Ladataan...
Isyyspakkaus

Tarkastelin eilen Instagram-tililtäni, mitkä olivat vuoden tykätyimpiä kuvia. Blogista en saa vastaavaa tykkäyksiin perustuvaa listaa irti käymättä vuoden joka ikistä 223 postausta yksitellen läpi, ja koska käytän sen ajan mieluummin johonkin muuhun, käännyin Googlen puoleen katsomaan, mitkä postaukset ovat olleet vuoden luetuimpia. Alla oleva kuva liittyy aiheeseen.

Hauskaa on, että vuoden luetuimpien postausten joukossa on useampi postaus, jotka ovat jo useamman vuoden vanhoja. Arvatenkin joukossa on suosittuja reseptipostauksia, mutta listalla on myös pari DIY-ylläriä.

Mainittakoon vielä se, että lukijoita blogilla on ollut vuoden aikana yli 250 000, ja postauksiani on luettu vuodessa liki miljoona kertaa. Viikkotasolla lukijamäärät ovat vaihdelleet 6 000:n ja 12 000:n välillä, ja kuukaudessa lukijoita on ollut 22 000 - 33 000 omasta aktiivisuudestani riippuen. Alkuvuodesta ehdin postata kuusikin kertaa viikossa, mutta töihin paluun jälkeen oli todettava, että aika ei riitä kuin neljään postaukseen.

* * *

Ja tältä näyttää blogin TOP 10 vuonna 2018

Sijoilla 1 ja 2 on supernopean valkosipulimajoneesin resepti. Ykkösenä varsinainen resepti vuodelta 2012 ja kakkosena samasta reseptistä tehty video vuodelta 2015. Sekä itselleni että Rouvalle on täysi mysteeri, miksi jotkut lukijat eivät ole saaneet majoneesia onnistumaan tällä reseptillä. Meillä sitä on tehty kymmeniä ja kymmeniä kertoja, eikä se ole epäonnistunut kertaakaan. Mietin kyllä, että voiko kyseessä olla sitten sauvasekoittimen muoto tai teho. Meillä käytetään Bamixia ja Bamixin yleisterää, ja majoneesi onnistuu niillä takuuvarmasti.

Mutta mitäs tykkäät tästä kuvasta?

Yllä oleva kuva on ollut siis yli kuusi vuotta blogini suosituimman postauksen pääkuva, ja onhan se aika nolottavaa katseltavaa, kun ajattelee, että olen kuitenkin ottanut sittemmin kuvat kahteen ruokakirjaankin. Siksipä vaihdoinkin nyt postauksen pääkuvaksi saman kuvan, joka edustaa kyseistä aiolia myös Gastronaatti-kirjassamme.

Kolmantena ovat "Maailman parhaat joululaatikot", joka tarkoittaa käytännössä porkkana- ja punajuurilaatikoiden reseptejä kahden vuoden takaa. Samaisen postauksen kommenteista löytyy muuten myös se anopin lanttulaatikon resepti, kun sitä joku tiedusteli. Ja kuten arvata saattaa, tämä postaus on noussut luetuimpien joukkoon marras-joulukuussa tulleiden osumien ansiosta. Kuvakin on onneksi jo vähän toista tasoa kuin yllä olevassa majoneesissa.

Nelossijalla ovat ravintolasuositukseni Helsingistä (40 ravintolaa). Nämäkään eivät ole tältä vuodelta, joten lista kaipaisi päivitystä. Top 10:ssä mainitsemani ravintolat ovat edelleen suosikkejani, mutta tämän vuoden uutuuksista ainakin Nolla, Yes Yes Yes ja The Way sekä aiemmin kokeilematta jääneet Grön, Fabrik, Via Tribunali ja Social Burger Joint pitäisi toki saada suosituksiin mukaan.

Seuraavan reseptin päätyminen sijalle viisi yllätti. Keväisen raikas mango-valkosuklaa-juustokakku oli kyllä erittäin raikas ja herkullinen, joten suosittelen testaamaan, mikäli et vielä ehtinyt! Saa syödä myös ennen kevättä.

Ensimmäinen tämän vuoden postaus tällä listalla on sijalla kuusi komeileva Kukkakaali-wings-reseptini. Näistä tuli kyllä oikeasti tosi hyviä, ja tämän nähtyäni aloin välittömästi haaveilla niiden tekemisestä uudelleen.

Seuraavilla sijoilla onkin sitten onneksi muitakin kuin ruokapostauksia. Seitsemänneksi luetuimmassa postauksessa kerron tarkemmin siitä, miksi päädyimme palkkaamaan lastenhoitajan noutamaan lapset kerran viikossa päiväkodista. Ja taisipa tämä olla myös vuoden tykätyin postaus. Hoitaja on todella käynyt kerran viikossa koko syksyn ajan, ja kylläpä on ollut kiva, kun ei ole ollut lastenhoito-ongelmia. Tässä voisi olla aihetta omaan postaukseensa, joten palataan aiheeseen lähiaikoina.

Sijalla kahdeksan on kestosuosikki, remonttisarjani 6. osa: Seinien pohjatyöt. Jo kuusi vuotta sitten julkaistu postaus on jatkuvasti luetuimpien joukosta, joten ilmeisesti moni siellä ihmettelee yhä, miten tapetit poistetaan ja seinät tasoitetaan ennen maalaamista.

Toinen DIY-ihmisten kestosuosikki on, miten tehdään säänkestävä ruokapöytä terassille. Yhdeksännellä sijalla oleva postaus on sekin vuodelta 2012. Fun fact: ajattelin muuten tehdä näillä omilla ohjeillani samanlaisen pöydän ensi kesänä puutarhamökille. Kävin jo hakemassa tarvittavat lankut lankomiehen ladosta viime kesänä, ja nyt pöydän kokoaminen odottaa vain tulevaa kesää ja sopivia säitä. Ja sopivaa motivaatiopiikkiä.

Lastenhoito ja sen haasteet olivat esillä jo alkuvuodesta, ennen kuin olimme löytäneet vakiohoitajamme, ja silloin kerroin, miten tyytyväisiä MLL:n lastenhoitajavälityksen käyttäjiä olemme. Kymmenenneksi luetuin postaus kertoo myös, mitä lastenhoito maksaa ja millaisia työnantajamaksuja kotitalouden on maksettava työnantajana.

Yllä olevista postauksista siis vain kolme oli tältä vuodelta, ja seitsemän muuta ovat todennäköisesti myös ensi vuonna kärkisijoilla. Katsellaanpa siis vielä hieman listaa alaspäin, ja poimitaan tänne vielä muutama vuonna 2018 kirjoitettu ja julkaistu postaus. Näiden postausten keskinäinen järjestys ei ole oleellista, sillä erot latausmäärissä ovat pieniä.

Ravintolapostaukset ovat olleet yllättävän suosittuja. Ainakin Mashiron sushijuna on kiinnostanut, samoin hävikitön Ravintola Nolla ja Yes Yes Yes, josta kirjoittamastani postauksesta kirposi myös yllä mainittu keskustelu lapsivapaista.

Blogin kantavista teemoista vanhemmuus on ollut läsnä paitsi lastenhoitopohdinnoissa myös nyt 2-vuotiaan poikasen vaiheissa. Aurinkoinen halinalle osaa nimittäin näyttää myös sen toisen puolensa ja olla vahvasti eri mieltä asiassa kuin asiassa. Ensimmäiset iltaraivarit nähtiin jo alkuvuodesta, ja koko vuosi onkin ollut sitten suuria tunteita ja tahtojen taistelua. Päiväkodissa, jonka hän aloitti maaliskuussa, hän on toki aivan yhtä hurmaava kuin aiemminkin, ja säästää kiukkunsa vain vanhemmilleen. Vähän toisenlaista vanhemmuusteemaa luettiin ahkerasti joulukuussa, kun poikamme kompastui talon ulko-ovella ja teloi otsansa sairaalakuntoon.

Vuoden luetuimmissa postauksissa on myös random-aiheita, kuten Euroviisujen livebloggaus, omat uraoivallukseni sekä kaupallisissa yhteistöissä tehdyt postaukset lelukaaoksen taltuttamisesta ja Hakaniemen leikkiluolasta.

Kiitos, että olette käyneet lukemassa postauksiani näin ahkerasti! Jatketaan samaan malliin vuonna 2019!

Hyvää uutta vuotta!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vuoden lopussa on aina yhtä hauskaa tutkia, mitkä postaukset ovat olleet päättyvän vuoden suosituimpia. Tämän vuoden TOP 9:ni Instagramissa näyttää tältä.

Kärjen joukossa on mm. tämä kuva tytön 6-vuotissynttäreiltä. Poikaa juhlittiin pari viikkoa myöhemmin, ja hän täytti tänä vuonna kaksi. Nyt odotamme kovasti 7-vuotisjuhlia ja tietystä ensi syksyn alkavaa koulua. (Mihin tämä aika katoaa, ja miten se voi olla jo menossa kouluun?!?) Uskomatonta, mutta totta: kouluun ilmoittautuminen alkaa jo viikon päästä!!!

"Miten onnellinen voikaan 6-vuotissynttärisankari olla saamastaan huomiosta, vohveleiden tarjoamisesta päiväkodissa, onnittelulaulusta ja tietysti kaverisynttäreistä päiväkotikavereille! Synttärikakuksi hän halusi marjoilla koristellun pavlovan. Lue blogista, miten selvisimme kymmenen (noin) kuusivuotiaan ja yhden taaperon kanssa kevään odotetuimmista juhlista! #syntymäpäivä #6vee #pavlova #synttärikakku #synttärit #birthdaycake #6yrs"

Yksi tämän vuoden suurista teemoista oli puutarhamökin remontti, joka valitettavasti ei valmistunut yrityksistäni huolimatta tänä vuonna. Mutta tästä jatketaan sitten taas huhti-toukokuussa.

"Mökkiremonttimme on edelleen pahasti kesken, mutta koska päätimme järjestää eiliset syntymäpäiväjuhlamme mökillämme, mökki piti siivota sellaiseen kuntoon kuin kaikki olisi lähes valmista. Oikeasta kuvakulmasta katsottuna tämähän näyttää aika UPEALTA! Lisää kuvia ja uusi postaus blogissa. #isyyspakkaus.com #puutarhamökillä #mökkiremontti #siirtolapuutarha #herttoniemensiirtolapuutarha"

Kesällä viihdytin seuraajiani esittämällä Vogue-liikkeitä mansikoiden hilloamisen lomassa. Osasin ne vielä 28 vuotta myöhemminkin.

"Yleisön pyynnöstä ja Madonnan 60-vuotispäivän kunniaksi julkaisemme uudelleen tämän kesällä suurta suosiota nauttineen Instagram Story -videon. Strike a pose! #vogue #madonna #madonna60 #happybirthdaymadonna"

Lasten suusta kuullut totuudet ovat aina yhtä viihdyttäviä. Ja viiltäviä. Marraskuu taisi olla erityisen rankka monin tavoin, ja täytyy myöntää, että tämä lausahdus oli sen verran pysäyttävä, että olen kiinnittänyt sen jälkeen erityisen paljon huomiota siihen, että yritän hymyillä lapsille silloinkin, kun ei oikeastaan hymyilyttäisi. Paitsi silloin, kun he ovat itse syypäitä happamaan naamaani.

"Mistä huomaa, että viime viikot ovat olleet vähän tavanomaista rankempia useammallakin tavalla? #jasittenlapsenisanoiettä #lastensuusta"

Tyttö on harjoitellut kirjoittamista niin ahkerasti koko vuoden, että se sujuu jo huomattavasti paremmin kuin tässä kuvassa. Hän kirjoitti ja kuvitti keväällä jopa omia satukirjojaan ja aloitti päiväkodissa varsinaisen kirjankirjoitusbuumin.

"OLET RAKAIN MITÄ VOI OOLA MAJLMAJLMSA ÄITI ISI VELI <3 #rakkauskirje #5vkirjoittaa #ihanite"

Ja piirtämisessä ja maalaamisessa hän on niin lahjakas, että en voi kuin hämmästellä. Eräänä päivänä hän pyysi, että etsisin netistä kuvan hylkeestä, ja hän maalasi sen. Hän on pikkutarkka piirtäjä ja käyttää värejä rohkeasti. 

"Hylje kalliolla, akryyli kankaalle 2018. #6vmaalaa #akryylivärit #maalaus #hylje"

Siitä on osoituksena myös tämä joulukortti parin viikon takaa. Olimme itse illan pois kotoa, ja lapset olivat lastenhoitajan seurassa. Pyysimme lähtiessämme, että hän tekisi kortit päiväkodin aikuisille, ja odotimme tussipiirroksia. Tämä akvarelli hämmästytti sekä lastenhoitajan että meidät.

"Pyysimme 6-v:tä tekemään päiväkodin aikuisille joulukortit. Tämä vesiväreillä maalattu kortti oli niin hieno, että olin pitää sen itse. @kaisaleena totesi, että tätä voisi myydä Papershopissa. #joulukortti #vesivärit #akvarelli #6vmaalaa"

Keijukaisprinsessa ja sarjamurhaaja. Tyttö ei tosin näe isäänsä lainkaan niin väsyneenä kuin mitä itse. Hänen mielestään näytän tässä kuvassa "pirteältä". Apua. En halua nähdä kuviani niiltä päiviltä, kun näytän hänen mielestään väsyneeltä. (Ks. muutama kuva ylöspäin.)

"Uudet passit saapuivat. Tyttövauvasta on tullut viidessä vuodessa keijukaisprinsessa. Isä näyttää näinä päivinä väsyneeltä sarjamurhaajalta. #2013vs2018 #passikuva"

Poikanen ei päässyt näissä kuvissa patsastelemaan, mutta nyt kun hänkin on avannut sanaisen arkkunsa, ja puhuu käytännössä lähes taukoamatta, luulen, että tätä osastoa tulee ensi vuonna enemmänkin. Tässä myös vuoden tykätyin Instagram-postaukseni.

"Joskus on tarvetta selitellä hoitajalle, mistä todella onkaan kyse. Mitenkäs ne kerrat, kun ei ole itse oikomassa tarinoita? #jasittenlapsenisanoiettä #vanhemmuus #keppiä"

Katsellaanpa vielä toisena päivänä, mitkä ovat olleet blogin luetuimmat jutut tänä vuonna.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Internetissä on kuulemma ollut viime aikoina liian vähän kuvia jouluruoista. Mutta eihän hyviä kuvia voi hukkaankaan heittää, joten kerta kiellon päälle ja vielä viimeiset joulumuistelut tältä vuodelta!

Joulun odotus, joulun laittaminen (kohtuuden rajoissa) ja joulun juhliminen ovat kivoja asioita. Pidän itseäni jouluihmisenä, ja kuuntelen ja laulan mielelläni joululauluja koko joulun. Mutta kun tapaninpäivä on taputeltu, olisin aivan valmis piilottamaan kaikki viitteet jouluun. Kuusi alkaa jo karista ja vie liikaa tilaa olohuoneesta, jouluruokia on syöty aivan tarpeeksi, suklaatkaan eivät enää maistuisi ja kyllähän niiden joululaulujen kuuntelemisenkin voisi vähitellen lopettaa.

Sanoisin siis, että joulun kanssa on sama juttu kuin matkustelussa: siinä missä kotiin paluu on yksi matkan parhaista hetkistä, myös joulun päättyminen on yksi parhaista asioista joulussa. Se kun saa keskittyä taas aivan muihin asioihin ja suunnata ajatuksensa tammikuuhun, joka onkin aivan oven takana.

Tammikuussa onkin odotettavissa monta kivaa juttua, ja luvassa on niin teatteria, oopperaa kuin balettiakin. Odotan myös jo tammikuun puoliväliä, kun koko projektitiimini on palannut takaisin joululomiltaan ja pääsemme jatkamaan pelimme kehitystä täyttä vauhtia.

Jouluruoista on muuten mainittava vielä sen verran, että tein nyt kolmannen kerran elämässäni imelletyn perunalaatikon, ja ensimmäistä kertaa se oli jollain tavalla onnistunut. Kovin imelää se ei tälläkään kerralla ollut, mutta sen verran kuitenkin, että sitä kehtasi tarjota tapaninpäivän jouluvieraille. Parasta tähän mennessä. Tein sen kilolla perunaa, ja imelsin sitä 50-asteisessa uunissa ehkä 6 - 7 tuntia.

Porkkana- ja lanttulaatikot tein mahdollisimman pieninä, vain reilun puolen kilon kokoisina, ja kaikki oli tapaninpäivän jälkeen onneksi syöty. Samoin pikkukinkkumme, jonka ostin tytön pyynnöstä.

Pöydässä ilahduttivat myös uunissa paahdetut punajuuret, jotka tarjottiin uunissa paistetun Metsuri-juuston kanssa.

Jälkiruoaksi Rouva teki crème brûléet.

Kiitos joulu 2018! Kiitos Hanna, Esa ja Rio vierailusta!

Sitten siirrytään blogissakin aivan muihin aiheisiin.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Joulu eteni omalla painollaan ja aivan suunnitelmien mukaisesti.

Piparkakkutalo valmistui jouluaatoksi. Tyttärenikin sai tänä vuonna osallistua sen rakentamiseen ja koristeluun. Kokeilin tänä vuonna talon kokoamista pelkällä pikeerillä ilman sulatettua sokeria. Sormet eivät siis palaneet, mutta pikeeri kuivui sen verran hitaasti, että ensi vuonna taidan kokeilla elintarvikeliimaa.

Nyt linna odottaa uutta vuotta, jonka perinteiisin piparkakkutalon syöminen kuuluu.

Aattoaamuna Rouva ja tyttö käärivät joulutoffeet papereihin.

Lapset kävivät äitinsä kanssa pienellä kävelyllä, ja poikanen otti unet rattaissa. Kotona häntä ei saa enää nukkumaan päiväunia, mutta hän oli selvästi niiden tarpeessa. Isi jäi kotiin siivoamaan, ja mystisesti lahjat olivat ilmestyneet kotioven taakse juuri sillä aikaa. Voi miten hauskaa niitä olikaan hypistellä, kun niitä laitettiin kuusen alle odottamaan iltaa.

Jouluaterian pääasia olivat blinit täytteineen. Rouva teki ne tänä vuonna hapanjuureen täysin ilman hiivaa. Paistoin tytön toiveesta myös pienen kinkun, ja hyvin se maistui myös muille. Rouva graavasi siikaa ja teki kuha-cevicheä. Itse tein perinteiset joululaatikot: porkkanaa, lanttua ja jopa imellettyä perunalaatikkoa, mutta niiden vuoro oli vasta joulupäivänä.

Joulutoffeita saatiin maistella ruoan jälkeen.

Sitten olikin lahjojen vuoro, ja niiden parissa vierähti sekä aattoilta että koko joulupäivä.

Poikaselle kaikkein mieluisin lahja näytti olevan pienet muumihahmot, joilla hän on leikkinyt ahkerasti koko joulun.

Tyttö puolestaan rakasti uusia pörröisiä korvaläppiään niin, että on kulkenut ne päässään aattoillasta lähtien. Itse olin tyytyäisin tästä löydöstä Rouvalle: Aku Ankan keittokirja vuodelta 1986. Rouva on kuulemma lainannut sitä aikoinaan kirjastosta lukemattomia kertoja ja valmistanut siitä useita ruokia lapsena. Kirjan edellinen omistaja on näemmä saanut sen joululahjaksi 32 vuotta sitten.

Joulupäivänä ladattiin akkuja, koottiin legoja, pelattiin Super Mario Partya ja Dixitiä. Rouva kävi lenkillä, ja illalla oli vuorossa koko perheen joulusauna. Kylläpä teki hyvää ihan vain olla ilman minkäänlaista kiirettä mihinkään.

Voimme vielä hetken köllötellä tässä joulukuplassa ennen kuin siirrämme katseet kohti vuotta 2019.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vietämme tänäkin vuonna joulun Helsingissä, omassa kodissa. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän kaipaa omia perinteitä - ja varsinkin omaa rauhaa - ja kiinnostus lähteä ajelemaan tuntien ajomatkan päähän sukulaiskierrokselle on häviävän pieni.

