Ladataan...
Iidan matkassa

Sinkku. Sinä niin tiedät tämän. Sen tunteen, kun olet lähellä, mutta et kuitenkaan. Homma lässähtää jälleen kerran. Silloin sitä miettii, että mitä helvettiä, miten on mahdollista, että kohdallani käy aina näin? Saattaa rumasti sanottua myös vituttaa. Tai ainakin sitten viimeistään vituttaa, kun ensimmäinen ystävä hyvää tahtoen pyrkii lohduttamaan näillä kuuluisilla ja kliseisillä fraaseilla, jotka olet kuullut sinkkuutesi aikana aika monta kertaa. 

"Se tulee, kun vähiten odotat"

Varmasti osin totta ja toisaalta hyvin epätosi väite. Varmaan riippuu sinkusta, mutta kyllä minä odotan löytäväni kumppanin. On aika vaikeaa yhtäkkiä vain lakata odottamasta. Ja tavallaan sitä odottaa, että koska tämä hetki koittaa, koska on se hetki, kun odotaa vähiten ja kohtaan unelmien miehen. En täysin usko, että mies tulee, kun on tullakseen. 

"Se tulee, kun lakkaat etsimästä"

Tämä on jatkona edelliseen. Osin totta ja osin ei. Totta varmasti siltä osin, että jos fanaattisesti etsii kumppania, käyttäytyy varmasti ahdistavasti ja luotaan karkoittavasti. Mutta kukaan ei ihan oikeasti tule kotoa hakemaan, joten täytyy myös itse aktivoitua. Minun ovellani on käynyt pakettilähetti. Avasin oven vain pyyhe päällä. Hän kysyi, että saako hän kuitata ja lähti aika nopeasti. Se siitä. Muita miehiä ei oveni takana ole spontaanisti ollut. Uskon, että parisuhteeseen myös päädytään oman aktiivisuuden ja avoimuuden ansioista. Pitää olla myös halukas suhteeseen. Pitää olla avoin lähestymisille ja lähestyä itse. Jos kulkee naama mutrulla ja on vain kotona, niin kohtaamis mahdollisuudet on piememmät, kuin aktiivisella henkilöllä. Joku, joka käy ulkona, ravintoloissa, harrastuksissa, kuntosalilla yms, tapaa enemmän ihmisiä ja voi sitä kautta kohdata myös kumppanin.

"Nyt keskityt vain itseesi ja unohdat miehet"

Helpommin sanottu kuin tehty! Onnistuu aina maanantaista perjantaihin, ei sen pidempää. Ja minä en ainakaan voi unohtaa miehiä. Niitä näkee joka puolella. Menen Stokkan Fazerille lounaalla ja katseeni vain huomaamatta harhailee viereisen pöydän miehiin kauluspaidoissa ja suuntaan katseeni heidän vasempaan nimettömään ihan vain vahingossa. Miten siinä sitten unohtaa? Ja mitä sitten, kun on keskittynyt itseensä jo vuosia ja haluaisi jo keskittyä kumppaniin itsensä sijaan? 

"Se ei ollut sinua varten, jotain parempaa on tulossa"

No todellakin! En tiedä miten paljon paremmaksi voi enää mennä! Kuinka korkea mahtaa paremmuus asteikko olla, ihan vain näin 150 treffien jälkeen tulee mietittyä, että voiko aina tulla joku edeltäjää parempi yksilö vastaan. Saa kyllä olla aika tajunnan räjäyttävä tapaus. Tämä lause on myös harhaanjohtava, sillä sitä alkaa aina odottaa jotain parempaa, eikä kukaan lopulta kelpaa. Aina on edessä joku parempi mukamas. 

"Opettele ensin olemaan yksin"

Toki jossain määrin on hyvä oppia olemaan myös itsekseen ja pärjätä myös yksin. Mutta kaikki ei vain viihdy samallalailla yksin. Minä esimerkiksi en koskaan ole viihtynyt yksin, vaan tykkään enemmän olla seurassa. Mutta toki osaan olla yksin. Olen asunut yksin seitsemän vuotta. Voikin olla enemmän opeteltavaa yhdessä olemisen kanssa. 

"Rakasta ensin itseäsi, niin voit saada vastarakkautta toiselta"

Pahin on tämä. Siis en todella usko, että kaikki parisuhteessa olevat rakastaisivat itseään aina ja koko ajan. Ihminen ei ole valmis, vaan kehittyvä ja oppiva kokonaisuus, jonka tunteet ovat monen asian summa. Itsensä rakastaminen on mielestäni koko elämän projekti. Itsensä hyväksyminen ja oma tyytyväisyys toki näkyvät ulospäin ja sellainen ihminen on kiinnostava ja huomiota herättävä. Mutta mielestäni parisuhde ei ole itsensä rakastamisesta kiinni. Yhdessäkin voi rakastaa ja ehkä parisuhde täydentää sitä omaa rakkautta vielä entisestään ja auttaa näkemään lisää omia hyviä puolia.

