Parasta juuri nyt (ja vielä pitkään): Settlers of Catan!

Isyyspakkaus

Olen varmaan jo useamman kerran kertonut odottavani kovasti sitä, että pääsen pelaamaan lasten kanssa lautapelejä. Siis sellaisia oikeita lautapelejä, joista aikuisetkin pitävät.

Pelasimme jo kesällä Carcassonnea, ja pian sen jälkeen ymmärsin: Lapsihan on varmasti jo aivan valmis kokeilemaan Settlers of Catania, joka on ollut oma lempipelini jo opiskeluajoista lähtien.

Oli itse asiassa hätkähdyttävää kertoa tytölle, että hänen kummitätinsä ja -setänsä opettivat pelin meille noin kaksikymmentä vuotta sitten. Sittemmin hankin pelin ja kaikki sen silloiset lisäosat myös itselleni. Pelistä on tehty myös suomenkielinen painos, Catanin uudisasukkaat tai pelkkä Catan riippuen versiosta.

Peruspeli oli melko helposti opetettavissa lapselle. Pelissä rakennetaan siirtokuntia, kerätään resursseja (puuta, kiveä, viljaa, lampaita ja malmia) omilta tiluksilta, käydään kauppaa toisten pelaajien kanssa, laajennetaan omaa reviiriä rakentamalla teitä ja niiden päihin lisää siirtokuntia ja perustetaan siirtokuntien tilalle kaupunkeja.

Vaikka tiesinkin 6-v:ni hyvin skarpiksi tapaukseksi, hämmästyin itsekin, miten hän kävi jo ensimmäisessä pelissä kauppaa korteilla kuin vanha tekijä ja ymmärsi heti ensimmäisellä selityksellä, mitä resursseja teiden, siirtokuntien ja kaupunkien rakentaminen vaatii. Peli on kuitenkin periaatteessa tarkoitettu yli 12-vuotiaille (!).

Ainoa helpotus, jonka teimme peliin oli niin sanottujen kehityskorttien ostaminen. Ne ymmärtääkseen pitäisi osata lukea, ja oma versioni pelistä on vieläpä englanninkielinen. Ensimmäisen pelin pelasimme siis ilman kehityskortteja, ja toisen pelin niin, että otimme kehityskorteista mukaan vain sotilaat, jotta saimme häädettyä rosvon välillä pois alueelta, johon se oli jäänyt liian pitkäksi aikaa. 

Pohdin kyllä, että voisimme ottaa vähitellen mukaan lisää eri kehityskortteja, jolloin on helppo selittää kortti kerrallaan, mitä niillä tehdään. Seuraavaan peliin voisin esimerkiksi ottaa mukaan kortin, jolla voi rakentaa kaksi tietä ilmaiseksi.

Oi, miten iloinen olenkaan! Mainitsinko jo, miten paljon olen odottanut, että lapset tulevat lautapeli-ikään?   

Kommentit

punanen (Ei varmistettu)

Oo! Mä en ole tajunnut, mekin voitas pelata Catania meidän 6-v:n kanssa! Edellisestä Carcassonnestakin on aikaa. Kesällä hän innostui yhteistyöpeli Pandemiasta jota pelattiin useamman kerran. Nuo ikäsuosistukset on aika joustavia jos lapsi on yhtään enempää pelannut ja hyvän helpotuksenkin keksitte! Luulen et meidän 4v osaisi Carcassonnea ilman peltoja nyt jo.
Lautapelit on mulle kans tärkeä juttu. Miehen kanssa aikanaan kierrettiin lautapelitapahtuma jos toinenkin, kierrettiin kavereilla aj kutsuttiin meidän talon kerhohuoneeseen kaverit pelaamaan kun kerrostalossa asuttiin. Nykyisin noista lautapelikavereista kaksi nuorinta on saanut toiset kumminsa ja kierretään lasten synttöreillä puolin ja toisin, ja aina pelataan myös, mutta entisen kuuden tunnin pelimaratonin ja monen pelin sijaan hässä tapauksessa yksi pidempi, useimmiten joku lyhyt filleri. Ja aina toisinaan aikuisten lautapeliviikonloppu jossain mökillä. Mä haaveilen pitäväni joskus lankaa ja lautapelejä -viikonlopun neule ja lautapeliystävilleni. Sellaisen jossa saa neuloa ja pelata jokotai tai sekäettä tai vain viihtyyä muuten. Sitten kun kuopus pärjää ilman äitin tissejä sen viikonlopun...

Tommi K
Isyyspakkaus

Nykyisin arvostaa kovasti tuollaisia melko rajallisessa ajassa pelattavissa olevia pelejä. Lukioiässä suurin suosikkimme kaveriporukassa oli Civilization, mutta sellaiseen 10  - 12 tuntia vaativaan peliin ei ole yksinkertaisesti enää aikaa.

Kommentoi