Ladataan...
Iidan matkassa

Ennen raskautta olin melko tavallinen nainen, aina pudottamassa painostaan sitä kuuluisaa viittä kiloa. Harrastin kuntosalia kolmesta neljään kertaan viikossa ja pyrin syömään tavoitteeni huomioiden. Kaikki oli hyvin, huolehdin itsestäni ja olin ihan tyytyväinen omaan ulkoiseen olemukseeni, vaikka kehosta vähän pehmeyttä löytyi. 

No sitten tulin raskaaksi ja ajattelin, että voihan perse, keho on pilalla. Alkuraskauden pahoinvoinnin takia luovuin kuntosalijäsenyydestä. Ajattelin muutenkin, että vauvan kanssa ei paljon kuntosalilla käydä, joten parempi jo odotusaikana tottua ajatukseen. Enpä sitten tehnyt mitään. No ruokailujenkin kanssa päätin luovuttaa. Ihan sama! Söin kaikkea mitä vain mieli teki, kun kerran nyt sitten olin raskaana. 

Lähtötilanteeni oli 75 kiloa. Alkuun paino tippui pahoinvoinnin takia, jolloin ajattelin, että vau, onpa hyvä, että kilot karisee. Siitä ne sitten kuitenkin kääntyivät nousuun. Aluksi se vähän alkoi ahditaa. Erityisesti se ahdisti silloi, kun maha ei ollut näkyvä, vaan enemmänkin sellainen turvonnut pömppö, jota monikaan ei tunnistanut raskausmahaksi. Silloin mietin, että mitä ihmiset nyt ajattelee, kuvittelevat minun varmaan huvikseen lihonneen. 

Kun se maha sitten ilmestyi, aloinkin rakastaa sitä. Mitä enemmän se kasvoi, sitä enemmän silittelin sitä, kuvailin sitä ja katselin sitä peilistä. Aloinkin viihtymään omassa kehossani ja tuntemaan itseni kauniiksi. Kuljin kaupungilla ylpeydellä ja mieluusti sellaisissa vaatteissa, että keltään ei jäänyt upea mahani huomaamatta. 

Koin, että maha antoi kaiken anteeksi. En miettinyt ulkonäköäni yhtään ollessani uimarannalla bikinit päällä. En ajatellut, että olenko nyt pullea tai onko minulla nyt tässä ylimääräistä. Ajattelin, että olen raskaana ja minulla on todella kaunis maha. 

Loppumetreillä alkoi kuitenkin taas ahdistus ja epätoivo. Olo oli todella iso ja valtaisa, eikä liikkuminenkaan oikeasti onnistunut. Jalat, kädet ja naama oli turvotuksen vallassa. Maha repesi täysin raskausarville ja vaakakin näytti lähemmäs sataa kiloa. Maha ei tuntunut enää kauniille, vaan siitä vain halusi eroon ja äkkiä. 

Kun viimein synnytys koitti ja vauva oli ulkona, ei maha mihinkään kadonnut. Kävin vaa'alla kolme päivää synnytyksestä ja painoa oli tippunut kilo. Siis yksi kilo. Vauvakin painoi enemmän, plus lapsivesi, plus istukka ja silti vain yksi kilo! Toki olin saanut oksitosiinitippaa yli 14 tuntia, eli nestettä oli mennyt kehoon paljon ja lääkkeitäkin oli tullut vedettyä kehoon. 

Seuraavan kerran uskaltauduin vaa'alle 1,5 viikkoa synnytyksestä ja paino olikin pudonnut 15 kiloa ja olinkin vain 6 kilon päässä alkupainostani. Muutenkin tuolloin alkoi jossain määrin tuntua "normaalilta", pystyi kävellä ja liikkua ilman erikoisempia tuntemuksia missään ja pukea farkut jalkaan. Sittemmin paino ei olekkaan tuosta tippunut. Ja tavallaan haittaa ja tavallaan ei kyllä yhtään.

Tällä hetkellä vartaloni on hyvin erilainen entiseen. En ole sitten tammikuun käynyt kuntosalilla, lihakset on kadonneet. Keho on pehmeä. Maha on raskausarpinen ja todella pehmeä, venynyt ja siinä on paljon ylimääräistä. Lantio tuntuu leventyneen valtavasti raskauden ja synnytyksen jälkeen. Oikeastaan kaikki tuntuu vähän roikkuvan ja olevan rempallaan. Ja kieltämättä on tullut ajateltua, että raskaus pilasi kehoni. Miten sitä ikinä voisi päätyä harrastamaan seksiä tai olla bikineissä uimarannalla tai olla edes alasti jonkun nähden. Onneksi uimapuvut ovat sentään muodissa! 

Toisaalta taas tuntuu, ettei ulkonäöllä ole koskaan ollut näin vähän merkitystä, kuin nyt. Se mitä, keho on saanut aikaan, on jotain niin upeaa, että se saa vain kiittämään sitä päivittäin. Sitä vain ajattelee, että vau, tuohon kaikkeen minun kehoni on pystynyt, raskautumaan, kasvattamaan sikiön ihmisen aluksi ja vielä kestänyt synnytyksen. Ja nyt se pyrkii kaikin tavoin siitä vielä palautumaankin. Juuri nyt pitäisi kulkea samalla ylpeydellä kuin sen raskausmahan kanssa. 

Jollain tavalla pidän kehostani enemmän kuin koskaan. Se ei ole sellainen kuin se on joskus ollut, enkä tiedä tuleeko koskaan olemaankaan. Mutta nyt siinä enemmän sisältöä, sillä on enemmän kerrottavaa. Siinä on voimaa ja ylpeyttä. Siinä pehmeyttä, lempeyttä ja rakkautta. En missään nimessä enää kohtelisi sitä huonosti, kiduttaisi sitä ihmedieetein tai pakottaisi treenaamaan henkihieverissä. Siinä suhteessa raskaus on ollut erittäin opettava matka omaan kehoon. 

Tällä hetkellä on myös kohdattava realiteetit. Minulla ei ole mahdollisuutta mennä kuntosalille tai juoksulenkille. Kaikki liikunta pitää olla sellaista, mikä onnistuu vauvan kanssa. Jos joskus saan "omaa aikaa", en riennä kuntosalille, vaan päiväunille. Ja moni varmasti ajattelee, että se kerran viikossa kuntosalilla käynti on parempi kuin ei ollenkaan, mutta minä taas ajattelen, että enemmin teen jotain muuta vapaa-ajalla. Vaunulenkkejä ja kotijumppaa. Varmasti sekin päivä vielä tulee, että kuntosalille taas pääsee. Tällä hetkellä käyn äiti-vauva pilateksessa* ja ensi viikolla alkaa Kuntouta keskivartalo -kurssi, jonka myötä jumppailen sitten kotona edistäen lantionpohjan ja keskivartalon palautumista. Tässä huomaa, että asiat tarvitsevat aikaa ja kehon muutokset eivät tapahdu hetkessä. Niille on annettava aikaa ja omaa rauhaa. Vaikka se on vaikeaa, sitä haluaisi kaiken tapahtuvan heti ja olevan ennallaan heti. 

-Iida

KUVAT: OMER LEVIN

 

PS. Blogini lukijana pääset Kuntouta keskivartalo -kurssille 79€ (norm. 99€) hintaan tämän viikon ajan tästä!

*Käyn äiti-vauva pilateksessa Liiku, leiki ja loista -studiolla yhteistyönä somenäkyvyyttä vastaan

 

 

Ladataan...
Iidan matkassa

Raskauden aikana syvät vatsalihakset, koko vatsakalvo ja jännesauma venyvät samaa tahtia kuin vatsa kasvavaa. Samaan aikaan suorat vatsalihakset erkaantuvat vatsan eri puolille ja niiden välissä oleva valkoinen jännesauma (linea alba) levenee. Jos synnytyksen jälkeen suorat vatsalihakset eivät palaudu entiselleen, vaan niiden väliin jää “tilaa”, syvien vatsalihasten aktivointi on heikentynyt sekä lihasjäntevyys alhainen, kutsutaan tilaa suorien vatsalihasten erkaantumaksi.

Raskaus, mutta myös alatiesynnytys rasittaa lantionpohjan lihaksia. Ponnistusvaihe on lantionpohjan lihaksille rankka, sillä lapsen syntyessä kudokset venyvät äärimmilleen ja niihin saattaa tulla eriasteisia repeämiä ja hermovaurioita. Nämä altistavat esimerkiksi virtsan- ja ulosteenpidätysvaikeuksille ja pahimmillaan jopa kohdun- ja emättimenlaskeumille. 

