Ladataan...
Iidan matkassa

Monet pienten lasten vanhemmat varmasti miettivät, koska päivähoito tulisi aloittaa. Olen kirjoittanut tässä postauksessa aloittamisesta enemmän. Mielestäni 2-vuotiaana alottaminen olisi ideaalia, mutta aina se ei ole lapsen etu, vaan hoito on tukitoimi ja toisinaan perheellä ei ole muuta mahdollisuutta taloudellisen tilanteen takia. Joskus myös vanhemmat voivat kokea halua palata töihin lapsiarjen keskeltä. Minunkin lapseni näillä näkymin aloittaa päivähoidon 1v3kk iässä, eli en voi toteuttaa omaa ideologiaani. 

Mistä sitten olisi hyvä aloittaa? Päiväkoti vai perhepäivähoito?

Minä en omista juurikaan henkilökohtaista kokemusta perhepäivähoidosta, sillä olen itse aina työskennellyt päiväkodissa. Uskon, että molemmissa on hyviä ja huonoja puolia. Lapset ja heidän tarpeensa ovat myös kovin erilaisia, toiselle toinen on parempi ja toiselle toinen. Molemmissa henkilökunta on koulutettua alalle esim. varhasikasvatuksen opettaja, varhaiskasvatuksen sosionomi, lähihoitaja, perhepäivähoitaja. Opettaja, sosionomi ja lähihoitaja voivat myös toimia perhepäivähoitajina. 

Päiväkodissa on usein paljon lapsia ja isot ryhmät. Yhtä aikuista kohti saa olla neljä alle 3-vuotiasta lasta ja 8 yli 3-vuotiasta lain mukaan (joissain kunnissa se on 7lasta/1 aikuinen). Usein ryhmissä on kolme aikuista ja aikuisia vastaava määrä lapsia, mutta nykyään on paljon ns. ryhmättömiä päiväkoteja. Päiväkoti on myös laitos, siellä on usein tietyt rajoitteet ja säännöt, joita on muista riippuvista tekijöistä noudatettava esim. siivoukseen ja ruokaan liittyviä asioita. Päiväkodissa on aina otettava huomioon myös muiden ryhmien tilanne ja koko talon henkilökunta, välillä toiminta muuttuu, retkelle ei päästä ja sisätiloja pitää jakaa. Päiväkodissa henkilökunnan vaihtuminen usein on myös mahdollista.

Perhepäivähoito on kodinomainen, usein hoitajan omassa kodissa tapahtuvaa. Lapsia hoidossa on 3-4 heidän iästään riippuen. Niin hoitaja kuin lapset sekä vanhemmat oppivat tuntemaan toisensa todella hyvin. Perhepäivähoitajat ovat usein sitoutuneita työhönsä ja hoitavat monesti omaa lastaan samalla. Ainoastaan hoitajan sairastuessa tai lomaillessa lapset tarvitsevat varahoitoa jossain muualla. Ympäristö on kiireetön, eikä kodissa ole laitoksen aikarajotteita. Voidaan lähteä yhdessä kauppaan, kirjastoon tai metsään, laittaa yhdessä ruokaa ja ulkoilla. Päiväkodissakin retkeillään, mutta ison ryhmän liikuttaminen on aina oma hommansa ja joskus retki voi peruuntua, jos henkilökuntaa puuttuu talosta. 

Perhepäivähoito on hyvä paikka alottaa hoito pehmeästi ja totettautua turvallisesti hoitoon jäämiseen sekä toisiin lapsiin. Pienessä ryhmässä on suuret edut, erityisesti alle 3-vuotiaiden lasten kohdalla. Perhepäivähoito ei varmasti ole niin stressaavaa ja kuormittavaa kuin päiväkoti elämä. Perhepäivähoidosta hoitouran alottanut voi siirtyä päiväkotiin myöhemmin iän lisääntyessä tai pysyä perhepäivähoidossa. Vaikka perheet haluaisivat lapsensa perhepäivähoitoon, se ei aina toteudu. Perhepäivähoitajia on vähän kysyntään nähdän. Lisäksi paikat voivat olla kauempana kuin se lähipäiväkoti, jolloin esimerkiksi matka ratkaisee. 

