Ladataan...
Iidan matkassa

*kaupallinen yhteistyö // Dermosil 

Tuntuu, että vuosi on mennyt odottaen. Tammikuussa alkoi vauvan odotus. Kevät meni odottaen kesää ja äitiyslomaa. Kesä meni odottaen syksyä ja vauvan syntymää. Vauvan syntymä ei suinkaan lopettanut odotusta! Sitä keksii koko ajan jotakin odotettavaa, nimittäin nyt odottaa kaikkia vauvan ensimmäisiä juhlahetkiä! Vauvan ensimmäinen joulu ja minun ensimmäinen joulu äitinä! Vauva tuskin tajuaa mitään joulusta, mutta luulen koko sukuni hössöttävän nyt entistä enemmän vauvan takia. Lapsi jotenkin muuttaa koko joulun. Usean synkeän sinkkujoulun jälkeen, kaikki hössötys on tervetullutta.

Olen aina pitänyt joulusta, ollut jouluihminen. Olen aina nauttinut siitä, että vuoden pimeimpään aikaan tulee valoa odotuksesta. Odotan sitä yhteistä rauhoittumista ja pysähtymistä perheen äärelle. Parasta on perhe, läheiset ja ruoka. Olen aina pitänyt läheisten muistamisesta, jolloin tapaa sitä haluaa kiittää vuodesta ja kertoa heidän olleen mielessä. Tämä päivänä muistamisessa korostuu vastuullisuus ja ekologisuus. Jokainen haluaa antaa jotain, joka oikeasti tulee käyttöön ja silti ilahduttaa. Aloitin joululahjojen miettimisen, kun tein Dermosilille oman toivelistani heidän tuoteistaan. Kosmetiikka on siitä hyvä lahja, että se usein tulee kulutettua. Dermosil on myös kotimainen yritys, jonka tuotekehittely tapahtuu Suomessa ja tuotteet valmistetaan Suomessa, Pohjoismaissa tai Euroopassa.

Minulla on siis Dermosil -verkkosivuilla oma katalogisivu, johon olen koonnut omat suosikkituotteeni. Pääset katsomaan sivuni tästä

Omiin suosikkeihini lukeutuu Sensitive -sarja, koska se on hajusteeton ja sarjalla on Allergia- ja Astmaliiton Allergiatunnuksen käyttöoikeus. Se sopii siis hyvinkin herkälle iholle, niin vauvoille kuin aikuisillekin. 

Lisäksi uskon moneen lapsiperheeseen tuovan iloa Dermosilin Kids -tuotteet, kylpyvaahto, shamppoo ja hoitoaine. Itse annan kyseiset tuotteet kummilapsilleni ilahduttamaan joulusaunaa. Aikuisille taas sopii Tyyni -lahjapakkaus, jossa on saunanaamio, saunasaippua ja rasva. Listallani on myös joulukuvastosta Kaisa -lahjapakkaus, joka sisältää jalkasuolan ja -rasvan. Itse rakastan laittaa suolaa vatiin, jossa on kuumaa vettä ja pitää jalkojani vadissa saunan lämmössä! Sen muistan jo ihan lapsuudesta, tehtiin niin aina mummolassa saunoessa. 

Lisäksi listaltani löytyy meikkituotteita, joita olen käyttänyt jo kauan ennen kuin Dermosilin kanssa aloitin yhteistyön, esimerkiksi aurinkopuuteri ja hohdepuuteri. Joulun uutuustuote, Ella luomiväripaletti, on myös aivan upea! Ystäville lahjaksi lähtee lahjapakkaus, jossa on punainen huulipuna ja kynsilakka, punainen on aina muodissa oleva klassikkoväri ja sopii loppuvuoden juhlalookkiin aivan loistavasti.

Koodilla "iidanmatkassa3" saat Dermosil -verkkokaupasta yli 30e tilaukseen lakritsikäsivoiteen ja -saippuan sekä lahjapakkauksen kaupan päälle. Tarjous on voimassa 30.11.2018 asti. 

-Iida

 

Ladataan...

Ladataan...
Iidan matkassa

Olen useasti huomannut, että elämäntilanne vaikuttaa paljon ystäviin ja ystävyyssuhteisiin. Kun olet sinkku, kaipaat sinkkuystäviä, kun olet äiti, kaipaat äitiystäviä, kun eroat, saat lohtua eronneesta ystävästä. Kun toinen ihminen käy läpi samaa aikaa jotain, mitä itsekin käy läpi, samaistuu siihen aivan eri tavalla ja kokee voimakasta yhteenkuuluvuutta. Toki on ystäviä, jotka säilyvät läpi jokaisen elämänvaiheen ja siinä rinnalla ehkä niitä, joiden kanssa elää samaa elämänvaihetta.

Tänään kohtasin ihmisen, josta tuli heti sellainen olo, että kohtasin uuden ystäväni. Hän on myös pienen pojan äiti ja lähellä minun ikääni. Kävimme yhdessä kahvilla. Kotiin kävelin kevyin askelin, intoa täynnä, valtavan onnellisena ja suu hymyssä. Ihan kuin olisin lapsi, joka olisi juuri saanut kauan toivomansa tarralenkkarit. Tavallaan hän ei ollut uusi ystävä, mutta olimme nähneet viimeksi yläaste-ikäisinä. Jotain uutta ja jotain vanhaa voisiko sanoa!

Tajusin siinä taas kuinka ystävät ovat lainassa. Osa kulkee elämässä aina, osa jonkun elämäntilanteen ajan ja osa lyhyen hetken. Joskus on todella luonnollista, että ystävyys päättyy ja ajaudutaan luonnollisesti erilleen ilman mitään draamaa, vähän kuin osana elämän kiertokulkua. Ystävyyssuhteet päättyvät, uusia tulee tilalle ja joskus vanhan ystävän löytää uudelleen myöhemmin. 

Minulla on paljon ystäviä, mutta vain muutamia, joiden kanssa olen viikottain tekemisissä. On muutama ystävä, jotka ovat kulkeneet matkassa ihan sieltä alusta asti ja varmasti pysyvät matkassa kaikissa elämäntilanteissa. Sitten on ystäviä, jotka ovat luonnollisesti jääneet, jaoimme hetken aikaa samaa elämäntilannetta ja sen muuttuessa yhteydenpito luonnollisesti jäi. Tälläkin hetkellä tiedän joidenkin ystävyyssuhteiden jääneen tai päättyneen ainakin hetkeksi. Muutama ystävä on sanonutkin, että kokevat elävän kanssani nyt todella erilaista elämänvaihetta. Tavallaan sen kuuleminen tekee surulliseksi. Minulle tapahtui jotain todella ihanaa, sain lapsen, mutta samalla huomaan sen tuovan mukanaan surua, sillä kaikki eivät halua pitää yhteyttä enää samallalailla kuin aikaisemmin. 

Toisaalta ymmärrän sen myös hyvin. Kaikkea aikansa, ystävät pysähtyvät matkalle tietyksi ajaksi. Tuo aika vaihtelee. Elämäntilanne on myös iso määrittävä tekijä ja sen haluaa jakaa jonkun kanssa, joka elää sitä samaa samaan aikaan. Joku jää , joku lähtee ja jonkun saa tilalle. Muistan myös itseni silloin, kun ensimmäinen ystäväni kertoi raskaudestaan. Minulle tuli juuri se tunne, että elämämme ovat niin erilaiset. Mietin, että mistä voisin keskustella, kun ei minulla ole miestä eikä lasta. Huomasin jopa olevani kateellinen, olin itse juuri eronnut ja muuttanut väliaikaisesti takaisin äitini luokse. Teki mieli sanoa, että en halua olla ystäväsi, koska sinulla on kaikki mitä minä toivon ja se tekee niin kateelliseksi, että en vain pysty. Otin etäisyyttä hänestä hetkeksi ja sitten tuli aika jolloin lähennyimme taas. Ja nyt lapsen myötä koen hänet aivan korvaamattomana.  

Minulla on tosiaan kaksi ystävää, joilla on lapsi. Molempien lapset ovat jo 1-vuotiaita, toinen on palannut opiskeluihinsa ja toinen asuu pidemmällä. Vuosikin tässä kohtaa on aika paljon, rytmi ja tekeminenkin on jo ihan toista mitä vauvan kanssa. Sitä huomaa kaipaavansa tähän hetkeen ystäviä, jotka ovat pienen vauvan äitejä ja asuisivat lähellä, että näkeminen olisi vaivatonta. Edelleen haluan olla ystävä jo olemassa olevien ystävien kanssa ja nähdä heitä, mutta ihan luonnollisesti heillä on arkena töitä tai koulua ja iltaisin omia menoja.Tänään luulen saaneeni ystävän. Lisäksi olen ollut vertaistukiryhmässä, jossa muut äidit ovat alusta alkaen olleet yksin vauvansa kanssa ja olemme koko ryhmä myös odottaneet samaa aikaa. Heistä luulen myös saavani ystäviä jakamaan tätä aikaa!

Vauvan myötä elämä muuttuu. Minä olen muuttunut ja toisaalta taas en yhtään. Luulen olevani edelleen se sama Iida ystävänä. Toki paljon ajastani menee vauvaan, en ehkä ole niin nopea vastaamaan viesteihin kuin ennen enkä ehkä pysty puhumaan puhelimessa yhtä pitkään kuin ennen. En ehkä pääse juuri nyt synttäri- ja uudenvuoden bileisiin, mutta kahville voin lähteä. Minulla ei ehkä ole sinkkukavereilleni enää meheviä deittikuulumisia, mutta edelleen minä osaan kuunnella heidän kuulumisiaan. 

Oletteko te kokeneet erkaantuneen tai tiiviistyneen ystävien kanssa elämäntilanteiden myötä?

-Iida

KUVAT: Ihana ystäväni Pinja Mitrovitch

Ladataan...
Iidan matkassa

Tänä syksynä vietin sinkkuuteni 2-vuotis synttäreitä. Olen siis ollut yhtäjaksoisesti sinkku kaksi vuotta ja nyt vasta ensi kertaa kuulin sinkkujen päivästä! Mahtavaa sanon minä. Kyllähän sinkutkin oman päivän tarvitsevat, kun kaikilla muillakin omat päivät löytyvät. On lastenpäivää, isovanhempienpäivää, naistenpäivää, äitien- ja isänpäivää.

Sinkkujen päivää vietetään 11.11., koska ykköset kuvastavat yksin eläviä. Tänä vuonna se sattuu isänpäivän kanssa päällekkäin. Blogissani isänpäivä ei saa huomioita, sillä minulle se ei ole kovinkaan merkitsevä päivä omassa elämässä, vaan yksi niistä päivistä, joilloin ainakin tulee käytyä hautausmaalla. Toki voi olla, että lähivuosina oman lapsen kautta se tulee elämässä näyttäytymään. Isänpäivän sijaan sinkkujen päivä saa blogista tilaa! Se todella koskettaa. Onhan sitä tullut oltua enemmän elämässä yksin kuin suhteessa. 

Aina erojen jälkeen on ollut ihanaa olla sinkku! Sääli niiden miesten, jotka kohtasin aina eron jälkeen. En todellakaan ollut valmis mihinkään vakavaan ja oli aivan mahtavaa sopia treffejä joka viikolle ja tehdä mitä haluaa, milloin haluaa. Tuntui mahtavalta olla vapaa toisen ajattelemisesta ja jatkuvasta joustamisesta yhteisien asioiden hyväksi. Harmittaa näin jälkikäteen niiden tapaamieni miesten puolesta, jotka olivat tuolloin enemmän vakavissaan, kuin minä. Karma tosin on pitänyt huolta siitä, että minä olen saanut tielleni näitä juuri eronneita, kun itse olisin ollut valmiimpi sitoutumaan. Koskaan ei tunnu olevan hyvä eikä ainakaan oikea paikka ja aika, sen olen oppinut. Toinen oppimani asia on se, että kaikki mikä alkuun on mahtavaa, ei ole sellaista ikuisesti.