Ei muuta, kun uusia pettymyksiä kohti! Sillä onneksi aina tulee parempi mies ja aina ihastuu uudelleen. Aina. Eli voit luottaa siihen, että toivoa on! Sinun näköisen ei kuitenkaan kauaa luulisi sinkkuna olevan, pian joku sinut nappaa! Siihen on hyvä luottaa.  

-Iida 

KUVAT: Pinja Mitrovitch/ Piña y coco

Ladataan...
Iidan matkassa

Kerroin blogissa jokin aika sitten, että poistin kaikki deittisovellukset elämästäni. Oikeastaan viime vuoden puolella, kun jo päätin luopua niistä, samoihin aikoihin sain mieheltä sähköpostia. Olen tuon miehen kanssa kirjoitellut parin kuukauden ajan sähköpostitse. Ja voi miten se sopii elämääni! Ei tarvitse olla heti vastaamassa, eikä toisaalta itse olla siinä asemassa, että odottaa vastausta viestiin, jonka näkee toisen lukeneen.

Sähköpostiviestittely ei ole mikään uusi juttu, mutta tuntuu paluulta vanhaan aikaan. Vähän kuin olisin taas se tyttö, joka odotti kirjeen saapumista kirjekaveriltaan 90-luvulla. Odottelen innoissani saapuvia sähköposteja ja ilahdun, kun hän kirjoittaa. En aina ehdi vastata heti, eikä hänkään. Olemme kirjoitelleet aina, kun olemee ehtineet. Sähköposti on myös siitä hyvä, että ehtii miettiä mitä kirjoittaa ja saa kirjoittaa pitkästi. Olemme kirjoittaneet todella pikiä viestejä molemmat. Tuntuu siltä, että kerrankin tutustun kunnolla ennen tapaamista. Ennenhän olen vaihtanut muutaman viestin Tinderissä, tavannut ja todennut, että joo ei mun tyyppiä. Siis oikeasti, tutustumatta ihmiseen ja hänen ajatuksiin yhtään, olen vain todennut, että ei kiitos. 

Oikeastaan ei ollenkaan haittaisi, jos emme edes tapaisi. Sillä tämä sopii tähän hetkeen niin hyvin! Odotan innolla viestejä ja ne piristää arkea ja saan vastata, kun ehdin. Tunnen sopivaa kuplintaa ja ihastusta. 

Menneenä perjantaina tämä mies antoi sähköpostissa puhelinnumeronsa ja sanoi, että, jos haluan niin voin olla häneen yhteydessä sitä kautta viikonloppuna, sillä hän lukee sähköpostia vain virka-aikana. Teki jolloin tapaa heti mieli soittaa hänelle ja jatkaa tätä "vanhanaikaista" linjaa, sillä kukaan ei nykypäivänä soittele ja minä tykkään puhua puhelimassa. Tallensin miehen numeron puhelimeen hänen nimellään Matias.

Päätin lauantaina, että soitan hänelle. Keräsin kaiken rohkeuteni ja vitsit miten jännitti, kun puhelin tuuttasi. Mahaa nipisti. Joku vastasi.

M: Haloo?

I: Moi.

M: Öö...moi.

I: Moi, Iida täällä.

M: Siis kuka?

I: Iida.

M: Tais nyt tulla väärään numeroon.

I: Siis olen se sähköpostityttö.

M: Nyt en kyllä tiedä.

I: Ai no sitten on varmaan väärä numero.

Ja suljin puhelimen. Melkoi silmät kostuivat, kun aloin miettiä, että eikö se hemmetin mies edes tiedä nimeäni, vaikka ollaan viestitelty kaksi kuukautta. Menin katsomaan numeron sähköpostista ja sen jälkeen menin yhteistietoihini katsomaan, että tallensinko nyt ihan varmasti oikein hänen numeronsa. Puhelimessani oli Matias, mutta Matiaksella oli kaksi numeroa. Kaksi eri numeroa, koti- ja matkapuhelinnumero. Toinen numeroista oli kyllä juuri tämän sähköpostimiehen ja toinen kyllä jokin ihan muu numero. Hetken siinä ihmettelin, kunnes tajusin, että olin lisännyt tämän Matiaksen numeron vanhaan yhteistietoon, jo puhelimessani olleeseen Matias-yhteistietoon.

Puhelimessani oli siis kaksi Matiasta. Minä olin soittanut väärälle Matiakselle. Hävetti niin paljon, että olisin halunnut vajota siihen paikkaan. Luoja miten nolo olin! Aloin sitten siinä miettimään asiaa enemmänkin.

