Ladataan...
Iidan matkassa

Kerron tämän tarinan sen vuoksi, että kukaan ei jää väkivaltaiseen suhteeseen. Itse en tiennyt eläväni väkivaltaisessa suhteessa, koska en ymmärtänyt mitä kaikkea väkivaltaan kuuluu. Olen kuitenkin kokenut näistä esimerkeistä kaikkea ja syyttänyt itseäni.

  • Fyysinen väkivalta on esimerkiksi tönimistä, hiuksista repimistä, kuristamista, potkimista ja hakkaamista. Myös läpsiminen on lyömistä.
  • Henkistä väkivaltaa on toisen vapauden rajoittaminen ja ystäväpiirin rajaaminen, taloudellinen alistaminen, nimitteleminen, jatkuva haukkuminen ja toisen syytteleminen ja  mielipiteiden kontrollointi. Uhkaileminen, kiristäminen ja lahjonta ovat väkivaltaa. Myös pukeutumisen ja kehon ulkoinen kontrollointi on väkivaltaa. Väkivallalla uhkailu, jättämisellä uhkailu, itsemurhalla uhkailu ja pelon ylläpitäminen ovat henkistä väkivaltaa.
  • Seksuaalista väkivaltaa ovat raiskaus, seksiin pakottaminen ja painostaminen, pakottaminen nöyryyttäviin seksuaalisiin tekoihin.

 

Olimme muuttaneet uuteen asuntoon. Siellä ei vielä ollut asunut muita, niin uusi se oli. Olimme ensimmäisiä asukkaita talonyhtiössä. Kaikki oli valkoista ja kiiltävää. Hän oli stressaantunut muutosta. Asunto oli kallis ja muuttamiseen meni myös rahaa. Hän päätti rahankäytöstä ja ostettavista kalusteista. Suuri asunto oli oikeastaan tyhjä. Hän ei ollut halunnut, että tuon yhtään omia tavaroitani asuntoon. Ympärilläni oli tyhjää, sisälläni oli tyhjää, eikä tuntunut kodilta. En päässyt kuntosalille, jota kovasti kaipasin, koska 20 puntaa oli aivan liikaa hänen säästöissään. 

Uudessa talossa ei ollut vielä toimivia nettiyhteyksiä ja niiden asennus oli muutaman viikon kuluttua. Olin käyttänyt puhelimen liittymään kuuluvan datan. Kaipasin perhettäni ja koin puhelimen olevan ainut pelastukseni ja yhteys heihin. Otin asian sinä iltana puheeksi hänen kanssaan, sillä toivoin, että hän voisi ostaa minulle rajattoman netin puhelimeen.

Hän sanoi ettei siihen ole rahaa. Hän ei halua laittaa 20 puntaa nettiin, kun sen voi säästää. Hän käski minun käydä kirjastoissa tai kahviloissa netin vuoksi. En voinut ymmärtää asiaa ja halusin maksaa sen itse. Hän taas ei voinut ymmärtää kuinka edes kehtaan kysyä sellaista muuton keskellä, kun kuluja on paljon. Hän raivostui ja haukkui tyhmäksi. Raivon näki hänestä. Hän sanoi tekevänsä kaiken, minä en tee mitään, en tee uhrauksia ja minun takia muutimme näin kalliiseen asuntoon, joten parempi olisi olla hiljaa. Hänen raivonsa yltyi ja hän löi minua. Hän löi minua uudelleen ja ehkä uudelleen, en muista. Käperryin lattialle sikiö asentoon ja hän alkoi potkia kehoani. Lopetettuaan hän sanoi "katso mitä sait aikaan" ja meni makuuhuoneeseen.

Myöhemmin menin perästä ja pyysin anteeksi. Olimme kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Seuraavana päivänä kotiin tullessani puhelimessani oli rajaton netti. Hän oli sittenkin ostanut sen kuin hyvittääkseen tapahtunutta. Tilanne ei ollut uusi. Näin hän toimi, ensin kielsi kaiken ja sitten lahjoi. Se ei kuitenkaan helpottanut oloani millään lailla. Minulla oli niin paha olla, että pelkäsin tulevani hulluksi. Halusin vain kotiin ja se oli ainut ajatukseni. Olin jättänyt hänet jo kerran ja en vain voisi jättää toista kertaa. Mikään ei ollut muuttunut hänen lupauksistaan huolimatta. En saanut käydä salilla, en ulkona, en syödä haluamallani tavalla eikä minulla ollut käyttörahaa. Olin perhonen häkissä. 

