Ladataan...
Iidan matkassa

Kyselin jokin aika sitten Instagram tarinassani vinkkejä synnytyksen käynnistämiseen. Toisinsanoen kyselin uskomusten ja perinteinä pidettyjen konstien perään. Ja onhan niitä vaikka mitä! Monet asiat ovat sellaisia, joita tekee lähes koko raskauden ajan, joten ne tuskin edesauttavat synnytystä ennen kuin sille on todella oikea aika. Kun keho on valmis synnytykseen, ja antaa siitä merkkejä, niin silloin varmasti näistä vinkeistä on hyötyä ja ne vaikuttavat positiivisesti synnytyksen alkamiseen. Eli vahvistavat jo olemassa olevia supistuksia. Toisaalta moni on kertonut kokeilleensa ihan kaikkea viimeisinä viikkoina ja mikään ei ole auttanut. Sairaalassa tapahtuva käynnistys on ollut sitten viimeinen vaihtoehto. Tänään neuvolassa naureskelimme terveydenhoitajan kanssa, että yhtä todennäköistä on synnyttää tänään, kun lähes kuukauden kuluttua, viimeistään 42 viikoa tultua täyteen sitten käynnistetään. Todellisuudessa ei naurata, jos asiaa yhtään ajattelee, joten nämä keinot kokeiluun!

Osa vinkeistä on tieteellisestikin synnytystä edesauttavia ja osa vain kansan keskuudessa liikkuvia uskomuksia. 

VINKKEJÄ SYNNYTYKSEN KÄYNNISTÄMISEEN KOTIKONSTEIN

  1. Sauna. Lämpö rentouttaa ja rentous edistää synnytystä ja avautumista, kun synnytys on käynnistynyt. Myös lämmin suihku auttaa ja lämpö myös lievittää kipua. 
  2. Siivous. Siivouksessa tulee liikettä, joka on aina hyväksi. Lisäksi eritasoissa liikkuminen ja keinumainen liikkuminen auttaa vauvaa laskeutumaan hyvään asentoon synnytyskanavassa. Keinumainen liike, kuten kävely tai jumppapallolla istuminen, avaavat lantiota ja tuovat lantioon tilaa. 
  3. Seksi. Yhdyntä usein rentouttaa ja tuottaa mielihyvää ja näin edistää synnytystä. Sperma sisältää prostaglandiini-kudoshormoneja, jotka pehmentävät kohdunsuuta. Naisen kiihottuminen lisää oksitosiinihormonia. Se on sama hormoni, joka saa supistukset aikaan, eli toimii synnytyksen moottorina.
  4. Nännien stimulointi. Nännien hierominen ja koskettelu lisää myös oksitosiinihormonia, eli vahvistaa supistuksia. Nännien stimulointi "herättää" rinnat myös maidon tuotannon käynnistämiseen ja valmistaa imetykseen.
  5. Vadelmanlehtitee. Tee vahvistaa kohtulihasta ja pehmittää kohdunsuuta synnytykseen. Se myös vahvistaa jo olemassa olevia supistuksia. Sitä voi alkaa juoda loppuraskaudesta, sillä teellä on alkuraskaudessa keskenmenoriski. 
  6. Akupainanta. Tätä käytetään kivunlievitysmenetelmänä synnytyksessä, mutta myös supistusten vahvistamiseen ja synnytyksen edistämiseen. Kehossa on pisteitä, joiden painelu sopivalla voimakkuudella vaikuttaa myönteisesti synnytykseen. Monia pisteitä voi painella koko raskauden ajan.
  7. Vyöhyketerapia. Kosketus rentouttaa ja vapauttaa jännityksiä. Vyöhyketerapiassa yhdistyy hieronta ja painelu sekä siinä stimuloidaan kehon eri vyöhykkeitä saaden aikaan supistuksia. Vyöhyketerapia avaa stressi- ja jännitystiloja kehossa, mikä edesauttaa synnytystä. 
  8. Porrastreeni. Liikkuminen koko raskauden ajan on todella hyväksi, sillä synnytyksessä hyvästä kunnosta on hyötyä. Kyykkäminen ja portaiden nouseminen on todella tehokkaita tapoja synnytyksen vauhdittamiseen. Kun synnytys on alkamassa ja kohtu supistelee, on liikkumisesta hyötyä ja se  helpottaa kipuja. Paikallaan olo lisää lihasjännitystä, jolloin kohtu ei pääse työntämään vauvaa haluttuun suuntaan. 
  9. Tulinen ruoka. Tulinen ruoka voi saada suoliston sekaisin ja näin saada myös kohdun ärsyyntymään ja supistelemaan.
  10. Ananas ja taatelit. Näiden syöminen kuulemma edesauttaa synnytystä, en tiedä miten, mutta kokeilemalla varmasti tietää! 
  11. Risiiniöljy. Se tyhjentää suolen ja suolen äkillinen tyhjeneminen saattaa käynnistää supistukset. 
  12. Rentoutus. Kaikki mikä tuottaa hyvää oloa ja rentouttaa edesauttaa synnytystä. Stressi ja muutokset voivat keskeyttää synnytyksen, adrealiini hormonia tulisi välttää. Sen takia rentoutumista on hyvä harjoitella jo raskausaikana. Rentona lantionpohja avautuu ja tekee tilaa vauvalla ja kohtu pääsee supistelemaan. Hyvä ja turvallinen olo lisäävät oksitosiinia ja saavat kohdun supistelemaan. 

-Iida

 

Ladataan...
Iidan matkassa

Olo on sellainen, kun jonottaisin huivipuiston vuoristorataan. Olen siinä jonossa, vähän jännittää mahan pohjassa. Miltä se mahtaa tuntua? Koska on minun vuoroni? Eli sellainen samanlainen olo on nyt, odotan siinä jonossa x aikaa ja kohta se on sitten menoa. Tämä ajelu ei vain lopu, tästä tulee koko elämän mittainen vuoristorata-ajelu äitinä. 

Raskauden 1. kolmanneksen voin todella huonosti ja ajattelin, etten enää koskaan ikinä halua uudestaan olla raskaana. Kuvittelin, etten koskaan selviä loppuun asti ja aika vain tuntui matelevan todella hitaasti, kun odotteli pahoinvoinnin loppuvan. Toisen kolmanneksen aikana unohdin olevani raskaana. Voin todella hyvin. Tuona ajanjaksona elin normaalisti ja vaikutin jokseenkin melko normaalilta. Tämän kolmannen kolmanneksen aikana en ole enää voinut unohtaa, että olen raskaana.

En muista aikaa, jolloin näin varpaani seistessä tai jolloin näin alapääni tai pystyin sheivaamaan säärikarvat ongelmitta. Lisäksi viime kuukaudet joku on lähes päivittäin  ihmetellyt vatsani kokoa ja kysellyt kaksosten perään. Positiivisesti ajateltuna koko on toki mahdollistanut sen, että olen aina saanut istumapaikan julkisilla liikkuessa ja todellakin käyttänyt raskautta etuoikeutena. Lisäksi olen usein antanut kantaa tavarani, koska olen raskaana. Olen syönyt ruokaa kaikilla herkuilla, koska ikinä ei ole voinut tietää onko se viimeinen kerta, kun voi piiloutua valtavan vatsani taakse. Raskaus on niin näkyvää, että olen ihan selvästi sen myötä saanut myös parempaa palvelua, ihmiset avaavat ovia ja autot pysähtyvät kävelytielle. 

Ne alkuraskaudessa valtavina pitämäni raskausvaatteet ovat olleet pieniä jo hyvän aikaa. Vanhat alushousut eivät peitä kuin pakarat puoleen väliin asti, joten olen ollut hyvin tyytyväinen siirryttyäni XL-kokoisiin äitiys alushousuihin. Kiloja on tullut ainakin 10, ehkä enemmän, en ole enää kokenut merkitykselliseksi käydä vaa'alla viime viikkoina. Painonnousua lukuunottamatta olen päässyt todella vähällä. Siis fyysisesti. Minulla ei ole todellisuudessa ollut mitään vaikeuksia, särkyjä, kolotuksia tai turvotusta. Olen ollut lomalla lähes koko tämän kolmanneksen, ensin kesälomalla ja sitten äitiyslomalla. Minulla on ollut todella paljon energiaa. Nukun paremmin kuin koskaan, olen tehokkaampi kuin koskaan ja olen jaksanut joka päivä tehdä jotain kivaa, itselleni mielekästä. Olen ollut todella paljon liikkeessä ja nähnyt ystäviä. Minulla on kaikki mennyt todella hyvin ja normaalisti koko raskauden. Raskaus ei ole vaatinut mitään toimenpiteitä tai erityistä seurantaa. Ja siitä olen todella kiitollinen. Henkisesti koko raskaus on toki ollut aika rankkaa lievästi sanottuna. Tähän 9 kuukauteen mahtuu niin monia hetkiä ja ajatuksia laidasta laitaan. Tämä ei todellakaan ole ollut elämäni parasta aikaa, mutta tämä on ollut elämääni muuttavaa ja kasvattavaa aikaa. Parhaat ajat ovat toivottavasti edessäpäin. 

