Ladataan...
Iidan matkassa

Tällä viikolla seurasin sykettäni ja kulutusta treeneissä. En juuri sellaista tee, mutta nyt tuntui siltä, että olisi mukava tietää minkä verran kuluttaa. Kuljin koko viikon urheilukellon ja sykevyön kanssa. Minulla ei oikeastaan ollut käsistystä minkä verran salitreenissä kuluttaa, joten oli mielenkiintoista seurata ja pitää liikuntapäiväkirjaa. Haluan jakaa liikuntapäiväkirjan myös blogissa.

 

Maanantai

Rento palauttava kävelylenkki illalla, 60 minuuttia, 400 kcal

 

Tiistai

Salitreeni illalla, työntävät (yläkeho), 50 minuuttia, 320 kcal

 

Keskiviikko

Juoksulenkki aamulla, 20 minuuttia, 270 kcal

Salitreeni illalla, jalat, 70 minuuttia, 420 kcal

Torstai

Juoksulenkki illalla, 30 minuuttia, 290 kcal

 

Perjantai

Porrastreeni iltapäivällä, 45 minuuttia, 420 kcal

Salitreeni illalla, vetävät (yläkeho), 60 minuuttia, 320 kcal

 

Lauantai

Juoksulenkki aamulla, 45 minuuttia, 480 kcal

 

Sunnuntai

Salitreeni aamulla, työntävät+vatsat, 75 minuuttia, 400 kcal

Kävelylenkki iltapäivällä, 60 minuuttia, 400 kcal

 

Tälläinen oli minun viikkoni treenien osalta. Alkuviikko oli hieman hankala ja mikään ei olisi huvittanut. Tiistaina istuin puoli tuntia autossa kuntosalin parkkipaikalla ja odotin, että joku voima saa minut nousemaan autosta. Aloitin tällä viikolla myös valkoisen sokerin välttämisen, joka varmasti vaikutti mielialaan alkuviikosta. Mieleni vain huusi suklaata. Loppuviikko oli jo helpompi ja treenit sujuivat ilman motivaatio-ongelmia kuten alkuviikosta!

Millainen oli sinun viikkosi? Kommentoi ihmeessä, jos heräsi ajatuksia tai haluat tälläisiä postauksia jatkossa!

-Iida

Ladataan...
Iidan matkassa

Olen melkein vuoden haaveillut nyt siitä, että laihtuisin. Ennen laidutusprojektia, joka alkoi juurikin vuosi sitten, halusin laihtua sen klassiset viisi kiloa. Laihdutuksen aikana lihosin niin, ettei enää edes alushousut mahtuneet jalkaan. Päätin lopettaa laihdutuksen ja vain olla, ehkä painokin laskisi, kun siitä ei niin paljoa stressaa. Puhelin itselleni, että olen hyvä näin. Mutta minusta ei tunnu hyvältä, haluan nyt edes olla siinä lähtö tilanteessa! Mitään ei tapahdu ja se kuulkaa ärsyttää. Ja ärsyttää niin paljon, että olen jo pitkän aikaan syönyt siihen ärsytyksen tunteeseen. Ja ollut koko kesän treenaamatta yhtään mitään, jos työpaikkapyöräilyä ei lasketa. Pahinta on oikeastaan se, että en ole liikkunut, mutta en ole myöskään pienentänyt ruokamääriä, vaan syönyt kuten paljon liikkuessa, jolloin luonnollisesti olen saanut enemmän energiaa kuin olen kuluttanut. Puhumattakaan kaikesta lohtusyömisestä!

Oma laiskuus ärsyttää eniten tällä hetkellä, istun sohvalla urheiluvaatteissa ja haaveilen kiinteämmästä kehosta. Siis vain haaveilen, siinä se ongelma on. Istun ja ajattelen asiaa tekemättä mitään. Kuvittelen, että sporttimimmien kuvien katsominen Instagramista laihduttaa varmaan minuakin siinä istuessa. Ja suorastaan valehtelen itselleni sanomalla, että minun tulee hyväksyä itseni ja en vain laihdu, minun kuuluu olla tälläinen. Jos jotain haluaa, niin ei se kyllä näin tule.

Samaa teen myös muiden asioiden suhteen, mm. käsilläseisonnan suhteen. Haaveilen osaavani, mutten ole harjoitellut kuin kaksi kertaa koko vuotena. Nyt olen sitä mieltä, että minun ei tarvitse hyväksyä itseäni näin. Mutta en voi enää vain istua ja odottaa ihmettä, kyllä se on itse tehtävä. Kyllä. Haave pitää pilkkoa viikko ja kuukausi tavoitteisiin. Ja suunnitella treenit etukäteen ja pitää niistä kiinni.

