Ladataan...
Iidan matkassa

Minä luen, loruttelen ja laulan vauvalleni jo nyt ja puhun hänelle paljon ääneen. Pieni ihminen valmistautuu jo nyt kielen ymmärtämiseen, vaikkei oikeaa sanaa tulisi aikoihin. Vauvan kieli kehittyy koko ajan ja vauvan jokeltelu on puheen kehityksen kannalta todella merkittävää.

Pieni lapsi näkee kirjasta asioita, niistä voidaan jutella yhdessä. Asioita voidaan laskea, nimetä, sanoa värejä. Lapsi voi ehkä kertoa aikuiselle tarinaa kuvien perusteella ja hänen oma puheenkerronta kehittyy! Lukeminen rikastuttaa sanavarastoa ja samalla kehittää lapsen mielikuvitusta. Kuulemastaan tarinasta voi syntyä seuraavan päivän uusi mahtava leikki. Lukuhetkestä voi tehdä jännittävän, hauskan, ja todellisen elämyksen hyvin pienellä. Äänensävyt ja äänenpainot kertovat todella paljon ja niillä voi leikitellä lukiessaan lapselle.

Nykyään on tosi paljon myös äänikirjoja ja e-kirjoja lapsille, mutta ihan pienten kanssa kyllä suosisin edelleen konkreettista kirjaa. Jos niitä ei halua ostaa, niin meillä on aivan mahtavat kirjastot sitä varten, että voi lainata. Lapselle kirjan pitäminen, sivujen kääntely, on hienomotorinen harjoite. Ja itse ajattelen myös pienen ihmisen silmiä.  

Listasin alle omia suosikkejani, joista olen kokenut lasten tykkäävän. Olen käyttänyt kyseisiä kirjoja myös paljon työssäni. Näiden lisäksi tottakai on monia muita ja paljon uusia kirjoja, joista en edes tiedä. Yleensä kaikki läppäkirjat, liikenneväline- ja eläinkirjat, soivat kirjat ja äänitehostetut kirjat ovat todella hyviä. Niistä lapset lähes poikkeuksetta tykkäävät. Tässä listauksessa on ehkä enemmän sellaisia klassikoja ja monia opettavaisia tai haastavia aiheita käsitteleviä kirjoja, joilla kertoa lapsille esim. häviämisestä. Sen vuoksi ne sopivat isommillekin lapsille. Monia kuvakirjoja en lue pienelle lapselle sanasta sanaan, vaan kerron kuvien avulla tarinaa omin sanoin ja elävöitän sitä omalla äänellä, silloin pienikin lapsi jaksaa usein kuunnella.

Olisi kiva kuulla, mitä teillä luetaan!

-Iida

OMAT SUOSIKKI LASTEN KIRJAT ALLE 3-VUOTIAALLE JA MIKSEI ISOMMALLEKIN

SARJAT:

Aino (Kristiina Louhi, Tammi)

Tomppa (Kristiina Louhi, Tammi)

Puppe (Eric Hill, Otava)

Maisa (Lucy Cousins, WSOY)

Muumi -kirjat esim Kuinkas sitten kävikään (Tove Jansson, WSOY)

Tatu ja Patu (Aino Havukainen & Sami Toivonen, Otava)

Oskari (Barbro Lingren, Tammi)

Minttu (Maikki Harjanne, Otava)

Siiri (Tiina Nopola, Tammi)

Peppe (Mervi Lindman, Mäkelä)

Elmeri (David McKnee, Mäkelä)

YKSITTÄISET KIRJAT:

Pikkutoukka paksulainen (Eric Carle, Tammi)

Ei käy päinsä Antero (Daisy Hirst, Lasten keskus)

Seepra, joka oli liian vikkelä (Jenni Desmond, Lesten keskus)

Aina ei voi voittaa, sateenkaarikala (Marcus Pfister, Lasten keskus)

Mur, eli karhu (Kaisa Happonen, Tammi)

Siilin teekutsut (Lena Anderson, Tammi)

Hassut hurjat hirviöt (Maurice Sendak, Tammi)

Molli (Katri Kirkkopelto, Lasten keskus)

Nok nok nok (Lucy Cousins, Lasten keskus)

Poks, sanoi pikku panda ja törmäsi (Tuuli-Maria Rauta, Lasten keskus)

LAULUT JA LORUT:

Vauvan vaaka (Hannele Huovi, Tammi)

Soiva laulukirja (Tammi)

Tiitiäisen satupuu (Kirsi Kunnas, WSOY)

Hanhiemon iloinen lipas (Kirsi Kunnas, WSOY)

Ystäväni, tuttavani (Nina Bell, Lasten Parhaat Kirjat)

Pikku Papun Laulut (Soile Perkiö, Tammi)

Ykköne (Heli Laaksonen, WSOY)

 

Ladataan...
Iidan matkassa

*Ruokaboksi saatu

Kirjoitinkin edellisessä postauksessa, että joskus arjen helpottaminen erilaisin palveluin, auttaa jaksamaan. Sillä tavoin voi säästää voimavaroja johonkin muuhun, mikä nyt sitten sillä hetkellä on tärkeämpää. Minä olen tilannut muutamia kertoja ruuat kotiovelle, mutta olen käyttänyt kauppakassi-palvelua aivan liian vähän ja yksi syy on se, etten ole ehtinyt miettiä viikon ruokia etukäteen. Pieni homma, kun sen kerran tekee, mutta silti muka niin suuritöinen. Joten olen tilannut nyt muutaman kerran Ruokaboksin kotiin. Boksi sisältää noin viikon ruuat, aineet ja ohjeet, riippuen toki minkälaisen boksin valitsee ja monellekko hengelle. Kaikki on siis todella mietitty valmiiksi ja olen kokenut tämän arkea helpottavana. 

Vaikkei boksia tilaa, niin heidän sivuiltaan näkee reseptit ja ainakin sieltä voi hakea ideaa omiin viikon ruokiin ennen kauppaan menoa. Tämä linssikeitto tuli alunperin tilaamani boksin kautta kotiini ja olen sitä sen jälkeen tehnyt montaa kertaa vähän muuntaen ohjetta. Kuka ikinä tämän ohjeen onkaan kehitellyt, kiitokset hänelle! Jos keitosta haluaa todellisen pikaversion, niin voi käyttää valmita linssejä tetrasta! Itse olen lisännyt kookossokeria keittoon tuomaan vähän makeutta.

LINSSIKEITTO (V, G, M)

4 annosta

1 iso sipuli

3 valkosipulinkynttä

oliiviöljyä

1 rkl kurkumaa

1 tl cayennepippuria

3 dl punaisia linssejä

1 tlk kookosmaitoa

n. 5 dl vettä

suolaa & mustapippuria

halutessa 1 rkl kookossokeria

tuoreita yrttejä, käytin persiljaa, timjamia ja korianteria

  • Kuori ja pilko sipuli sekä valkosipulinkynnet. Kaada reilu loraus öliiviöljyä kattilaan ja kuullota sipulit pehmeiksi öljyssä. 
  • Lisää joukkoon kookosmaito, vesi, linssit ja mausteet.
  • Kiehauta ja anna keiton sen jälkeen kiehua miedolla lämmöllä n. 20 minuuttia. 
  • Soseuta keitto sauvasekoittimella sileäksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Lisää tarvittaessa myös vettä.
  • Pilko tuoreta yrttejä noin 2 kourallista ja lisää soseutettuun keittoon. Nauti <3

-Iida

 

Ladataan...
Iidan matkassa

Viime päivinä somessa on jaettu ensimmäistä ja viimeistä Facebookin profiilikuvaa. Minulla on todella vähän kuvia Facebookissa. Olen myös ollut todella kova Konmarittaja ja se on ylettänyt kyllä Facebookkiin asti ja monet kuvat ovat saaneet lähteä. Mutta tämä kuva on ensimmäinen profiilikuvani vuodelta 2009. Muistan ottaneeni tämän digikameralla. Oli selfien ottaminen silloin aika paljon haastavampaa! Tähän kuvaan muistan olleeni todella tyytyväinen. Muistan tehneeni Facebookin, kun olin vieraillut sukulaisten luona Ranskassa. Ihastuin siellä poikaan, joka kysyi minulta, että onko minulla Facebook. En ollut siitä kuullutkaan, mutta aika äkkiä oli Facebook tehty!

Tämä kuva on otettu lokakuussa 2009. Muistan haaveilleeni siitä, että pääsisin ihan oikean valokuvaajan kuvattavaksi ja 17-vuotis lahjaksi sitten pääsin. Sain cd-levyllä kuvat tuosta kuvaus-sessiosta ja muistan laittaneeni ne kaikki Facebookkiin ja kuvien saaneen tosi paljon tykkäyksiä ja kehuja.