Ja mieli on todella ihmeellinen. En edes muista alun vaikeutta, jolloin ajattelin, että tämä on sitten viimeinen kerta raskaana. En enää edes muista kesän järkyttäviä helteitä, jolloin halusin aivan totaallisesti luovuttaa ja ajattelin, ettei koskaan enää uudelleen. En muista niitä pelkoja ja itkuja tulevasta, sitä kamalaa yksinäisyyttä ja huolta pärjäämisestä. Sitä hirveää huolta ihan kaikesta. Juuri nyt on sellainen tunne, että olen niin valmis kuin voin tuon vuoristoradan kyytiin. Kohti jotain sellaista, jota en ole vielä ennen kokenut, josta on vain ajatuksia. Ehkä se on myös mielen tehtävä, valaa uskoa ja luottoa. Unohtaa kaikki muu, jolla ei tähän hetkeen ole merkitystä.

-Iida

LUE MYÖS // Raskauden 2. kolmannes takana // Raskauden ensimmäinen kolmannes

KUVAT // Tiia Nyholm

Ladataan...
Iidan matkassa

Ei varmasti ole mitään yhtä ja oikeaa ikää, jolloin päivähoito on sopiva aloittaa. Jokainen perhe varmasti tekee perhettä parhaiten palvelevan ratkaisun aloituksen suhteen. On niin monia syitä aloitukselle. Toisinaan päivähoito on tukimuoto perheelle, jolla autetaan perhettä jaksamaan. Toisinaan on lapsen edun mukaista, että hän on päiväkodissa. Henkilökohtaisesti ajattelen, ettei alle 2-vuotias tarvitse varhaiskasvatuksen tarjoamia aktiviteetteja ja isoa ryhmää lapsia ja henkilökuntaa ympärilleen. Itse arvostan kovasti kotihoitoa tai perhepäivähoitoa, joka sopii mielestäni parhaiten pienen lapsen, alle 3-vuotiaan, tarpeisiin. Toki lapsen tarpeet vaihtelevat ja lapset ovat eri ikäisinä hyvin erilaisia. Mielestäni tuon ikäinen lapsi ei jää mistään paitsi, jos hän ei ole päiväkodissa, yhteiskunnan oravanpyörään kyllä ehtii kiinnittyä myöhemminkin. Minun mielestäni siis 2-3-vuotiaana hoidon aloittaminen on ideaalia.

Ymmärrän myös erittäin hyvin, ettei lapsen hoitaminen kotona ole kaikille mahdollista, eikä kaikki viihdykkään lapsen kanssa kotona tiettyä aikaa enempää. Ja kuten sanoin, toisinaan on lapsen ja perheen etu, että hän on päivähoidossa. Melko usein hoidon aloittavat ovat omalla urallani olleet vuoden ikäisiä, kun puhutaan alle 3-vuotiaiden aloituksesta. Mutta mukaan on mahtunut myös 10 kk ikäisiä pieniä, jotka eivät osaa edes kävellä. Omallakin kohdalla mitä todennäköisimmin “joudun” vastoin omaa ideologiaani laittamaan lapseni päiväkotiin vuoden ikäisenä, jopa aiemmin. Aina siis perheellä ei ole ns. vaihtoehtoja, vaan taloudelliset syyt voivat olla painavia ja velvoittaa töihin paluuseen. Toki omalla kohdallani vuosi on pitkä aika ja voi olla, että työtilanteeni onkin silloin jotain ihan muuta kuin nyt.

Varhaiskasvatuksella nähdään tutkimusten valossa olevan myös todella paljon positiivisia vaikutuksia ja näin varmasti onkin. Mielestäni yli 3-vuotiaat pärjäävät päiväkodissa todella hyvin ja monessa mielessä se on kehitykselle ja oppimiselle eduksi. Toki alle 3-vuotiaatkin oppivat (oikeastaan he, jos ketkä, oppivat mielettömällä vauhdilla) ja heille toteutetaan varhaiskasvatussuunnitelmaa, mutta mielestäni on aina upeaa, jos lapsen kanssa voi olla kotona mahdollisimman pitkään.

Onhan se 1-vuotiaan elämä päiväkodissa pärjäämistä, vaikka toki henkilökunnan tehtävä on taata lasten turvallisuus ja hyvinvointi päivän ajan. Alle 3-vuotiaiden ryhmässä on yleensä 12 lasta ja 3 aikuista. Jos mukana on vaikka muutamakin 10 kk ikäinen, joka ei vielä kävele, on henkilökunnan kädet todella täynnä työtä. Yli kolmevuotiaiden ryhmissä taas voi olla 21-24 lasta kolmea aikuista kohden. Vaikka oma ideologiani on tehdä jokaiselle lapselle hyvä päivä, en voi suositella alle 3-vuotiaalle lapselle 10 tuntisia päiviä viisi kertaa viikossa. Enkä kyllä suosittele sellaisia isommillekaan lapsille.

-Iida

 

Pages