Ladataan...
Iidan matkassa

Olen melkein vuoden haaveillut nyt siitä, että laihtuisin. Ennen laidutusprojektia, joka alkoi juurikin vuosi sitten, halusin laihtua sen klassiset viisi kiloa. Laihdutuksen aikana lihosin niin, ettei enää edes alushousut mahtuneet jalkaan. Päätin lopettaa laihdutuksen ja vain olla, ehkä painokin laskisi, kun siitä ei niin paljoa stressaa. Puhelin itselleni, että olen hyvä näin. Mutta minusta ei tunnu hyvältä, haluan nyt edes olla siinä lähtö tilanteessa! Mitään ei tapahdu ja se kuulkaa ärsyttää. Ja ärsyttää niin paljon, että olen jo pitkän aikaan syönyt siihen ärsytyksen tunteeseen. Ja ollut koko kesän treenaamatta yhtään mitään, jos työpaikkapyöräilyä ei lasketa. Pahinta on oikeastaan se, että en ole liikkunut, mutta en ole myöskään pienentänyt ruokamääriä, vaan syönyt kuten paljon liikkuessa, jolloin luonnollisesti olen saanut enemmän energiaa kuin olen kuluttanut. Puhumattakaan kaikesta lohtusyömisestä!

Oma laiskuus ärsyttää eniten tällä hetkellä, istun sohvalla urheiluvaatteissa ja haaveilen kiinteämmästä kehosta. Siis vain haaveilen, siinä se ongelma on. Istun ja ajattelen asiaa tekemättä mitään. Kuvittelen, että sporttimimmien kuvien katsominen Instagramista laihduttaa varmaan minuakin siinä istuessa. Ja suorastaan valehtelen itselleni sanomalla, että minun tulee hyväksyä itseni ja en vain laihdu, minun kuuluu olla tälläinen. Jos jotain haluaa, niin ei se kyllä näin tule.

Samaa teen myös muiden asioiden suhteen, mm. käsilläseisonnan suhteen. Haaveilen osaavani, mutten ole harjoitellut kuin kaksi kertaa koko vuotena. Nyt olen sitä mieltä, että minun ei tarvitse hyväksyä itseäni näin. Mutta en voi enää vain istua ja odottaa ihmettä, kyllä se on itse tehtävä. Kyllä. Haave pitää pilkkoa viikko ja kuukausi tavoitteisiin. Ja suunnitella treenit etukäteen ja pitää niistä kiinni.

Kolme viikkoa sitten sain kyllä tarpeekseni sohvalla löhötystä. Tajusin, ettei minun tarvitse hyväksyä itseäni näin, jos se ei tunnu oikealta. Suomeen paluun jälkeen kuntosalille meno ahdisti, mutta nyt olen treenannut salilla kolmatta viikkoa. Kirjasin tavoitteet ylös ja suunnittelin treenit kalenteriin. Ehkä ääneen sanominen auttaa, olen vastuussa teille kaikille. Oma haave muuttuu nyt teoksi  ja tässä joka päivällä on väliä.

Mutta nyt tavotteena on

  • käsilläseisonnan oppiminen
  • leuanvetojen tekeminen ilman kumpparia, väh. 2kpl
  • kiinteämpi vatsa
  • voimakkaammat käsivarret

PT Joosua "Jope" Visurin kanssa on treenit suunniteltu niin, että ne kulkee tavoitteita kohti, leanvetoharjoittelua on kaksi kertaa viikossa ja käsilläseisontaa kerran viikossa muun ohella. Jope suunnitteli mulle myös aika tappavan vatsatreenin, jota en oo vielä kyennyt tekemään kokonaan. Vatsan ja käsivarsien kiinteyttäminen vaatii kyllä osin myös rasvasta eroon pääsemistä, johon sitten laihduttaminen on vastaus. Voi kun sen vaan voisi kohdentaa juuri oikeaan paikkaan! Jonkin verran lisään nyt kävelyä, juoksua ja yritän tehdä edes yhden HIIT-treenin viikossa. Katsotaan mihin tällä asetelmalla pääse. Lisää Joosuasta voit lukea täältä.

-Iida

PS. Kuvissa näkyy melko hyvin reisien toispuoleisuus, vasemmassa reidessä on "monttu"! Kohta onneksi on oikeassakin samanlainen monttu, että on ees samaa paria!

I have been hoping to loose weight almost for a year now. A year ago I was 63 kg and wanted to loose 10 pounds but in the end I got more than 10 pounds bigger. I was so obsessed to loose weight and it made me a lot of stress. Now I wish that I never started! I would like to be 63 kg again. I have been so annoyed about my situation that I have been eating a lot. I have been eating for my emotions. I have been so unhappy with myself and didn't have any power to think training. And I didn't do any sports for all summer. I have been sitting on sofa and dreaming about loosing weight but still not doing anything about it. I thought that watching fitness pictures on Instagram makes me thinner as well. I have been trying to accept myself as I am but I realized that I don't need to. I don't feel good in my body so why should I accept it?  Three weeks ago I really got enough of myself. I took my self to the gym after 3 months break. I know what I want so I wrote my goals down and I made a plan. I have my Personal Trainer helping me to reach to the goals. I don't care about my weight but I want to be happy in my body and feel its mine. I'm going to write about my development and I am really motivated now. I hope to see some progress soon!