Toki tähän kahteen vuoteen mahtuu kaikenlaista yritystä. Ja siihen yrittämiseen ne onkin sitten jääneet. Tavallaan vähän naurattaa, että vietin sinkkuuteni vuosipäivää ja toisinaan ei naurata yhtään. Toisinaan tuntuu todella raskaalta olla sinkku. Tämän sinkkujen päivänkin alkuperäinen tarkoitus on hemmotella itseään ostamalla lahjoja itselleen ja yritykset tarjoavat alennuksia sinkuille, koska kukaan muu ei ole sinulle niitä lahjoja ostamassa. Ja sekös näin ennen joulua tuntuukin mukavalta! Ehkä samalla voisi ostaa ne joululahjatkin itselleen tarjoushintaan, kun ei ole ketään kelle ne toiveensa esittää. 

Kaikkien yritysten jälkeen nousee kuitenkin vain parempana pystyyn. Lupaa itselleen, ettei miehiä nyt hetkeen. Keskityn vain nyt itseeni, omaan hyvinvointiin ja ystäviin. Tuona hetkenä on täynnä itsevarmuutta ja asenne on optimistinen, kumppani tulee, kun vähiten odottaa. Harvoin tuota vaihetta jatkuu kovin pitkään, usein aivan toisenlaiset ajatukset ovat edessä jo viikonlopun koittaessa. Pahin on ehkä sunnuntai heti lauantai-illan jälkeen! Jos uskaltautuu ulos kodistaan, näkee vain pariskuntia iltapäiväkävelyllä. Sitten voikin palata kotiinsa sohvan nurkkaan synkistelemään yksinään. Viikonlopun jälkeen onneksi tulee aina maanantai, jolloin voi taas ottaa optimistisen asenteen käyttöön. Ennen kuin tulee juhlapyhät pilaamaan kaiken! 

Kun tällä kaavalla jatkaa vuosia, niin sinkkuus ei ole enää nautinto. Kuulen usein kommenttia, että nauti nyt, kun olet sinkku. Meni aika pitkään, kun tajusin, etten oikeasti nauti sinkkuudesta ja ei tarvitse. Ei kaikki tykkää yksinolosta, olemme erilaisia. Minä olen sellainen, joka on mielummin seurassa, kuin yksin. Minä haluan tarvita miestä, haluan parisuhteen ja haluan ostaa joululahjoja kumppanille, enkä itselleni vuodesta toiseen. Minä haluan läheisyyttä, haluan naisellisuuteni täydentyvän miehen maskuliinisuudella. On luonnollista, että ihminen haluaa toista ihmistä, läheisyyttä ja rakkautta. Ne ovat perustarpeita. Ja tietty niitä kaipaa, ne ovat tunteita muiden joukossa ja ne ei pysähdy siihen, että joku sanoo sinulle, että mies tulee, kun vähiten odotat, nauti itsestäsi ja keskity itseesi. Entä, jos haluaisi jo itsensä sijaan keskittyä toiseen?

Optimistina näin sunnuntaina ja vielä pyhäpäivänä, joudun toistamaan itselleni tylsiä latteuksia, jotten täysin romahda. Eli se aika tulee vielä, kaikkea hyvää ei saa samaa aikaa! Nyt on pieni mies ja isompi tulee elämään kun aika on sopiva. Sopivaa aikaa odotellessa voi olla vielä muutama sinkkuuden vuosipäivä edessä! Tai sitten olenkin vuoden päästä jo menossa naimisiin! Tiedä sitä, enhän vuosi sitten ajatellut kirjoittavani tätä vauva sylissä. 

"Everything will be okay in the end. If it's not okay it's not the end."

-Iida

Sinkun on helppo hymyillä, kuva Tiia Nyholm (joskus ehkä keväällä 2017 tai aiemmin, jka tapauksessa yksi omia suosikki kuvia itsestäni)

Pages