Spontaani palautuminen tapahtuu noin vuoden kuluessa synnytyksestä. Palautumisen aikana keho kuitenkin hyötyy siitä, jos sitä auttaa tarkoituksenmukaisella harjoittelulla. Lantionpohjasta lähtee kaikki keskivartalon toiminta, sillä on valtava vaikutus koko kehon toimintaan ja monien muiden lihasryhmien aktivaatioon. 

Minä olen mukana äideille tarkoitetussa Kuntouta keskivartalosi -verkkokurssilla. Kurssi sopii kaikille synnyttäneille äideille, mitä vähemmän aikaa synnytyksesta on, sitä helpompaa ja nopeampaa keskivartalon kuntoutuskin on. Kurssia suositellaan äideille, joiden synnytyksestä on alle vuosi. Kurssia pitää Riina Laaksonen, äitiysliikuntaan erikoistunut Personal Trainer. Se kestää 5 viikkoa.

Kurssi on verkkokurssi, eli sopii jokaiselle asuinpaikasta riippumatta ja mihinkään ei tarvitse lähteä. Tämä on iso plussa itselleni, koska tuntuu, että vauvan kanssa kaikki aikataulutetut menot voi unohtaa, kun ilman aikataulujakin on kiire. Lisäksi kurssin kesto on inhomillinen ja siihen pystyy sitoutumaan.

Harjoitukset voi tehdä juuri siihen aikaan päivästä, kuin itselle sopii ja jokainen harjoitus kestää vain 10 minuuttia. Alla vielä tarkemmat tiedot kurssin sisällöstä ja ilmottautummislinkki! Olisi mahtavaa, jos joku teistä innostuu lähtemään mukaan! Olisi kiva jakaa kokemuksia ja vaihtaa ajatuksia. Jonkin verran varmasti tulen fiiliksistä kertomaan.

Supersuosittu, 5 viikon Kuntouta keskivartalo -verkkovalmennus alkaa viimeistä kertaa tänä vuonna 5.11.2018.Kurssi rakentuu viidestä eri teemasta, eli viikosta, joissa jokaisessa on oma aiheensa, jota kyseisellä viikolla käsitellään tarkemmin. Seuraava kurssi on 14.1.2019.

Alla kaikki teemat:

VIIKKO 1 - Lantionpohjan lihasten testaus ja tunnistaminen

VIIKKO 2 - Vatsalihasten erkaantuman testaus ja syvien vatsalihasten harjoitteita

VIIKKO 3 - Keskivartalo, liikkuvuus ja oma laatuaika

VIIKKO 4 - Liikkuvuus, kaunis ryhti ja armollisuus itseä sekä elämäntilannetta kohtaan

VIIKKO 5 - Keskivartalon vahvistus ja koko kehon treeni osaksi arkea

Kurssin tärkeimmät tavoitteet ovat: 

  • Oppia löytämään lantionpohjan lihakset ja syvät lihakset sekä oppia harjoittamaan sekä rentouttamaan niitä.
  • Rakentaa turvallisesti tukea keskivartaloon, sekä parantaa keskivartalon lihasten voimaa ja kontrollia.
  • Saada keskivartalon harjoitukset jokaiselle sopivalla tavalla osaksi arkea, eli mukaan jokapäiväisiin tilanteisiin.
  • Löytää armollisuus itseä ja elämäntilannetta kohtaan ja ilo kaikkeen tekemiseen. Sillä nämä asiat heijastuvat hyvin voimakkaina eteenpäin, mm. omiin lapsiimme, jotka aistivat mielentilamme herkästi. Siksi ei ole sama kuinka voit.

Saat päivittäin treeniohjeet itsellesi ja kaikista liikkeistä, joista se on mahdollista on kuva ja video-ohjeet (esim. lantionpohjan harjoituksia ei ole mahdollista kuvata). Lisäksi kaikista liikkeistä on sanallinen kuvaus.

Kurssi sopii äideille, jotka ovat synnyttäneet 0-12 kk sitten, tai ihan kenelle tahansa, joka ei ole harjoittanut lantionpohjaansa / syviä vatsan lihaksia turvalliseksi startiksi.

Kurssi on 69e kaikille lukijoilleni ja seuraajilleni, jotka ilmoittautuvat blogin linkin kautta (norm. 99e).

Lisää voit lukea Nordic Fit Mama -nettisivuilta

 

Ilmoittautua voit tästä linkistä*

-Iida

KUVAT: Nordic Fit Mama

*Teksti sisältää mainoslinkkejä (eli ilmoittautumalla blogini linkin kautta, minulle tulee taloudellista hyötyä ilmottautumisista)