Ladataan...
Iidan matkassa

Hirveä stressi ja epäonnistumisen tunne. Taas joulu. Taas tulee vedettyä monena päivänä ähky. Aina joku juhla. Monessa lehdessä sekä blogissa olen jo törmännyt ohjeisiin, joiden avulla vältät jouluähkyn. MeNaisten vinkit tässä. Ei riitä, että jouluähky ahdistaa vaan pitää siihen perään tulla uusivuosikin. Kaikki ne lupaukset muutoksesta parempaan minään ja laihdutusprojektin käynnistäminen. Edes jouluna ei saa rauhassa syödä tuntematta huonoa omatuntoa siitä mitä suuhunsa laittaa.

Oma vuoteni on oikeastaan ollut epäonnistunut. Tammikuussa lupasin, että tänä vuonna laihdun viisi kiloa kesään mennessä. Kesällä en ollut laihtunut grammaakaan. Kiinnitin huomioini Lean In Five Weeks -haasteeseen, jossa luvattiin juurikin viiden kilon painon pudotus. Lähdin innoissani mukaan. En laihtunut yhtään ja olo oli epäonnistunut, sillä olin toiminut ohjeiden mukaan. Haasteen perustaja Tomi Kokko herätti minua kysymyksellä "Mitä saat sillä jos laihdut viisi kiloa, mikä muuttuu?". Ei mikään. Se on vain päähän pinttynyt lukema, joka nyt on vain toteutettava, joka naisen.

Minulla ja kahdella ystävälläni on ollut pitkään sama tavoite: Laihtua viisi kiloa. Kesän jälkeen päätimme yhdessä tähdätä joulukuntoon. Jouluun mennessä olisimme viisi kiloa laihempia. No on joulukuu ja muutama päivä vuotta enää jäljellä. En ole laihtunut ja olo on paska. No onneksi ei ole ystävätkään! Todellisuudessa olen lihonnut viisi kiloa eli olen 10 kg päässä tavoitteesta. Työ määrä on tuplaantnut. Todellisuudessa tekemäni treeni on vaikuttanut lihasmassani kasvuun ja näin myös painoon muttei kaikilta osin.

Himoterveelliseltä näyttävä elämäni on ollut muutaman kuukauden vain kulissi. Todellisuudessa olen tehnyt asioita, joita en normaalisti koskaan tee. Olen hyvin voinut myöhään illalla, 20 minuuttia ennen lähikauppani sulkeutumis aikaa, mennä hakemaan suklaapatukoita ja jäätelöä. Niitä olen mussuttanut illalla sängyssä hyvinkin tyytyväisenä. Äidilläni vieraillessa odotan muiden menevän nukkumaan, jolloin hiipailen keittiöön ja alan käymään kaappeja läpi. Hieman haastavalta tuntuu lähteä kohti uutta vuotta kun olen itselleni jo tämän vuoden jokaisena maanantaina luvannut, noin 52 kertaa, että nyt nousuun. Herkkuviikonlopun päätteeksi uuteen nousuun minua on siivittänyt milloin mikäkin motivaatio kuva.

Luin taannoin Kukka Laakson kirjoituksen Kaikki lasketaan. Ymmärsin viiden kilon tavoitteen olevan ihan liian suuri. Se ei ole mitenkään konkreettinen. Joku luku vain jossain, jota muistan ajatella aina kun käyn vaa'alla. Se ahdistaa taustalla, aiheuttaa stressiä henkisesti ja vaikuttaa kehooni kielteisesti. Tavoite on pilkottava paljon pienempiin osiin. Silloin saan onnistumisen kokemuksia nykyisten epäonnistumisten sijaan.

" Jos on iso ja kunnianhimoinen tavoite kieltäytyä kaikesta koko ajan, silloin pienikin pullanmurunen on suuri epäonnistuminen" -Kukka Laakso

Kiellän itseltäni kaiken. Joskus pelkän banaanin syönti tuntuu epäonnistumiselta kun saan hiilareita. Enkä tietenkään voi syödä Joulupukin kadulla tarjoamaa karkkia, sillä koko päivän vaivaisi epäonnistunut olo. Ja mitä tästä saa? No ainakin paljon negatiivita viestiä keholleni, en ole onnistunut vuoden yhtenäkään päivänä syömään niin kun olisin halunnut. Mistään herkuista ei ole voinut hyvällä omallatunnolla nauttia. Juurikin vuoden loppua kohti tiivistynyt stressi epäonnistumisesta laihdutus tavoitteessa, on vain lihottanut. Jari Sarasvuo sanoo seuraavaa: "Aseta mielummin 50%:n tavoite, jonka toteutat 100%:sti kuin 100%:n tavoite, jonka toteutat 50%:sti. Ei niin paljon kuin on mahdollista vaan niin vähän kuin on tarpeen". Ensi vuotta kohti lähden realistisin tavoittein. Pienet asiat vaikuttavat. Yhtenä päivänä teenkin pidemmän lenkin tai yhtenä päivänä jätän suklaalevyn ostamatta. Näistä pienistä muutoksista tulee ajan kanssa isoja muutoksia.

