Säveltäminen – luova prosessi vai tylsää puurtamista?

Hei,

Sain mielenkiintoisen juttuehdotuksen eräältä seuraajaltani. Hän toivoi, että kertoisin säveltämisestäni ja luovasta prosessista sen ympärillä. Voi miten mehukas aihe! Jokaisella säveltäjällä on varmasti omat niksit ja tavat työskennellä, mutta avaan nyt hieman omia tapojani.

Olen kuullut monien laulajien sanovan, että haluaisivat säveltää omaa musiikkia, mutta ei ole tullut sellaista hyvää ”flowta”. Siis mitä? Tai sitten sävellykset ovat jääneet kesken, koska ei ole tiedetty, mitä niille pitäisi tehdä. Ensinnäkin, mitään maagista ”flowta”, jonka mukana kokonainen, eheä ja puhutteleva sävellys tippuisi käsiisi kuin taivaalta, ei ole olemassa. Säveltäminen on aina aikaavievää puurtamista, jossa parhaimmillaan tuo ”flow” vierailee hetkittäin. Yleensä se laittaa alulle mehukkaan idean, joka intuitiivisesti tuntuu hyvältä, mutta loppuviimein teoksen viimeistely vaatii kypsyttelyä ja näkemystä. Monesti myös sävellykseni ovat saaneet viimeisen silauksen vasta yhtyeen kanssa niitä harjoitellessani, jolloin tietty groove tai sovitusidea muovaa sävellyksen lopullista kehystä. Suosittelen siis työskentelemään rautaisten ja näkemyksellisten muusikoiden kanssa, jotka ymmärtävät musiikillista visiotasi ja jakavat kullanarvoisia ideoitaan.

Oma sävellysprosessini vaatii aina jonkun projektin ympärilleen. Yleensä se on levy. En ole yhtään ”sävellän tässä nyt huvikseni” -tyylinen tekijä. Minulla on siis visio taiteellisesta kokonaisuudesta, jota varten haluan säveltää musiikkia. Ihan ensimmäisenä päätän levyn raamit, kuten minkä tyylistä musiikkia teen, millainen kokonaisuus on kyseessä, mitä sanomaa haluan levylläni välittää ja millaiset sävellykset palvelevat minun artistista kehitystäni sekä tulkintaani. Jossain vaiheessa levyprojektia saatan todeta, että ohjelmisto kaipaisi vielä jotain tietynlaista groovea, jolloin sävellän tarkoituksella teoksen sen mukaan. Ehkä raakaa peliä, mutta realismia. Se ei silti vähennä yhtään teoksen tärkeyttä ja merkitsevyyttä, teoksien lähtökohdat ja suhteeni niihin vaan ovat usein keskenään erilaiset. 

Toisinaan sävellysprosessi lähtee jostain tekstinpätkästä liikkeellä, toisinaan jostain bassoriffistä, mikä pyörii päässäni. Laulajan luultaneen aina aloittavan tekstistä, mutta täytyy paljastaa, että kohdallani ei näin ole. Kirjoitan kyllä päivittäin itseäni puhuttelevia tekstejä ja lauseita ylös, mutta hyvin harvoin ne päätyvät sellaisenaan sävellykseen mukaan. Kuitenkin musiikillisista lähtökohdistakin alkanut sävellys saa yleensä jo alkuvaiheessa teeman/sanoman, jota haluan välittää.

Yhtä ainoaa oikeaa tapaa aloittaa sävellys ei ole, mutta jo varhaisessa vaiheessa olisi hyvä hahmottaa, mihin haluaa sävellyksen menevän, mikä on sen kohokohta, ”koukku” ja rakenne. Ajattelen aina sävellykselle tietynlaisen tulkinnallisen kaaren, joka ohjaa tekemistäni. Toisinaan sävellän 15 minuutissa kappaleeseen A ja C-osat, mutta väliin tulevan B-osan kanssa joudun taistelemaan ja pyörittelemään erilaisia vaihtoehtoja löytääkseni itseäni tyydyttävän vaihtoehdon. Joskus en saa jotain teosta valmiiksi ollenkaan, jolloin se jää pöytälaatikkoon (toisin sanoen ulkoiselle kovalevylle) muhimaan ja kaivan sen esiin vahingossa parin vuoden päästä. 

Itse työskentelen AINA pianon kanssa, sillä olen melko hyvä pianisti. Minua on useaan otteeseen kannustettu esiintymään itseäni säestäen, mutta rohkeuteni ei ole vielä riittänyt. Ehkä jonain päivänä? Avaan nyt yhden esimerkin sävellyksestä, joka lähti liikkeelle pianolla: 2016 julkaistun Closure-albumin nimikkobiisi. (Toinen tällainen pianolla alkuun laitettu biisi on The Weight.) Lähdin aluksi soittamaan pianolla melodiaa ja sointuvaihdoksia, ja hyräilin melodiaa mukana, mutta tekstistä ei ollut vielä taikaa. Seuraavaksi intuitiivisesti soitin ja lauloin rakenteen lopussa kuuluvan ”…So give me closure and I will move on” -fraasin, joka heti aikaisessa vaiheessa määritti kappaleen tarinan. Eli sävelsin kappaleen rakenteen alun sekä lopun, mutta keskiosa syntyi pienellä hakemisella. Kaikkiaan kappaleen säveltämiseen kului noin 1h aikaa, tekstiä pyörittelin hieman pidempään. Olen kuitenkin tyytyväinen teokseen ja edelleen sitä esittäessäni joudun hieman pidättelemään itseäni, koska laulussa puhutaan minulle tärkeästä sekä koko levyn keskeisestä aiheesta: irtipäästämisestä.

Closure”, musiikki & sanat Nina Mya (pianossa Henri Mäntylä) -> https://www.youtube.com/watch?v=pSpzbcy3_4g

Säveltäminen on parhaillaan itseä kasvattavaa ja kehittävää puuhaa – ja vielä parasta jos tekeleet saa yleisön kuultavaksi. Omien sävellysten tekeminen on ollut minulle silmiä avaavaa ja se on auttanut minua määrittelemään, millainen laulaja oikeastaan haluan olla ja mikä on minun tyylini. Siksi kannustan monia lauluoppilaitani tekemään sävellyksiä ainakin opiskelumielessä, jotta oppii kauttaaltaan hahmottamaan musiikkia, kappaleiden rakenteita ja harmonioita paremmin. Säveltäminen on myös melko henkinen prosessi: yleensä sävellyksen saatua kuulijoille vapauttaa samalla itsestään jotain, mikä osaltaan auttaa eteenpäin pääsemisessä ja asioiden käsittelyssä. Säveltäminen vaatii myös toisinaan objektiivisuutta, kykyä kuulla teos ”ulkoapäin”, teoksille pitää antaa tilaa hengittää ja aikaa muotoutua. Myös säveltämisessä kehittyy, kun sitä tekee. Vasta ajan myötä oppii löytämään uusia tapoja ja myös toisaalta oppii löytämään itsensä kuuloiset jutut. Säveltäminen on luovaa työtä – paino sanalla työtä – mutta ei koskaan tylsää. 

D1F8CE42-FD14-46AF-8195-EC1047D951AA.JPG

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *