Ladataan...
Iidan matkassa

Ruoka on aina kiinnostanut minua todella paljon. Oma ajatusmaailmani arvostaa puhdasta, terveellistä, lähituotettua ja mielellään luomua ruokaa. Itse en näe sokerissa, vehnässä ja maidossa juurikaan mitään hyvää, enkä rasvattomissa tuotteissa.  Ruoalla on todella iso vaikutus mielialaan ja hyvinvointiin, ihan yleiseen jaksamiseen. Sokeri on koukuttavaa ja paljon hiilihydraatteja sisältävä ruoka saa elämään aivosumussa ja väsymyksessä. 

Lapsen saaminen vaikuttaa valtavasti myös ajatteluun ruoasta. Lapsille halutaan monesti tarjota hyvää ja terveellistä ruokaa, vaikkei oma syöminen sitä olisikaan. Monet vanhemmat kuitenkin näkevät ruuan olevan lapsen kehitykselle todella tärkeää ja sen takia siihen halutaan panostaa. Lapsille halutaan opettaa terveellisiä elämäntapoja ja ruuan halutaan täyttävän tiettyjä kriteereitä. Tietous ruuasta on myös lisääntynyt ja vanhemmat osaavat olla tarkkoja sekä vaatia lastensa ruokailun suhteen. 

Muistan ajatukset vuosien takaa, jolloin olin täysin sitä mieltä, että jos saisin joskus lapsia, tekisin kaikki soseet itse. Tulipa silloin ajateltua, etten voisi koskaan laittaa lapsiani päiväkotiin ruuan takia. Kouluunkin täytyisi tehdä eväät mukaan. Niin ne ajatukset muuttuvat ja kasvavat ihmisen mukana. 

Toki edelleen ajattelen, että haluan tarjota lapselleni hyvää ruokaa. Ja toki ajatuksena on tehdä ruokaa itse. Teen ruokaa itselleni kuitenkin, joten miksi siinä samalla ei voisi vääntää muutamia soseita vauvalle? Nautin ruuanlaitosta ja uusien reseptien testailusta, joten varmasti teen paljon itse. Itseni tekemässä ruuassa korostuu myös ne minun ruokaan liittämäni arvot.

Olisihan se upeaa, että voisi olla todella ruokatietoinen ja toimia jatkuvasti omien ruokaan liittyvien arvojen pohjalta. Mutta olen tullut siihen tulokseen, että syömällä monipuolista, perusterveellistä ruokaa, on varaa myös sattumille. En halua rajata ajatteluani liian tiukaksi, en edes lapsen kohdalla. Minä syön "herkkuja" ja monia epäterveelliseksi määriteltyjä asioita, enkä koe, että voisin ikuisesti kieltää niitä lapseltakaan. Eikä se varmasti päätyisi edes kovin hyvin. Tärkeämpää on se tasapaino syömisessä. 

Olin jokin aika sitten Piltti lastenruoka -tapahtumassa ja minulle jäi kyllä kyseisestä yrityksestä todella positiivinen kuva. Arvot kohtaavat, raaka-aineet ovat tarkasti valittuja ja ruoka on todella tutkittua. Ja kotimaisuus on taas itselle yksi iso asia, joka ohjaa valintoja. Eniten harmittaa, että Piltin useissa soseissa on lisättyä sokeria. Olen kuitenkin tehnyt huomion, että Piltin sokerittomien soseiden valikoima kasvaa koko ajan kovaa vauhtia, sillä sokerittomuus on monen vanhemman toive ja yritys toki joutuu kuuntelemaan asiakkaitaan. 

Siinä missä ajattelin ennen, etten koskaan syötä lapselle purkkiruokaa, olen tullut ajatukseen, että ne on ihan ok juttu. Jos jossain soseessa on sokeria, niin olkoon, koko ruokavalio ei kuitenkaan perustu purkkiruoille. Vaikka ravinto on todella tärkeää, niin joskus on ehkä kaikkien etu ostaa valmista. Silloin, kun voimat on ihan loppu tai on niin hirveä kiire, että ruoan tekeminen aiheuttaisi vain kaaoksen. Joskus on paikallaan miettiä, että mitä haluaa priorisoida ja mihin voimavarojaan käyttää. Ja purkkiruokien valikoima on ainakin niin laaja, että valinnanvaraa on valtavasti. Eli valmisruokienkin suhteen voi tehdä karsintaa ja etsiä sieltä ne omiin arvoihin sopivat vaihtoehdot. Monilla merkeillä on luomua ja on myös kotimaisia vaihtoehtoja, kuten kuvien Piltti-ruuat ja hedelmäsoseet. Luomua ne ei tosin ole. 