Haluan sanoa sinulle tärkeä lukijani, älä kiellä itseltäsi mitään. Luulen, että hyvässä seurassa nautinnolla syöty jouluruoka tekee sinulle vain hyvää! Ota rennosti, kuuntele itseäsi, nauti syömästäsi kaikin aistein ja lopeta laihduttaminen. Älä alota tulevaa vuotta laihdutuskuurilla, aloita se hyvillä ja kauniilla asioilla, pienillä teoilla, positiivisilla ajatuksilla. Ajattele miten hyvä olet tulevaan vuoteen, eikä niin, että sinun tulisi aloittaa tuleva vuosi muutoksella. Jos päädyt kuitenkin aloittamaan laihdutuskuurin, vältä minun tekemäni virheet, sillä näin ei onnistu kukaan. Mieti pieniä asioita arkeesi, joita haluat tehdä toisin ja kirjoita ne muistiin. Kirjoita muistiin myös ne asiat, jotka on hyvin, jotka ei kaipaa mitään muutosta.

Ladataan...
Iidan matkassa

Oma innostus parempaan oloon lähti viiden vuoden takaa liikkeelle. Aika monta pudotusta ja nousua matkalla on ollut. Vie pitkään tottua uusiin toimintatapoihin, mieli voi olla ihan mukana, mutta keho ei ehdi reagoida muutokseen niin nopeassa tahdissa. Olen ollut itselleni armollinen ja jo alunperin lähtenyt siitä ajatuksesta, että kyseessä on elämäntavan muutos sellaiseksi, joka on loppuelämän tavoite, eikä muutaman kuukauden juttu. Sen takia olen ollut lempeä ja sallinut itseltäni paljon. Rimaa olen kiristänyt nyt viimeisen vuoden aikana, sillä tiesin perustan olevan kunnossa ja matka on vain ylöpäin. Liian tiukkaa ruokavaliota on aivan liian vaikea noudattaa. Jos tavoitteenasi on pudottaa painoa nopeasti se varmasti onnistuu nopeasti, mutta tulee nopeasti takaisin. Tiukka ruokavalio ja kaiken hyvän kieltäminen on omalla kohdallani johtanut siihen, että aloin vain himoita sitä kiellettyä, jolloin herkuista tulee pakkomielle.  Silloin herkutteluun sortuu useammin ja herkuttelusta tulee pahamieli, koska et olisi saanut tehdä sitä. Tällätavoin ajautuu negatiiviseen kierteeseen, eikä herkutkaan tuo hyvää mieltä edes satunnaisesti syötynä.

Itse olen ollut pitkään ylipainoinen. Söin pahaan oloon. Kielsin itseltäni herkut. Söin pääosin "terveellistä" ruokaa tai olin syömättä, sillä kuvittelin senkin laihduttavan. Tämä johti siihen, että ahmin herkkuja pahaan oloon ja nälkään. Myöhemmin menin niin pitkälle, että oksensin syömäni herkut. Kielsin ne itseltäni, joten ne olivat koko ajan mielessä. Ongelman myöntäminen ääneen oli ensimmäinen askel kohti parempaa oloa ja sen kertominen läheisille. Vatsan ja suoliston toiminnassa oli jo niin pahoja ongelmia, että ne pakottivat minut etsimään parempaa reittiä. Tietoa alkoi löytyä ja sen mukaan aloin muokkaamaan omaa ruokavaliotani. Vuosi meni ennen kuin ruokatottumukset sain oikeille raiteille ja olin todella sisäistänyt ne. Motivaatiota antoi painon tippuminen ja hyvä mieli. Alku oli helppoa, sillä jo säännöllinen ruokailu vei makean himoa pois.

Kun ruokavalio oli kunnossa, aloin lenkkeillä jonkin verran. Kävin myös ryhmäliikuntatunneilla, mutta en pitänyt niistä. Liikuin muutaman kerran viikossa ja vain terveellisyyden pakosta. Oli pakko liikkua, sillä pelkäsin lihoavani takaisin. Tähän auttoi omalla kohdallani mietintä tauko. Päädyin Personal Trainer -palveluihin ja kohdallani se toimi. Opin mitä kannattaa tehdä ja mitä haluan tehdä. Innostuin liikunnasta. Huomasin yhteyden hyvään oloon ja onnellisempaan minään. Sain liikunnan kautta myös hyviä ystäviä.  Ystäväni Linnea Weckström on SatsElixialla töissä Personal Trainerina ja tuntee minut jo sellaiselta ajalta, jolloin en olisi pystynyt hänen pitämäänsä treeniin! Tällä viikolla kuitenkin Linnea piti kunnon treenin!

 

 

Käy tutustumassa Linnean nettisivuihin ja seuraa facebookissa!

Ihanaa sunnuntaita ja muistakaa osallistua kilpailuun täältä!

-Iida

 

Pages