mahtunut paljon. Paljon tunteita. Joskus on tehnyt aivan älyttömästi mieli ja olen selannut kaikkia mahdollisia miesten puhelinnumeroita yhteistietojen uumenista. Joskus olen kuunnellut sinkkuystäväni seksiseikkailua kateudesta haljeten ja ajatellut, että nyt minunkin on saatava joku mies jostain heti. Olen kuunnellut äitiystävien tuntemuksia seksistä synnytyksen jälkeen ja sopivalta tuntuneesta ajankohdasta. Vuoteen on mahtunut myös aikoja, kun en ole ajatellut seksiä ollenkaan. Se on vain tapahtunut huomaamatta. En ole ehtinyt tai jaksanut.

Läheisyyden kaipuun hetkinä olen aina tullut järkiini, jos niin voi sanoa. Olen tajunnut, että se on ohi menevä tila enkä minä ihan aidon oikeasti haluaisi sillä hetkellä soittaa jotakuta miestä käymään. Todennäköisesti sen jälkeen oloni olisi entistä surkeampi. Se auttaisi hetken, muttei veisi todellista syytä taustalla mihinkään.

Vaikka haluan, niin en kuitenkaan halua. En vielä. Kaiken kokemani jälkeen seksillä on erilainen merkitys elämässäni enkä ole vuoteen kohdannut ketään sellaista, jonka olisin halunnut päästää niin lähelle minua. Kuten olen sanonut, niin synnytyksen jälkeen tuli sellainen ”uudelleen syntynyt neitsyt” -olo, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Toiseen ensimmäiseen kertaan haluaa valmistautua. Ja mikä onni, että on tämä toinen mahdollisuus, sillä väliin mahtuu kuitenkin kokemusta. Kokemuksen avulla on oppinut itsestään ja seksuaalisuudestaan, joten sitä sitten jo tietää mitä haluaa ja miten. Ja miten hyvältä se sitten voi tuntua, kun on kauan odottanut!

Lopuksi on sanottava, että kaikkeen tottuu. Jos jotain ei ole, niin ei sitä osa kaivatakaan. Koko ajan asiaa ajattelee vähemmän ja haluaa vähemmän. En silti koe etten olisi seksuaalinen tai voisi olla seksikäs. Todellakin olen. Mutta olen myös oppinut paljon itsestäni, arvostan itseäni enemmän ja haluan itselleni hyvää. En halua vain tyydyttää fyysistä tarvetta, haluan myös tyydyttää henkistä pääomaani. Olen oppinut seksistä ja seksuaalisuudesta, eikä se rajoitu vain yhdyntään.

Olen kohdannut kauhisteluja ja voivotteluja, jos seksittömyyteni on tullut ilmi. Monelle vuosi kuulostaa todella pitkältä ajalta ja niin minäkin joskus ajattelin. Joskus kaksi viikkoa oli pitkä aika. Isossa mittakaavassa vuosi on kuitenkin lyhyt aika. Minua itseäni asia ei harmita, en koe kärsiväni tai eläväni puutteessa. En koe jääväni jostain paitsi. Mielihyvää saa elämään niin monesta muustakin asiasta. Minä olen elämässäni tyytyväinen ja onnellinen. Elämäni on täyttä ja hyvää, vaikkei siihen kuulu seksi toisen ihmisen kanssa. Minulla on hyvä olla itseni kanssa.

-Iida

Lue myös

Puoli vuotta ilman seksiä

Itsetyydytys?

Itsetyydytämme enemmän kuin ennen

Kuvat // Jannamari 

Kommentit (19)
  1. Seksistä puhumisen vaikeus | Iina Hyttinen | But I'm a human not a sandwich
    7.10.2019, 20:44

    […] rohkeasti ja hienosti seksistä on puhuneet esimerkiksi seksuaaliterapeutti Marja Kihlström ja Iidan matkassa -blogin Iida. Mä ihailen aivan älyttömästi sitä rohkeutta ja mutkatonta suhtautumistapaa, joka heillä […]

  2. Kiitos tästä postauksesta, on tärkeää että aiheesta puhutaan! Itselläni ei ole lapsia, mutta sinkkuna olen ollut useamman vuoden ja sen ajan melkein kokonaan ilman seksiä. Joitakin yhden illan juttuja on ollut, viimeisimmästäkin taitaa jo muutama vuosi olla aikaa. En oikein osaa sanoa mikä tähän on syynä, haluaisin kyllä seksiä ja läheisyyttä mutta jotenkin ei vain ole sattunut sopivaa partneria kohdalle (seurustelumielessä tai pelkästään seksimielessä). Olen kyllä Tinderöinyt ja deittaillut, mutta kenenkään kanssa tapailu ei ole edennyt seksiin asti. Välillä ahdistun tästä tosi paljon, kun tuntuu että kyllä nyt sinkullakin pitäisi jotain sutinaa olla ja että olen ainoa nuori nainen joka ei harrasta seksiä säännöllisesti. En ole tästä edes lähimpien ystävien kanssa jutellut, kun jotenkin se hävettää tosi paljon. Sitten taas menee pitkiäkin aikoja etten asiaa mieti kauheasti, varmaan juuri tuo sama kuin sulla: sitä mitä ei ole, ei osaa kaivata. Muutoin elämä on suht mallillaan, mutta tuntuu että jään jostain tosi olennaisesta paitsi. Siksi olisi hyvä kuulla jos täällä on muitakin ”kohtalontovereita” 🙂

    1. Kiitos todella paljon! Ja siis ihan totta tuokin! Sinkuilla oletetaan aina olevan säpinää tai jotain meneillään.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *