Ladataan...
Iidan matkassa

Kaikki sanoivat minulle, että ensimmäinen vuosi menee hujauksessa ja kehottivat nauttimaan siitä, kun lapsi todella on pieni. Se kun on pieni vain hetken. Minusta neljä kuukautta on tuntuneet ikuisuudelta. Siis vasta neljä kuukautta! Niin vähän ja tuntuu niin pitkältä. Eikö aika mene ikinä eteenpäin? 

Aluksi kaikki oli niin totaallisen uutta, että se oli uuvuttavaa. Nyt viimeinen kuukausi on ollut erilailla uuvuttavaa. Olen jo tottunut elämääni vauvan kanssa ja arki rullaa, mutta olen tuntenut itseni erityisen väsyneeksi viime aikoina. Ehkä se alun väsymys, joka ei silloin tuntunut missään, alkaa pikkuhiljaa näkyä. Lisäksi tässä kuussa sekä äidin että vauvan uniongelmat ovat kärjistyneet. Pienestä ihmisestä voi lähteä ääntä! Ja kauan. 

Itkeskely on tietysti myös tuonut mukanaan hurjaa huolta. On tuntunut siltä, että joku vauvaa vaivaa, koska eihän kukaan muuten vaan itkeskele ja tämä kuukausi onkin mennyt asiaa selvittäessä. Hoen itselleni tiukan paikan tullen, että aika auttaa, aika auttaa. Kyllä se helpottaa, kun lapsi kasvaa. Ja samaa aikaa tuntuu, että aika kuluu hitaasti.

Varmasti kukaan ei täysipäiväisesti nauti vanhemmuudesta ja jokaisella on varmasti omat haasteensa. Haasteista huolimatta tämäkin kuukausi on ollut opettavainen. Se on ainakin opettanut omista rajoista. Olen huomannut sen, että mihin asti jaksan ja mihin en, milloin pitää saada apua. Lisäksi olen oppinut huomaamaan, miten omat hermot ovat kehittyneet ja oma sietokyky. Ihan aluksi menin ihan romuksi, kun vauva itki pitkään, mutta nyt aika hienosti osaan jo toimia menettämättä omaa hallintaani tilanteissa. Lisäksi tässä kuussa olen todella kiinnittänyt huomiota omaan jaksamiseen ja tehnyt päivittäin jotain, joka auttaa jaksamaan. 

Tässä kuussa olen erityisesti nauttinut päivistä kotona. Olen nauttinut vuorovaikutuksesta vauvan kanssa, joka on kehittynyt valtavasti ja on koko ajan vain palkitsevampaa. Hän on oppinut kiljumaan riemusta ja nauraa räkättämään ääneen. Hän on alkanut tykätä jo erilaisista asioista, kuten hypyttelyistä, heiluttelusta ja kutittelusta. Hän on alkanut viihtyä mahallaan ja nostaa peppuaan konttausasentoon, hermostuu, kun mihinkään ei liiku, vaikka joka raja vispaa menemään. Hän nauttii asteen taas enemmän leluista, osaa jo ottaa tavaroita käteen ja ohjata ne suuhun. Tosin edelleen omat nyrkit on ne parhaat.   Hän innostuu toisinaan niin, että jämähtää paikoilleen, eikä oikein tiedä miten olisi ja sitä on ihana seurata. Usein kirjat ja joku hieno värikäs asia saavat tämän reaktion aikaan. Toisinaan taas äidin naama jäykistää sanattomaksi.

-Iida

 

Ladataan...
Iidan matkassa

Monesti olen kuullut, että korvikevauvan kanssa elämä on helppoa, koska kuka vaan voi ruokkia vauvaa eikä vauva ole äidistä riippuvainen. Tämä homma vaatii kuitenkin suunnittelua ja ennakointia. Tähän menee sievoisesti rahaa ja hermot kiristyvät viimeistään silloin, kun raahaat vaunujen kanssa litra tolkulla maitoa kaupasta. Minulle on tässä äitinä olon aikana tullut paljon kysymyksiä siitä, että mitä korviketta me käytämme, miksi käytämme sitä, millaisia pulloja käytän ja miten hoidan maidon lämmityksen. Ajattelin vastata minulle esitettyihin kysymyksiin tässä postauksessa ja kertoa elämästäni korvikevauvan kanssa.

MITÄ KORVIKETTA ME KÄYTÄMME JA MIKSI?

Minä käytän Arlan Little Baby Organic -äidinmaidonkorviketta.  Sitä saa 500 ml ja 200 ml pakkauksissa. Markkinoilla on minun tietämykseni mukaan vain kahta luomu korviketta, tämä Arlan ja Nestlen Nan. Kumpikaan korvikkeista ei ole Suomessa valmistettua. Valitsin Arlan maidon läheisen suosituksesta. Ostin sitä valmiiksi jo ennen vauvan syntymää. Nyt tutkittuani hieman korvikkeita, olen todella tyytyväinen. Toki emme ole muuta käyttäneet, mutta eipä meillä ole mahavaivojakaan ollut. Minulle luomu vauvan kohdalla korostuu todella paljon, haluan antaa pienelle vauvalle mahdollisimman puhdasta ruokaa alkuperäisessä muodossa. Toki jokaisen korvikepurkin tuoteseloste on pitkä, mutta tähän olen tyytyväinen. Lisäksi Arla on suomalainen yritys ja Nestle ei sitä ole. Lisäksi en itse pidä Nestlen brändistä. Toki valittavana on Suomessa tuotettavaa maitoa, mutta se ei ole luomua. Kaikki käyttämäni ruoka ei tosiaan ole luomua, mutta vauvan maidon kohdalla se on ratkaisevaa. Ainut huono asia tässä korvikkeessa on purkin muotoilu, maitoa läikkyy aina ja se on muutenkin vaikea avata. Annoin tästä palautetta Arlalle ja heillä on ongelma tiedossa ja suunnitteilla kierrekorkki.  Toistaiseksi opin, että purkin toiseen reunaan kannattaa tehdä reikä, jolloin ilmaa pääsee kulkemaan ja maito ei läiky kaataessa. Tätä maitoa ei ihan niin helposti oteta mukaan reissuille ja usein maitoa menee hukkaan reissunpäällä, mitä ei tapahtuisi, jos purkeissa olisi kierrekorkki. Menossa pidän aina mukana 200 ml pakkauksia, mutta Eemi juo kerta-annoksena 120 ml, jolloin tuo loppu ei säily menossa hygienisena, koska korkki puuttuu. 

MITÄ PULLOJA KÄYTÄMME?

Minulla oli ihan aluksi käytössä Philips Avent -merkkiset tuttipullot. Merkillä on todella pieni tuttipullo (125ml), jossa mittayksiköt alkavat 20 millilitrasta. Lisäksi kyseinen pullo estää ilman kiertämisen ja vauvaa nielemästä ilmaa. Eli ns. anti-koliikki pulloista kyse. Aluksi vauvalle annettiin korviketta 20 ml kerrallaan, josta määrä alkoi hiljalleen nousta. Kyseisestä pullosta määrää oli selkeää seurata ja myöskin annostella maitoa. Onneksi mummo oli ostanut yhden kyseisen pullon etukäteen, muuten olisin ollut pulassa. Ostin itse vielä kaksi lisää, joilla pyöritin päivittäisiä ruokailuita ensimmäiset 5 viikkoa.

Nyt vauva juo jo 100-120 ml kerta-annoksia 10 kertaa vuorokaudessa, joten olen siirtynyt nyt Ainu MAM anti-koliikki tuttipulloihin (160 ml). Kyseisten pullojen mitoitus on nyt todella hyvä. Aluksi se oli aivan liian suuri ja mittailu siihen hankalaa epäselvän mittataulukon vuoksi. MAM pullot voi desinfioida mikrossa, plussa siitä! Mutta niiden korkit menevät vähän huonosti paikalleen ja usein kierteet menevät väärin. Olen kerran jos toisenkin alkanut syöttää vauvaa ja korkki on ollut huonosti kiinni. Maidot ovat valahtaneet vauvan päälle. Se ei kauheasti yöllä naurata, kun pitää alkaa vaihtaa molempien vaatteita.

MAM pulloja minulla on tällä hetkellä neljä ja yritän selvitä niillä ja pestä tiheään. Toisinaan tuntuu, että saisi olla enemmän, mutta tuttipullojen käyttöikä on lyhyt ja on kurja ostaa niitä, kun ne kohta jäävät käyttämättömiksi. Onneksi tuttiosan saa vaihdettua uuteen ja näin ollen pulloja voi ihan hyvin käyttää seuraavallakin lapsella tai antaa tutuille kiertoon. Itse pullo harvoin menee huonoksi.

 Minä pesen pullot käsin, jonka jälkeen desinfioin ne. Pelkkä desinfiointi ei puhdista pulloa maidon rasvasta. Pullot voi käyttää myös tiskikoneessa, mutta minulla ei todellakaan päivittäin pyöri tiskikone, joten tiskaan pullot käsin. Mikrossa desinfioinnin lisäksi desinfioin myös kattilassa, jossa keittelen tutit. Kaikissa pulloissa ei ole tätä mikrodesinfiointi ominaisuutta.

Maitomäärän tästä vielä kasvaessa, siirryn varmasti suurempiin pulloihin. Minulla on kaapissa molempien merkkien pullot isommassa 240 ml koossa.  Näissä erona on pullon muotoilu ja tuttiosan muotoilu. Molemmat tuntuvat vauvalle kuitenkin kelpaavan. Myös lasipullot kiinnostavat kovasti. En vain ole uskaltanut ottaa käyttöön, koska olen stressannut ilman nielemistä niin kovasti, mutta iän myötä suolistokin koko ajan kehittyy. Eemi ei vaikuta ilmavaivoista kärsivän. Hän röytäisee kuuluvasti ruokailun jälkeen, eikä juuri koskaan pulauttele suuresti. 

MITEN LÄMMITÄN MAIDON?

Lämmitän maidon mikrossa. Alkuun, kun maitomäärä oli 20-40 ml kerrallaa, lämmitin vesihauteessa. Ostin meille pullon lämmittäjän, joka lämmittäisi pullon vesihauteessa optimaaliseen lämpötilaan 3 minuutissa. Se on kuitenkin minun vauvalleni aivan liikaa. Nälkä tulee yleensä yllättäen ja silloin ei kyllä säästellä ääntä. Joten mikro on ollut nopein vaihtoehto. Toki mikron säteilystä on monia mielipiteitä ja minäkin ostin ensimmäisen mikroni vasta nyt vauvaa varten, eli en ole halunnut juurikaan mikroa käyttää. Nyt se kuitenkin nopeuttaa ja siten helpottaa elämää ja en vain pysty kaikkea ajattelua viedä niin äärimmilleen, vaan on pakko joustaa. Joskus ajattelin, etten myöskään koskaan käytä muovipulloja, vaan lasipulloja, ettei muovista irtoa mitään epämääräistä. Onhan lasipullo myös vastuullisempi valinta. Ne ovat paras vaihtoehto vesihauteessa lämmittäessä, koska lasi kuumenee nopeasti ja lämmittää maidon. Niistä saattaa päästä vähän enemmän ilmaa maidon mukana. Ainulla on MAM pulloja lasisina, vähemmän irto-osia ja näin ollen helpompi tiskata kuin nuo anti-koliikki pullot. Lasipulloja on myös tuosta Philips AVENT -pullosta, Lifefactory, Hevea ja Everyday Baby valmistaa lasipulloja. Everyda Baby lasipullot ovat siitä poikkeuksellisia, että ne kestävät mikrolämmityksen ja niissä on venttiili, joka vähentää ilman nielemistä. Ne ovat myös aika hyvä valinta sen takia, että pulloihin voi myöhemmin vaihtaa tuttiosan tilalle pillikorkin ja käyttöikä pitenee huomattavasti. 

Päivisin kotona ruokailu on mukavaa. Säilytän avattua maitoa omassa pakkauksessaan jääkaapissa. Kaadan pulloon maitoa, lämmitän mikrossa ja lisää saa helposti, jos jäi vielä nälkä. Pesen pullon ruokailun perään. Öisin Eemi herää yleensä max. kaksi kertaa, joten laitan jääkaappiin kahteen pulloon maidot valmiiksi. Se nopeuttaa hommaa. On kamalaa alkaa yöllä pimeässä pää pyörällä kaatamaan maitoa pulloon, puolet menee ohi. Nyt ei tarvitse kuin lämmittää.

Menossa on välillä haasteita. Pitää ennakoida todella paljon ja valmistautua. Maitoa pitää olla riittävästi mukana, mutta myös hygienisesti. Lämmitys mahdollisuus pitää myös miettiä etukäteen. Riippuu reissusta ja ajan pituudestä, mutta lyhyelle matkoille kaadan tuttipulloon kerta-annoksen, lämmitän sen mikrossa ja laitan takin taskuun tai takian sisään, jotta pullo pysyy lämpimänä. Yhdellä ystävälläni oli termopussi tätä varten, kätevää! Pitää maidon lämpimänä pullossa jonkin aikaa. Yksivaihtoehto on lämmittää maitoa ja kaataa se pieneen termariin, josta sitten annostella tuttipulloon nälän tullessa. Maitoa ei saa säilyttää pitkiä aikoja lämpimänä hygienia syistä, siihen tulee bakteereja. Samasta syystä kerran lämmitettyä maitoa ei saa lämmittää uudelleen. Hankalaa tässä on myös se, ettei menossa aina pysty huuhtoa tai pestä pulloa, joten puhtaitakin pulloja pitää olla mukana. Usen kuitenkin kaadan maitoa kahteen tuttipulloon kerta-annoksen verran ja otan ne kylmänä mukaan, talvella pysyvät kylmänä vaunuissa ja lämmitän pullon kahvilassa yms. Pullojen lisäksi mukana kulkee aina 200 ml maitokorvikepurkkeja. Aika usein reissussa maitoa menee jonkin verran hukkaan, sitä pyrin minimoimaan, sillä korveke on kallista ja tällä hetkellä siihen uppoaa lähes 100 euroa kuukaudessa. Koitan kuitenkin aina ruokkia vauvan ennen lähtöä, silloin hän syö seuraavan kerran noin 2-3 tunnin päästä. Reisuun pituuden ja ruokavälien mukaan on helpompi suunnitella mukaan otettavaa maitomäärää. Ja aina varalla on 200 ml purkkeja, jos tulisikin nälkä aiemmin tai maito loppuisi. Eemi ei toistaiseksi huoli kylmää maitoa. Huoneenlämpöistä kyllä, mutta talvisin se on aika haastavaa pitää huoneenlämpöisenä. Ja mielelläni haluan tarjota lämmintä maitoa, pitäähän se kylläisempänäkin. 

-Iida

 

Ladataan...
Iidan matkassa

Kaksi kuukautta. Silloin hän oli 50 cm ja alimmillaan 2700 grammaa. Nyt hän on 58 cm ja 5800 grammaa painava pötkyläinen. 

Tämä toinen kuukausi on todellakin ollut ensimmäistä parempi. Alkuun sitä jo pelkäsi särkevänsä tuon pienen ja hennon ihmisen alun. Alkuun oli kuumetta, yskää, silmätulehdusta ja kaksi antibioottia. Jatkuvia painotarkkailuja, lääkärissä käyntejä ja pettymys imetyksen epäonnistumisesta. Nyt kun hänellä on enemmän painoa ja hän on jäntevämpi, on häntä helpompi hoitaa ja käsitellä. Nyt hän syö hyvällä ruokahalulla, eikä siitä tarvitse kantaa enää huolta. Lisäksi olen oppinut tuntemaan häntä, osaan jo paremmin reagoida hänen tarpeisiinsa ja ennakoida niitä jo eleistä. Osaan jo erottaa hänen itkunsa, koska hän itkee nälkää ja koska hän itkee uni-itkua. Joka viikko helpottaa, koska koko ajan oppii uusia juttuja omasta lapsestaan. 

Ensimmäisen kuukauden shokista on jotenkin toipunut. Toki en edelleenkään ole sisäistänyt kokonaan, että olen äiti. Välillä pysähdyn ihmettelemään, että oikeastikko, minä muka äiti. Mutta se mikä alkuun kauhistutti, on kovaa vauhtia muuttumassa normaaliksi. Äkkiä sitä sopeutuu ja tottuu. Se etten ehdi aina saada vaatteita päälle tai syödä, on nykyään normaalia. Hän on tullut jäädäkseen ja tämä on intenssiivistä. Alkuun ei ollut mitään arkea, ei rutiinejä, eikä säännönmukaisuutta. Nyt niitä on tullut ja olen niitä myös pyrkinyt luomaan ja se helpottaa myös tosi paljon. 

Eemi on todellinen hurmuri. Olen aivan rakastunut häneen. Olen saanut odottaa hänen hymyään, sillä hän omistaa hyvin vakavan perusilmeen. Nyt hän on alkanut vastata hymyyn hymyllä. Hän katselee kovin tarkasti ympäristöään, pää pyörii edes takaisin. Hän rakastaa hymynaama-julistetta hoitopöydällä. Hän ottaa katsekontaktia ja vastaa jutusteluun, hän nauttii vuorovaikutuksesta. Tuntuu upealta, että mitä enemmän hymyilee ja iloisemmin juttelee, niin sitä aktiivisemmaksi vauva muuttuu ja vastaa niihin viesteihin. Hän huitoo käsiään ja jalkojaan niin kovin, että kuvan ottaminen on täysi mahdottomuus. Hänellä on kamala tarve liikkeelle ja viihtyy parhaiten pystyssä.

Eemi todella rakastaa käsiään. Hän on halunnut niiden olevan naamallaan ihan alusta asti. Hän hermostuu, jos kädet laittaa haalarin hihoihin. Senpä takia hihat ei ole käytössä, vaan pakkaan kädet tiiviisti rinnalle. Samoin teen öisin, käärin hänet kapaloon, niin, että kädet ovat naamaa lähellä. Mikään kapalopussi ei toimi, sillä niissä kädet pitäisi laittaa sivuille. Eemi rakastaa kylpeä, mutta kädet ovat rinnalla ja sormet nyrkissä myös kylvyssä. Jalat sen sijaan vispaavat vedessä. 

Eemi nukkuu aina menossa, liikkuvat rattaat ja auto ovat hyviä nukkumapaikkoja. Hänen kanssa on helppo liikkua ja käydä menoilla. Kotona hän viihtyy parhaiten sylissä. Ja mieluiten pystyssä rintaa vasten. Siihen hän oikein kaivautuu ja ottaa paidan reunasta kädellä kiinni. Yksin hän ei viihdy, lattialla tai sängyssä. Mutta kukapa viihtyisi! Neuvolassa terveydenhoitaja sanoi, että hän varmasti tankkaa läheisyyttä päivisin, jotta jaksaa yöisin nukkua yksin. Rintareppu on turvallinen paikka, siinä saa olla lähellä. 

Eemi osoittaa jo luonnetta. Hän haluaa maitoa heti. Äiti on todella hidas ennen kuin palvelu pelaa. Liian pitkät ajat itsekseen lattialla aiheuttavat myös hermoromahduksen. Eemi myös kiukutelee unta vastaan ja itkee uni-itkunsa ennen nukahtamista. 

Kahteen kuukauteen mahtuu jo valtavasti oppimista itsestä ja tuosta pienestä ihmisestä. Elämän prioriteetit ovat kokonaan muuttuneet kahdessa kuukaudessa myös monet kiinnostuksen kohteetkin ovat vaihtuneet. Tavallaan toivoisi, että aika pysähtyisi ja vauva pysyisi aina vauvana, mutta samalla sitä odottaa malttamattomana kaikkea uutta opittavaa. 

-Iida

LUE MYÖS

 

Ensimmäiset viikot vauvan kanssa

Mihin en osannut äitiydessä varautua?

Pages