Mitenkäs tuo viulutuntien aloittaminen?

Olen jo pitkään yrittänyt saada tytärtäni kiinnostumaan pianonsoitosta. Instrumenttikin meillä olisi valmiina, ja voisin itse jopa opettaa häntä alkuun. Hän on periaatteessa ollut kiinnostunut – mutta käytännössä ei kuitenkaan.

Sen sijaan hän on ainakin puoli vuotta kysellyt, pääsisikö hän viulutunneille.

IMG_7660.jpg

Jos lapsi osoittaa spontaanisti kiinnostusta jotain instrumenttia kohtaan, sitä olisi tietty hyvä päästä kokeilemaan, ja tuntuisi väärältä pakottaa hänet soittamaan jotain muuta. Ja eihän sitä todellista kiinnostusta soittamista kohtaan voi testata muuten kuin soittamalla. Ei tässä mielestäni mikään kiire olisi edes aloittaa soittotunteja, mutta hän on nyt tuntunut kovin päättäväiseltä tämän viuluasian kanssa. Siksipä ajattelimme, että voisimme ainakin koemielessä laittaa tytön muutamalle viulutunnille kokeilemaan, onko se niin ihanaa kuin hän ajattelee.

Vaan tässä aloittamisessa on niin kovin monta kynnystä ylitettävänä. Ensinnäkin se, että olisi kiva kokeilla ensin muutaman kerran, miltä se tunneilla käyminen tuntuu, ennen kuin sitoutuu säännöllisiin tunteihin vaikkapa jossain musiikkiopistossa. Vaan eipä se kokeileminenkaan niin helppoa ole, sillä siihenkin tarvitaan instrumentti, eikä niitä noin vain lainata jostain. Käytettynä sen voisi ostaa, sillä silloin sen saisi myytyä eteenpäin aika lailla samalla hinnalla.

Mutta sitten se viulun koko. Ei mitään viuluista tietämätön ei tullut edes ajatelleeksi, että viulun koon valinta olisi niin tarkkaa kuin se on. Kävimme kokeilemassa soittimia Äffällä, ja oikea viulun koko saattaisi olla joko 1/8 (yllä), joka on vielä aavistuksen liian iso, mutta siitä pykälän pienempi 1/10 (alla) jäisi kuulemma pieneksi jo syksyllä. Mutta että kannattaisi kysyä vielä opettajalta. Jota siis ei ole.

IMG_7662.jpg

Helpointa olisi, jos näin alkuun opettaja kävisi antamassa tunteja kotona, jolloin ei tarvitsisi erikseen lähteä mihinkään. Eivät lähimmät musiikkiopistotkaan kaukana ole, ja niissä tunnit tulisivat myös hieman edullisemmiksi. Kalliita soittotunnit ovat silti, ja hinta on tanssitunteihin verrattuna moninkertainen. Edullisimmin pääsisi soitonopettajia kouluttavien laitosten harjoitus- eli pedioppilaana.

Mitenkäs te muut pikkuviulistien vanhemmat? Minkä ikäisenä soitto on aloitettu ja millä metodilla (yksilöopetus, ryhmäopetus, suzukiopetus, pedioppilaspaikka)? Onko jostain mahdollista löytää vaikkapa viulunsoiton opettajaopiskelija, joka voisi antaa tunteja edullisemmin? Vai pitäisikö tässä ylipäänsä odotella vielä ensi vuoteen?

Kommentit (47)
  1. Hei, miten kävi, missä aloititte?

    Oma tyttöni aloitti kolmevuotiaana Suzukimenetelmänä ja jos tätä nyt sattuisi joku lukemaan niin painotan, että viulunsoitto on vanhemman ja lapsenyhteinen harrastus ja paras aloitusikä on ennen kuutta ikävuotta.

    Vanhemman ja lapse siksi, että viulu on todella vaikea soitin ja vanhemman täytyy ymmärtää mihin aina kulloinkin pyritään ja huolehtia tinkimättä siitä, että soittoasento kehittyy oikeaksi. Opettaja voi kertoa, mutta työ tehdään kotona. Joka päivä. Ja todellakin joka päivä, ei viitenä päivänä viikossa vaan joka päivä. Vanhemman pitää myös kannustaa todella paljon, että lapsi pystyy venymään siihen, mitä kulloinkin on tarkoitus oppia, koska viulu on vaikea soitin.

    Paras aloitusikä on ennen kuutta ikävuotta, siinä neljän ikävuode paikkeilla tytöillä ja pojilla ehkä viiden, koska mitä nuorempana aloittaa, sen joustavammat ovat kädet ja lapsi ei vielä osaa jännitellä niitä käsiä samalla lailla, kun sitten kun kirjoittaminenkin on jo hallussa. Mutta voi vanhemapana tietysti aloittaa. Suzuki ja colourstrings lienee ne parhaimmat metodit, mitä olen kuunnellut ison kaupungin ykkösmisiikiopiston viulisteja, niin ei se kovin hääppöiseltä näytä muut metodit, suzukissa lapsista, jotka harjoittelevat saadaan paljon enemmän irti. Sitten kouluikäisenä kun jo jotain osaa voi siirtyä perinteiseen metodiin, Helsingissähän ainakin käpylän musiikkiopisto on erikoistunut suzukiin.

    Kolmas juttu on sitten se, että minusta ja tyttöni opettajan mielestä myös lapsi kannattaa suzukin lisäksi opettaa lukemaan nuotteja varhaisessa vaiheessa, ei niinkään suzukikappaleita, mutta nuotteja kuitenkin, jotkut suzukiopettajat antavat lapsen soittaa nelisen vuottakin ilman nuotteja ja lopputuloksena voi olla sitten se, että ne nuotinlukutaidot eivät kehity yhtä hyväksi kuin aiemmin opetettuna ja viulisti tarvitsee nuotinlukutaitoja.

    1. Hei! Tyttö aloitti pedioppilaana Metropoliassa. Kirjoitin siitä syksyllä tällaisen postauksen. Vaikka opetus ei ole Suzukia, kyllä se meilläkin aika yhteinen harrastus on, ja yhdessä harjoittelemme läksyjä. Osaan soittaa jo ”Tuiki, tuiki tähtönen” 😀 Mäkin kyllä uskon nuotinlukutaidon tärkeyteen.

  2. moikka! Itse soitin viulua monta vuotta juuri tuolla TaideTöölössä! (kokemuksia myös musiikkiopistosta). Olen ollut todella tyytyväinen opetukseen, opettajat ovat erittäin ammattitaitoisia ja lämminhenkisiä!! Tosiaan, osa opettajista ei ole kokonaan suomalaisia, mutta suurin osa ovat suorittaneet konservatorion yms. suomessa. Kaikki kyllä puhuvat oikein hyvin suomea, vaikka ulkomaalaistaustaisia ovatkin. Soittimenkin saa lainaan pientä maksua vastaan! 🙂 Kannatan ehdottomasti!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *