Ladataan...
Iidan matkassa

Aina välillä huomaan miettiväni menneisyyttäni tai oikeastaan menneitä treffejäni. Aina tokikaan miehet eivät ole olleet niitä, jotka olisivat jotenkin mokanneet. Olen itse ollut aika monissa noloissa tilanteissa, sellaisissa, että on vähän hävettänyt.

Muistan eräät treffit, jotka oli kesällä. Puin melko tiukan valkoisen farkkuhameen ja vaaleanpunaisen off shoulder paidan. En laittanut rintsikoita, koska olkaimet olisi näkynyt paidasta. Paita oli löysä, eikä kukaan nähnyt oliko liivejä vai ei. Mies olis pyytänyt minua pelaamaan biljardia. Ja minä laitoin off shoulder paidan ilman rintaliivejä. En oikeasti tiedä mitä ajattelin, en varmaan yhtään mitään, sillä en koskaan tuota ennen ollut ollut pelaamassa biljardia. Oli aivan kamalaa, en tiennyt kumpaa piilottelisin, takamustani, kun pyllistän vai rintojani, kun kumarrun pöydälle lyömään palloa. Miestä tuskin haittasi, mutta minulla oli ihan tajuttoman epämukava olo koko treffien ajan väärän vaatevalinnan takia.

Pääsin tuosta traumasta yli ja kerran ajattelin, että olisipa kiva mennä pelaamaan biljardia uudelleen. Päätin pyytää silloin deittailemaani miestä pelaamaan bilistä. Mies suostui, oikeastaan ilahtui. Kun tapasimme mies kysyi, että olenko pitkäänkin pelannut. Olin ihan suu pyöreänä ja kerroin, että kerran aiemmin olen pelannut. Katsoin miestä ja kysyin, että hehe onko hän joku ammattilainen vai. Hän siinä naurahti ja sanoi: "No on tätä tullut aika ammattimaisesti harrasteltua". Silloin olisin halunnut kadota paikalta. Hävisin aivan heti hänelle. Ja noloilin kybällä. Mies kuitenkin käänsi tilanteen todella hienosti. Hän alkoi opettamaan minua ja kertomaan ja selittämään minulle peliä ja oikeasti kaksi seuravaa erää meni paljon paremmin, vaikka hävisinkin. 

Vähän samanlailla tapahtui kerran aiemminkin. Ammattilaisten kanssa ei kannattaisi mennä minnekään. Entinen ammattijääkiekkoilija vei minut pelaamaan hohtominigolfia. Siis en tajua miksi suostuin. Oikeasti en olisi koskaan uskonut, että pallon saaminen reikään on niin vaikeaa. Jämähdin heti alkuunsa ja mies eteni radalla. Se alkoi olla kuumottavaa, kun toinen odottaa sinua ja sinä et vain saa mailalla palloa reikään. Olin jotenkin todella kiusaantunut noiden treffien jälkeen. Ei sillä, että aina tarvitsisi heti osata, mutta kieltämättä se lisää omaa viihtyvyyttä ja rentouttaa, kun on itselle varmoilla vesillä.

Olen yleensä vähän sitä mieltä, että se kuka pyytää treffeille, myös maksaa. Tai en edes vähän, vaan olen sitä mieltä. Ja kerran eräs mies oli pyytänyt minua syömään ja luvannut tulla kotoa hakemaan. Ja olin ollut juuri vierailulla äitini luona ja tajunnut lompakkoni jääneen sinne. Laitoin miehelle viestiä. Sanoin hänelle, että jos hän ei ollut ajatellut maksaa treffejä, niin nyt hänen tulisi maksaa tai joituisin perumaan. Hän vastasi, että hän todellakin maksaa. Söin halvinta mahdollisinta ruokaa, enkä häpeän takia kyennyt ottamaan jälkiruokaa. Mutta tuo mies oli niin ihana, että hän ajoi minut tunnin matkan päähän äidilleni ja takaisin, jotta sain lompakkoni! Minä noloilin jotenkin ihan hirveästi noita treffejä.

Koska pukeutuminen on juttuni, niin päädyin jälleen kerran noloon tilanteeseen vaatteitteni takia. Mies jonka kanssa olin menossa treffeille, oli kertonut olevansa puna-vihersokea. Kun me tapasimme, hän naurahti ja sanoi: "Olet sitten ajatellut minua". En tajunnut vitsiä yhtään ja kyselin häneltä asiaa. Hän sanoi, että minulla on punainen takki, mutta hän ei näe sitä, että olipa asuvalinta mennyt nappiin. Siis nolotti aivan helvetisti. Tajusin, että mies näki minut varmaan kokonaan ruskeana, koska hiuksenikin on osin punaiseen taittavat.

No ei tuo vielä mitään! Raskaana deittailu, no se aiheutti välillä kiusallisia tilanteita. Olin tapailemani miehen kanssa syömässä. Oli niin kuuma, että halusin istua ulkona terassilla. Mies jäi vahtimaan pöytää ja minä menin ensin hakemaan lounasta. Kun tulin pöydän ääreen, mies meni vuorostaan sisälle hakemaan ruokaa. Istuin raskausmahani kanssa terassilla ja viereisessä pöydässä istui isoisä, isä ja 3-vuotias poika. He olivat viettämässä poikienpäivää. Ja toki kyseinen isä alkoi utelemaan raskaudestani. Hän puhui ja puhui ja kertoi, että isäksi tuleminen on hienoin asia, lapsi on maailman hienoin asia. Pöytäseurue alkoi tehdä lähtöä ja sisäisesti huokasin helpotuksesta, sillä pelkäsin tapailemani miehen vielä tulevan tilanteeseen. Ja kuin tilauksesta näin miehen tulevan tarjottimen kanssa pöytää kohti. Viereisen pöydän isä katsoi häneen ja onnitteli tästä upeasta ihmeestä ja toivotteli kaikkea hyvää. Tuijottelin tapaileemani miestä nolona ja mietin, että miten pelastan tilanteen, mutta hän vain kohteliaasti kiitti ja sanoi, että kyllä hän on tulevasta innoissaan. Siis niin kuumotti ja nolotti koko tilanne, mutta onneksi mies oli aikuinen ja osasi hoitaa sen tyylikkäästi!

-Iida

KUVAT / Tiia Nyholm

Ladataan...

Ladataan...
Iidan matkassa

Ollaan tässä nyt yli kuukauden päivät maisteltu! Yleisesti maistelun aloittamista suositellaan 4-6kk iässä. Me aloitimme reilu viikon ennen tuota maagista 4kk päivää. Minä aloitin kiinteiden ruokien antamisen refluksioireiden helpottamiseksi ja meillä se todella on helpottanut. Refluksi ei ole kadonnut, mutta oireet eivät ole niin rajuja, kuin kuukausi sitten. En tehnyt päätöstä aloittamisesta omatoimisesti, vaan terveydenhhuollon ammattilaisten kanssa.

Tiedän, että kiinteiden aloittamisesta on perheillä valtavasti näkemys- ja toimintaeroja. Toisille soseet ovat täysin pannassa, toiset puhuvat täysin sormiruokailun nimeen. Minusta kaikki on hyviä tapoja ja jokaisen vanhemman valintoja on hyvä kunnioittaa. Vaikka aloittaisikin soseilla, voi sormiruokailun hyvin aloittaa myöhemmin tai kuljettaa molempia tapoja rinnakkain. Myös kiinteiden aloittamisikään liittyy mielipiteitä ja ajatuksia jokaiselta. 

Minä olin jo etukäteen ajatellut, että aloitamme maistelut 4 kk iässä. Johtuen siitä, että lapseni on korvikkeella, mutta vielä enemmän siitä syystä, että olin itse todella innoissani aloituksesta. Jotenkin en olisi malttanut odottaa sinne 6kk ikään asti. 

Meidän ensimmäinen maku oli mango. Aloitimme teelusikallisella kahdesti päivässä. Pian siirryin siihen, että annoin maistiaisen jokaisen maitosyötön jälkeen, jonka takia uskon pulautteluiden vähentyneen ja päiväunien pidentyneen. Aika nopeasti annokset ovat kasvaneet ja Eemi syö todella hyvin. Maitomäärät taas ovat hieman pienentyneet. Hän nauttii syömisestä todella ja avaa suutaan valmiiksi. Hän komentaa, jos olen liian hidas tai ruoka loppuu ennen aikojaan hänen ollessa vielä nälkäinen. Tällä hetkellä Eemi syö noin 100-150g soseita neljästi päivässä. Uusia makuja ollaan maisteltu myös makututista, josta Eemi tykkää todella paljon. Sinne olen laittanut hedelmää tuoreena. Avustettuna hän myös imee apukorkin kanssa smoothiepussista itse. Alkuun mietin, että kuinka kauan "maistelu" on maistelua ja koska sitä saa antaa niin paljon kun menee. Mutta aika hyvin lapsi on itse osannut viestittää tarpeitaan. Ja yleisesti hyvä sääntö on se, että kun lapsi nielee, eikä kaikki ruoka tule suusta ulos.

