Ekaluokkalainen sai kännykän

Kännykkä ekaluokkalaiselle, uhka vai mahdollisuus? Päädyimme mahdollisuuden puolelle ja hankimme tyttärellemme puhelimen. Tai no… puhelinlaitehan hänellä on ollut kotikäytössä jo useamman vuoden, mutta nyt siihen tuli myös SIM-kortti.

Oodi Helsinki

Puhelimesta ei tehty koulun alussa oikeastaan mitään numeroa. Olin jo aiemmin luvannut, että tyttö saisi puhelinliittymän aloittaessaan koulun, enkä nähnyt mitään syytä pyörtää tätä päätöstä.

Tytöllä on ollut oma puhelinlaite käytössä jo muutaman vuoden ajan, ilman puhelinliittymää. Ensin hän sai leikkiä Rouvalta vanhaksi jääneellä iPhone 4:llä, ja viime syksynä annoin hänelle vanhan iPhone 6:ni, jonka sain lunastaa töistä nimelliseen hintaa, kun sain itse uuden puhelimen. Puhelin on edelleen ihan riittävän hyvin toimiva peli, vaikka onkin jo nelisen vuotta vanha. Lupasin jo silloin, että sitten kun koulu alkaa, siihen voidaan hankkia puhelinliittymä.

Tyttö on ottanut puhelimella kuvia, tarkistanut aamuisin sääennusteen ja hyvin harvakseltaan pelannut joitain pelejä. Tyttärelläni ei ole ollut tarvetta näplätä puhelinta koko ajan, eikä hänen ruutuaikaansa ole tarvinnut koskaan rajoittaa. Jos tällaista olisi ollut havaittavissa, olisin varmasti harkinnut puhelinliittymän hankintaa pidempään.

Hommasin liittymän itse asiassa jo alkukesästä, kun hän lähti mummolaan viikoksi. Tietysti olisimme saaneet toisiimme yhteyden, vaikka puhelinta ei olisi ollutkaan, mutta koska olin jo päättänyt hankkia puhelinliittymän, se kävi luontevasti silloin. Hän ehti myös opetella puhelimen käyttöä kanssani kesällä, ja päästä yli uutuudenviehätyksestä.

Oodi Helsinki

Vaikka ruutuaikaa ei tarvitsekaan rajoittaa, kontrolloin puhelimen käyttöä tarkasti muin tavoin. Olen liittänyt hänen tilinsä Applen perhejakoon ja laittanut päälle asetuksen, että minun tai Rouvan on hyväksyttävä kaikki appien asennukset ja ostot iTunesissa. YouTubea en ole suostunut asentamaan mahdollisten epäilyttävien sisältöjen vuoksi, mutta WhatsAppin asensin, sillä niin moni kaveri käyttää sovellusta.

Olen asettanut puhelimeen kaikki mahdolliset järkevät iPhonen ja iCloudin tarjoamat rajoitukset ja asettanut kaikki yli 13-vuotiaille tarkoitetut ohjelmat Netflixissä PIN-koodin taakse.

Nyt on ollut todella kiva havaita, että hän käyttää puhelinta lähinnä viestittelyyn kavereiden kanssa ja piirustusideoiden etsimiseen Pinterestistä. Viikonloppuaamuisin hän saattaa laittaa Netflixistä lastenohjelmia AppleTV:n kautta isolla ruudulle. Opetin hänet myös ostamaan kertalipun HSL:n sovelluksella, ja nyt hän puhuu jo kuin vanha tekijä: ”Voi ei, jätin matkakortin kotiin… No ei se mitään, voin ostaa lipun kännykällä.”

Nyt hänet voi jättää myös jo yksinään kotiin vähäksi aikaa, kuten kauppareissun ajaksi, ja pyytää soittamaan, jos tulee jokin hätä.

Oodi Helsinki

Koulussa ja iltapäiväkerhossa puhelimen käyttö on yksiselitteisesti kielletty, ja puhelinta voi katsoa pienen hetken koulun ja kerhon välissä.

Mutta on siinä jotain äärettömän liikuttavaa, kun hän lähettelee viestejä minulle ja äidilleen ja laittaa kavereilleen hyvän yön tai huomenen toivotuksia.

Puhelin ei siis ole nyt sellainen juttu, josta tarvitsee tehdä numeroa, ja koulun alkuun liittyvä ihmeellisin hankinta onkin jotain paljon hämmästyttävämpää. Kortti, jolla saa lainata aivan ilmaiseksi mm. satoja tuhansia kirjoja, pelejä ja elokuvia: Helmet-kirjastokortti! Ja se käy vieläpä kaikkiin pääkaupunkiseudun kirjastoihin! ”Siis eikö tämä kortti oikeasti maksa mitään?” hän ihmetteli.

Oodi Helsinki

Kirjastokortti pääsi tytön rahapussiin viime viikolla, ja se oli niin suuri juttu, että hän lähetti heti WhatsAppissa viestin uudesta kortistaan kaikille kavereilleen, ja taisi laittaa jopa kuvan kortista useimmille heistä. Ensimmäiseksi hän lainasi yhden helppolukuisen salapoliisikirjan, yhden kuvakirjan, yhden kirjan pikkuveljelle sekä lautapelin.

Ja seuraavaksi opettelemme tietysti käyttämään hänen kanssaan Taskukirjasto-appia, jollloin fyysistä korttia ei tarvitse edes pitää mukana.

Kommentit (2)
  1. Meillä oli aika sama strategia. Lapsella on ollut jo vuosia käytössä kotona aikusen vanha kännykkä (ensin Lumia ja nyt iPhone SE), jolla hän on valokuvaillut, kuunnellut musiikkia, katsellut Yle Areenasta lasten ohjelmia, ja pelaillut vanhempien valikoimia pelejä. Ja meilläkin oli lupaus hankkia puhelinliittymä ennen kuin koulu alkaa.

    Noh, sattumalta bongasin kivan puhelinnumeron valitsemaltani operaattorilta sattumalta ja tilasin SIM-kortin. Ei vaan kerrottu lapselle, mutta hänellä oli itse asiassa koko kesän puhelimessä SIM (tämähän ei lapselle ihan hirveästi näy, kun hän ei olettanut voivansa käyttää puhelimen viesti- ja soitto-ominaisuuksia ja puhelin oli ennenkin SIM-korttia kotona langattomassa verkossa).

    Ja kyllä maar se oli iso juttu kun hän sai kuulla ennen koulun alkua, että hänellä on liittymä ja voi soittaa ja viestitellä. Koska hänellä on ollut oma kännykkä jo vuosia, ei laite ollut ”se juttu” (vaikka toki iPhone paljon enemmän kivaa tarjoaakin kuin edeltäjä Lumia), vaan nimenomaan liittymä. On liikuttavaa millä innolla hän suhtautuu kavereiden kanssa viestittelyyn ja miten mahtavaa hänestä on kun hän voi soittaa isovanhemmille, serkuille ja muille tärkeille sukulaisille. Meidän vanhempien kanssa hän ei pahemmin olekaan soitellut, koska koulussa ja iltapäiväkerhossa ei kännykkää saa käyttää (joten se on äänettömällä ja lasta ei käytännössä saa siitä kiinni), mutta viestittely työmatkalle olevalle isille oli lapselle tosi tärkeä juttu (aiemminkin toki viestejä on lähetetty äidin kännykästä/skypestä).

    Mutta kirjastokortti, meillä se marssittiin kirjastoon hakemaan heti 4v. synttäripäivän jälkeen. Siinä vaiheessa lapsi oli juuri oppinut lukemaan, joten oli hyvä hetki juhlistaa tätä tapahtumaan (mutta enpäs ole tajunnut, että Taskukirjaston voisi asentaa myös pienen puhelimeen, vaikka itse sitä käytänkin).

  2. Jännä ajatus, että nimenomaan liittymä olisi joku juttu. Meillä ainakin se on lapsen näkökulmasta nimenomaan se puhelin, jolla pääsee kotona nettiin. Itse liittymän koen enemmän sellaiseksi, joka tekee puhelimesta sen, johon se on tarkoitettu ja enempi kuitenkin vanhemmalle iloa, kun voi viestiä lapsen kanssa, jonka elinpiiri alkaa koulun alettua laajeta myös vanhemman jatkuvan fyysisen valvonnan ulkopuolelle. Lapselle iloa/hupia liittymä toi parina ekana viikkona, kun soitteli isovanhemmille ja kummeille, mutta alkuinnostuksen laannuttua sekään ei ole ollut mikään juttu.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *