Ladataan...
Iidan matkassa

Sireenit ovat merkki koulujen loppumisesta. Lapsuuden kotipiha puhkeaa liilaan kukkaan aina näihin aikoihin ja aina lapsuudessa vein opettajalle sireeneitä todistusten jakoon. Miellän nämä kaksi tapahtumaa toisiinsa. Pelkän sireenin näkeminen kuvassa, tuo mieleen sen tuoksun. Nyt oman uuden kotini pihaa ympäröi sireeniaita. Kuljen sen ohi päivittäin ja aamulla on ihana mennä töihin, kun on vetänyt tuoksut nenään :) Sireenihän on myös siitä ihana kukka, että se on täysin syötävä, eli sopii koristeeksi kakkuihin, smoothiehin tai juomaveteen!

Itsekin päätin laittaa sireenin kukkia smoothien joukkoon, toimii makuparina loistavasti mustikan kanssa! Tässä kuvan annoksessa on tehty mustikka- ja vadelmasmoothiet ihan vain kauniin ulkomuodon saavuttamiseksi. Ohje on kuitenkin vain yhteen smoothien, mutta toki väriin voi marjoilla vaikuttaa ja halutessa tehdä useamman väristä.

Minun perheessäni on aina puhuttu sireeneistä ja vierastan sanaa syreeni, kumpaa sinä käytät? Molemmathan ovat yhtä "oikein".

SIREENISMOOTHIE

1 annos

 

2 jäistä banaania

100 g jäisiä marjoja (mustikka, mustaherukka, vadelma..)

125 g kookosjugurttia (maidoton) tai luonnonjugurttia

1 dl sireenin kukkia

vaniljajauhetta

makeutusta, jos tarpeen vaahterasiirapista tai hunajasta

 

Huuhtele sireenin kukat huolellisesti. Laita kaikki aineet blenderiin. Blendaa tasaiseksi, paksuksi smoothieksi ja laita kulhoon. Koristele mustikoin ja kukkasin. Nauti kukkaenergiaa!

 

Ladataan...
Iidan matkassa

Toisinaan ajattelen olevani kuin kuka tahansa ensimmäistä lastaan odottava, tuleva äiti. Toisinaan ajattelen, etten ole ollenkaan kuin ne muut. Olen selvästi vähemmistöön kuuluva tuleva äiti.  Voin kokea monia samaistuttavia asioita toisten odottavien kanssa, mutta toisaalta meidän välissä on valtava kuilu. 

Toisinaan tulee todella paha mieli. Ultraan olen tahallani mennyt sopivasti myöhässä, jotten joudu odottamaan sairaalan aulassa pariskuntien kanssa. Perhevalmennuksesta puhumattakaan, olen ajatellut lintsata. Odottavien äitien Facebook-ryhmissä tunnen ulkopuolisuutta. Siellä missä he kirjoittavat "me" muodossa, minä olen vain minä, yksikkö. Me olemme miettineet nimeä, me olemme hankkineet nuo rattaat, olemme suunnitelleet... muut tekevät yhdessä sen, mitä minä teen yksin. Kukaan ei paina korvaansa vatsalleni ja kuuntele vauvan sydänääniä, kukaan ei hiero jalkojani tai auta hoitopöydän kasaamisessa. Ja kaikki tuo harmittaa, vaikkei toisten onnellisuus ole itseltä pois. Tällä hetkellä haluaisin vain jonkun kanssa katsoa niitä ihania pieniä vaatteita ja hypistellä niitä. 

