Disneyn Kaunotar ja hirviö on yksi lempimusikaaleistani kautta aikojen. Näin sen ensimmäisen kerran Broadwaylla vuonna 1994, ja olin suorastaan haljeta, kun kuulin vuosi sitten musikaalin saapuvan tänä syksynä Tampereen työväenteatteriin ja vieläpä monet menestysmusikaalit ohjanneen Samuel Harjanteen ohjaamana!

Olen aina rakastanut Kaunotarta ja hirviötä ja varsinkin sen musiikkia, ja tämä rakkaus on tarttunut myös lapsiimme. He ovat katsoneet erityisesti vuoden 2017 live action -elokuvan moneen kertaan, ja myös elokuvan soundtrackia on kuunneltu ahkerasti. Olin siis erityisen iloinen, että pääsisin vihdoin näyttämään lapsilleni myös tämän musikaaliversion! Musikaali perustuu vuoden 1991 Disney-animaatioon ja on sille hyvin uskollinen.

Tiesin jo etukäteen, että liikuttuisin esityksen aikana, mutta enpä arvannut, että kyyneleet virtaisivat heti alkusoiton ensimmäisen tahdin soidessa.

Onko mahdollista, että siellä on joku, joka ei tunne tarinaa? Kerrataan sen lähtökohdat siis muutamalla lauseella.

Itsekäs prinssi suututtaa tylyllä käytöksellään haltiattaren, joka muttaa prinssin ulkomuodoltaan hurjaksi hirviöksi ja hänen palvelusväkensä puhuviksi esineiksi. Kirous lankeaa vain, jos prinssi oppii rakastamaan ja saa vastarakkautta ennen kuin lumottu punainen ruusu pudottaa viimeisen terälehtensä.

Läheisessä kylässä asuva Belle päätyy hirviön linnaan, on ensin vankina mutta saatuaan vapauden rakastuukin hirviöön. Tarinan varsinainen hirviö on kuitenkin Bellen kotikylässä asuva alfauros Gaston, joka on päättänyt naida Bellen hinnalla millä hyvänsä.

Alkuperäinen animaatio oli poikkeuksellisen onnistunut. Se oli vuoden 1992 Oscar-gaalassa kaikkien aikojen ensimmäinen parhaan elokuvan palkinnosta kilpaillut animaatio, ja vaikka kyseinen palkinto menikin sivu suun (Uhrilampaille), elokuva sai Oscarit parhaasta musiikista, jonka on säveltänyt Alan Menkin, ja sen nimikkokappale parhaasta sävellyksestä.

Kaunotar ja hirviö teki pioneerityötä myös teatterin lavalla, sillä se oli ensimmäinen Disneyn elokuva, joka sovitettiin näyttämömusikaaliksi.

Musikaalissa on mukana on lähes kaikki alkuperäisen elokuvan ikoniset kohtaukset kuten hirviön ja Bellen tanssiaiskohtaus ja tietysti lasikuvun alla kuihtuva punainen ruusu, joka pudottaa viimeisen terälehtensä juuri, kun hirviö tuupertuu maahan Gastonin hyökkäyksen jälkeen.

Musikaalissa kuullaan myös kaikki alkuperäisen animaatioelokuvan laulut ja myös varta vasten musikaalia varta vasten sävellettyjä kappaleita. Myös hirviö on saanut omat soolonsa, joita animaatiossa ei ollut. Musikaalin laulu Ihmismuodossa taas/To Be Human Again oli alun perin sävelletty animaatiota varten mutta jätetty siitä pois.

Vuoden 2017 live action -elokuvaan tehty sävellettyä hirviön Evermore-kappaletta musikaalissa ei puolestaan kuulla, vaikka olisi ollut täysin mahdollista, että se olisi lisätty teokseen jälkikäteen. Esimerkiksi vuonna 1998 Toni Braxtonin debytoidessa Broadwaylla ensimmäisenä tummaihoisena Bellenä musikaaliin lisättiin laulu A Change in Me (Tunnen muutoksen), joka on sittemmin ollut pysyvä osa teosta ja kuullaan myös Tampereella.

