Nukketeatteri Sampo juhlii kekriä

Nukketeatteri Sampo on Helsingissä toimiva ammattinukketeatteri, joka muutti vuonna 2016 aivan ydinkeskustaan, Erottajalle. Sampo tuottaa nukketeatteriesityksiä ja järjestää myös nukketeatterimuskareita ja erilaisia teemapäiviä.

Kuva: Nikke Puskala

Sampo kutsui minut ja poikani katsomaan syksyn uutuusesityksen, Kekrin, ensi-iltaa viime viikolla.

Kekri tutustuttaa katsojat vanhan suomalaisen sadonkorjuujuhlan, kekrin, viettämiseen. Esityksessä kolmen näyttelijän (Susan Aho, Lassi Logrén ja Antero Reinistö) esittämät hahmot löytävät talonpoikaisen Suomen perinnetyökaluja ja -vaatteita sekä kekrijuhlasta kertovan kirjan. Kirjan sisältä nousee esiin kekrin henki, joka kertoo Susanille, Lasislle ja Antulle juhlan viettämisestä.

Kekri oli ennen vuoden suurin juhlapäivä, mutta sen juhliminen on nykysuomalaisilta unohtunut. Juhlassa on kuitenkin paljon elementtejä, jotka muistuttavat nykyisiä juhlapäiviä.

Pitopöydät notkuivat sadonkorjuuherkkuja: kekrilammasta, naurispaistikkaita, papuapposia, ryynikukkoja, limppuja, puuroja ja makkaroita.  Kekrin aikaan kuolleiden sukulaisten uskottiin käyvän tarkastamassa, että jälkipolvella on kaikki hyvin, joten pitopöytä katettiin myös heille.

Nuoret kiertelivät kylillä hassusti pukeutuneina ja kolkuttelivat oville vaatien ruokaa.

Juhla paitsi päätti satokauden, aloitti myös uuden vuoden, joten kekriä juhlittiin uudenvuoden juhlana. Tinojen valamisen perinnekin on peräisin kekristä.

Esityksessä tutustutaan kekrin viettoon musiikin ja laulujen kautta, joita esiintyjät säestävät kitaralla, viululla ja perinnesoittimilla. Kansanmusiikista innoituksensa saaneen musiikin takana ovat Aho ja Logrén.

Nukkeja tässä esityksessä nähdään oikeastaan vain yksi, kekrin henki ”Hönttänä”, jota esittää Logrén, mutta näyttelijät herättävät henkiin myös näyttämöllä olevia esineitä kuten puukauhoja, jotka saavat esittää sekä lintuja että kekrin pitopöytään istahtavia vainajia. Enemmänkin nukkeja olisin mielelläni nähnyt, ja olin jopa yllättynyt, että nukketeatteriesityksessä pääosissa eivät olleetkaan nuket.

Esitys oli sympaattinen ja lämminhenkinen, dialogiltaan vähän höpsö mutta katoavaa (tai jo kadonnutta) kansanperinnettä hauskasti tutuksi tekevä musiikkinäytelmä, jonka parissa vajaa tunti vierähti nopeasti. 3-vuotiaani jaksoi katsoa esityksen hienosti, ja vasta aivan viimeisten minuuttien aikana hän alkoi valua lattialle, josta poimin hänet syliini.

Aion kasvattaa tästä perheen pienimmästäkin itselleni teatteriavecin, ja nukketeatterista on helppo aloittaa. Täytyypä siis seurata Sampon esityskalenteria ja suunnata Erottajalle jatkossa useamminkin!

Liput Kekriin saatu Nukketeatteri Sampolta.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *