Ladataan...
Iidan matkassa

Ihana ystäväni kyseli, että miten oikeen sen teen. Mikä on salaisuuteni? Kuinka minulla on aina siistiä, vauva puettu, itsellä vaatteet, meikit naamassa, tarjottavaa kyläilijöille ja työt hoidettu, blogi pyörii ja vielä hymyilen. Mietin sitä itsekkin. Kuinka oikeen teen tämän kaiken, kuinka oikein jaksan? Mistä se voima oikeen tulee? Varsinkaan, kun meillä ei noita unenlahjoja ole.

Yksinkertaisesti aina en jaksa ja aina en hymyile. Aina en meikkaa, enkä aina pue mitään muuta, kuin ison neuleen ja raskausaikaiset legginssini. Aina en saa mitään tehdyksi. Mutta yksinkertaisisti en voi olla jaksamatta. Vauva on minun jaksamisestani riippuvainen. On vain minä. Ja siitä se voima ehkä tulee, on vain yksi vaihtoehto. Vauvan takia haluan jaksaa. Vaikka hän vie kaikki voimani, hän myös antaa syyn jaksaa, hän antaa voimaa jaksaa ihan joka päivä. Ihmeellisiä nuo vauvat! Tekevät elämästä raskasta, mutta ovat myös syy jatkaa ja antaa parastaan täysillä joka päivä.

Sitten on muutamat asiat vauvan lisäksi, jotka auttavat. Nämä asiat auttoivat jo ennen vauvaa, sillä joskus ihan tavallinen arki ja elämä sellaisenaan vaatii voimia. 

Ruoka. Ja ennen kaikkea AAMUPALA. Siis syön aina aamupalan, toki nykään se ei aina osu aamun määritelmän aikoihin, mutta brunssi on muodikas aina. Työssä käydessäkin aamupalan söin, vaikken olisi mitään muute sitten ehtinyt. Jos aamupala ei maistu, niin pakataan se mukaan. Aamupalalla on vaan niin iso merkitys kehon herättelyssä päivään, aineenvaihdunnan käynnistäjänä ja energian antajana yön paaston jälkeen. Aamupalan lisäksi yritän syödä kaksi lämmintä ateriaa, ei väliä onko pakasteesta, einestä vai itsetehtyä. Kuhan tankataan säännöllisesti, ettei verensokeri pääse heittelemään liikaa, sillä silloin olen kiukkuinen ja se kiukku sitten purkautuu vauvaan, joka on siihen aivan syytön. 

Meikkaaminen. Meikkaan yleensä edes vähän. Teen sen itseäni varten. Se erottaa päivän yöstä ja käynnistää päivän. Jos laitaa puuteria, kulmat ja ripsaria, näyttää heti pirteämmältä. Tai pelkkää huulipunaa, toimii! Pieni ehodtus ryhdittää olemusta, tuo valoa kasvoille. Silloin katsoo peiliin ja hymyilee, jes olen valmis tähän päivään! Sen vuoksi pyrin myös tekemään jotain hiuksilleni ja sen vuoksi yritän pukea myös vaatteet päälle joka päivä. Oman hyvinvointini takia. Minulle itsestä huolehtiminen on voimavara. Värikkäät vaatteet myös ovat yksi keinoa piristää omaa olemustaan ja tuoda hyvää oloa itselle. Oma suosikkini on Metsolan kukkabomberini, tulen aina iloiseksi, kun puen sen.

Ulkoilu. Siis tuntuu hullulta, mutta aina en vaan ehdi tehdä useampaa tunnin vaunulenkkiä päivässä. Mutta käyn joka päivä ulkona. Joka päivä kävelen jonnekin, vaikka kauppaan, postiin tai kirjastoon. Käyn lounaalla tai kahvilla. Se pienikin ulkoilu on hyväksi, saa raitista ilmaa, happea keuhkot täyteen a se piristää. Toki saattaa myös väsyttää, erityisesti pitkän lenkin jälkeen. Ennen vauvaakin liikuin ulkona työn puolesta ja kuljin työmatkat julkisilla ja osin kävellen.

Sosiaaliset tilanteet. Yleensä sosiaaliset tilanteet piristävät ja auttavat jaksamaan. Mutta itselläni käy liian usein se, että sovin liikaa, jolloin käy päinvastoin. Eli tässä on hyvä tunnistaa omat tarpeensa ja pitää sosiaaliset tilanteet kohtuudessa, jolloin ne toimivat piristäjänä. Ystävät ja perhe ovat tärkeitä, joskus viesti tai soitto piristävät ja anatavat voimaa jaksaa. Myös vertaistuki on todella tärkeää oli elämäntilanne mikä tahansa. Olen tutustunut moniin äiteihin, mutta silti saan isoimman voimaryöpyn yksinhuoltaja äideistä, joiden tilanne on sama kuin minulla.  Se, että voin kertoa jollekin, että hemmetti, kun on raskasta ja henkilö tietää tasan mitä tarkoitan. Hän ei sano, että joo tiedän ton tunteen, munkin mies on välillä työmatkalla. 

Läheisyys. Osin liittyy sosiaalisiin tilanteisiinkin. Läheisyys, halaus, kosketus, ne tuovat voimaa. Varmasti monelle parisuhde tuo arkeen voimaa ja auttaa jaksamaan. Minä saan voimaa vauvan kanssa hellyttelystä, hänen hymystä ja niistä iloisista läheisyyden hetkistä, jolloin hän on tyytyväinen.

Musiikki. Musiikin kuuntelu on voimauttavaa. Jokaisella on varmasti niitä omia voimabiisejä, joka on kiva laittaa soimaan täysiä ja laulaa sen tahtiin. Sen jälkeen voi hengittää taas jo paremmin. Nykyään kuunnellaan vauvan kanssa myös yhdessä ja lauletaan paljon. Mutta joskus on kiva vaikka edes hetkeksi laittaa kuulokkeet, laittaa silmät kiinni ja kuunnella edes yksi biisi yksin. 

Harrastukset. On aina tärkeää, että oman arjen vastapainona on joku oma juttu. Sellainen, joka ei ole työ. Sellainen, joka nollaa työpäivän jälkeen, sellainen, jossa voi unohtaa kaiken ja olla ihan flowssa. Tämä voi olla ihan mitä vaan, minulle se on nykyään äänikirjta, sillä ei ole hetkeä, että ehtisin katsoa leffaa tai sarjaa enää telkkarista. Se on myös ruuanlaitto ja uuden reseptin kokeilu. Ja kirjoittaminen, blogi, mutta myös muu, omaan käyttöön tarkoitettu kirjoittelu. Jos kirjoitan hetken päivässä, jaksan sen jälkeen taas eri tavalla olla läsnä vauvalla, kun on hetken tehnyt jotain omaa. Myös silitys on minulle tämmöinen kunnon oma flow -hetki!

Siivous. Moni sanoo, että tämä kannattaisi vauvan kanssa unohtaa. Mutta minun mieleni saa niin paljon voimaa sellaisesta perus siististä kodista. Haluan, että minulla on omassa kodissa hyvä olla. Tavarat on illalla paikoillaan, pyykit laitettu ja keittiön tasot puhtaan. Aamulla on ihana aloittaa uusi päivä, kun ei tarvitse aloittaa keittiön raivausta tai miettiä mihin uskaltaa astua. 

Lepo. No nykyään mikään lepo ei tunnu riittävältä. Mutta lepo ja uni ovat tärkeitä. Ja olen yrittänyt tehdä tähän muutoksia. Ennen kirjoittelin blogia, kun vauva meni yöunille. Nyt menen samaa aikaa itsekin ja yritän sitten käyttää lyhyitä päiväunia blogiin. Tietokoneen ja kännykän laitan pois ajoissa, sillä niiden vaikutuksesta minulla kestää unen saanti todella pitkään. Olen laittanut puhelimeen käyttökiellon tiettyihin sovelluksiin tietyn ajan jälkeen.

Palvelut. Nykyään on kasa palveluita, joilla helpottaa arkea ja saada voimaa muihin juttuihin. Aina kaikkea ei tarvitse jaksaa tai tehdä itse. Elämää voi todella helpottaa ruokaostoksien tilaaminen kotiin, Ruokaboksin tilaaminen kotiin, jossa on viikon ruuat tai erilaisen ruokakassin. Miksi ei käyttäisi siivouspalveluita toisinaan? Tai lastenhoitoapua? Minä ainakin olen ajatellut MLL:n lastenhoitajan palkkaamista satunnaiseen tarpeeseen, jotta voin esimerksi saada aikaa työnteolle, sillä blogin kirjoittaminen ei kyllä ole helpoin juttu tässä paletissa. 

Kiitollisuus. Ehkä se tärkein asia jaksamisessa. Kiitän itseäni joka päivä omasta jaksamisestani. Sitten pidän itseäni aika päättäväisenä asennemuijana, kun jotain päätetään, niin se myös tehdään ja jos ei jaksa, niin etsitään ratkaisu. Eli asenteellakin on jonkin verran väliä. Aika paljonkin. Minä haluan pärjätä. Haluan olla hyvä äiti ja jaksaa. Haluan hymyillä. Ja välillä ihmettelen itsekin, että miten oikein hoidan kaiken, vauvan, kodin, työt ja itseni, mutta jotenkin saan vaan kaiken aikaan. Helppoa ei ole, mutta juuri sen takia olen todella ylpeä itsestäni. Muistan kiittää itseäni siitä mitä olen, vaikkein aina saisi mitään konkreettista aikaan tai vaikken aina jaksaisikaan mitään ylimääräistä. Olen kiitollinen kaikesta. Ja olen kiitollinen kaikesta avusta silloin, kun sitä saan. Se auttaa valtavasti jaksamaan. Pienikin. 

-Iida

 

 

 

Ladataan...

Ladataan...
Iidan matkassa

Varmaan tekisin jo nyt monta asiaa toisin, jos saisin toisen lapsen. Se mikä näyttää kivalta, ei todellisuudessa ehkä ole käytännöllinen, eikä kiva vauvan mielestä. Ostin raskausaikana paljon vaatteita vauvalle kirppiksiltä. Ja oikeasti ostinkin liikaa ja monia todella epäkäytännöllisiä vaatteita. Kirppikset ovat siitä petollisia, että edullisen hinnan vuoksi tulee helposti ostettua yli tarpeen, tai minulle näin ainakin kävi. Silloin ei myöskään tiennyt mikä olisi hyvä, käytännöllinen, mikä kokoinen vauva olisi ja mitä vauva tykkäisi pukemisesta. Ostin vähän kaikkea ja sillä ajatuksella, että voihan ne sitten laittaa kiertoon uudelleen.

Vajaa neljä kuukautta on antanut esimakua ja opettanut siitä, mitä vauvalle todella kannattaa pukea. Toki on varmasti makumieltymyksiä ja eri vauvat suhtautuvat erilailla pukemiseen. Tavallaan ehkä hyväkin, että ostin vaatteita todella kattavasti kirppiksiltä, siis hyvin eri merkkejä ja eri kokoja, sillä sitä kautta on muodostunut ne omat suosikit. Meillä edelleen kaikkein toimivimpia ovat kietaisubodyt, olleet alusta asti. Nykyään, kun valuu kuolaa ja tulee pukluja, niin pään yli pujotettavat bodyt ovat hankalia. Vauva ei ole missään kohtaa oikein pitänyt siitä, että jotain laitetaan pään yli, varsinkaan, jos vaatteita pitää päivän aikana vaihtaa useaan kertaan. Ehkä isommilla toimivat sitten puserot ja golleget. Myös koko puvut ovat kivoja ja melko helppoja. Niihin usein vaan täytyy pukea allekin jotain, jonka vuoksi ne on hieman hankalampia, kuin body ja housut yhdistelmä. Yöllä yöhaalareita ei ole kiva alkaa neppareilla napittamaan, vetoketju on näppärin! Ja ainakin Lindexin yökkäreissä vetoketju liikkuu molempiin suuntiin, joka tekee vaipanvaihdosta tosi helppoa.

Meidän suosikkeja ns. tavallisista ketjumerkeistä on Lindexin ja Polarn O. Pyretin vaatteet. Vaatteet ovat kohtuullisen hintaisia ja minun mielestäni laadukkaita, pehmeitä materiaaleja, jotka on kivoja iholla. Lisäksi niissä ei ole mitään lappuja niskassa, jotka kutittaisivat. Molempien merkkien perusvaatteissa on pidennetyt hihat ja lahkeet, koska resorin voi kääntää. Lindexin bodeissa on vielä tuplanepparit, joten bodyn käyttöikä pitenee. Kyseiset merkit vastaavat hyvin myös kokoaan. Lapseni kasvaa nolla käyrällä, on normaalin kokoinen, sopusuhtainen vekkuli. Myös monet Name it -merkin vaatteet on olleet meillä tosi hyviä. 

Ehdottomasti epäkäytännöllisiä ovat olleet Newbien ja Zaran monet vaatteet. Molemmat merkit ovat pientä mitoitusta, tai ainakin niissä on todella lyhyet hihat ja lahkeet, vaikka vaate muuten olisi ok, joten täytyy aina ottaa isompi koko. Lisäksi Newbien bodyt ovat pään yli puettavia ja niissä ei useinkaan ole neppareita vaan napit. Kauniita ja kivoja joskus, jos vaikka ollaan menossa, mutta ei jokapäiväiseen käyttöön. Meillä ainakaan. 

Meltäkin jotain merkkiä löytyy ja niistä suosikkejani ovat kyllä Mini Rodini, sillä tykkään värikkäistä ja hauskoista kuoseista. Heillä on myös tuplakoot, eli vaate menee senkin puolesta pitkään. Myös Papu, Aarre Kid, Lil Jo Vilja ja Metsola on todella kivoja ja kotimaisia brändejä! Kahdella ensimmäisellä merkillä on myös tuplakoot ja monessa vaatteessa vielä resorit hihoissa tai lahkeissa pidentämässä käyttöikää. Metsolan bodyt istuvat hyvin ja niissä on pitkät hihat. 

Olen huomannut, että melko vähällä pärjää. Vaikka vaattetta menee, niin samaan tahtiin pyörii pesukonekin. Vaikka vaatteita saisi halvalla tai ilmaiseksi, ei kaikkea tarvitse. Ja tämä pitäisi pitää kyllä mielessä hankintoja tehdessä. Kaappien ei tarvitse notkua vaatteista, sillä melko pian ne ovat vain ongelma, jonka toivoo voivansa siirtää eteenpäin. Suosin vaatteiden ostopaikkana kirppiksiä, ihan sellaisia aitoja kirppiksiä, sillä koen monet Facebook-kirppikset aika rahastukseksi ja arvaamattomiksi. Monia merkkejä myydään kalliilla tai myydään vasta, kun tarjottu hinta miellyttää. Nykyään lastenvaatteet ovat monelle harrastus ja niihin halutaan käyttää aikaa ja vaivalla etsiä jotain meinneiden sesonkien erikoisuuksia. Minusta ei vain ole siihen. Kirppiksillä pyrin ennakoimaan ja ostan jo isompia kokoja odottamaan, jos sopivaa ja kivaa vaatetta löytyy. Pienten vauvojan vaatetta löytyy kirppiksillä todella hyvin, mutta isompia kokoja hyvin vaihtelevasti. Senkin vuoksi niitä pyrkii sitten ostamaan, kun näkee. 

Olen myös ostanut uusia vaatteita, erityisesti omilta suosikki merkeiltä, niitä suosikeiksi muodostuneita vaatteita. Monet jutut on normaalihintaisia ja yhtä monet on alennusmyyntien aikaan ostettu. Esimerkiksi Polarn O. Pyretin housut on todella hyviä ja yksi koko menee lähes kaksi kokoa lahkeiden resorien takia. Käytimme 56 kokoa pitkään ja hyppäsin koon yli, ostin seuraavaksi 68 ja voimme käyttää sitä taas pitkään. Näin myös välttyy ostamasta joka kokoa isoa varastoa. Toki uusi vaate on kallis ja monella tapaa pistää miettimään, että tarvitaanko uutta, kun vaatetta pienellä lapsella käytetään kuukausia, eri asia sitten isommalla lapsella. Toki ostamalla voi myös vaikuttaa ja voi miettiä millaisia uusia vaatteita ostaa ja mistä. Toki eräs seuraajani sanoi, että he ostavat kotimaista, vaikka se maksaa enemmän, mutta ostavat vähemmän vaatteita. Ja ostavat sellaisia todella kivoja vaatteita, värejä ja kuoseja, joita sitten ihan oikeasti haluaa pukea. Ja se tuntuu minustakin kivalta ajatukselta. Vähemmän on todellisuudessa enemmän! Olen ostanut liikaa vaatteita kirppikseltä ja oikeasti niitä suosikkeja käyttää eniten.

-Iida

 

 

 

Ladataan...

Ladataan...
Iidan matkassa

Kirjoitin jokin aika sitten postauksen omasta kokemuksestani ja mielipiteestäni ravintola- ja kahvilakäynneistä vauvan kanssa. Aihe sai valtavasti negatiivista huomioita. Saamieni kommenttien ja viestien perusteella monet kokevat vauvat ja lapset huutavina, häiritsevinä, sotkevina, juoksevina, kiljuvina tunnelman välittömänä latistajana. 

Minusta on ihmeellistä, että sana lapsi tuo heti negatiivisia ajatuksia hyvin monelle. Toki kaikki ei pidä lapsista ja sekin täytyy ymmärtää. Itse vain olen aina pitänyt, teen töitä varhaiskasvatuksen opettajana ja minulla on lapsi. Hyvin harvoin olen häiriintynyt lapsista julkisilla paikoilla ja silloinkin olen ymmärtänyt sen, että heillä on yhtälainen oikeus olla siellä kuin minullakin. 