Yksi syy miksi perhepäivähoitajia on vähemmän kuin mitä kysyntä on, niin heidän työmääränsä on valtava. He ovat yksin vastuussa lapsista ja varhaiskasvatussuunnitelman toteuttamisesta. Perhepäivähoitaja on paikoin todella yksin. Hänellä ei ole kollegiaalista tukea työlleen siinä arjessa. Päiväkodissa henkilökunta voi jakaa työtehtäviä ja kantaa yhdessä vastuun tukien toisiaan. Päiväkodissa henkilökunta koostuu eri koulutuspoluilta tulleista ammattilaisista, jolloin tiiminä heillä on laajaa osaamista. Perhepäivähoitajan palkka on todella pieni, vielä pienempi mitä päiväkodin henkilökunnalla. Lisäksi heidän työpäivänsä ovat usein melko pitkiä, he saavat tehdä 9 h päivässä. Ensimmäiset lapset voivat tulla klo 7 ja viimeinen lähteä klo 16. Päiväkodin henkilökunta tekee päivässä 7 h 39min työaikaa (+kikyn tuoman 24h vuodessa). Kuten koko varhaiskusvatuksen alalla, myös perhepäivähoitoon pitäisi lisätä resursseja.

Itse uskon laittavani lapseni suoraan päiväkotiin, ajattelen, että on kiva tottua yhteen paikkaan ja olla siellä sitten pitkään, ilman siirtymiä. Ajattelen, että siirtymä on aina muutos ja raskas lapselle. Minä kannatan moniammatillista tiimityötä ja päiväkoti maailma on minulle tuttua. Mutta toisaalta, perhepäivähoidossa saa tottua uuteen kodinomaisesti, jolloin on mahdollisesti valmis päiväkotiin, eikä se tule niin isona shokkina lapselle, kun suoraan kotoolta päiväkotiin meneminen. Lapset ovat myös erilaisia, joillekin iso ryhmä ja jatkuva hälinä ja ärsykkeet päivän aikana ovat todella kuormittavia ja heijastuvat suoraan käytökseen. Toiset voivat myös olla hitaasti lämpeneviä, herkkiä tai tarkkailija luonteen omaavia, jolloin perhepäivähoito on turvallinen vaihtoehto. Toiset taas sopeutuvat päiväkotiin ilman huolen häivää. Jokainen vanhempi varmasti miettii lapsen kannalta hyvää vaihtoehtoa!

 -Iida

LUE MYÖS Minkä ikäisenä päivähoito on hyvä aloittaa 

Kuvat: Pixabay

Ladataan...
Iidan matkassa

Nimeni on Iida, silmäni on vihreät ja hiukseni on punaiset ja kyllä ihan luonnostaan. Yläasteellä ruinasin kampaaja-äidiltäni vaaleita raitoja hiuksiin. Olin vakaasti sitä mieltä, että pojat tykkää vain blondeista tytöistä. Oli hieman noloa, kun vaaleista raidoista kasvoi punaista juurikasvua.

Syntymävuoteni on 1992 ja olen mielestäni nyt aina ja ikuisesti 25-vuotias. Se ikä vaan on jotenkin numerona tosi hyvä. 

Perheeseeni kuuluu yksi lapsi, nolla lemmikkiä ja ei yhtään puolisoa (toistaiseksi).

Pienenä ajattelin, että minusta tulee lentoemäntä ja äiti. Ne olivat ne kaksi vaihtoehtoa. Myöhemmin sitten haaveilin näyttelijän urasta, mutta ajattelin jo silloin, että näyttelijän työtä ja äitiyttä olisi vaikea yhdistää. Haluaisin olla illat lasten kanssa enkä näyttämöllä. Lopulta aloin haaveilla opettajan työstä.

Tällä hetkellä olen varhaiskavatuksen opettaja ja bloggaaja.

Joskus minusta tulee kirjailija, varhaiskasvatuksen tohtori, päiväkodin johtaja ja poliitikko.

Rakastan vaaleanpunaista, rakastan aamupaloja, rakastan kahvia, rakastan lastani ja rakastan elämää.

Vihaan epäoikeudenmukaisuutta, ghostaamista, lupausten rikkomista ja isoja lumivalleja suojatiellä.

Haaveilen lomamatkasta ja lämmöstä. Haaveilen rakkaudesta. Haaveilen uudesta kamerasta. Haaveilen yhdestä kokonaisesta yöstä unta. 

Minua pelottaa.... ei tule yhtään mitään järkevää mieleen. Joskus kuolema, oma tai lapsen, joskus taloudellinen tilanne. Joskus se, että saanko lisää lapsia.

Arkirutiini on Huomenta Suomi aina aamuisin.

Täydellinen mies osaa tuoda minusta hyvät puolet esiin, sellaisia joita en ehkä itsekkään tiennyt omaavani. Ja tietysti täydellinen mies osaa hieroa, keittää kahvia ja tehdä munakasta sekä perunamuussia, jota minä en osaa ja maustaa pihvit. Ja vaihtaa renkaat ja ruuvata hyllyt seinään. Se riittää.

Exieni mielestä saatan olla päättäväinen ja suora sekä vähän höpsö, joka pitää aina pelastaa ongelmista (esim. auto on ojassa, kännykkä vessanpöntössä jne).

Kirja tai elokuva, joka aiheuttaa edelleen väristyksiä on Pauliina Rauhalan kirja Taivas laulu. Ja luulen, että A star is born -elokuva aiheuttaisi väristyksiä. En vain ole nähnyt sitä, koska elokuviin ei ole ihan hetkeen asiaa. Mutta odotan tätä nettivuokraamoihin!

Harrastaisin kaikkea tätä, jos vuorokaudessa olisi enemmän tunteja uimista, kuntosalia, juoksua, neulomista, lukemista, piirtämistä, maalaamista ja savitöitä.

Harrastan nyt vauvanhoitoa, valokuvausta, kävelyä, pyykinpesua, silittämistä ja ruuanlaittoa.

Parin viinilasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä Cyndi Lauperin Girls just want to have fun ja kun viiniä on mennyt tarpeeksi niin kuuntelen Celine Dionin biisiä All By Myself.

Noloin tv-ohjelma, josta pidän on Kauniit ja rohkeat ja sanotaan tähän samaan, että katson myös Emmerdalen ja Salatut elämät. Ja harmittaa, jos joku on kylässä klo 18.00-20.00 välillä, enkä voi rauhassa katsoa ohjelmiani!

Sarja, jota suosittelen Elisa di Rivombrosa <3 Siis aivan mega ihana italialainen sarja! Olen aivan hulluna kaikkiin historiaan sijoittuviin sarjoihin, erityisesti 1800-1900 -luvun jutut kiinnostaa ja erittäin monet BBC:n brittisarjat ovat nousseet suosikeiksini. Poldark viimeisenä. Mutta erityisesti klassikot Jane Austen tyyliin ovat parhaita.

Salainen taitoni on ompelu ja piirtäminen, olen niissä kohtalaisen hyvä! Mutta olen myös todella hyvä järjestelijä ja konmarittaja. Tykkään siivota ja järjestellä kaappeja. Sukulaiset ovat usein palkanneetkin tähän hommaan. Sillä tavalla sain ekat tienistit teininä. 

Itkettää kertoakin, mutta itken aina kun... siis nyt en edes muista milloin olisin itkenyt viimeksi. Itken aika harvoin. Herkistyn kyllä monien kauniiden asioiden äärellä, mutta edes oma synnytys ei itkettänyt. Olen itkenyt lapsen kanssa muutamasti avuttomuutta ja väsymystä. Onnesta olen itkenyt kesällä viimeksi, kun tapailin miestä, joka itketti minua enemmän kuin kukaan vielä aiemmin niin hyvässä kuin pahassakin. 

Salainen paheeni on myöhästyminen. Se on niin huono tapa ja niin epäkunnioittava! Tosin ei se edes ole kovin salainen. Toinen salainen paheeni on jäiset ranskikset. Minusta ne on hyviä! Lapsena söin jäisiä kalapuikkoja ja äiti oli siitä aina tosi vihainen. Myös raaka spagetti toimii!

Oikea salainen paheeni on nettikaupat. Selailen niitä huvikseni ja laittelen kaikkea kaunista ostoskoriin, vaikken edes osta mitään. Selailen siis nettikauppoja vain ajanviihteeksi! Siis ihan superturhaa. 

Haluan osata soittaa pianoa. Haluan osata neuloa villasukat. Haluan osata laulaa. 

Kahta en vaihda ja ne on perhe ja Levikset farkut.

Tälle hymyilen, oma vauva, hymyilen joka päivä. Hän tekee niin onnelliseksi. Sillä tavalla onnelliseksi, etten tiennyt sellaista olevan, enkä tiennyt sellaista kaipaavankaan. Olen hymyillyt viime aikoina myös itselleni, kun vedän vaunuja perässäni, tunnen olevani joku aasi. Ja toki hymyilen omille mokailuille ja sekoiluille, kun ei ole ketään muutakaan jolle nauraa. Onneksi aiheutan naurun aiheita riittävästi. 

Lempiherkku on hamppari ja ranskikset paprikamajoneesilla. Eikä korvapuustikaan ole huono! Suklaa olisi ollut ennen, mutta raskausaika muuttu tämän täysin eikä enää oikeen mene palaa enempää. 

Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut Mitä vaan ihanaa voi tapahtua milloin vain ja elämä on suuremmoinen matka ja jokaista ovea kannattaa kokeilla, antaa elämälle ja ihanille asioille mahdollisuus.

-Iida

KUVAT Pinja Mitrovitch / Pinã y coco

KORU SAATU Luv North merkiltä / koodilla IIDAXLUV saat koruista -20% 28.2. asti / kierrätyshopeasta Helsingissä käsityönä valmistettavia koruja

Ladataan...

Ladataan...
Iidan matkassa

Olisi pitänyt tajuta, mutta en osannut. Kaksi ensimmäistä elinkuukautta oli aika raskaat ja menivät sumussa. Vauva kuitenkin nukkui yöllä hyvin, vaikka päiväunet olivat vitsi. Päivisin hän ei nukkunut kuin liikkuvissa vaunuissa, sylissä tai kantorepussa. Olin tosi väsynyt tunteja kestäviin vaunulenkkeihin joka päivä, jotta vauva sai unta. Hän nukahti aina itkuun ja heräsi itkuun. Hän nukkui pieniä pätkiä ja iltaa kohti itkuisuus lisääntyi, koska hän oli jo niin väsynyt, eikä pystynyt muutoin rauhoittumaan. Yöllä, esimmäisen kuukauden hän nukkui sylissä ja sen jälkeen Lullame-tuudittavassa vauvanpatjassa, joka rauhoittaa myös refluksivauvoja. Hyvien yöunien takia en osannut ajatella, että vauvalla olisi refluksi. Hän ei myöskään pulauttanut, ei lähes ollenkaan. Maidon kuuli lorisevan mahassa ja välillä hän kakoi ja yski, mutta eipä ollut silent refluksi tullut missään yhteydessä vastaan. 

Ensimmäisen rotavirusrokotteen jälkeen hän alkoi pulautella, mutta ajattelin sen olevan ohimenevää, sillä se on rokotteen yksi haittavaikutus joillain vauvoilla. Itkuisuus alkoi vain lisääntyä ja unet lyhentyä. Kolmen kuukauden iässä hän sai toisen rotavirusrokotteen ja oireet pahenivat mahdottomiksi viikossa. Ajattelin pulauttelun olevan vain normi juttu, kaikki vauvat pulauttelee. Vaihdoin vain kahdet kolmet vaatteet päivässä, sillä usein puklut tulivat lattialle kaaressa tai itseni päälle. Olin kuullut, että toiset vaihtelee kymmenet vaatteet, joten en pitänyt sitäkään ihmeellisenä. Itkuisuuskaan ei ihmetyttänyt, sillä vauvathan aina itkee ja se on normaalia, myös neuvolassa ja neuvolalääkärillä tätä ajatusta vahvistettiin. Meillä oli myös ummetusta ja sekin on  kuulemma hyvin tavallista korvikevauvoilla. Atoppinen ihokin on yleistä, käskettiin vain rasvata kortisonilla. 

Yhden lauantain vauva vain huusi. Olin aivan puhki ja täysin neuvoton. Ajattelin, että en jaksa hoitaa enää koko vauvaa sekunttiakaan, kun olin niin väsynyt siihen kaiken antamiseen vaikutuksetta. Soitin sairaalan päivystykseen, jonne sen jälkeen lähdimmekin taksilla. Uudessa Lastensairaalassa häntä tutkittiin kaksi päivää ja kaksi yötä. Useampi eri vuorossa ollut lääkäri tutki häntä. Sain kuulla erilaisia spekulaatioita mm. tempperamenttinen ja kovaäninen vauva, koliikkivauva, refluksivauva, maitoallergiavauva. Oireinamme oli voimakas atopia koko kehossa, pulauttelu, oksentelu, ummetus, itkuisuus ja lyhyet unet. Oireet tosiaan viittasi maitoallergiaan ja/tai refluksiin.

