Ladataan...
Iidan matkassa

Kävimme ottamassa Eemin ensimmäiset studio-kuvat, kun hän oli kaksi viikkoa. Harmittaa vähän, että hän oli jo kaksi viikkoa vanha, eikä ihan vastasyntynyt. Mutta sairaalassa meni aikansa ja ekat kotipäivät oli sellaista sekasortoa, että olisi pää hajonnut, jos jonnekin olisi pitänyt vielä lähteä! Näidenkin kuvien taustalla oli äitini, jonka otin mukaan. Pelotti niin paljon, että mitä teen yksin studioissa, jos vauva huutaa ja kuvaaja katsoo. Kaikki meni kuitenkin todella hyvin ja lopuksi paikalle tuli vielä koko perheeni, minun siskot ja veljet. Otettiin ihania perhekuvia muistoksi siitä, että Eemi on syntynyt isoon perheeseen ja suuren rakkauden keskelle, jossa ei ole yksin.

Raskausaikana tein vertailua valokuuvajien suhteen. Alkuun vähän mietin, että aika turhaa ja kallista lystiä tuo raskaus- ja vauvakuvaus. Mutta vertailin hintoja ja valokuvaajien tyylejä. Päädyin Studio Cerelliin, koska pidän kuvaajan tyylistä ja hinta oli kohtuullinen. Ja nyt kuvia katsoessa olen todella iloinen, että nuo hetket tuli taltioitua tavalla, joka oli minulle tärkeä. Lisäksi Newborn-kuvauspäivänä minä ja äitini olimme molemmat tarpeettomia. Todella huomasi kuvaajan ammattitaidon vauvojen kuvaajana, sillä hän piti sylissä, siirteli hellästi ja olo oli todella turvallinen ja luottavainen hänen suhteen koko ajan. Alla joitakin kuvia kyseiseltä hetkeltä! 

Muutamassa kuvassa näkyy Eemin kasvot vähän paremmin. Moni on kysynyt linjaani näyttää lapsen kasvoja tunnistettavasti blogissa ja sosiaalisen median kanavissa. En haluaisi vetää mitään tiukkaa rajaa. Tilanne on hankala miettiä, sillä lapsi on iso osa elämää ja siinä läsnä. Sitten se on vielä niin mahdottoman söpökin, että tietysti sitä haluaisi ylpeänä äitinä esitellä omaa tekelettään. Kuvat on nykypäivää ja niitä on enemmän kuin koskaan. Ennen ne oli albumeissa kirjahyllyssä ja sukulaisille esiteltiin niitä kahvien kera. Kulttuuri on muuttunut valtavasti. Toisaalta kuvien julkaisussa on kyse myös lapsen oikeuksista ja lapsen turvallisuudesta. Tällä hetkellä olen ajatellut, että valokuvaajan ottamat kuvat, kuten newborn- kuvat tai syntymäpäiväkuvat yms., ovat kuvataidetta ja niiden julkaisemista pidän sopivana. Katsotaan miten asia muotoutuu ja mikä sitten lopulta tuntuu hyvältä. 

-Iida

KUVAT: ELINA CERELL / STUDIO CERELL

Ladataan...
Iidan matkassa

 

*Kuvan lelut ovat saatu Jollyroomilta. Tällä hetkellä Jollyroomilla on kaikki Brion lelut alennuksessa! Kannattaa käydä kurkkaamassa joulua silmällä pitäen! Pääset katsomaan Brion valikoiman tästä.

Minulta on paljon toivottu postausta lasten kehittävistä leluista. Lapsen ikä ja kehitystaso vaikuttavat suuresti siihen, mikä on iloksi missäkin iässä. Siispä käsittelen nyt ensiksi alle 1-vuotialle sopivia leluja, joita äitinä ja toisaalta taas lastentarhanopettajana pidän kehittävänä. Teen vielä postaukset 2-3 -vuotiaiden leluista ja 3-5 -vuotiaiden leluista myöhemmin. 

Alle 1-vuotiaat lapset kehittyvät vauhdilla ja ensimmäisenä vuotena tapahtuu aivan valtavasti oppimista, kasvua ja kehitystä. Ensimmäinen elinvuosi on varmasti monessa mielessä merkittävin vuosi ihmisen elämässä. Siitä huolimatta jokainen vauva kehittyy omaan tahtiin. Kuukauden ikäerolla varustetut vauvat voivat osata aivan erilaisia juttuja, joku ottaa yhdeksän kuukauden iässä jo ensimmäiset askeleet itse ja toisella siihen voi mennä vielä useampi kuukausi. Näin ollen lelujenkin ikäsuositukset ovat suuntaa antavia. Usein lelujen tarkoitus on aktivoida lasta, tukea uuden taidon opettelussa ja harjoittaa opittua taitoa. Yksilöllistä kehitysvauhtia ei siis voi nopeuttaa leluilla, mutta ne voivat tukea uuden taidon oppimista, kun lapsi on siihen kypsä.

Ensimmäisen vuoden aikana ei välttämättä edes tarvita leluja. Vauvalle kaikkein tärkeintä on vuorovaukutus. Se on perusta kaikelle. Vauva tarvitsee aikuisia, jotka herkistyvät hänen tarpeilleen, sillä varhainen vuorovaikutus luo pohjan myöhemmälle kasvulle ja kehitykselle. Kun vauvalla on hyvä perusturva, hän tutkimaan ympäristöään, leikkimään ja oppimaan uutta. 

Alkuun vauvat näkevät huonosti, oikeastaan heidän katseensa kohdistuu mustaan ja valkoiseen, neliöön ja ympyrään. Siitä sitten kirkkaisiin väreihin. Tämän vuoki minulle on tärkeää, että vauvan lelut ovat värikkäitä. Usein olisi kiva ostaa kauniita ja harmonisia leluja, mutta vauva ei saa niistä juurikaan irti. Pienelle vauvalle riittää yksinkertaiset muodot, joissa on voimakkaista värejä. Esimerkiksi katselukortit, ne ovat todella kehittäviä ja useat vauvat viihtyvät niitä katsellen. (Olen ostanut katselukortteja Onni ja Ilona -verkkokaupasta)

Vauvat jo syntyessään reagoivat ääniin ja musiikki rauhoittaa monet vauvat uneen. Vauva viihtyy ympäristössä, jossa on ääniä paremmin kuin hiljaisessa ympäristössä. Musiikki ja erilaiset ääntä tuottavat lelut ovat sen vuoksi vauvojen mieleen. Moni vauva tutkii kotona ympäristöä ja tykkää tehdä ääniä arkisilla tavaroille, jotka ovat usein parhaita leluja. Vauvat kokeilevat millaisia ääniä syntyy, kun jotain tiputtaa, lyö tai hakkaa tasoa vasten. Musiikkia tuottavat lelut ovat kehittäviä, Eemi sai tälläisen lelun ristiäislahjaksi, jossa yhdistyy muodot, värit ja musiikki. Myös alle 1-vuotialle sopivia soittimia löytyy, kuten postauksen kuvissa oleva rumpu ja marakassit. Niillä lapsi voi tutkia ääniä ja kokeilla millaisia ääniä tulee. Ihan pienet vauvat tykkäävät helistimistä ja seuraavat niistä tulevaa ääntä.

Vauvan tuntoaisti on herkimmillään suun alueella. Vauva tykkää laittaa asioita ja esineitä suuhun. Tämä on esimerkiksi yksi iso syys siihen, että itse tykkään vauvan lelujen olevan luonnonmateriaalia, puuta tai luonnonkumia yms. Toki Suomessa kaikki markkinoilla olevat vauvanlelut täyttävät niitä koskevat vaatimukset ja ovat turvallisia vauvalle. Erilaiset suuhun tarkoitetut purulelut ovat hyviä vauvalle. Siinä tulee harjoiteltua tarttumista leluun, eli kyseessä on motorinen harjoite. Suun lihakset vahvistuvat myös ja vauva hahmottaa ylävartaloaan. 

Vauva aloittaa oman kehon hahmottamisen ylhäältä ja etenee alas. Ensin löytyy kädet ja viimeiseksi jalat. Ensin vauva heiluttaa lelua kädelle, sitten ottaa kiinni siitä ja lopulta ottaa esinestä kiinni peukalon ja etusormen avulla. Eli karkeamotoriikka kehittyy ensin ja siitä sitten hienomotoriikka. Alkuun vauva tukkaa katsella värikkäitä leluja ja pyrkii heiluttamaan niitä käsillä. Erilaiset leikkimatot ja kaaret ovat kehittäviä ja mielekkäitä vauvalle. Jossain kohtaa vauva pyrkii tarttumaan leluihin ja löydettyään jalat, hän pyrkii potkimaan leluja. Jossain kohtaa ikää tulessa lisää ja taitojen kehittyessä vauva alkaa liikkumaan itse, eikä pelkät lattia tason viihdykkeet enää riitä. Itse pidän kehittävänä palloja, niitä voi alkaa vieritellä, kuten myös erilaisia pyörillä liikkuvia leluja. On kiva aikuisen vaikka työntää niitä ja katsoa yhdessä mihin lelu meni. Kun vauva osaa jo istua, on erilaiset palikat ja tornit todella kivoja! Yhdessä voidaan kasata värikkäitä palikoita torniksi tai kaataa ne ja kuulostella niistä lähteviä ääniä. Todellinen klassikko on myös hakkapeli, josta tykkää vielä taaperotkin pitkään! Tässä kohtaa myös erilaiset lelut, joita voi täyttää ja tyhjentää, ovat vauvojen mieleen, kuten ämpäri ja lapio hiekkoineen tai muoviastiat kylvyssä. Toki myös keittiön vetolaatikot soveltuvat tähän hyvin, on todella kehittävää tyhjentää ne ja täyttää uudelleen!