Lyhyen äitiyden aikana olen saanut kaikenlaista kommenttia. Olen todella saanut vaunuilla liikkuessani sellaisen tunteen, etten ole pidetty. Todella usein jään jalkoihin julkisissa liikennevälineissä, kun muut tulevat sisään, ennen kuin pääsen ulos. Ja parhaassa tapauksessa, joku vielä valittaa asiasta, sillä hidastan vaunuillani muiden matkaa. Olen jäänyt vaunuilla tuosta syystä myös bussin ovien väliin. Monesti koen, että minua tarkkaillaa ja syynätään ja avoimesti kommentoidaan. Saan kommentteja vaunuverhosta, vaunuista, pukeutumisesta ja pulloruokinnasta. Kaiken päälle se on oikeasti joskus liikaa. Kuka haluaa lapsia, kun kaikki on näin vaikeaa? Olet vanhempana vapaata riistaa. Nyt sain myös palautetta siitä, että olisi parempi olla vain vauvan kanssa kotona, kuin pyrkiä mihinkään ulos lounaalle häiritsemään muita ihmisiä. Jos yleinen suhtautuminen on tätä, niin tarvitaan aika paljon muutoksia, jotta syntyvyys lähtisi nousuun.

Väitän yleisen asenteen olevan yksi syy sille, miksi syntyvyys on laskussa. Pelottaa hankkia lapsia, jos joutuu ilkeiden kommenttien ja negatiivisen kohtelun kohteeksi ja elämän muuttuvan vaikeaksi entiseen verrattuna. Olen yleisesti sitä mieltä, että kulttuurimme pitäisi muuttua lapsi- ja vanhempi ystävälliseksi. Liian moni ajattelee lapsen vaivaksi, elämä muuttuu liikaa, ei ole omaa-aikaa, kaikesta tulee vaikeaa ja negatiivista. Lapseen menee rahaa, työpaikka ei jousta ja päiväkodit on karmeita keskuksia, joista alkaa mahdoton flunssa kierre ja henkilökuntaa on liian vähän. Media myös ruokkii tätä, sillä kyseisen kaltaiset aiheet pääsevät otsikoihin. 

Todellisuus on se, että tarvitsemme lapsia. Suomen talous tarvitsee heitä. Jos mielii eläkkeelle, tarvitaan, joku maksamaan sitä, joku tekemään töitä. Sen vuoksi ei ole ihan sama miten lapsiin suhtaudutaan tai miten heidän kasvatukseen ja koulutukseen paneudutaan. 

Ison kuvan pitäisi muuttua, jotta Suomi olisi huokuttelevampi paikka hankkia lapsia. Ihan jo alkaen kaupunkisuunnittelusta. Kulkeminen pitäisi olla helppoa ja vaivatonta. Kuka on suunnitellut lastenhoitohuoneet kauppakeskusten yläkerroksiin? Hisseihin ahtautuminen vaunuilla on aina oma hommansa.  

Työpaikkojen pitäisi olla myönteisempiä perhesuunnittelulle ja lapsille. Yhä edelleen kuulee niitä kertomuksia, että nainen ei työhaastattelussa uskalla kertoa raskaudesta, koska ei sen takia saisi työtä. Työpaikkojen tulisi enemmän joustaa myös työaikojen suhteen, jotta ne palvelisivat perheitä. Tarvitaan enemmän kannustusta työpaikalta osa-aikaiseen työskentelyyn.

Päiväkoteihin pitäisi saada pienemmät ryhmäkoot ja enemmän henkilökuntaresursseja. Silloin vanhempien olisi helpompi viedä lapsi hoitoon ja palata itse työelämään.

Tarvitsemme realistista uutisointia ja kerrontaa vanhemmuudesta ja enemmän palveluja tukemaan perheitä vanhemmuudessa. Iso elämänmuutos ei tunnu niin valtavan isolta, jos tietää mistä apua ja tukea voi saada ja miten. Kolmen kuukauden äitiyden aikana elämäni on muuttunut. Kaikista tunteista huolimatta päällimmäisenä on positiivisuus ja tunne siitä, että äitiys on rikastuttanut minun maailmaani. Lapsi ei ole vain vaiva ja elämän hankalaksi tekevä, vaan myös iso rikkaus, joka antaa elämään jotain lisää. Jotain sellaista, jota ei ennen sitä edes tiennyt puuttuvan. 

-Iida

LUE MYÖS Onko vauva tervetullut ravintolaan?

 

 

 

 

 

 

Ladataan...

Pages