Rukoilin. Seuraavat kaksi viikkoa vain rukoilin. Jos Jumala olisi olemassa, nyt hänen olisi aika tehdä jotain, jotta saisin voimaa lähteä. 

Oli maanantai, kun hän kysyi voisinko antaa hänelle kaiken anteeksi, vaikka hän olisi tehnyt jotain kamalaa. Lupasin. Hän sanoi, että asiasta tietävät henkilöt ovat sanoneet, ettei hänen koskaan tulisi sitä minulle kertoa, koska lähtisin pois. Ajattelin, että siinä on pelastukseni. Nyt pitäisi vain tietää mikä se asia on. Saada salaisuus selville. Sain motivaatiota ja uskoin pelastuvani.

Hänen pöytäkoneensa oli muuton jälkeen edelleen pahvilaatikossa. Silloin päätin, että tiistaina hänen ollessaan yövuorossa avaisin koneen. Tullessani tiistaina töistä kotiin, kone oli otettu laatikosta ja laitettu paikalleen. Olin askeleen jäljessä. 

Hänen lähdettyään yövuoroon menin tietokoneelle kuitenkin. Tiesin, etten voisi löytää mitään, sillä hän osasi piilottaa kaiken. Aloin käydä hänen kuviaan läpi, vaikka olen tehnyt sen jo monia kertoja. Hänen kuvansa olivat tarkkaan järjestetty ja kansiot tarkasti nimetty. Silmäni osuivat sanaan Pariisi. Hän ei ole ollut pariisissa, oli ensi ajatukseni. Avasin kansion. Kuvien mukaan hän on ollut pariisissa. Hän on kaikissa kuvissa yksin, mutta joku ne oli ottanut. Yhdessä kuvassa oli kaksi viinilasia.

Tajuan heti mistä on kyse. Minulle läheinen ihminen asuu Pariisissa. Minä olen tutustuttanut heidät vuosia sitten yhteisellä Suomen reissulla. Lähetin ystävättärelleni viestin, jossa kysyn asiasta. Hetken päästä hän vastasi sanoen, että minä varmasti tunnen mieheni. Pyydän häntä kertomaan totuuden. Ystävä menee vaikeaksi.  Hän sanoo, että vihaan häntä loppu elämäni. Sanon, että hän voi pelastaa minut jäämästä suhteeseen, jossa minua hakataan. Hän voi vain auttaa minua ja se saa hänet lopulta kertomaan epäilykseni todeksi. Kyse oli useamman vuoden tapailusta suhteemme aikana, vain seksiä. Vain seksiä. Tieto pettämisestä riittää.

 Kello oli paljon ja Suomessa jo puoli yö. Äiti kuitenkin vastaa. Päätimme, että tulen heti kotiin ja lähden salaa.

Menin aamulla töihin ja kerroin tilanteeni. Sain palkkani käteisellä ja kollegat lupasivat tulla auttamaan tavaroiden kanssa ja viedä junalle. Olin lähdössä illalla junalle hänen yövuoronsa aikana ja seuraavana aamuna lähtisi lento, kun hänen yövuoronsa päättyisi. Oloni oli aivan kamala. Tälläistä ei pitänyt käydä minulle koskaan. Illalla jätin kirjeen pöydälle ja tiputin avaimen postilaatikosta. Tyhjä asunto oli nyt entistä tyhjempi. Illalla päästyäni junaan kolmen suuren laukkuni kanssa itkin helpotuksesta. Olin matkalla kotiin.

Puhelimeni alkoi soida. Hän soittaa. En vastaa. Hän soittaa lakkaamatta. Hän alkaa pommittaa minua viesteillä. Missä olen, miksi en vastaa, mitä tapahtuu? Lopulta vastaan hänelle. Sanoin, että olen junassa, olen menossa lentokentälle, olen lähdossä, tiedän kaiken ja se tekee jäämiseni mahdottomaksi. Hän sanoi lähtevänsä perääni, sillä toista kertaa hän ei minua päästäisi lähtemään ja uhkasi tappaa itsensä, jos lähden. Hän sanoi minun olevan syyllinen, sillä olen aina suututtanut hänet. Sanoin, että normaali ihminen ei suuttuessaan petä, eikä lyö. Ja lyömistä en voi antaa anteeksi.

Soitan hänen perheelleen, sillä alan pelätä, että hän tekee itselleen jotakin. He ovat järkyttyneitä, eivät voi uskoa tilannetta todeksi, miksi en ole kertonut aiemmin. Hän soittaa minulle, he soittavat minulle. Menen paniikkiin. En vastaa enää. Haluan lentokentälle niin pian kuin mahdollista. Olen lentokentällä puolilta yöin ja aamuun on matkaa. Kaikkialla on tyhjää. Puhelimeni soi. Se on poliisi.

Poliisi kertoi työkaverini soittaneen. Poliisi oli soittanut myös hänelle ja kieltänyt lähestymästä lentokenttää tai hänet pidätetään. En osannut ajatella mitään, tuntui hullulta. Olen kuin elokuvassa. He käskevät ottaa yhteyttä lentokenttäpoliisiin, jossa tarvitsen jotain. Hän soittaa, vastaan. Hän on lentokentän lieppeillä, muttei pääse lähemmäksi. Poliisi oli soittanut hänelle. Hän on vihainen, todella vihainen. Hän syyttää minua elämänsä pilaamisesta, poliisin sotkeminen asiaan voi tarkoittaa hänelle työpaikan menetystä. Hän käskee minun soittaa poliisille ja pyytää hänelle lupaa tulla hyvästelemään. Hän haluaa vain hyvästellä ja selittää tapahtuneen.

En ehdi soittaa poliisille, kun he soittavat jo minulle. He käskevät minun pysyä missä olen, sillä poliisipartio on tulossa. Mitä tapahtuu, mitä minä olen tehnyt? Poliisit tulevat luokseni. Romahdan polvilleni heidän eteen ja huudan. Haluan kotiin. Poliisit nostavat minut ylös, vievät minut poliisiautoon ja nostavat laukkuni kyytiin. En välitä mitä tapahtuu.

Olen poliisiasemalla. Paikalla on monia virkailijoita, he soittavat jopa naisvirkailijan paikalle. Tuovat minulle keskellä yötä teetä ja pikkuleipiä. He ottavat paperinipun esille, jossa on paljon kysymyksiä. Olen päättänyt tehdä hänestä raportin. En koskaan ollut ymmärtänyt mitä väkivallalla tarkoitetaan. Väkivalta ei ole vain fyysistä, vaan henkistä ja seksuaalista. Tajuan suhteessani olleen näitä kaikkia, kaikesta en edes kehtaa kertoa poliisille. Miksi en ole ottanut yhteyttä poliisiin aiemmin, he kysyvät. En ajatellut, että heitä kiinnostaa. Se on heidän työ, he sanovat ja lähdemme yhdessä McDonald'siin syömään.

He sanovat, että väkivalta pahenee aina. Aina. He sanovat, että ansaitsen niin paljon parempaa. He toivovat, etten ole häneen yhteydessä ja varmistavat, ettei hän ole millään Suomen lennoilla. Aamun tullessa he vievät minut lentokentälle ja saattavat turvatarkastuksen läpi. He vilkuttavat minulle ja toivovat kaikkea hyvää elämääni, joka vastaa alkaa. He ovat sitä mieltä, että kyseessä on elämäni paras päätös.

-Iida

 

 

Ladataan...

Ladataan...
Iidan matkassa

Aina saadessani viestin koskien rintojen kehityshäiriötä, tunnen valtavaa kiitollisuutta. Olen kiitollinen, että henkilö luottaa henkilökohtaisen asiansa minulle ja haluaa siitä kertoa. Olen tehnyt kysymys-vastaus -postauksen aiemminkin ja sen voit lukea tästä. Tässä on viime aikoina kysyttyjä kysymyksiä ja niihin vastauksia. Tässä postauksessa on kuvia minusta ennen leikkausta. Olin melkein rinnaton ja vaatteet ei aina istuneet päälläni. Tästä näet ennen ja jälkeen kuvat rinnoistani.

Mitä pitää tehdä, jos epäilee rintojen kehityshäiriötä?

Asia kannattaa mielestäni ottaa puheeksi, vaikka se on monella arka ja vaikea aihe puhua. Epäilyksestäsi on hyvä puhua läheisille tai ystäville. Omasta epäilyksestään on hyvä myös keskustella terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Itse otin asian puheeksi gynekologin vastaanotolla ja pyysin häntä katsomaan rintani.  Asiasta kannattaa keskutella eri ammattilaisten kanssa. Mielestäni on tärkeää, että saa huoleensa tukea ja sen kanssa ei tarvitse olla yksin.

En ole koskaan puhunut tästä kellekään, miten läheisesi suhtautui, kun kerroit?

Asia hämmästytti alkuun läheisiäni ja he ihmettelivät asiaa. Osa ihmetteli, miksi hakeudun leikkaukseen. Olin päättäväinen asian suhteen, sillä tiesin miten tärkeästä asiasta on kyse minulle itselleni. Satutti toki, etten saanut sellaista tukea, kun olisin halunnut. Silloinen miesystäväni vastusti leikkauksia niin voimakkaasti, että uhkaili ja kiristi minua luopumaan niistä. Olen todella iloinen, että olen leikkauksiin lähtenyt ja avoimuudeella saavuttanut myös läheisten tuen. Prosessin myötä he ovat vasta ymmärtäneet, miten suuri asia minulle on. Välillä tuntuu hurjalle ajatella, että rintaleikkaukset olivat minulle miestäkin tärkeämpi asia. Ihmiset, jotka todella elämässäni merkitsee, ovat asian hyväksyneet. Ihmiset, jotka eivät minua tämän vuoksi ymmärrä, ovat puolestani saaneet jäädä. AInut asia mikä harmittaa, etten jo aiemmin hakeutunut korjausleikkauksiin, vaan alistuin entisen kumppanini tahtoon. Jokaisen keho on oma ja sitä tehtävät päätökset kuuluvat juuri sinulle itsellesi.

Millaiset rinnat on tubulaariset?

Rintojen kehityshäiriöitä on erilaisia. Tubulaarisille rinnoille tyypillisintä on merkittävä epäsymmetria, suuret nännipihat ja putkilomaisuus. Nännit myös supistuvat ja laajenevat lämpötilan mukaan. Toisinaan rinnat voivat olla kaukana toisistaan tai toisiaan todella lähellä. Mahdollista on myös täysi rinnattomuus.  Tubulaarisia rintoja on erikokoisia ja pienirintaisuus ei heti tarkoita kehityshäiriötä.

Millaiset kivut on korjausleikkauksen jälkeen?

Kivun sieto ja kokeminen on yksilöllistä. Kipu riippuu myös korjausleikkauksen luonteesta. Leikkaukset on erilaisia riippuen siitä mitä rinnoille tehdään. Sekin jo vaikuttaa, laitetaanko implantit, siirretäänkö rasvaa vai korjataanko rintojen muotoa.  Itse olin todella kipeä toisen korjausleikkauksen jälkeen ja mustelmia oli paljon.  Minulta onneksi otettiin rasvaa vain yhdestä paikasta, sillä mitä useammasta paikasta sitä otetaan, sitä kivuliaampaa.

 

Mistä prosessi lähti sinulla liikkeelle?

Olin koko nuoruuteni odotellut rintojeni kasvua ja ihmetellyt niiden muotoa. Kun kuulin ensi kertaa tubulaarisista rinnoista, tunnistin kuvauksen omakseni ja varasin ajan yksityiselle gynekologille. Gynekologi teki lähetteen julkisen plastiikkakirurgin vastaanotolle konsultaatioon. Plastiikkakirurgi oli sitä mieltä, että olen julkisenpuolen asiakas ja pääsen korjausleikkaukseen.

Yksityinen vai julkinen?

Jos epäilee rintojen kehityshäiriötä ja asia vaivaa, kannattaa puhua asiasta lääkärille oli se sitten yksityinen tai julkinen.  Osa minuun yhteyttä ottaneista naisista on päässyt korjausleikkaukseen terveyskeskuslääkärin kautta.  Suurempi osa on käynyt yksityisen lääkärin tai plastiikkakirurgin luona, jotka ovat laittaneet lähetteen julkiselle puolelle korjausleikkaukseen.  Monet julkisen puolen plastiikkakirurgit työskentelet myös yksityisellä puolella, jolloin he voivat yksityisella vastaanotolla kirjoittaa lähetteen suoraan itselleen tai laittaa suoraan leikkausjonoon.  En itse tiedä kumpi vaihtoehto on parempi. Reittejä on monia ja kannattaakin  käydä monen asiantuntijan luona, jos asia vaivaa. Itse suosin talouden salliessa yksityistä, sillä palvelu on nopeampaa ja tulee tunne, että asiani halutaan todella selvittää.