Vauvan lähestyessä vuoden ikää, tapahtuu leikkitaidoissakin paljon muutoksia ja kehitystä. Kävelemään oppiminen laajentaa ympäristöä ja tuo uusia mahdollisuuksia. Motoriset taidot ovat jo todella kehittyneet ja liikkeeseen innostavat lelut ovat vauvojen mieleen. Kävelykärry esimerkiksi tai erilaiset työnnettävät ja vedettävät lelut. Touhuamiseen on nykyään todella upeita leluja, kuten Bobles -palikat tai pallomeri. Me saatiin juuri pallomeri Raskauskeijulta Eemille! Kaikki liikuntaan leikin kautta kannustava on aivan mahtavaa!

Minulle itselleni vauvan leluissa on tärkeää turvallisuus ja materiaalit. Kuten mainitsinkin, vauvat laittavat kaiken aina suuhunsa. Sen vuoksi toivoo leluilta myös kestävyyttä. Leluillakin voi vaikuttaa ympäristöön ja on mahdollista valita vauvalleen leluja, jotka kestävät aikaa ja ovat ajattomia. Minulle itselleni suosikkeja ovat merkkeinä Brio, Plan Toys ja Hape. Kyseisten yritysten leluissa yhdistyy kaikki sellaiset asiat, joita pidän itse tärkeänä. Usein parhaita leluja ovat kaikki johdot ja kaappien sisältö. Kotoolta löytyvien tavaroiden lisäksi pidän kehittävänä palloja, kävelykärryjä, hakkapeliä, dubloja, puupalikoita, helistimiä ja puruleluja. Myöhemmin sitten mukaan tulee lapsen omat kiinnostuksen kohteet. Toki on varmasti paljon paljon muutakin kehittävää, mutta nämä ovat ne minulle itselleni tärkeimpiä ja valikoituu suosikeiksi. Vauva ei ihan hirveästi kuitenkaan leluista ja materiasta perusta, joten kaikkea tarjolla olevaa megakehittävää ei varmasti ole tarpeen osta. Varmasti myös vanhempien omat mieltymykset vaikuttaa siihen, mitä lapselle ostetaan ja mitä lapselle haluaa tarjota. 

Mielelläni kuulen, tuleeko sinulle jotain oleellista vielä mieleen!

-Iida

 

Ladataan...
Iidan matkassa

1. Teen sudokuita ja rakastan niitä. Muistan aloittaneeni sudokut yläasteella ja siitä lähtien ne ovat olleet elämässäni. Muutenkin rakastan numeroita, muistan numeroita ja lukuja todella hyvin, kuten puhelinnumeroita ja syntymäpäiviä. Matematiikka oli lukiossa suuri rakkauteni. Harmittaa, etten luottanut osaamiseeni, sillä opiskelin lyhyttä matikkaa. Sain siitä L:n. Olisin varmasti pärjännyt pitkässäkin, sillä yläasteella lähes kaikki kurssit oli kymppejä.

2. Olen hissahullu. Rakastan historiaa, kaikkia tarinoita menneestä. Luen mielelläni historiaan sijoittuvia romaaneja ja katson pääasiassa vain historiaan sijoittuvia elokuvia ja sarjoja. Erityisesti Kreikan mytologia ja 2. maailmansota ovat jostain syystä kiinnostaneet. Elokuva, jonka olen katsonut satoja kertoja on Troija. Ystäväni kanssa aina hypättiin kohtaan, jossa Brad Pittin näyttelemä Akilles rakastelee Polydoran kanssa. Ja tämä vain siksi, että nähtiin Brad Pitt alasti. Taisi olla enemmän minun ideani kuin kaverini. Tosin olemme edelleen kavereita!

