#5: Kärsivällisyys

Kärsivällisyyttäni koettelee eniten ihmiset. Minä itse ja muut. Itse koettelen omaa kärsivällisyyttäni silloin, kun en malttaisi odottaa jonkin asian tapahtumista, tai kun en osaa jotain, mitä haluaisin osata tai onnistu jossakin, jota yritän uudestaan ja uudestaan. Toki huomaan, että vuosien mittaan minulle on kehittynyt jonkinlainen pick your battles -kyky. Yritettyäni jotain joitakin kertoja siinä onnistumatta osaan nykyään ehkä vähän paremmin punnita, että onko juuri tässä asiassa onnistuminen välttämätöntä vai voisinko ehkä tehdä jotain muuta.

Liikunta ja erilaiset urheilutemput, jos niitä nyt sellaisiksi voisi yleisesti kutsua, ovat tästä ehkä helpoin esimerkki. Punnertaminen on kivi kengässä, joka hiertää ja hiertää ja ärsyttää, etten sitä asiaa osaa. Aina ajoittain tulee vaihe, jolloin aktivoidun sen opettelemisessa, mutta se on vaan niin epämiellyttävää ja puuduttavaa, että tähän mennessä olen aina antanut periksi. Vielä en siis ole oppinut oikeasti punnertamaan, vaan kierrän treenin helpotetuilla liikkeillä tai korvaan jollakin toisella liikkeellä. Juokseminen oli toinen. Joitakin vuosia sitten päätin antaa itselleni yhden kesän aikaa kehittyä juoksemisessa niin, että kesän lopussa kipaisisin 10km lenkin. Tausta oli se, että olin aina inhonnut juoksemista, mutten ollut varma, oliko syynä se, että se ei oikeasti lajina sovi minulle vai onko vika vain korvien väliin lapsena tavallaan olosuhteilla asennettu. Se kesä tuotti tuloksen: juoksin lopulta pisimmillään 5km, mutta ymmärsin lajin olevan mielestäni tylsä ja epämiellyttävä. Kestävyysjuoksijaa ei minusta tule. Nykyään kyllä tykkään tehdä eräänlaisia juoksutreenejä, mutta niissä juostaan korkeintaan pari minuuttia kerrallaan, ja kuntotestissäkin matka on 1km, ei enempää.

Muut ihmiset koettelevat kärsivällisyyttäni silloin, kun he eivät tee jotakin, mitä ovat luvanneet tai mikä kuuluu heidän velvollisuuksiinsa. Mutta koen silti olevani erityisesti toisten ihmisten suhteen melko kärsivällinen tyyppi, tai ainakin olen kehittänyt sitä ominaisuutta itsessäni. Tai oikeastaan haluaisin sanoa, että toiset ovat sitä minussa kehittäneet. Harvemmin kukaan kohtaamistani ihmisistä tarkoituksella on ärsyttävä tai tekee asioita huonosti, vaan usein kyse on ihmisen luontaisesta rytmistä joka on selkeästi erilainen kuin minulla, tai jostakin laajemmasta todellisuudesta, josta yksi palanen pompsahtaa näkyviin ja saa kärsivällisyyteni koetukselle. Aina en itsekään onnistu toimimaan niissä kohdin hillitysti ja hallitusti, mutta kyllä nykyään tietoisesti pyrin siihen, että löytäisin asiallisen, selkeän ja ystävällisen tavan toimia tilanteessa. Hengittäminen auttaa.

Ja olen aivan varma, että onnistun myös itse koettelemaan toisten kärsivällisyyttä ajoittain olemalla tarkka, suorasanainen ja täydellisyyttä tavoitteleva. En vaan voi antaa hyvillä mielin (varsinkaan omaan arkeeni vaikuttavien) epäkohtien olla rauhassa, jos voin niihin jotenkin itse vaikuttaa.

Outi

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *