Ladataan...
Iidan matkassa

Kulunut vuosi on sisältänyt monia todella surullisia ja vaikeitakin asioita. Vaikka on ollut vaikeaa, ei vuoteni ole ollut huono.  Jokainen vuosi ei voi olla se” elämäni paras vuosi tähän mennessä”. Meillä kaikilla ei vain aina voi olla mahtavaa vuodesta toiseen. Jos koskaan mikään ei tuntuisi missään tai horjuttaisi meidän ajatusmaailmaamme, emme muuttuisi, emme oivaltaisi, emme tuntisi mitään. Ilman tätä vuotta ja kaikkia muitakin elettyjä hyviä ja huonoja vuosia olisin henkisesti hyvin köyhä.  Joskus sattuu, joskus sattuu todella paljon, joskus itkettää, suututtaa, raivostuttaa, naurattaa ja joskus ei saa henkeä onnellisuudelta

Uuden vuoden tuoma kutkutus sisälläni on ihana. Vuoden vaihtumisella on minulle puhdistava vaikutus. Tuntuu, että vuoden vaihtuminen vapauttaa minut tämän vuoden minästäni, en tiedä onko ajatuksessa järkeä. Saan aloittaa alusta ja rakentaa vuodesta oman näköisen ollen itse vastuussa myös sen sisällöstä. Tämä kaikki kutkuttelee kuplivana ilona, vapautena ja toivona sisälläni. Otan tulevan vuoden niin mielelläni vastaan. Ajatus siitä, että mitä vaan voi tapahtua, enkä tiedä mistään mitään, on niin jännitävän mahtava.

 Olen vellonut tämän vuoden lopun sellaisessa negatiivisessa asenteessa, olen kuvitellut, että minä olen se uhri, minua on loukattu, elämäni mennyt piloille ja kaiken olevan ohitse. Kun kääntää kasvot sieltä alhaalta ylös, huomaa ettei enää tuijottele omaa napaa. Minä en ole mikään uhri, tapahtunut mitä tapahtunut, sen voi muuttaa mielen voimaksi, henkiseksi ravinnoksi. Olen vain tulossa  paremmaksi ja kokonaisemmaksi ihmisenä.  Tähän vuoteen mahtui vain hiukan enemmän elämää, jota ei voi määritellä hyväksi tai huonoksi vuodeksi sitä kautta. Tapahtuneet asiat saattoivat olla huonoja, mutta ne saattavat muuttaa elämän paremmaksi. Elämä on lopulta lahja. Ja tämän vuoden tapahtunut ovat vain tuoneet minut tähän. Tässä olen onnesta halkeamaisillani, sillä voin tehdä elämästäni parempaa ja eletyt kokemukset auttavat näkemään sen mitä haluan ja mikä on minulle juuri sitä ”parempaa”.

Avain ihanaa tulevaa vuotta sinulle ja kiitos, kun olet ollut tänä vuonna lukemassa blogiani!

-Iida

 

 

Ladataan...

Ladataan...
Iidan matkassa

Blogin vuoden 2016 ehdottomasti suosituin teksti on ollut Rintojen kehityshäiriö. On hauska ajatella, miten en edes aikonut asiasta kirjoittaa blogiin. Ystävän innottamana kuitenkin tein niin ja hyvä niin, sillä moni on siitä saanut vertaistukea. Aihe on blogin kautta antanut myös itselleni tähän vuoteen todella paljon. Olen saanut valtavasti tsemppiä ja tuntenut monesti itseni tärkeäksi ihmisten kääntyessä minun puoleeni rintojen kehityshäiriön vuoksi. On ollut hienoa olla niin monen nuoren luottamuksen arvoinen. Tähän vuoteen on mahtunut kaksi leikkausta ja olen niin kiitollinen, vaikka niistäkin toipuminen ollut oma prosessinsa.

Myös laihdutukseen ja ruokavalioon liittyvät tekstit ovat suosittuja. Paljon olen tällä saralla kokenut ja oppinut, mutta paljon on vielä tehtävää. Alkuvuodesta olin mukana Pure -treenissä, josta kirjoitin paljon blogissa. Olen saanut paljon palautetta siitä miten aidosti kerron asioista blogissa ja sellaisena haluan blogini myös pitää. Sen vuoksi kerroin myös väkivaltaisesta suhteestani marraskuussa. Tähän liittyi myös muuttoni Britteihin ja sieltä pois muutto tämän vuoden aikana. Ehdin kirjoittaa siellä tekstin 11 kamalinta asiaa Briteissä, joka oli todella luettu teksti. Tarkoitus oli myös kirjoittaa niistä hyvistä asioista, mutten koskaan ehtinyt ja nyt tarkemmin ajateltuna syy miksi inhosin niin paljon Brittejä jo alkuun, ei kokonaan ollut kyseisen maan syy. Oma tilanteeni ja suhteeni varmasti oli osa syynä siihen, että kaikki näyttäytyi niin negatiivisena.

Näitä tän vuoden aikana kirjoitettuja teksteja lukiessa, on väistämättä tullut huomattua, että paljon asioita yhteen vuoteen mahtuu! Toisinaan ajattelee, ettei sitä mitään tee ja elämä on tasaisen tavallista, niin täytyy varmaan muistuttaa itseään. Ensi vuoden toivon kyllä oikeasti olevan tasapainoinen ja oikeasti tavallinen.

 

  1.  Rintojen kehityshäiriö
  2. Älä jää väkivaltaiseen suhteeseen
  3. Minun ei tarvitse laihduttaa
  4. Mitä minun kuuluisi syödä?
  5. Kuinka olen voinut ajatella olevani lihava?
  6. Rintaliivit
  7. Kysymyksiä ja vastauksia rinnoista
  8. 2. rintojen korjausleikkaus
  9.  Kikherne unelmat
  10. totuus viime vuodestani
  11. 11 kamalinta asiaa Briteissä
  12. puretreeni puolivälissä

 

-Iida

Ladataan...

Ladataan...
Iidan matkassa

Kaksi kuukautta on kulunut toisesta rintojen korjausleikkauksesta. Olen kuukauden elänyt ihan normaalisti. Ensimmäisen leikkauksen jälkeen ei juuri ollut niin kovasti särkyä kuin toisen leikkauksen jälkeen, mutta silti toipuminen on tuntunut sujuvan paremmin ja nopeammin tällä kertaa. Ensimmäisellä kerralla meni kauan, että nukuin mahallani ja uskaltauduin juoksupoluille. Nyt olen kuukauden jo nukkunut mahallani ja käynyt juoksemassa. Hankalasta alusta huolimatta toipuminen toipuminen on sujunut nopeammin tällä kertaa.

Tässä toisessa leikkauksessa nännipihani pienennettiin ja nännien ympärillä oli ensin tikit viikon ajan. Sen jälkeen niissä on pitänyt pitää haavateippiä. Teipit on pitänyt vaihtaa viikon välein. Jokin aika sitten huomasin toisessa nännissäni valkoisen pisteen. Luulin sitä rasvapatiksi, mutta se oli selkeästi limainen ja mätäinen. Puhdistin nännit viikottain teipinvaihdon yhteydessä, mutta mätäpatti ei kadonnut mihinkään oikeasta rinnasta. Ällötti aina laittaa vain uusi teippi päälle ja jättää se sinne teipin alle muhimaan. Kävin liikkumassa, jolloin hikoilin ja teipin suihkuttelu ei juuri auttanut, vaan minusta tunti, että nännien iho vain muhii teippien alla. Ja oikeastaan siinä kohtaa ei mitään "haavaa" ollut, iho oli kiinnittynyt jo, lähinnä punoittava leikkausarpi.

Minun siis olisi pitänyt pitää teippejä joulukuun loppuun asti. Otin varaslähdön jo viikko sitten. Otin teipit pois kokonaan. Ne osin myös kutittivat, sillä iho oli jatkuvasti kosketuksissa teipin liimaan, joka ärsytti sitä. Ja mätäpaiseeni kuivui kahdessa päivässä ja parani. Eli kyllä ihon piti saada hengittää parantuakseen.

Koko tämän kaksi kuukautta olen katsonut rintojani teipattuna ja niiden näkeminen ilman teippejä on ollut erilaista. Nännipihani ympäri kulkee punainen rinkula merkkinä niiden pienennyksestä. Arpi toki haalenee, mutta siihen menee aikaa. Ja nyt ne oikeastaan näyttävät vielä pahemmilta kuin aikaisemmin näkyvien arpien takia, vaikka muoto onkin kohentunut paljon. Huomasin myös, että nyt nännini ovat eri kokoa, joita punaisen värinen arpi "rinkula" nyt korostaa.

Nyt oikeastaan ajattelen, että olikohan nännien pienennys vähän turhaa? Nännini olivat ihan ok ja rasvan siirto olisi ehkä muokannut rinnan muotoa tarpeeksi. Kirurgini ehdotti nännien pienennystä leikkausaamuna ja enkä asiaa juuri miettinyt, vaan hänen suosituksestaan suostuin. Toisaalta taas pienennys saattoi olla juuri se ainoa keino muokata rinnan muotoa. Mutta minulla ei ole tähän nyt mitään vertailukohdetta. Nyt toivon vain, että arvet haalenee.

Kuukauden päästä tapaan kirurgini, jossa arvioimme lopputulosta. Ja tuskin jaksan odottaa sitä. Kiinnostaa todella paljon kuulla hänen mielipiteensä ja suunnitelmansa jatkon kannalta. Todennäköisesti suostun kolmanteen rasvan siirtoon, jos hän näkee sen tarpeelliseksi. Olisi ihanaa, jos rintani olisivat sen kokoiset kuin ne olivat heti toisen leikkauksen jälkeen, sillä ne ovat nyt kovasti pienentyneet. Hyväksyn kuitenkin tilanteen näinkin, vaikka hieman näen rintani keskeneräisinä, ne eivät ole sellaiset kuin haluaisin niiden olevan. Leikkaukset ovat kuitenkin todella raskaita monilla tavoin. Heti  toisen leikkauksen jälkeen rintojen pieneminen huolletti niin paljon, että olin lähes varma, että ottaisin rintaproteesit. Viimeiseen kuukauteen en ole kuitenkaan asiaa ajatellut. Olen ostanut kivoja rintaliivejä ja iloinnut siitä, että voin ostaa liivejä viimein. Ja rinnat näyttävät hyviltä liiveissä vaikkei sitten niitä ilman, johtuen nänneistäni. En ole kauheasti ajatellut rintojani, vaan tärkeämpää on ollut toipuminen ja kehon toimivuus. Luulen, että rinnat palaa mieleeni mitä lähemmäs kirurgin tapaaminen tulee ja tiedän, että se tulee myös jännittämään.

-Iida

 

 

Pages