Amos Rexin avajaisnäyttely on huikea digitaalinen spektaakkeli

Isyyspakkaus

Nyt on kaupunkiin avautunut sellainen wow-elämys, että sen väliin jättäminen olisi häpeällistä! Valtavat rakennustyöt Helsingin Lasipalatsissa ovat päättyneet ja uusi Amos Rex -taidemuseo avautunut yleisölle.

Museon avajaisnäyttely, teamLab: Massless, on japanilaisen 500:stä henkilöstä koostuvan taiteilija-, koodari-, insinööri-, animaattori-, matemaatikko- ja arkkitehtikollektiivin tuottama huikea interaktiivinen multimediaspektaakkeli, jollaista ei ole tässä maassa aiemmin nähty.

Näkemisen arvoinen on myös itse museo. Kävimme jo aiemmin sitten kiipeilemässä museon katolla eli Lasipalatsin aukiolle nousseiden kumpareiden päällä.

Meidän oli tarkoitus käydä jo tällä reissulla tutustumassa museoon, mutta säikähdimme yli tunnin mittaista sisäänpääsyjonoa, joten säästelimme museokäyntiä toiselle ajankohdalle.

Sittemmin kyllä kuulin, että rattaiden kanssa museoon olisi päässyt toisesta ovesta jonon ohi. Kuulin tämän toki vasta sen jälkeen, kun olimme tällä toisella retkellämme jonottaneet kiltisti samassa jonossa kuin muutkin. Kuitenkin vain puoli tuntia.

Museon katosta on tullut suosittu nähtävyys, kiipeilykohde ja istuskelu- ja auringonottopaikka. Ihan vähän hirvittää, millaisia liukumäkiä näistä kumpareista tulee pakkasten myötä. Mutta jos talvella tulee lunta, kivat pulkkamäet niihin saisi!

Itse museo sijaitsee maan alla. Jos jostain syystä mietit, onko museoon suotavaa tulla lasten kanssa, ei huolta. Museo on erittäin lapsiystävällinen, ja erityisesti tämä näyttely viihdyttää kaiken ikäisiä. Lasten Amos Rex -sivu kertoo myös, että museossa saa imettää missä vain. Sinne siis vauvat mukaan ja rentoutumaan yhdessä vaikkapa Vortex-saliin! (Siitä alempana.)

Näyttelyn nimi Massless viittaa siihen, miten kaikki näyttelyn teokset ovat digitaalisia, siis massattomia.

Black Waves on tietokoneella mallinnettu myrskyävä meri, joka tuntuu hypnotisoivan ja nielevän katsojan sisäänsä. Teosta voisi katsella yhtä pitkään kuin oikeitakin aaltoja. Ne muuttuvat, pyörteilevät ja pärskivät niin, että pienimpiä pelottaa jopa lähestyä kuohuja.

Suurimman vaikutuksen kaikkiin teki Graffiti Nature: Lost, Immersed and Reborn. Teos sijaitsee peililabyrintissa, ja se on yhtä lailla videopeli kuin taideteoskin.

Katsojat liikkuvat taideteoksen sisällä ja heidän omat tekonsa vaikuttavat teokseen.

Kun koskettaa seinää, siihen kasvaa kukkia. Kukat houkuttelevat puoleensa perhosia.

Seinillä ja lattioilla liikkuu isoja ja pienempiä otuksia: sammakoita, liskoja, lattian alla uiskentelevia jättiläisiä. Isommat syövät pienempiä. Otusten päälle voi myös astua tai niitä voi läpsäyttää, jolloin ne saattavat kuolla. Ja tämähän oli lapsista aivan huikean hauskaa.

Ihmeellisintä on, miten vierailijat saavat omia hahmojaan osaksi teosta. Värityshuoneissa saa värittää omia perhosia, kukkia, sammakoita ja liskoja väriliiduilla. 

Hahmot skannataan, ja hetkeä myöhemmin ne ilmestyvät seinille osaksi muuta ekosysteemiä. 

Suurimmassa salissa pyörii Vortex of Light Particles, joka on kuin suuri musta aukko, joka imee kaiken valon sisäänsä. Pyörre pyörii kattoikkunoista yhden ympärillä. Lattialla on lattiatyynyjä, joiden päälle voi heittäytyä pitkäkseen ihmettelemään valojen liikettä.

Viimeisen huoneen teos, Crows are Chased and the Chasing Crows are Destined to be Chased as well, Transcending Space, on muutaman minuutin mittainen digitaalinen installaatio, jossa on hyvin pitkän nimensä mukaisesti lintuja ja paljon liikettä.

Tekisi mieli sanoa, että se on video, mutta mielenkiintoista on, se ei ole vaan tietokoneohjelman luoma reaaliaikaisesti toteutettava teos. Teoksen kerrotaan olevan jatkuvassa muutoksessa, ja se on joka kerta erilainen. Aiempia kohtauksia ei toisteta eikä niitä ole mahdollista nähdä uudestaan.

Harvoin taidenäyttelyn jälkeen jää tunne, että haluaisi nähdä sen heti uudelleen. Nyt sellainen jäi, ja ensi kerralla haluan ihailla teoksia pidempään. Ja teoksen, jolla on pitkä nimi, voisin katsoa useampaan kertaan.

Mene siis sinäkin, aikaa on tammikuuhun saakka. Ja jos käyt katsomassa elämässäsi vain yhden taidenäyttelyn, valitse tämä!

Kommentit

Hei! Kuinka paljon aikaa arvoisit näyttelyn kiertämiseen kuluvan?

Tommi K
Isyyspakkaus

Me oltiin näyttelyssä reilu tunti, mutta ilman herra 2-v:tä olisi varmasti viihdytty pidempäänkin ja heitetty Vortexin alle hetkeksi pitkäkseen ;)

Milaaa (Ei varmistettu)

Voi ei, olen tuskastellut Amos Rexiin kiemurtelevia jonoja, eivätkä tällaiset hehkuttavat blogitekstit varmasti auta asiaa yhtään ;D Täytyy yrittää lomalla ehtiä joskus arkena päiväsaikaan, josko silloin pääsisi vähemmällä odottelulla ja ruuhkalla ihastelemaan näyttelyä. Ihana kuulla, että kokemus on odotuksen väärti!

Tommi K
Isyyspakkaus

Jokohan on ollut tuuria? (Enkä voi uskoa, että en ole vastannut tähän lähes kuukauteen...)

Kommentoi