Olen ollut tammikuussa 2017 treffeillä Matias nimisen miehen kanssa. Kävimme grillillä ja pelasimme kimbleä. Marraskuussa 2017 olin treffeillä Matias nimisen miehen kanssa. Kävimme sushilla ja Ikeassa. Eikä minulla ollut mitään käsitystä kummalle Matiakselle olin soittanut! Onneksi tämä Matias, jolle soitin, ei muistanut minua! Pääsimme tyylikkäästi kiusallisesta tilanteesta.

En ymmärrä miksi olen jättänyt puhelimeeni jonkun vanhan Tinder matchin numeron! Ja miksi ihmeessä olen tallentanut numeron vain etunimellä Matias! Niin ei ikinä koskaan kannata tehdä. Ellet halua noloihin tilanteisiin.

Jos on käynyt monilla treffeillä elämänsä aikana, on myös puhelimeen tallennettu aika monen miehen numero. Ja kun miehiä on monta, saattaa olla myös monta saman nimistä. Silloin on parasta tallentaa nimi ja jokin tunniste, esim. Jarkko Espoo, Jarkko Jauhelihakastekemies, Matias Poliisi tai Matias Sähköpostimies, jolloin loppuliitteen avulla osaa yhdistää nimen ja henkilön yhteen. Myös sukunimi on ihan hyvä vaihtoehto. Jonkin ajan kuluttua on myös hyvä poistaa erikoiset yhdisteet yhteistiedoista, ihan vain pikku vinkkinä. 

-Iida

 

Ladataan...
Iidan matkassa

Päätin taas kerran elämässäni poistaa deittisovellukset. Alotin tämän vuoden sanoin, että nyt unohdan deittailun, unohdan miehet ja keskityn vain itseeni. Poistin tinderin ja muut deittisovellukset ja profiilit, joita minulla on ollut. Olen päättänyt unohtaa miehet ja keskittyä itseeni aika monta kertaa elämäni aikana. Voisi sanoa, että aivan yhtä monta kertaa, kuin olen päättänyt aloittaa elämäntaparemontin. Eli lähes 52 kertaa vuodessa. Olen poistanut Tinderin usein ja perjantaina viikonlopun ollessa edessa, ladannut sen takaisin. 

Ajattelin, että kokeilen nyt jotain, mitä en ole koskaan aikaisemmin deittailussa kokeillut. Otan nyt ne kaikkein järeimmät keinot käyttöön deittailussa, eli katson voiko treffeille päätyä ilman mitään sovellusta tai nettisivua. Toisin sanoen palaan aikaan ennen nettideittailua. Tosin minulla ei ole kokemusta ajasta ennen nettideittailua, mutta pian on! Luotan aitoon kohtaamiseen ja kohtaloon. Ehkä ajan vaunuilla tulaa aviomiestäni päin, hänen ostoskassinsa leviävät kadulle ja autan häntä keräämään niitä, jolloin kätemme hipaisetvat toisiaan, kohotamme kasvojemme ja katseemme kohtaavat. Ehkä hiekkalaatikko on todennäköisempi kohtaamispaikka. 

Olen ajatellut enemmän kulkea silmät auki kaupungilla ja lähestyä oikeasti. Tai sitten odotan, että joku vain löytää minut. Joku vain kirjoittaa minulle sähköpostia, joku vain uskaltaa pyytää minua treffeille tai joku vain kohtaa minut kirjaston hyllyjen välissä, kun juoksen lapseni perässä. Oli miten oli, olen päättänyt heittää homman niin sanotusti herran haltuun ja luottaa kohtaloon. Ehkä joku jossain kuulee rukoukseni.

Katsotaan sitten vuoden lopussa, että mihin näillä metodeilla voi päätyä. Aiempaan verrattuna minulla on muutama haaste. Ensiksi en pääse ulos, en pääse kesällä terasseille, enkä yöeläämään. Ennen nimittäin viihteellä oli suhteellisen helppo lähestyä spontaanisti livenä. Nyt se on poissa pelistä. Toinen pieni este on lapsi 24/7 ja vaunut. Harva mies ymmärtää minun olevan sinkku ja jos yritän flirttailla, niin kun olen pyrkinyt istuessani Stokkan Fazerilla lounaalla, he eivät tulkitse flirttailuani flittailuksi. Ihmiset ajattelevat automaattisesti, että minulla on mies, koska on lapsikin. Pitäisi olla paita, jossa lukisi #sinkkuäiti! 

Jossain määrin olen tästä kaikesta tosi innoissani! Tämä on uusi ja jännittävä haaste minulle ja on hauska katsoa mihin tämä kaikki voi johtaa. Varmaan ainakin kiinnostaviin kohtaamisiin.

-Iida

KUVAT // Pinja Mitrovitch

Pages