Ladataan...

Välillä ymmärrän vähän enemmän elämää ja itseäni.

Pikkuhiljaa annan itseni olla juuri sellainen kuin olen. Hyväksyn vaihtelevat tunteet, poukkoilevat ajatukset ja levottoman mielen. 

Niinä päivinä, kun omat tunteet ja ajatukset hämmentävät, asennoidun niin, että hyväksyn kaiken. En pyristele vastaan vaan annan kaiken tulla ja mennä. En takerru kaikkeen kiinni ja käännä ylösalaisin selvittääkseni, mitä mikäkin tunne ja ajatus milloinkin tarkoittaa syvemmällä tasolla. Annan niidenkin vain olla hetken kunnes jatkan eteenpäin.

Välillä helpointa on vain hyväksyä se, että minä tulen aina olemaan minä. Turhamainen ja syvällinen. Luonnonystävä ja materialisti. Toivoton romantikko ja haaveilija, joka tahtoo uskoa hyvään vaikka todellisuus sanoisikin muuta. Kypsä aikuinen, joka suuttuessaan polkee jalkaansa maahan ja murjottaa kuin pieni lapsi. Villi ja vapaa sielu, joka viihtyy parhaiten kotona peiton alla. 

Ja se on ihan okei. Oikeasti. 

Kuvat Miu Miu

Ladataan...

Ladataan...

 

Y K S I

Rakastan ykkösratikkaa Helsingissä. Se kuuluu harvinaisiin herkkuihin, sillä ykkönen kulkee vain arkisin eikä silloinkaan kovin usein. Sen reitti on kaikista mieluisin ja tunnelma rauhallisin, välillä tuntuu ettei ykkösratikalla ole kiire mihinkään. Ja mikä sen mukavampaa kuin ihana ratikka, joka vie sinut lähelle kotiovea sadepäivinä. 

K A K S I

Sateesta puheen ollen — rakastan kumisaappaita niin paljon, että jos edes vähän tihkuttaa, puen ne jalkaani hymyssä suin. Ja aivan varmasti tallaan jokaikisen vastaantulevan lätäkön päälle. Oli hyvä päätös hankkia Hunterit, sillä ne tuntuvat jalassa maailman mukavimmilta ja näyttävät parhaimmilta hieman mutaisina. 

K O L M E

Rakastan Paolo Roversia. Muistelen lämmöllä Roversin näyttelyä Fotografiskassa viime vuonna. Oih ja ah. On jännittävää löytää valokuvaaja, jonka kauneudentajua tuntuu ymmärtävän, ja jonka kuvat ovat suorastaan runollisia. 

Rakastan kyllä monia muitakin asioita tässä maailmassa. Kukkia, viherkasveja, omenoita. Luomukauppoja, aamukahvittelua kirjan kanssa sekä Lapuan Kankureiden pellavapyyhkeitä. Kaikkea, mihin minulla ei oikeasti olisi varaa mutta minkä vuoksi venytän penniä. Rakastan lähes tulkoon kaikkea niinä päivinä kun rakkaus voittaa sängystä noustessa. Ja vain ja ainoastaan niinä päivinä. 

 

Kuva Paolo Roversi. 

 

Ladataan...

Ladataan...

 

Rakas melankolian täyttämä sunnuntaipäiväni,

kiitos siitä, että elämäni ensimmäinen omenapiirakka onnistui paremmin kuin luulin. Kiitos Laura Moisiosta, joka uhkuu sekä herkkyyttä että vahvuutta samanaikaisesti. Varsinkin livenä.

Kiitos myös Tove Janssonista ja Muumien viisauksista. Kiitos Roosasta, erityisestä ystävästä, joka rohkeutensa ansiosta löytää maailman kauneimmat paikat ja jakaa niistä valokuvia. Kiitos siitä vuotavasta mutteripannusta, jolla keitän joka-aamuisen kahvini. 

Kiitos lamasta, mikä parhaassa tapauksessa opettaa meitä parsimaan sukkia ja korjaamaan vaatteitamme, säästämään pattereita ja syömään vain sen verran kuin on tarpeen. Kiitos punaisesta mekosta, jonka löysin kirpputorilta rapujuhlat mielessäni. 

Kiitos vielä kirjoitustaidosta ja päiväkirjoista, joita aion kirjoittaa niin kauan kuin mahdollista.

Rakas sateinen, surumielinen sunnuntaipäiväni, älä koskaan muutu mielessäni toisenlaiseksi. 

 

Kuvat Samuji, toinen kuva itse ottama. Kuunnelkaa Lauraa.  

Ladataan...