Tämä on otettu vanhojen tansseissa helmikuussa 2010. Kävin Helsingissä Kallion lukiota, jossa on ilmaisutaide painotus. Olin joko yläasteen haaveillut pääsystäni Kallion lukioon ja haave toteutui. Kuvassa kaksi ihanaa ystävääni lukiosta. Kun muistelen vanhojen tanssi päivää, tulen tosi surulliseksi. Muistan nimittäin kenraaliharjoitukset, joissa osalla tytöistä oli mekot päällä. Minusta heillä oli niin kauniita mekkoja. Muistan itkeneeni sen jälkeen kotona, että minulla on ruma mekko, olen ruma ja lihava ja kaikki muut ovat niin kauniita. Ja siltä minusta oikeasti tuntui ja pystyn palata tuohon tunteeseen kuvan myötä todella helposti. Minulle se ei ollut mikään ihana unelmien prinsessapäivä.

Tässä kuvassa on samat ystävät, kuin yllä. Anniina ja Elina. Ja Kallion lukio. Meillä oli lukiossa paljon erilaisia juhlia ja teemapäiviä ja tässä on vappumarssi vuonna 2010. Koko lukio marssi ympäri Kalliota puhallellen saippuakuplia.

Miksi olen jakanut tämän kuvan Facebookkiin? Siis oikeesti, kuvittelin sen varmaan olevan hauska. Tässä kuvassa on kesä 2010 ja olen kahden ystäväni kanssa Interrail-matkalla. Olin tuolloin 17-vuotias.

Tämä kuva on myös vuodelta 2010, ja olemme lähdössä hyvien ystävieni kanssa juhlimaan. Kyseessä oli eka kerta yöelämässä, sillä olin kaveriporukan viimeinen, joka täytti 18-vuotta. Tietysti tämä on jollain digikameralla otettu, mutta siitä huolimatta mietin, että mitä naamassani oikein on! On pikkasen valkoinen puuteri, huh! 

Tämä kuva on helmikuussa 2011 otettu kuva, penkkari päivä ja olen pukeutunut ystäväni kanssa Ruotsin kuninkaallisiksi, prinsessa Victoria ja prinssi Daniel kuvassa. Minulla oli ruskea peruukki ja surkeat piilarit silmissä. Olipahan hauskaa! Oli ihan mieletöntä ajella rekan lavalla ympäri Helsingin keskustaa!

Tämä kuva on vuodelta 2012, se on otettu Italiasta. Itsekriittisyyteni alkoi vain pahentua. Muistan tosiaan ensi kertaa ajatelleeni laihduttamista vanhojen tanssien aikoihin ja sen jälkeen asiat alkoivat vain pahentua. Tässäkin kuvassa olin mielestäni lihava. Nyt siinä on minusta aika tyylikäs ja kaunis nuori nainen!

Italiassa lomalla vuonna 2013. Ja edelleen pidin itseäni lihavana ja olin todella nolona bikineissä. Nolotti myös, kun ei ollut tissejä. Vertasin itseäni tietysti italialaisiin naisiin, joilla useammalla oli runsaskin varustus ja koin olevani ihan outo. Italialaiset myös kommentoivat asiaa avoimesti ja vitsailivat pieneistä rinnoista. Se on jäänyt kyllä pysyvästi mieleen. 

Kevät 2014. Kuvailimme pikkuveljeni kanssa yhtenään. Pikkuveljeni piti blogia joskus yläaste-ikäisenä. Silloin en itse vielä tiennyt bloggaamisesta mitään. Minä kuvasin veljeäni blogia varten ja usein hän myös kuvasi minua ja se oli meidän hauskaa yhteistä tekemistä. Aloitin bloggaamisen vuonna 2011 ja nykyisen blogini 2015. Tämä kuva on veljeni ottama. Ilman hänen esimerkkiään, en varmaan koskaan olisi aloittanut blogin kirjoittamista!

Kesä 2015 ja äiti. Meillä on äidin kanssa usein samanlaisia vaatteita. Jos jompi kumpi ostaa jotain tosi kivaa, menee toinen usein perässä ostamaan saman!

Tämä profiilikuvani vuodelta 2016. Ja tämä kuva on todella ihana ja kaunis, tulee edelleen hyvä mieli, kun katson sitä. 

Profiilikuvani vuodelta 2017. Ystäväni kuvasi minua ja monia tuon kerran kuvia en julkaissut missään, sillä taas kerran näytin mielestäni isolta ja pullealta. Järkyttävää! Facebookin kuvia katsoessa ja muistoihin palatessa oikein järkyttyy miten monta vuotta olen käyttänyt itseni lynkkaamiseen. Miten monta ajatusta olen tuhlannut itseni lihavana pitämiseen! Voi kun siltä olisi voinut säästyä ja oppia monta asiaa vähän aiemmin.

Profiilikuvani vuodelta 2018, vuosi jolloin olin raskaana ja tunsin itseni kauniimmaksi kuin koskaan! Ja opetti paljon oman kehon hyvinvoinnista ja hyväksymisestä.

-Iida

 

Ladataan...

Pages