Jos häiriö on lievä, asiaa ei korjata julkisella puolella. Julkisella puolella ei ole myöskään tarkoitus suurentaa rintoja, vaan korjata niiden muoto.  Jokainen tapaus arvioidaan aina erikseen kirurgin kanssa. Joskus rintojen henkinen haitta on niin suurta, että normaali elämä vaikeutuu ja sellaiset tapaukset usein hoidetaan myös yksityisellä.

 

Oletko tyytyväinen nyt?

Olen todella paljon tyytyväisempi rintoihini nyt. En tosin ole vielä täysin tyytyväinen. Toivon pääseväni vielä kolmanteen korjausleikkaukseen. Koska olen lähtenyt rintojani korjaamaan, en tyydy "ihan hyvään", vaan haluan olla niihin aidosti tyytyväinen. Moni sanoo, että aina haluaa vain enemmä, kun jotain saa, mutta tässä ei ole kyse siitä. Kyse on isosta henkisesti vaikuttavasta asiasta, eikä tarkoituksenani ole tavoitella suuria rintoja. Kauniin muotoiset rintani saavat minut näkemään itseni naisellisempana ja kauniimpana. Se lisää tyytyväisyyttä.

-Iida

Ladataan...
Iidan matkassa

maanantai

Maananatai ja uusi viikko! En syönyt yhtään herkkua ja palkitsin itseni tarralla. Minulla on nimittäin oma taulukko, jossa onnistuneesta ruokapäivästä saa tarran. Onnistunut ruokapäivä tarkoittaa kohdallani sitä, että ruokailut on säännöllisiä ja monipuolisia, en napostele koko ajan, enkä sorru sailaanloiseen ahmimiseen. Motivoin itseäni tarroilla, se toimii lapsiin työpaikallani, miksei minuun!

tiistai

Vastailin sähköposteihin ja vieteihin, joita olin saanut viikonloppuna koskien rintojen kehityshäiriötä. Lukiessa viestejä minulle tuli niin kiitollinen olo. Tuntuu upealta, että niin moni luottaa minuun, haluaa kertoa arasta ja vaikeasta asiasta minulle. Se tuntuu hienolta.

keskiviikko

Tein mahtavan jalkatreenin salilla, vaikka onkin ollut neljä viikkoa taukoa treeneistä. Lisäksi salilla ei tarvinnut olla yksin, kun hyvä ystävä halusi, että vedän treenin meille molemmille.

torstai

Olen yrittänyt tietoisesti vähentää puhelimen käyttöä aamulla ja illalla sekä työpäivän aikana. Tänään unohdin koko puhelimen olemassaolon, en tarvinnut sitä koko päivänä, enkä edes saanut montaa viestiä. Tunsin kiitollisuutta siitä, että pystyn olla ilman puhelinta. Olen levollisempi ja stressittömämpi.

perjantai

Lähdin aamulla salille jo kuudeksi. Olin täynnä tyytyväisyyttä. Puhelin soi salin pukkarissa ja äiti soitti. Hän oli huolestunut, mihin lähdin niin aikasin, kun oli kuullut oven käyvän. Kun palasin odotti minua tattaripuuro ja kahvi! Olin onnellinen hyvästä treenistä, kiitollinen äidistä ja valmis työpäivään.

lauantai

Ihana lauantai ja miten hyvä olo! Tein asioita, joista aina mielessäni haaveilen, muttei minulla ole muka aikaa niitä tehdä. Vietin aikaa viltin alla ja luin kirjaa sekä meditoin. Kirjoitin myös ajatuksiani ylös vihkoon. Se teki todella hyvää ja olo oli rauhallinen sekä kiitollinen.

sunnuntai

Viikko päättyi salilla hyvään treeniin ja hyvään ruokaan.

 

 

Ladataan...

Pages