Kolme viikkoa sitten sain kyllä tarpeekseni sohvalla löhötystä. Tajusin, ettei minun tarvitse hyväksyä itseäni näin, jos se ei tunnu oikealta. Suomeen paluun jälkeen kuntosalille meno ahdisti, mutta nyt olen treenannut salilla kolmatta viikkoa. Kirjasin tavoitteet ylös ja suunnittelin treenit kalenteriin. Ehkä ääneen sanominen auttaa, olen vastuussa teille kaikille. Oma haave muuttuu nyt teoksi  ja tässä joka päivällä on väliä.

Mutta nyt tavotteena on

  • käsilläseisonnan oppiminen
  • leuanvetojen tekeminen ilman kumpparia, väh. 2kpl
  • kiinteämpi vatsa
  • voimakkaammat käsivarret

PT Joosua "Jope" Visurin kanssa on treenit suunniteltu niin, että ne kulkee tavoitteita kohti, leanvetoharjoittelua on kaksi kertaa viikossa ja käsilläseisontaa kerran viikossa muun ohella. Jope suunnitteli mulle myös aika tappavan vatsatreenin, jota en oo vielä kyennyt tekemään kokonaan. Vatsan ja käsivarsien kiinteyttäminen vaatii kyllä osin myös rasvasta eroon pääsemistä, johon sitten laihduttaminen on vastaus. Voi kun sen vaan voisi kohdentaa juuri oikeaan paikkaan! Jonkin verran lisään nyt kävelyä, juoksua ja yritän tehdä edes yhden HIIT-treenin viikossa. Katsotaan mihin tällä asetelmalla pääse. Lisää Joosuasta voit lukea täältä.

-Iida

PS. Kuvissa näkyy melko hyvin reisien toispuoleisuus, vasemmassa reidessä on "monttu"! Kohta onneksi on oikeassakin samanlainen monttu, että on ees samaa paria!

I have been hoping to loose weight almost for a year now. A year ago I was 63 kg and wanted to loose 10 pounds but in the end I got more than 10 pounds bigger. I was so obsessed to loose weight and it made me a lot of stress. Now I wish that I never started! I would like to be 63 kg again. I have been so annoyed about my situation that I have been eating a lot. I have been eating for my emotions. I have been so unhappy with myself and didn't have any power to think training. And I didn't do any sports for all summer. I have been sitting on sofa and dreaming about loosing weight but still not doing anything about it. I thought that watching fitness pictures on Instagram makes me thinner as well. I have been trying to accept myself as I am but I realized that I don't need to. I don't feel good in my body so why should I accept it?  Three weeks ago I really got enough of myself. I took my self to the gym after 3 months break. I know what I want so I wrote my goals down and I made a plan. I have my Personal Trainer helping me to reach to the goals. I don't care about my weight but I want to be happy in my body and feel its mine. I'm going to write about my development and I am really motivated now. I hope to see some progress soon!

Ladataan...
Iidan matkassa

Uudelle, tuntemattomalle kuntosalille meneminen on sitten vaikeaa. Olen suunnitellut kuntosalille menemistä pitkään. Ajatus on kuitenkin jännittänyt todella paljon ja alkanut ahdistaa. Pelottaa niin paljon, kun tuttu ja turvallinen viedään ja tilalle tulee jotain tuntematonta. Oma sali on oma sali, siellä tietää missä mikäkin on ja millaista porukkaa siellä käy ja voi tuntea olonsa turvalliseksi. Muutos pelottaa ja olen ajatellut ihan tyhmiä asioita, jotka ovat estäneet menemästä kuntosalille. Tänään sain itseni salin ulkopuolelle, mutta ahdistus kasvoi aivan hirveäksi. Pakotin itseni sisään, sillä ajattelin, että joskus tämä on kuitenkin tehtävä. Kun pääsin sisään, en nähnyt henkilökuntaa missään ja aloin panikoida. Seisoin kaikkien näkyvillä, keskellä tilaa odottaen henkilökuntaa. Olin aivan paniikissa, jos nyt kaikki katsovat juuri minua. Ja minulla oli pinkit treenihousut, siis kaikki kyllä tuijottaisivat nyt, siis miksi laitoin nämä housut! Ja mahtaakohan pikkuhousut nyt näkyä näistä, kun kyykkään! En yhtään muistanut tarkistaa alushousujen väriä.

Etukäteen olin jo miettinyt, että mitä jos kaikki huomaavat minun olevan uusi. Tai mitä, jos joku tulee juttelemaan! Apua, se olisi varmaan kamalinta. Mitä, jos kaikki salilla kävijät ovat vain tosi isoja miehiä ja hoikkia naisia! Ajattelevatko he, etten kuulu joukkoon? Miettivätkö he mitä toi täällä tekee. Siis kaikkea sitä todella ajattelee ja tekee elämästään itselleen melko vaikeaa!

Ja uskokaa, kaikki meni todella hyvin! Sain kuukausi kortin, löysin tarvitsemani laitteet ja välineet, eikä kukaan tullut puhumaan. Fiilis oli loistava treeniä tehdessä ja varmuus tekemisestä nousi koko ajan! Ja lähtiessä olin niin tyytyväinen omaan rohkeuteeni, uskalsin salille! 

-Iida