Olen myös ajatellut, että kotona tapahtuvaan ruokailuun voin vaikuttaa lapsen kanssa, mutten lapsen syömisiin muualla. Enkä aio murehtia siitä. Se mitä lapsi syö mummolassa, sukulaisilla tai kummeilla, on asia, johon en puutu sen isommin. Vaikka minä voin nyt ajatella, että ei sokeriherkkuja ensimmäisinä vuosina, eikä pastaa purkista, niin en halua pakottaa koko lähipiiriä toimimaan minun ruoka-arvojeni mukaisella tavalla. Parempi olla kiitollinen, että lähipiiri tulee hoitamaan lasta mahdollistaen minulle vapaata, kuin valittaa lapsen syömästä ruuasta. Ja mikäli tiedän lapsen herkutelleen mummolassa, niin kotona voidaan samana päivänä jättää sitten herkuttelematta. Mielummin olen joustava ja suosin perusterveellistä ruokaa, jolloin on varaa herkuttelullekin. En myöskään halua palaa loppuun sen takia, että kaikki pitäisi olla itsetehtyä. Ehdottomuus ja tiukat rajat ei kyllä palvele yleensä missään, ei ainakaan syömisessä.

Olisi kiva kuulla teidän ajatuksia!

-Iida

KUVAT // Svante Gullichsen - Piltti

Ladataan...
Iidan matkassa

Olen syönyt raskausaikana todella normaalisti. Aluksi ruokavalioni oli todella suppea ja rajoittunut pahoinvoinnin takia. Siinä lähes kolme kuukautta meni syöden hedelmiä, näkkäriä ja kirpeitä karkkeja. Kaikki ruuanvalmistus ja ruuan tuoksu kuvotti, joten söin aika paljon valmisruokia tai söin ulkona. Kahvi oksetti ja mitkään herkut eivät maistuneet entiselle sokerikoukuttuneelle. Tärkeintä tuolloin oli syödä niitä asioita mitkä maistuivat, jotta sai pahoinvoinnin pidettyä aisoissa. 

Alkuun noudatin myös todella tarkkaan Eviran virallisia suosituksia raskausajan vältettävistä elintarvikkeista. Jotenkin ajattelin, että saan varmasti keskenmenon, jos syön salmiakkia tai juon inkiväärishotin.  Sitä oli niin epävarma koko vauvan olemassaolosta ja huolissaan ihan kaikesta.

Aika pian kuitenkin tuli aamu, kun ei enää oksettanut. Ja pian ne vessanpöntön reunalla vietetyt aamut olivat vain muisto. Ruoka alkoi maistua. Mahakin alkoi näkyä ja vauva tuntua, jolloin rentouduin muutenkin todella paljon. Ehkei se vauva kuolisi, jos joisin kaksi kuppia kahvia tai teetä päivässä.

Olen tämän toisen ja kolmannennen kolmaksen aikana syönyt mielestäni todella normaalisti. Olen juonut kahvia, olen juonut teetä, olen syönyt salmiakkia ja lakritsia. Olen syönyt siemeniä, ulkolaisia marjoja ja juustoja. Minun terveydenhoitajani neuvolassa sanoi todella hyvin ruokavaliosta. Hän sanoi, ettei mitään sellaista pidä syödä, josta tulee itselle pahaa mieltä ja stressiä. 

Minun mielestäni vältettävät aineet on suosituksia ja jokainen syö niiden rajoissa miten itse hyväksi kokee omalle mielelleen. Minä koen ne monelta osin todella tiukoiksi, mutta jotkin asiat listalta taas koen tärkeinä. En ole syönyt raakaa kalaa tai lihaa, en kylmäsavu- tai graavilohta, mätiä, maksaa tai sushia. En ole juonut alkoholia tai käyttänyt mitään muitakaan päihteitä. Pakastekasvikset olen toki keittänyt ja käyttämäni juustot ovat olleet pastoroituja, kuten feta ja vuohonjuusto. Mutta en kyllä ole stressaillut, jos kotimaiset marjat ovat jääneet huuhtelematta. 