3. Todellinen teinirakkauteni on ollut Daniel Radcliffe ja Harry Potter. Kaikki alkoi, kun elokuva Harry Potter ja Azkabanin vanki näki päivänvalon. Siinä Daniel Radcliffe oli kasvanut lapsesta teiniksi ja oli minusta niin komea. Alkoi hirveä fanitus, kirjat, leffat ja kaikki lehtileikkeet keräiltiin. Leikkaisin jokaisen uutisen ja kuvan lehdistä talteen. Koulun jälkeen menin kauppaan vilkuilemaan lehtiä, jos niissä vilahti Daniel, niin ostin lehden. Lähetin myös sähköpostia eri lehtiin, jos olin missannut jonkun numeron ja usein sain vanhoja lehtiä ilmaiseksi!

4. Nykyään keräilen oikeita eläviä miehiä. Moni aina järkyttyy, kun kerron olleeni ainakin sadoilla treffeillä. En todellakaan ole tarkkaan laskenut, enkä todellakaan muista kaikkia. Mutta jotakin 100-200 välillä se on.  Nykyään ei todella ole aikaa useampiin treffeihin viikossa. Ja himodeittailijan päivät ovat onneksi ohitse. Tämä on myös teemana uudella Kinkkukiusauksia podcast-tuotantokaudella. On Katan vuoro loistaa! Kuuntele uusin jakso tästä.

5. Minulla on tatuointi. Otin sen vuonna 2015, jolloin tuli kyllä tehtyä kaikkea päätöntä ihan urakalla. Oli niin kova tarve etsiä ja löytää itseään. Nyt Minni-hiiri koristaa vasenta nilkkaani.

6. Jätän takkini yleensä lattialle. Olen tehnyt tätä niin kauan kuin muistan ja teen edelleen. Se on niin raskas laittaa henkariin! Joskus alkuun syynä oli se, että koulusta tullessa minulla oli niin kova pissahätä, että riisuin takin ja juoksin vessan. Unohdin mennä nostamaan sen myöhemmin. Sittemmin olen huomannut sen olevan kätevä tapa ja perustellut sitä itselleni sanoin "lähden kohta kuitenkin jonnekin". Eli takki on helpompi ottaa lattialta päälle, kuin henkarista.

7. Lukion jälkeen halusin opiskelemaan Suomen poliittista historiaa. Olen aina seurannut politiikkaa ja ollut kiinnostunut yhteiskunnasta. Mutkan kautta päädyinkin hakemaan luokanopettajaksi ja kirjoitin hakupapereihin, että olen kiinnostunut politiikasta. Haastattalussa minulta kysyttiin mitä olen mieltä alan poliittisesta keskustelusta. Olin suu pyöreenä, sillä eihän minulla ollut mitään käsitystä kasvatustieteitä koskevasta keskustelusta. En päässyt opiskelemaan. 

8. Olen seurustellut italialaisen miehen kanssa ja viettänyt Italiassa niin paljon aikaa, että opin kielen osaamatta alkuun sanaakaan. Tosin nyt ei ole tullut kieltä käytettyä muutamaan vuoteen, mutta yritän katsoa paljon italialaisia sarjoja. Tuolloin opin mikä merkitys on oliiviöljyn laadulla ja sen takia olen hyvin valikoiva.

9. Rakastan balettia, käyn ainakin kerran vuodessa katsomassa kansallisbalettia. Muutenkin tanssi on ihanaa katsottavaa ja näytin muutenkin kulttuurista ja taiteesta esteetikkona. Minä olen koko lapsuuteni harrastanut taiteita, näyttelemista, maalaamista, piirtämistä ja tanssia. Maalaamisen ja piirtämisen haluaisin löytää taas, enkä sanoa, että ei ole aikaa. Pidän muutenkin käsitöistä ja käsin tekemisestä, olen sellainen askartelijaluonne.

10. Minulla on koira. Ostin koiran 18-vuotiaana, kun asuin vielä äidilläni. Olin kuullut, että chihuahuat nukkuvat ihan omistajassaan kiinni, jos heidät sänkyyn päästää ja halusin ehdottomasti jonkun viereeni käpertymään. Niinpä pelastin yhden yksilön, joka oli jäänyt kippurahäntänsä takia ilman kotia. Koira kuitenkin vuden aikana kiintyi niin kovin äitini koiraan, etten ottanut sitä mukaani, kun muutin Helsinkiin. Koira saa hepulin aina, kun tulen käymään ja nyt se suojelee vauvaa!

-Iida

 

Ladataan...

Pages