Saimme onneksi tänä vuonna myös Helsinkiin valkean joulun, ja lunta on tullut viime päivinä juuri sopivasti, jotta pääsimme aatonattona koko perheen voimin laskemaan mäkeä Kaisaniemessä.

Viime vuonna pulkkailu oli poikaselle vielä turhan hurjaa menoa, mutta nyt hänkin oli aivan innoissaan sekä pulkan että naapurilta lainassa olleen Stigan kyydissä. Saipa hän houkuteltua jopa Rouvan Stigan kyytiin, ja kerta oli kuulemma Rouvan ensimmäinen!

Joulua on valmisteltu täällä rennoin ottein. Viikolle ei ollut suuria tavoitteita, ja voin ilolla kertoa, että kaikki tulee valmiiksi huomiseksi. Kuusi on koristeltu, piparkakkutalo koottu ja joululaatikot menossa uuniin. Päätin jälleen kokeilla myös imellettyä perunalaatikkoa, ja sekin on imeltymässä matalassa lämmössä. Aattoyölle on jäljellä enää lahjojen paketointi.

On mahtavaa, miten 6-vuotias osaa jo odottaa tiettyjä juttuja joulusta, ja hänkin osaa kertoa, mitkä ovat meidän jouluperinteitämme. Kuten piparkakkutalon tekeminen.

Kyselimmekin tytöltä, mikä hänestä on parasta joulussa. Ajattelin, että hän sanoisi: "Joululahjat." Hänen mielestään parasta joulussa olivat kuitenkin joulukuusi, äidin tekemät toffeet, joita hän pääsee käärimään papereihin, sekä joulukinkku.

Siitä tulikin jo pieni haaste, sillä emme olleet ajatelleet tänä vuonna paistaa kinkkua lainkaan. Onneksi kysyin kuitenkin jo pari päivää sitten, mitä jouluruokaa tyttö odottaa eniten, ja kun vastaus oli "joulukinkku", oli selvää, että isin tehtävä on hommata kinkku pöytään. Kävin eilen hakemassa Herkusta pienimmän mahdollisen, vajaan kaksikiloisen, luomukinkun, joka pistetään aattoaamuna uuniin.

Rouva puolestaan kertoi, että joulussa hänestä parasta on se tunne, että hetkeen ei ole kiire mihinkään ja voi rauhassa hiihdellä kotona vaikka pyjamassa muutaman päivän. Hänelle parasta ovat omat jouluperinteet ja meille perinteinen jouluaaton bliniateria.

Ehdimme viettää Rouvan kanssa yhteisiä jouluja viitisentoista kappaletta ennen tytön syntymää, ja pohdimme tänäänkin sitä, miten lasten myötä joulut ovat saaneet aivan toisenlaisen merkityksen, ja miten joulu tuntuu nyt taas enemmän joululta. Lapset todella tekevät joulun.

Itselleni joulussa parasta on Rouvan tavoin kiireettömyys: se kun jouluvalmistelut ovat ohi, ja muutaman päivän voi syödä valmiita ruokia ja vain olla. Katsoa vaikka telkkua ja pelata pelejä. Nyt onkin sekä hyllyssä että joulupaketeissa odottamassa muutama peli, joita en malta odottaa päästä pelaamaan tytön kanssa.

Ja kyllä minulle tärkeää ovat myös lahjat. Ei niinkään se, mitä itse saan, vaan se, kun muu perhe avaa omat lahjansa ja ovat mitä todennäköisimmin iloisia lahjoistaan. Jouluun kuuluvat myös joululaulut, ja odotan sitä, että jatkossa myös lapset osallistuvat niiden laulamiseen pianon ääressä.

Oikein ihanaa joulua myös sinulle, missä ja miten tahansa sitä sitten haluat viettääkin!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Perheessämme on ollut katkeamaton jouluperinne jo 21 vuoden ajan: joulukortit. Tai oikeastaan se, että niitä ei lähetetä.

Siispä jouluterveiset ja hyvän joulun toivotukset kaikille tämän sähköisen kortin myötä!

Se on kuva tyttäreni maalaamasta joulukortista eskariopelleen. Se oli niin hieno, että olin vähällä pitää sen itse.

Rentouttavaa, iloista ja stressitöntä joulua kaikille!

Pages