Raskausaikana minulla ei ole ollut mitään erityistä mielitekoa syömisen suhteen.Vesimelonia, mansikoita ja herneitä syön kyllä niin paljon, kun kaupasta vaan jaksan kotiin kuljettaa, mutta kenellepä ne ei näin kesällä maistuisi! Selkeästi olen huomannut makean himon kadonneen. Suklaata ei tee yhtään niin paljoa mieli, kun aiemmin ja se todella on ihme ja järkytys! Ennen tungin jäätelöä suuhun koko purkin verran ja nyt se on oikein hyvin säilynyt pakkasessa. Vähän riittää sokeriherkkuja ja useammin marjat ja hedelmät korvaavat senkin. Mieleni on kuitenkin tehnyt kirpeitä karkkeja ihan alusta asti ja myöhemmin salmiakkia ja lakritsia. Ja tosiaan ennen raskautta ne eivät olleet mitenkään suosikkejani. Myös makkara ja sinappi on nousseet suosikeiksi ja en edes muista koska olisin ennen raskautta syönyt makkaraa! Muutenkin maistuu kaikki ruoka todella hyvin, sellainen perinteinen kotiruoka. Omat terveys- ja vegesoossini ovat kyllä saaneet nyt väistyä. Ennen minulle oli tärkeää ruuan pohtaus ja hyvät raaka-aineet, mutta tähän on nyt sitten tultu!

-Iida

Ladataan...
Iidan matkassa

Aloitin tammikuun innokkaana vegaanina. Vegaanina olo ei ollut uutta, sillä olen joitakin vuosia sitten ollut vegaani ja palannut sekasyöjäksi. Tammikuun aikana huomasin taas ne asiat, minkä vuoksi en pysty olemaan kokonaan vegaani. 

Minulla on todella herkkä vatsa ja kärsin vatsavaivoista. Vegaanina vastsavaivat ovat päivittäin läsnä. Vatsalleni ei käy ollenkaan palkokasvit, pavut, linssit, kaalit, parsat ja  kukkakaalit. Pahimpina ovat mustapavut ja kesällä tuoreet herneet sekä soijapavut. Uudet vegaaniset einekset ovat usein myös palkokasveista valmistettuja ja nekään ei minulle sovi. 

Vatsani kestää yhden annoksen palkokasveja satunnaisesti. Ruuansulatus entsyymi-kapseleiden kanssa vaivoja on vähemmän. Muutoin joudun suunnittelemaan ruokailut niin, että vessa on mahdollisimman lähellä. 

Vatsan toimintani on siis syy sielle, etten pysty olemaan kokonaan vegaani. Vatsani saa paljon apua FODMAD -ruokavaliosta. Tämän takia en käytä vilja- enkä maitotuotteita ollenkaan. Tämän lisäksi parsat, kaalit ja palkokasvit on poissuljettu sekä jotkin hedelmät. Vatsani voi paremmin, kun olen sekasyöjä. Koen myös todella vaikeaksi tehdä mitään vegaanista ruokaa, josta saisin riittävästi proteiinia, kun lähes kaikki vegaanien käyttämät proteiinin lähteet on kohdallani poissuljettu.

Muutama vuosi takaperin ehdin kokeilla vegaanina olemista, mutta vatsani oireilu lisääntyi niin voimakkaasti, että palasin sekasyöjäksi. Tammikuussa kävi samoin ja muistin taas, miksi en pysty olemaan vegaani. Vegaanina tulee syötyä enemmän kasviksiä, vihanneksia ja hedelmiä sekä marjoja. Olo on usein kevyempi ja energisempi. Kyllä lihansyönti on raskasta ja väsyttävää, sillä se sulaa huonosti. Koen myös punaisen lihan aiheuttavan jopa närästystä.

Tällä hetkellä syön mitä mieleni tekee. En voi olla vegaani, mutta arvostan vegaanista elämäntapaa. Pyrin syömään niin paljon kasvisruokaa kuin mahdollista. Päivittäin käytän kasviksia ja vihanneksia, hedelmiä ja marjoja ja pidän niitä perustana ruokavaliolleni. En käytä ollenkaan maitotuotteita vaan muita vastaavia tuotteita kasvivalmisteina. Eli hyvin pitkälle ruokavalioni on vegaanisella pohjalla. Mutta viikottain minulla on käytössä kananmuna, kala ja kana. Punaista lihaa syön harvoin, sillä en tarvitse sitä ja tiedän sen ympäristökuormituksen. Lisäksi koen sen omalle koholleni myös kuormittavaksi. Mutta aika usein ulkona syödessä syön pihvin. Edelleen kuitenkin pidän lihan mausta ja varsinkin hyvästä lihasta, joka on hyvin valmistettu. En halua poistaa sitä ruokavaliostani ja rajata ruokavaliotani liian tiukkaan. 

Lähtökohtaisesti haluan ruuan olevan helppoa, enkä tehdä siitä itselleni liian vaikeeta. Haluan syödä ruokaa, jolla koen kehoni ja mieleni voivan hyvin. Lisäksi halauan syödä juuri niitä asioita ja juuri silloin mitä tekee mieli. Vatsani hyvinvointi on tärkeää ja menee edelle vegaanisten arvojen kanssa.

-Iida

Kuvat Tiia Nyholm

Pages