Musikaalia on sittemmin editoitu myös toiseen suuntaan. Alun perin Gaston ja Töppö juonittelivat kappaleessa Maison Des Lunes. Tätä laulua musikaalissa ei enää kuulla. mistä en ole lainkaan harmissani. Sen sijaan olin pettynyt, että musikaalista on nykyisissä versioissa leikattu pois kohtaus, jossa Bellen kotikylän väki tunkeutuu linnaan ja lumotut esineet ajavat heidät tiehensä. Kyläläisten marssista siirrytään suoraan linnan katolle tarinan loppukohtaukseen, vaikka musikaalin pituuden puolesta tälle leikkaamiselle ei olisi ollut tarvetta.

Tampereen työväen teatterin toteutus on hyvin onnistunut. Lavastus ja puvustus ovat odotusten mukaisia, ja pääosissa nähtävät Yasmine Yamajako ja Matti Leino ovat erinomaiset valinnat kaunottareksi ja hirviöksi. Yamajakosta onkin tullut jo lähes Suomen virallinen Disney-prinsessa, sillä häntä on kuultu aiemmin myös Vaianan roolissa, ja pienen merenneidon Arielin roolin hän on tehnyt sekä Helsingin kaupunginteatterissa että vuoden 2023 live action -elokuvan ääninäyttelijänä.

Antti LJ Pääkkönen show’n vie monin paikoin Lumière-kynttilänjalkana, joka piikittelee kelloksi muuttunutta Könniä (Hiski Vihertörmä) kelloaiheisilla sutkautuksilla ja sanaleikeillä. Rouva Pannu (Petra Karjalainen) on lämmin muumimammamainen äitihahmo, joka saa tässäkin versiossa esittää sen kaikkein tunnetuimman hittikappaleen, Tyttö sekä hän. Joonas Saaren Gaston on niin sovinistisen iljettävä pullistelija kuin voi toivoakin ja hänen kätyrinsä Töppö (Antti Lang) samanlainen hännystelijä kuin elokuvissa.

Ensemble vaihtaa asuja tiuhaan ja esiintyy niin kylän väkenä kuin lumottuina esineinä. Ensin he tanssivat Gastonin ja Töpön tahdissa tavernassa ja hetkeä myöhemmin täyttävät lavan tanssivana astiastona, kun Lumière esittää mainion bravuurinsa Vieraamme/Be Our Guest.

Lavastus hyödyntää runsaasti videoprojisointeja, joilla on korvattu kookkaita fyysisiä lavasteita. Tämä on täysin ymmärrettävää, mutta se syö jonkin verran sitä syvyyttä joita fyysiset lavasteet olisivat tuoneet. Ainoa asia, jonka olisin tehnyt toisin, oli kerjäläiseukon muuttuminen haltiaksi, joka nähtiin fyysisen illuusion sijaan videona.

Teatterin taikaa nähdään kuitenkin esityksen lopussa, kun ruusu pudottaa viimeisen terälehtensä, ja hirviö nousee ilmaan ja muuttuu takaisin prinssiksi. 

Kaunotar ja hirviö tarjoaa maailmanluokan viihdettä, ikonisia kohtauksia ja nostalgista musiikkia, joka on tuttua lähes jokaiselle. TTT osoittaa jälleen kerran, miten vahvaa osaamista heillä on tuottaa tämän kokoluokan musikaaleja. Mene ihmeessä kokemaan Kaunotar ja hirviö myös itse, takaan ettet pety!

Loppuun on vielä pakko kertoa, että juuri tulleen tiedon mukaan ensi syksynä TTT:hen on tulossa jotain vähintään yhtä pakahduttavaa, sillä luvassa on Samuel Harjanteen ohjaama Wicked! Kyllä meitä musikaalifaneja nyt hemmotellaan!

Lippu saatu Tampereen työväen teatterilta.

Kuvat: Kari Sunnari.