Ladataan...
Iidan matkassa

Tän viikon Sinkkukinkut podcast -jaksossa puhuttiin mm. siitä, että miten oma isäsuhde vaikuttaa deittailuun ja miesten tapailuun. Jakson pääset kuuntelemaan tästä. Sivusin siinä omaa isäsuhdettani, josta ajattelin nyt kertoa laajemmin. Valehtelemattakin on selvää, että kyllähän se vaikuttaa mieskäyttäytymiseeni nykypäivänä. Vaikka asia on omassa tietoisuudessani ja on ollut jo pitkään, niin silti käyttäydyn tietyn mallin mukaan, usein ajattelemattani. Vaatii hurjan paljon tietoista toimintaa muuttaa omaa toimintamalliaan. Isäsuhde ei ole vastaus sille, miksi mieskuvioini menevät pieleen tai miksi olen sinkku, mutta vaikuttaa toimintaani ja käyttäytymiseeni miesten seurassa. Ja vaikuttaa myös siihen, minkälaisesta miehestä viehätyn ja millaista miestä arvostan.

Äitini on saanut minut 18-vuotiaana. Biologinen isäni ei osallistunut elämääni ollenkaan lapsuudessani eikä nuoruudessani. Äitini tapasi kasvatti-isäni, kun olin 2-vuotias. He menivät naimisiin minun ollessa 3-vuotias ja ensimmäinen pikkuveljeni syntyi siitä reilun 6 kuukauden jälkeen. Kasvatti-isä asui kanssani ja oli minulle miehenmalli. Hän oli minulle todellakin oikea isä, vaikka mitään biologista suhdetta meillä ei ollutkaan. Hän valitettavasti menehtyi minun ollessa 14-vuotias.

Teini-ikäisenä ajattelin kummankin isäni hylänneen minut. Minullahan oli ollut kaksi isää, joista kumpikin oli ns. kuolleita, toinen oikeasti ja toinen vertaiskuvallisesti. Asetelma aiheutti kyllä suuria ja dramaattisia tunteita teini-ikään. Koen, etten kelvannut kummallekkaan tyttärenä, minua ei hyväksytty eikä haluttu. 

Minua vaivasi suuresti ne syyt miksi biologinen isäni ei ollut halunnut kuulua elämääni ja aikuisiäin kynnyksellä aloimmekin pitää yhteyttä ja keskustelimme minua vaivanneista asioista. Nykyään olemme tekemisissä ja meillä on ihan hyvät välit. Tosin hän tuli elämääni kiinteämmin ollessani jo aikuinen, jonka vuoksi hän on minulle enemmänkin ystävä kuin isä. 

Aikuisiällä suurin pelkoni on juurikin ollut hylätyksi tuleminen miessuhteissani. Pelko vaikuttaa käyttäytymiseeni, saatan olla liian innokas, liian tarrautuva. Toisaalta taas kiinnostun miehestä, joka osoittaa turvaa ja pysyvyyttä. Loppuenlopuksi pelon takia olen itse halunnut olla suhteiden lopettaja, jotta en vain tule itse hylätyksi, jätetyksi.  Minun on myös ollut vaikea luottaa miehiin, kun olen ajatellut heidän lähtevän kuitenkin. Silti minulla on ollut suuri kaipuu isään, jota sitten olen täyttänyt irtosuhteilla.

Vahemmillamme, meidän lapsuudella ja tarinallamme on suuri vaikutus elämäämme tänään. Niin isällä kuin äidillä ja ympristöllä, jossa olemme kasvaneet.  Jokainen varmasti jossain kohtaa elämää tulee miettineeksi suhdetta vanhempiinsa ja sen vaikutusta parisuhteeseen tai tapailuun. Monesti toistuvat haitalliset tavat kumpuavat juurikin lapsuudesta. Itseään on hyvä tutkailla ja lähteä muutamaan omia toimintatapoja ja purkaa omaa suhdettaan vanhempiin. En ole itsekkään valmis matkani kanssa ja toimin toisinaan edelleen tavoilla, joilla en haluaisi toimia, mutta on tärkeää oppia jokaisesta kohtaamisesta ja suhteesta miehiin.

Kuvat: Pinja /Pina y Coco

Ladataan...

Ladataan...
Iidan matkassa

Aloitin tammikuun innokkaana vegaanina. Vegaanina olo ei ollut uutta, sillä olen joitakin vuosia sitten ollut vegaani ja palannut sekasyöjäksi. Tammikuun aikana huomasin taas ne asiat, minkä vuoksi en pysty olemaan kokonaan vegaani. 

Minulla on todella herkkä vatsa ja kärsin vatsavaivoista. Vegaanina vastsavaivat ovat päivittäin läsnä. Vatsalleni ei käy ollenkaan palkokasvit, pavut, linssit, kaalit, parsat ja  kukkakaalit. Pahimpina ovat mustapavut ja kesällä tuoreet herneet sekä soijapavut. Uudet vegaaniset einekset ovat usein myös palkokasveista valmistettuja ja nekään ei minulle sovi. 

Vatsani kestää yhden annoksen palkokasveja satunnaisesti. Ruuansulatus entsyymi-kapseleiden kanssa vaivoja on vähemmän. Muutoin joudun suunnittelemaan ruokailut niin, että vessa on mahdollisimman lähellä. 

Vatsan toimintani on siis syy sielle, etten pysty olemaan kokonaan vegaani. Vatsani saa paljon apua FODMAD -ruokavaliosta. Tämän takia en käytä vilja- enkä maitotuotteita ollenkaan. Tämän lisäksi parsat, kaalit ja palkokasvit on poissuljettu sekä jotkin hedelmät. Vatsani voi paremmin, kun olen sekasyöjä. Koen myös todella vaikeaksi tehdä mitään vegaanista ruokaa, josta saisin riittävästi proteiinia, kun lähes kaikki vegaanien käyttämät proteiinin lähteet on kohdallani poissuljettu.

Muutama vuosi takaperin ehdin kokeilla vegaanina olemista, mutta vatsani oireilu lisääntyi niin voimakkaasti, että palasin sekasyöjäksi. Tammikuussa kävi samoin ja muistin taas, miksi en pysty olemaan vegaani. Vegaanina tulee syötyä enemmän kasviksiä, vihanneksia ja hedelmiä sekä marjoja. Olo on usein kevyempi ja energisempi. Kyllä lihansyönti on raskasta ja väsyttävää, sillä se sulaa huonosti. Koen myös punaisen lihan aiheuttavan jopa närästystä.

Tällä hetkellä syön mitä mieleni tekee. En voi olla vegaani, mutta arvostan vegaanista elämäntapaa. Pyrin syömään niin paljon kasvisruokaa kuin mahdollista. Päivittäin käytän kasviksia ja vihanneksia, hedelmiä ja marjoja ja pidän niitä perustana ruokavaliolleni. En käytä ollenkaan maitotuotteita vaan muita vastaavia tuotteita kasvivalmisteina. Eli hyvin pitkälle ruokavalioni on vegaanisella pohjalla. Mutta viikottain minulla on käytössä kananmuna, kala ja kana. Punaista lihaa syön harvoin, sillä en tarvitse sitä ja tiedän sen ympäristökuormituksen. Lisäksi koen sen omalle koholleni myös kuormittavaksi. Mutta aika usein ulkona syödessä syön pihvin. Edelleen kuitenkin pidän lihan mausta ja varsinkin hyvästä lihasta, joka on hyvin valmistettu. En halua poistaa sitä ruokavaliostani ja rajata ruokavaliotani liian tiukkaan. 

Lähtökohtaisesti haluan ruuan olevan helppoa, enkä tehdä siitä itselleni liian vaikeeta. Haluan syödä ruokaa, jolla koen kehoni ja mieleni voivan hyvin. Lisäksi halauan syödä juuri niitä asioita ja juuri silloin mitä tekee mieli. Vatsani hyvinvointi on tärkeää ja menee edelle vegaanisten arvojen kanssa.

-Iida

Kuvat Tiia Nyholm