Olen tehnyt kasvis- ja vihannessoseet itse. Se on oikeastaan tuntunut luonnolliselta ja helpolta muun ruoanlaiton yhteydessä. Helmäsoseita olen vaan ostanut, marjasoseet sen sijaan olen tehnyt pakastemarjoista itse keittämällä ja soseuttamalla. Tuoreita hedelmiä Eemi on saanut sellaisenaan vaan makututista. Odotan todella, että saa antaa vihannekset ja helmäpalat sellaisenaan naaman eteen ilman soserumpaa. 

Eemin ruokavalio on suhteellisen suppea, sillä refluksin vuoksi välttelen tärkkelyspitoisia vihanneksia, kasviksia ja hedelmiä. Tämä on oikeastaan yksi syy, miksi lähes mikään valmissosepurkki ei meille sovi. Eemi syö nyt avokadoa, parsakaalia, palsternakkaa, kesäkurpitsaa, mangoa, päärynää, papaijaa ja marjoja. En ole vielä edes uskaltanut kokeilla perunaa. Kerran kokeilin bataattia ja oireet pahenivat heti. Menemme näillä ruoilla varmasti pitkään ottaen kohta mukaan viljoja ja lihoja. Viljoistakin aloitan ensin riisillä ja tattarilla, jotka ovat hieman vatsaystävällisempiä ja sopivat herkkävatsaisille. Kun Eemi alkaa enemmän olla pystyssä, otamme ehdottomasti kokeiluun porkkanaa, perunaa, bataattia, banaania, omenaa yms. 

Minulle Eemin syöttäminen on ihanaa! Nautin niistä hetkistä todella paljon. Hän on innokas syömään, makustelee ruokia ja juttelee välissä. On ihana olla lapsen kanssa vuorovaikutuksessa ja pian yhteiset ruokahetket vain laajentuvat, kun Eemiä saa nyt tuettuna pitää syöttötuolissa. On myös niin hauskaa nykyään, kun hän tarraa kaikesta ruuasta kiinni ja hamuilee käsillään kaikkea pöydällä olevaa, muiden ruokia, lautasia ja aterimia. Jos hän on sylissäni, hän seuraa silmätarkkana kaikkea mikä matkaa suuhuni. Olen jo oppinut, että vesilasi kannattaa laittaa kauas ja sushilounaalla kannattaa olla tarkkana wasabin kanssa. Taitojen entisestään karttuessa sormiruokailu tulee osaksi meidän ruokailuja. 

Eniten ehkä odotan, että tulevaisuus tuo mukanaan vapaat kädet edes pieneksi hetkeksi. Voidaan syödä pöydän ääressä yhdessä ja minulla on oikeasti aikaa syödä myös itse. Samalla tulen tosiaan tehneeksi itselleni ruokaa, koska voimme pitkälle syödä samoista raaka-aineista valmistettua ruokaa. 

-Iida

 

Ladataan...
Iidan matkassa

Ihanaa ystävänpäivää sinulle! Täytyy kiittää siitä, että minulla on paljon ystäviä ympärillä. Osa lähellä ja osa kaukana, osa päivittäin ja osa kuukausittain. Osa on sinkkuja, osa perheellisiä, osa yrittäjiä, osa lapsuudesta tuttuja ja osa uusia tuttavuuksia. Ystävistä löytyy siis iso kirjo erilaisuutta ja erilaisia elämäntilanteita. Ystävyyssuhteet ovat muodostuneet eri tavoin.

Minulla on ystäväporukka, joka on sieltä ala-asteelta asti ja sitten on pitkin matkaa tulleita ystäviä, kuten töistä, harrastuksista ja nyt lapsen myötä saatuja ystäviä. Aikuisena voi olla vaikeakin tutustua uusiin ystäviin. Olen kirjoittanut viime vuonna todella kivan postausken siitä, mistä ystäviä voi saada aikuisena. Kannattaa käydä lukemassa se tästä

Kerron kolme sellaista erikoista paikkaa, josta olen saanut ystävän!

1. Olin kahvilassa ostamassa raakakakkupalaa mukaan. Kyseessä oli todella pieni paikka Helsingissä. Samaan aikaan kahvilan ovi kävi ja nainen astui sisään mukanaan laatikoita, joissa oli lisää kakkuja kahvilaan. Hän alkoi jutella työntekijän kanssa. Yhdyin siinä keskusteluun ja vaihdoimme muutaman sanan. Maksoin kakun ja lähdin jatkamaan matkaa metrolle. Odottelin metroa laiturilla. Pian huomasin kahvilaan kakkuja tuoneen naisen seisovan myös laiturilla odottamassa metroa. Hymyilimme toisillemme. Istuimme metrossa vierekkäin ja juttelimme koko matkan. Jäimme pois samalla asemalla, sillä keskustelun lomassa ilmeni, että asuimme samalla asuinalueella. Tuosta kohtaamisesta meni vuosia, kun tuo nainen tuli minua Instagramissa vastaan. Aloimme seurata toisiamme, kommentoimme toistemme juttuja ja pian sovimme treffit. Menimme kirppiskierrokselle Helsingissä ja istuimme kahvilla. Molemmat olimme sitä mieltä tapaamisen jälkeen, että tässä on ystävä. Ja niin on ollutkin. Tiia on niin rakas ystävä. Sellainen, josta tulee aina hyvä ja rauhallinen olo. Tänään hän oli jättänyt oveni taakse paperikassin ilmapallolla. Kassissa oli ihania lahjoja ja Eemi sai ilmapallosta uuden ystävän. Tälläiseen voi metromatka johtaa!

2. Olin menossa ystäväni Annan kanssa kokeilemaan nyrkkeilyä ja matkasimme tunnille. Itse Amin Asikainen piti tuota tuntia ja jännitti tosi paljon. En todella huomannut ympärilläni yhtään mitään, kun pyrin keskittymään ihan täysillä. Halusimme ihan vaan hyviksi kokeilla jotain uutta. Tunnin jälkeen pukkarissa oli tutun näköinen nainen. Kysyin mahtoiko hän olla kotoisin Nurmijärveltä, kuten minä itsekin olen. Hän vastasi myöntävästi. Sanoin hänelle, että sitten minä tunnen hänet, hän kävi kanssani samaa koulua, mutta vuotta ylemmällä luokalla ja koko kouluajan katsoin häntä ylöspäin "wau mikä tyyppi" -ajatuksella. Hänellä oli aina tosi värikkäät hiukset, punaiset, siniset tai oranssit ja hänen tyylinsä oli aika musta, jotain goottimaista. Pukkarissa istuva nainen katsoi minua ja sanoi: "No mä en kyllä muista sua". Meni jokunen viikko, kun sain tuolta naiselta Facebook Messengerissä viestin. Hän sanoi stalkanneensa minut ja lukeneensa blogiani. Hän ehdotti, että voisi tulla kuvaamaan minua. Ja niin minä tutustuin Tiian (nro2) ja siitä asti olemme yhdessä kuvanneet. Ja sivussa ollaan ehditty paljon myös muuta. Nykyään nauretaan tapaamista nyrkkeilysalilla. Mikä sattuma olikaan, että minä olin juuri tuolloin kokeilemassa ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen kerran nyrkkeilyä ja Tiia sattui juuri tuolloin olemassa tutustumassa kyseiseen nyrkkeilysaliin, salinvaihto mielessä, sillä hän on nyrkkeilijä. 

3. Syksyllä olin junassa matkalla kotiin vaunujen kanssa. Vieressäni oli toinen nainen vaunuineen. Eemi alkoi itkeä ja nostin hänet vaunuista. Nainen kysyi heti, että minkä ikäinen vaunani on. Aloimme jutella. Hänen vauvansa oli vain reilun kuukauden vanhempi omaani. Matkalla tuli puheeksi, että asuimmekin lähekkäin ja hän kävi lähelläni perhekerhossa viikottain ja toivotti minutkin tervetulleeksi mukaan. Meni jonkun aikaa, kun sain naiselta Instagramissa viestin: " Hei, sinä taisit olla se, kenen kanssa juttelin junassa tänään?" Minä se olin. Ja niin me sovimme ensimmäiset treffit. Olemme tässä muutaman kuukauden aikana ehtineet jo vaikka mitä vauvojen kanssa! Katja ja Julius vauva ovat meille tärkeät ystävät!

-Iida

KUVAT / Tiia Nyholm

Pages