Raskauttani varjostaa myös huoli ja pelko. Yksin ollessa omia huoliaan ja murheitaan ei voi iltaisin kertoa kumppanille. Niitä miettii vain yksin omassa päässään. Alkuun oli hirveä huoli siitä, että miten asian kertoo isämiehille, miten asian kertoo lähipiirille. Sitten alkoi huoli siitä, että onko sikiöllä kaikki hyvin ja sitä huolta on jatkunut. Mietin liikkeitä ja sydänääniä ja soittelen hädissäni milloin mistäkin neuvolaan. Moni minua huolettava kipu tai oire on usein ihan normaalia raskauteen kuuluvaa. Ilmavaivat ja pissan lirahtaminen housuun, ovat nekin vain normaalia. Mutta esikoistaan odottaessa sitä ei vain tiedä mikä on normaalia ja mikä ei. Yritä tässä jossain kohtaa sitten nauttia! Jäätelöä syödessäkin mietin neuvolalääkäriä, joka sanoi, ettei minun tapauksessa kannata lihota kuin viisi kiloa. Syödäkään ei voi ilman huolta, mitäs jos tulee raskausajan diabetes!

Osittain murehdin myös rahaa ja sen riittävyyttä. Mietin mitä kaikkea tarvitsee ensimmäiselle lapselle hankkia, koska en todellakaan tiedä! Minkä verran vaatteita on tarpeeksi? Lukiessani juurikin näitä Facebook ryhmiä, tulen hulluksi. Taidan olla ainut, joka ei ole muutamien vaatteiden lisäksi hankkinut vielä yhtään mitään. Tuleekohan kiire, ehdinköhän ostaa mitään?

Eräs henkilö kyseli, mitä aion tehdä, jos minulle sattuu jotain. En ollut edes ajatellut, että minulle sattuisi jotain! Mutta voihan minulle sattua. Mihin lapsi sitten menisi? Eniten tällä hetkellä kuitenkin huolettaa lapsen syntyminen ja syntymän jälkeinen elämä. Olen osallistunut kerran viikossa yksin odottavien äitien vertaistukiryhmään, jossa olemme paljon keskustelleet tilanteista, joissa apua tarvitsee. On paljon tilanteita joita ei osaa edes etukäteen ajatella. Neuvolassa huoleeni on tartuttu ja en voisi olla kiitollisempi. Terveydenhoitaja on järjestänyt raskauden aikaisen kotikäynnin, jolle hänen lisäkseen tulee sosiaalityöntekijöitä. Tarkoitus on yhdessä käydä läpi mitä apua on tarjolla, jottei sitten siinä avun hetkenä tarvitse lähteä miettimään. Aivan mahtavaa.

Vertaistukiryhmä on myös avannut silmiä siitä, että on todella monelaisia odottavia äitejä. Moni haluaa itsenäisesti lapsen lahjasoluilla, joillakin on kyseessä kumppanusvanhemmuus ja joku voi erota jo raskausaikana. On monia syitä odottaa yksin ilman kumppania, vaikka edelleen yleinen ihanne käsitys on saada lapsi suhteessa. Vaikka minulla kaikki onkin todella hyvin pohjimmiltaan ja odotan kovasti jo vauvaa, silti tuntuu pahalta aina välillä, pelottaa ja huolettaa.

-Iida

KUVA: Doppleri on kyllä huojentanut omaa mielenrauhaani. On ollut ihana kuunnella sydämenlyöntejä, kun ei oikein muuten voi tietää onko kaikki hyvin!

Ladataan...
Iidan matkassa

Olen se hullu brunssimuija, joka tykkää tehdä ihan vaan itselleenkin kunnon aamupalat. Mutta on siinä vaan jotain erityistä, kun saa vieraita brunssilleen! Onhan se nyt triplasti parempaa laittaa herkkuja kavereille. Näitä herkkuja tehdessä ajattelin, että voinkohan vauvan kanssa pitää brunsseja? Riippuu varmasti vauvasta, mutta luulen, ettei aikaa ja halua ehkä ole samalla lailla kuin nyt. Joten siitäkin syystä aion koko kesän brunsseilla oikein kummolla. Enää on neljä työviikkoa, jonka jälkeen kesäloma. Ja siinä on aika monta syytä viettää brunssia vaikka ihan joka aamu.

Bataattirieskojen ohjeen saat tästä.

Raakabrownien ohjeen saat tästä.

Ihanaa sunnuntaita,

-Iida

 

Pages