Kotiuduimme sairaalasta allergiakorvikkeen kanssa. Vauvalta oli myös otettu verikoe allergian selvittämiseksi. Tällä tavalla lähdettiin selvittämään olisiko kyseessä allergia ja allergiaperäinen refluksi. Käytimme allergiakorviketta 1,5 viikkoa tuloksetta. Lopetin kokeilun yhteisen päätöksen tuloksena, sillä lääkäri ilmoitti, ettei verikokeessa näkynyt poikkeavaa. Aina se ei kerro allergiasta, mutta meillä myöskään maito ei ollut vaikuttanut oireisiin mitenkään. Minulle suositeltiin refluksiin itsehoitoa, pystyssä pitämistä syöttöjen jälkeen, sängyn kohotusta, pitkiä syöttövälejä, röytäytytystä jne. Lääkäri sanoi, ettei nykyään rakenteelliseen refluksiin määrätä lääkkeitä, vaan aika auttaa. Mitä enemmän lapsia alkaa olla pystyssä ja mitä enemmän hän alkaa syödä kiinteää ruokaa. Sovimme kiinteiden aloittamisesta ja maitomäärän vähentämisestä.

Aloitimme kiinteiden ruokien maistelun reilu viikko ennen 4kk ikää ja olemme nyt maistelleen reilu kolmisen viikkoa. Olen antanut soseita jokaisen maitosyötön jälkeen (päiväsaikaan, en yöllä). Kaksi viikkoa ovat menneet todella hienosti, ei yhtään vaatteiden vaihtoa, ei samalla tapaa runsaita pulautteluita. Unet ovat pidentyneet ja vauva joskus herää iloisesti jokelteluun. Ihan kuin eri vauva! Ulostekin kulkee päivittäin. Ihottuma vauvaa edelleen, mutta selvästi meillä on atooppinen iho refluksin lisäksi. Ihon kutina on osittainen syy myös huonoihin uniin. 

Meillä on vielä tulossa tutkimuksia Uudessa Lastensairaalassa helmikuun aikana. Tässä välissä olen käynyt yksityisellä refluksiin erikoistuneella lääkärillä hakemassa apua ja neuvoja. Olemme käyneet myös useita kertoja vyöhyketerapiassa ja kiropraktikolla. Uskon, että kaikesta on ollut apua. Vauva on itkenyt niin paljon ja jännittänyt kehoa, että siinä on ollut paljon jumeja ja lukkoja. 

Kiinteiden aloitus on tehty refluksia ajatellen, eli kaikki tärkkelyspitoiset ruoat odottavat vielä tulevaisuuteen, sillä ne voivta monen lapsen kohdalla pahentaa refluksioireita ja lisätä pulauttelua. Yöllä käytössä on toisinaan myös maidonsakeuttaja.

Refluksi vauvalla on maidon takaisinvirtausta ruokatorveen, kurkkuun, nieluun ja suuhun. Ja sitä on yleensä jonkin verran kaikilla vauvoilla. Toisilla se aiheuttaa selvää kärsimystä, epämukavaa oloa, itkua ja unettomuutta ja silloin se ei enää ole normaalia. Silloin on mahdollista, että kyseessä on allergiaperäinen refluksi tai rakenteellinen refluksi.  Aina vauva ei myöskään pulauta, vaan maito jää suuhun, hän nielee ja kakoo, kuin tukehtuisi. Myös molempia voi olla refluksia ja silent refluksia. Ruokatorven alasulkijalihas on usein vauvoilla vielä löysä, joka on syy rakenteelliseen refluksiin. Alasulkijalihaksen tehtävä on estää takaisin virtaus. Vauva usein herää, kun maito nousee, eikä voi närästyksen vuoksi nukkua. Takaisinvirtaus tuo kipuja. Meillä huomaisin, että jokaisen syötön jälkeen, laitoin noin tunnin sisään vauvan nukkumaan ja siitä noin 40 minuutin päästä hän heräsi itkuun. Kun nostin vauvan vaunuista hän usein pulautti tai kakoi. Eli maito nousi juurikin 1,5-2h ruokailusta ja herätti vauvan. 

Refluksin hoitoon on olemassa lääkkeitä. En tiedä tuleeko meille jatkotutkimusten seurauksena lääkettä vai ei. Toisaalta tilanne on mennyt kiinteiden avulla parempaan suuntaan, kun miato ei nouse samlla tavalla ruokatorveen. Lisäksi pidän vauvaa pystyssä ruokailujen jälkeen, vaunuissa on tyyny patjan alla ja sänky on kohotettu. Meillä kyseiset asiat ovat toimineet. Useinhan refluksi helpottaa, kun lapsi on enemmän pystyssä ja syö kiinteää ruokaa. Maito on neste ja nousee helposti ylös. Viimeistään noin vuoden ikään mennessä refluksikin on ohi. 

-Iida

PS: Joskus lapsellani oli vielä tukka päässä :D Kuvissa näkyy myös kiva puklulammikko, jonka takia ne oli tähän mennessä jäänet julkaisematta.

Ladataan...

Pages