Nyt lähtee kaikki turha

Se alkoi ennen joulua anoppilassa. Päätin, että nyt on aika tyhjentää Rouvan entiseen makuuhuoneeseen jäänyt kirjoituspöytä laatikoineen ja roudata koko hökötys kierrätyskeskukseen. Siinä samassa heittelin pois muutakin romua, jota oli kertynyt hyllyille ja kaapin päälle. Lopputulos oli mukavan paljon lattiatilaa, johon mahtuu asettamaan kassit kyläreissulla.

Seuraavaksi, viime viikonloppuna, otin käsittelyyn ne kirjalaatikot omassa kellarissa. Sitten se jatkui yläkomeroon säilöttyihin muisto- ja valokuvalaatikoihin. Hetken päästä järjestelin pianon vieressä olevia kaappeja ja kolusin eteisen laatikostoja. Homma jatkui tytön huoneen kaappien ja laatikoiden parissa ja siirtyi vielä olohuoneen senkkiin ja cd- ja dvd-kokoelmaan. Tyhjensinpä siinä sivussa muutaman askartelu- ja ompelutarvikelaatikonkin.

IMG_0652.jpg

Lopputulos: pari kassillista kamaa roskiin. Kolme laatikollista kamaa kellariin. Pari kassillista CD:itä ja DVD:itä mukaan sille kaverille, joka tulee noutamaan ne kaksi laatikollista ja kolme kassillista kirjoja huomenna. Yksi kasa kamaa odottaa viemistä mökille, toiseen olen alkanut kerätä tavaraa, joka lähtee kierrätyskeskukseen. 

Aaaaahhh. Tämä on tosi vapauttavaa ja nautinnollista. Ja myös jotenkin koukuttavaa.

On vaikea selittää, miksi tuntuu niin hyvältä luopua tavarasta. Ehkä siksi, että olen lopen kyllästynyt siihen, että

  1. joka paikka on täynnä tavaraa
  2. koska joka paikka on täynnä, millekään ei löydy enää tilaa
  3. suurinta osaa tavarasta, jota joka paikka on täynnä, ei tarvita ikinä. Ei oikeasti ikinä.

No mutta tämä on vasta alkua. Vaikka olen käynyt kaappeja läpi nyt useampana päivänä, monta kaappia ja laatikkoa kaipaa edelleen karsintaa. Ja vaatekomero. Ja eteisen minivaatehuone. Haaveissani on koti, jossa kaikille tavaroille on oma paikka, eikä niitä ole vain sullottu johonkin, mihin ne sattuvat mahtumaan. Ja kysehän ei ole säilytystilan määrästä, sillä sitä on kyllä ihan riittävästi tässäkin asunnossa.

Nyt lähtee kaikki turha. Oikeasti.

Kommentit (63)
  1. Lahjaksi saadut jutut on meilläkin jatkuvasti ongelma, meillä on 50 neliön kolmio jossa asumme kaksi aikuista ja kaksi lasta. Miehen äiti pakkaa meille jatkuvasti mukaan kaikkea mahdollista mitä maa päällään kantaa, vokkipannusta kumisaappaisiin, erivärisiä legginsejä, akryylisia kaulahuiveja joilla ei ole mitään lämpöarvoa. hassun välisiä pöytäliinoja, lakanapaketteja, esikoiselle valtava muovinen päältä ajettava traktori perävaunulla, lapsille halpoja rukkasia, pipoja jne. jotka jäävät käyttämättä kun heille on jo hankittu yhdet parit laadukkaita hanskoja mieheen jne.

    Aivan käsittämätöntä, vaikka kuinka sanomme että ei mahdu, joka kerta tulee tulee vähintään muovikassillinen. Hienovaraiset vihjailut eivät mene perille ja mieheni ei uskalla/halua kieltää äitiään. Joten tavarat saavat tulla ja vaivihkaa kannan ne sitten fidaan. Älytöntä!

  2. Minäkin käyn säännöllisesti läpi omia tavaroitani ja on aina kiva, kun hyllyt ja kaapit tyhjenee ja siistiytyy. Minulla on yksi suurempi ongelma. Mitä tehdä miehen perintökamoille ja hänen vanhemmiltaan saaduille tavaroille? Niille ei ole enää sopivaa käyttöä (rippilahjaksi saatuja rumia lakanoita, anopin itsetekemiä mattoja miehen ekaan asuntoon jne.) Rahallisesti näillä ei ole arvoa, sisustukseen ne eivät sovi, mutta anoppi ja mies ottavat itseensä, jos alan niitä ilmaiseksi pois jakaa tuntemattomille. Odotan kieli pitkällä, että joku sukulainen tarvitsisi jotakin niin saisin laittaa kiertoon, se olisi hyväksyttävä syy… Onko muita ideoita kellään?

    1. Ensin sovit asiasta miehesi kanssa. Rumat lakanat ja muut asiat joilla ei oikeasti voi olla tunnearvoa kierrätykseen. Sitten laitat miehesi kysäisemään puolihuolimattomasti vanhemmiltaan jotain sen tyylistä että ”hei, meillä ei nyt ole tälle asialle X tarvetta, niin olisiko teillä?” Se kirpaisee kerran tai pari, ja joskus saa kuulla sellaista kommenttia että ”ei teille voi mitään antaa, kun te palautatte kaikki takaisin”, mutta siinähän oppivat 😀

      Terkkuja äitille ja iskälle! 😉

      1. Joo, me saatiin vanhat lakanat ja pyyhkeet (kaikki parittomat ja vanhat hyväkuntoiset)sopivasti lahjoitettua johonkin nuorison tukiprojektiin (ensimmäinen koti). Siinä samalla intouduin kaivamaan vanhoja koriste-esineitä, pöytäliinoja jne ja kaappeihin tuli rutkasti lisää tilaa! Nii sanottu win-win tilanne!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *