Ladataan...
Isyyspakkaus

Tälle viikolle sattui osumaan kaksi hauskaa pelikokemusta, joita voin lämpimästä suositella varsinkin aikuisille.

Exit Room

No juu, eihän tämä mikään uusi juttu ole. Pakohuoneita on ollut Helsingissä jo useamman vuoden ajan, mutta itselleni kerta oli ensimmäinen. Saimme Rouvan kanssa ystäviltä syntymäpäivälahjaksi "täydelliset treffit" pakohuoneessa.

Valitsimme pakopeliksi "President's apartmentin", sillä toinen treffivaihtoehto, "Bodom", kuulosti liian pelottavalta. Pelin teema oli siis, että meidät oli kutsuttu vieraaksi presidentin asuntoon, ja meidän piti selvittää presidentillinen vihje kerrallaan, miten pääsisimme ulos huoneesta. Lisähaastetta peliin teki se, että näillä täydellisillä treffeillä meidät kytkettiin toisiimme käsiraudoilla. Kun normaalisti Exit Roomin pelit kestävät 66 minuuttia, tässä treffiversiossa aikaa annettiin 11 minuuttia enemmän.

En halua kertoa sen tarkemmin tehtävistä, jotten pilaisi kenenkään toisen kokemusta, mutta sen verran sanon, että ne olivat todella haastavia ja aivan alkuun seisoimme Rouvan kanssa huulet pyöreinä pohtien, mistä ihmeestä pääsisimme edes alkuun. Huoneessa oli useita riippulukkoja ja papereille kirjoitettuja vihjeitä, ja meidän piti niiden perusteella keksiä lukkoihin sopivat koodit ja sen jälkeen kokeilla, minkä lukon mikäkin koodi avaisi. Joidenkin lukkojen takaa paljastui avaimia, ja lukkojen avauduttua ovien takaa paljastui lisää huoneita ja uusia tehtäviä.

On myönnettävä, että osa tehtävistä oli niin vaativia, että emme olisi päässeet ulos huoneesta ilman pelinjohtajan radiopuhelimitse antamia vihjeitä. Hän kyllä kertoi, että harva pääsee ja että hoksasimme itse joitain tehtäviä, joissa pelaajat tarvitsevat usein apua.

Pääsimme ulos huoneesta 73 minuutissa, eli suoritimme huoneen onnistuneesti. Todella hauskaa ja erittäin suositeltavaa! Tämän perusteella haluan ehdottomasti pelata pakohuonetta toistekin. Exit Roomilla on myös lapsille tarkoitettuja pakopelejä, joihin pääsevät pelaamaan jo 8-vuotiaat.

exitroomhelsinki.com

Sugoi

Keskelle Malmin teollisuusaluetta on puolestaan ilmestynyt kaikessa hiljaisuudessa jo kolmisen vuotta sitten japanilaistyylinen pelihalli. Valikoimassa on nelisenkymmentä räiskintä-, ajo-, urheilu-, puzzle-, tappelu- ja musiikkipeliä, ja kaikki ovat pelattavissa 9 euron (viikonloppuisin 11 euron) sisäänpääsymaksulla. Halliin on 12 vuoden ikäraja.

Kävimme Sugoissa perjantaina työporukalla, ja ihastuin erityisesti japanilaisiin musikkipeleihin.

Katselin Tokiossa ihaillen, kun paikalliset nuoret pelasivat juuri samanlaisia rummutus ja dj-pelejä sellaisella taidolla, että itse en uskaltanut edes kokeilla. Nyt pääsin siis kokeilemaan niitä turvallisessa ympäristössä ilman pelkoa itsensä nolaamisesta! Ja ne olivat juuri niin hauskoja kuin ajattelinkin.

Pääsin kokeilemaan myös yhtä klassikkoa: Guitar Hero. Ihan hävettää myöntää, etten ollut aiemmin pelannut sitäkään. Sellainen kutina nyt kyllä jäi, että näitä pitäisi päästä pelaamaan uudelleenkin. Ehkä jonain toisena tiimipäivänä taas!

sugoi.fi

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Kustantamo S&S

Tänään vietetään kansainvälistä tyttöjen päivää. Suomessa tytöillä on varmasti monin tavoin parempi asema kuin monessa muussa maassa, mutta täälläkin tuntuu tarpeelliselta muistuttaa, että myös tytöistä voi tulla ihan mitä tahansa he ikinä haluavatkaan ja että tyttöjen ja naisten ei tarvitse hyväksyä minkäänlaista vähättelyä pojilta tai miehiltä - eikä toisilta tytöiltä.

Koen, että isänä tehtäväni on muistuttaa siitä paitsi tytärtäni myös poikaani. En ylipäänsä ymmärrä, miten kenestäkään sisariaan ja äitiään arvostavasta pojasta voi kasvaa mies, joka halveksii ja aliarvioi tyttöjä ja naisia.

Haluan kasvattaa lapseni uskomaan, että heistä voi tulla aivan mitä tahansa, että sukupuolen ei tarvitse rajoittaa omia unelmia ja että sukupuoli ei ole myöskään syy estää toisia saavuttamasta heidän unelmiaan. Toivon todella, että kun lapsemme ovat aikuisia, ei ole enää lasikattoja ja tarvetta #metoo-liikkeille.

Tähän teemaan sopii hyvin myös ehdoton lukuvinkkini jokaiseen lapsiperheeseen, joissa on tyttöjä.

Tyttäremme sai keväällä syntymäpäivälahjaksi Kustantamo S&S:n suomeksi julkaiseman Iltasatuja Kapinallisille tytöille (Elena Favilli ja Francesca Cavallo), ja se ahmittiin iltasatuina kesän aikana. Kirjaan on tullut nyt samoilta kirjailijoilta jatko-osa, Iltasatuja kapinallisille tytöille 2.

Molemmat kirjat sisältävät sata voimaannuttavaa tositarinaa ihmellisistä naisista, jotka ovat olleet omalla alallaan merkittäviä ja esimerkillisiä esikuvia. Naisten tarinat ovat hyvin erilaisia, ja mukana on niin taiteilijoita, tieteen edelläkävijöitä, poliitikkoja, muinaisia hallitsijoita kuin urheilijoitakin. Yhteistä heille on, että he ovat kaikki olleet jollain tavalla poikkeuksellisia omana aikanaan.

On hauskaa, että mukana ei ole vain viihteen supertähtiä vaan myös suurelle yleisölle tuntemattomampiakin merkkinaisia. On erittäin tervettä kertoa lapsille, että menestyksen mittari ei ole kuuluisuus ja että julkisuus kuuluu vain harvoihin ammatteihin. Ja että tytön suurin haave voi hyvin olla tulla astronautiksi.

Tyttäremme on rakastanut kirjojen tarinoita. Siinä on jotain todella kiehtovaa, kun oikeasti eläneiden tai edelleen elossa olevien ihmisten tarinoita kerrotaan iltasadun muodossa. Hänelle on ollut myös tärkeää, että henkilöistä luetaan syntymä- ja kuolinvuodet ja sitten mietitään yhdessä, minkä ikäisenä henkilö on kuollut tai minkä ikäinen hän on tällä hetkellä. Tarinat ovat toisinaan surullisiakin mutta niin lyhyitä, että usein ehtii vielä lukea seuraavankin tarinan, ettei nukkumaan mennessä jää liian surullinen mieli.

Kirja on paitsi kirjoitettu kivasti, myös kuvitettu todella taidokkaasti. Jokaisen ihmenaisen tarina on kuvitettu yksilöllisesti ja niin kiinnostavasti, että kirjoja lukee mielellään ihan taidekirjanakin. Pyysin tytärtäni näyttämään lempitarinoitaan ykköskirjasta, ja hän taisi valita kuvien puolesta seuraavat:

Ada Lovelace - Matemaatikko

Alicia Alonso - Ballerina

Maud Stevens Wagner - Tautointitaitelija

Kakkoskirjan tarinoissa esitellään mm. Agatha Christie, Beyoncé, Angela Merkel, Ellen DeGeneresAudrey Hepburn, J. K. Rowling, Mata Hari ja Nefertiti.

Kenen tarinasta kuitenkin aloitettiin?

Madonna - Laulaja, lauluntekijä ja liikenainen

"Syntyipä kerran tähti kaupungissa, jonka joki halkoi kahtia. Hänen nimensä oli Madonna. Hän oli fiksu ja sai koulussa huippuarvosanoja. Hän kuitenkin tunsi aina olevansa erilainen kuin muut. Ennen kaikkea Madonna tiesi täsmälleen mitä halusi eikä antanut kenenkään vaikuttaa unelmiinsa..."

"Minäkin haluan olla isona niin kuin Madonna."

Voi rakas, se vaatii paljon työtä, mutta noilla lahjoilla ja päättäväisyydellä sinusta voi tulla mitä vain.

 

Saat Iltasatuja kapinalliselle tytöille 2 -kirjasta 40 %:n alennuksen ovh:sta koodilla "tyttojenpaiva" 14.10. saakka osoitteessa kustantamo.sets.fi/kirja/iltasatuja-kapinallisille-tytoille-2. Kirjalle jää siis hintaa 19,20 € + postikulut.

Ykkösosan löydät täältä: kustantamo.sets.fi/kirja/iltasatuja-kapinallisille-tytoille.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Puutarhamökkikausi päättyi virallisesti viime viikkoon. Mökillä kyllä käydään vielä puuhastelemassa silloin tällöin, mutta vedet on jo katkaistu. Nyt on siis paikallaan luoda katsaus päättyneeseen satokauteen ja pohtia, mikä toimi ja mikä ei.

Aloitetaan parhaasta onnistumisesta: kasvihuonekurkuista.

Kurkut kasvavat kasvihuoneessa erinomaisesti. Kurkkujen kanssa kävi keväällä kyllä jotain hassua ja siemenistä iti vain kaksi, joten saimme vain kaksi kurkkuköynnöstä. Syötävää ne tekivät hienosti, mutta ei olisi haitannut, vaikka kurkkuja olisi tullut enemmänkin. Ensi kesänä yritämme saada taas kolme kurkkuköynnöstä.

Todella hienosti kasvoivat myös avomaankurkut, joita meillä oli kaksi todella isossa saviruukussa ja yksi multasäkissä. Saviruukussa kasvaneet tuottivat satoa paremmin, ja myös avomaankurkkua söimme runsaasti pitkin kesää. Osa kurkuista on säilötty chilikurkuiksi ja pikkelsiksi jääkaappiin.

Tomaattien suhteen tulokset ovat ristiriitaiset. Tomaatteja meillä oli peräti 18, mutta ne eivät tehneet lainkaan niin paljon satoa kuin voisi kuvitella. Niitä olisi ehkä voinut leikellä ja latvoa reippaamminkin, sillä kasvihuone oli loppukesästä aikamoinen viidakko. Parhaan sadon tekivät keltainen Yellow Submarine ja punainen Zuckertraube. Oranssit Sungoldit olivat pieniä mutta aivan tajuttoman makeita ja aromaattisia.

Sen sijaan isommat tomaatit olivat aikamoisia pettymyksiä. Zlatava-lajike teki vain kymmenisen tomaattia, ja häränsydämiä piinasi alkuun latvamätä. Häränsydäntomaatteja taidettiin lopulta saada niitäkin kymmenisen kappaletta, mutta sanoisin, että panos-tuottosuhteen puolesta ei jatkoon.

Aivan ehdottomasti kertaluonteiseksi kokeiluksi jäävät cantaloupe-melonimme. Kolmesta kasvista vain yksi tuotti hedelmiä, niitä oli viisi ja ne olivat hieman greippiä isompia.

Makealta ja hyvältä meloni kyllä maistui ja hauska niitä oli kokeilla, mutta ei maksa ensi kesänä vaivaa.

Kerrotaan sitten samalla suurimmasta epäonnistumisestamme: kaaleista. Kasvatimme kasvatuslaatikossa keräkaalia, kukkakaalia ja ruusukaalia. Alkukesästä kaalit kasvoivat hienosti harson alla, mutta sitten ne alkoivat kasvaa niin korkeiksi, että harsoa ei saanut niiden päälle enää tiiviisti, ja niihin iski jokin kaaliperhonen (tmv.).

En tiedä, johtuiko epäonnistuminen juuri siitä, mutta sekä keräkaalit että kukkakaalit kasvoivat todella hitaasti, jäivät pieniksi ja lopulta mätänivät käsiin. Nekin kaalit, jotka näyttivät kasvavan (kuten alla oleva kukkakaali), ehtivät pilaantua ennen kuin ne olivat kypsiä. Ei jatkoon.

Vain ruusukaalit näyttävät selvinneen ja tuottavat myös kivasti satoa. Ruusukaali kypsyy melko myöhään, joten olemme keränneet niitä vasta kerran ja suurin osa sadosta on edelleen noukkimatta.

Mutta kyllähän ne ihan ruusukaaleilta näyttävät ja ovat myös maultaan todella hyviä! Näitä voisin kyllä laittaa myös ensi kesänä.

Perunan nostimme maasta muutama viikko sitten. Yksi kasvatuslaatikollinen siikliä tuotti muutaman kilon perunaa, ja ne ovat niin hyviä, että perunankasvatus saa jatkoa myös ensi kesänä. Kuvassa keskikesällä nostamamme "varhaisperunat". Syksyn lähestyessä kokoa oli tullut jo reippaasti lisää.

Sen sijaan porkkanat... ohhoh. Sato on vielä keräämättä, sillä sillä ei ole mikään kiire, mutta kun nyhdin muutaman porkkanan irti kasvatuslaatikosta, huomasin, että olemme kasvattanet lähinnä baby-porkkanoitakin pienempiä hammastikkuja.

Tässä on ehkä käynyt sellainen juttu, että porkkanat ovat kärsineet ahtaudesta, sillä niitä on harvennettu liian vähän. En aio luovuttaa näiden kanssa, ja ensi kesänä niitä on siis jaksettava myös harventaa. Maku on kuitenkin erittäin hyvä, eikä tänä kesänä edes porkkanakärpänen näytä iskeneen satoon.

Omia mansikoita saimme pari kourallista. Yhdessä laatikossa kasvaa muutama tupsu polka-lajiketta ja jotain ahomansikan kaltaista mutta sitä suurempaa lajiketta, josta en tiedä, mitä se on.

Vadelmia tuli tänä kesänä todella kivasti, ja saimme vadelma-aikaan päivittäin tai parin päivän välein rasiallisen tai pari marjoja. Ne olivat tänä vuonna myös supermakeita ja suuria ja niissä ei ollut lainkaan matoja.

Karhunvatut sen sijaan kärsivät kuivuudesta, ja marjoja ei tullut kuin muutama.

Saimme tänä vuonna kerättyä talteen myös muut marjat. Puna-, musta-, valko- ja viherherukoita saatiin kaikkia oikein kivasti, ja puna- ja valkoherukoita riitti myös pakastimeen. Karviaissato oli pieni.

Luumupuun sadosta emme viime kesänä päässeet nauttimaan lainkaan, sillä hedelmää tuli todella vähän. Tänä vuonna oli hyvä luumuvuosi, ja saimme supermakeaa keltaista luumua jopa muutaman kilon.

Myös omat herneet olivat todella makeat, ja ensi kesänä voisin laittaa hernettä tämän vuotista enemmänkin, jos vain johonkin saadaan mahtumaan.

Pitääkö ne omenat vielä mainita? Kyllä, niitäkin oli.

Näiden lisäksi Rouva keräsi talteen runsaasti basilikaa, oreganoa, timjamia, korianteria, rosmariinia ja lehtipersiljaa. Ja vähän tilliä.

Maa-artisokkaakin tulee reilusti, mutta sitä en kaiva esiin ennen kuin niiden varret alkavat lakastua. Olihan tässäkin jo aika lailla. Onneksi nyt saa levätä reilut puoli vuotta ennen kuin homma alkaa taas alusta.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Helsingin Siltasaaressa Hakaniemen torin tuntumassa sijaitsevasta Ipanaisen kirpparista on tullut vaivihkaa lempipaikkani lastenvaatteiden ja -kenkien ostamiseen. Poikkeamme kaupassa usein ohikulkiessamme ja olemme löytäneet sieltä lapsille monet kengät, mekot, housut ja paidat. Vaatteet kiertävät liikkeessä hyvin, ja käytännössä rekeissä ja hyllyissä on joka viikko uutta tavaraa.

No siinähän on juuri sopivat Gore-Tex-kengät syyskeleille!

Se puhelin taisi olla tuolta leikkialueelta. Pitää palauttaa sinne.

Kirpputorin konsepti on myös myyjälle loistava. Vaatteet ja lelut vain pakataan Ipanaiselta saatavaan kassiin, ja kaikki muu tehdään puolestasi: vaatteiden hinnoittelu, esillepano ja myymättä jääneiden vaatteiden kerääminen pois myyntijakson jälkeen. Myymättä jääneet vaatteet voi halutessaan lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Palvelun perusmaksu on 58 euroa, ja vaatteet ovat sillä hinnalla myynnissä kahdeksan päivää.

Ei ihmekään, että palvelu on niin suosittu, että tälläkin hetkellä seuraavat perusjaksot tulevat myyntiin vasta 3.12.2018. Viikoittain aukeaa myös pikajaksoja, joiden veloitus on 65 euroa. Pikajaksolla vaatteista maksetaan myös 50 %:n provisio, jota perusjaksossa ei makseta.

Vaikka annamme pieneksi käyneitä vaatteita eteenpäin tuttavillemme hyvin avokätisesti, aivan kaikkea emme saa heillekään kiertoon, ja varsinkin 86-senttisiä tai sitä pienempiä vaatteita tuntuu kaikilla olevan enemmän kuin tarpeeksi. Olen ihmetellyt usein, miten kenelläkään voi olla tarvetta ostaa vauvoille ja taaperoille uusia vaatteita, kun käytettyjäkin on tarjolla niin paljon, ettei edes ilmaiseksi kelpaa.

Vaatteet ehtivät olla käytössä pahimmillaan vain muutaman kuukauden ennen kuin ne jäävät pieniksi. Mekin olemme saaneet kavereiltamme niin valtavasti käytettyjä lastenvaatteita, että osa vaatteista on ehtinyt käydä jopa pieniksi ennen kuin niitä on ehditty pukea päälle kertaakaan.

Keräsin nyt kaikki alle 92-senttiset vaatteet kaapeista ja niiden päältä ja kiikutin ne Ipanaiseen. *) Ei niiden joukossa ollut juuri mitään mainitsemisen arvoista: bodyja, college-housuja, jotkin farkut, muutamat kengät ja kahdet 86-senttiset haalarit. Jännä nähdä, minkä verran niistä palautuu rahaa. Viimeksi myyntituotot olivat 250 euron luokkaa, mikä oli oikein hyvin, sillä toinen vaihtoehto olisi ollut kiikuttaa vaatteet Recciin tai Uffin laatikkoon.

Aaahhh.... miten voi tuntuakin näin hyvältä päästä eroon ylimäärisistä tavaroista?

Vaikka itselleni Ipanaisen kirppari on juuri nyt kaikkein tarpeellisin, liikkeen valikoimassa on myös monenlaista muuta lastentarviketta, kantovälinettä, potkupyörää ja reppua. Olemmekin löytäneet liikkeestä lahjoja useammalle pienelle ipanalle heidän syntymäpäivilleen.

Ipanaisen väki vinkkasi, että heillä on nyt myös uusittu verkkokauppa osoitteessa ipanainen.fi. Jos et siis pääse paikan päälle Siltasaareen, voit käydä liikkeessä online-ostoksilla. Ipanainen antoi myös 2 kpl 25 euron lahjakorttia verkkokauppaan, ja laitoin ne arvottavaksi Instagramin puolelle. Siispä kipin kapin Instan kautta Ipanaiseen!

*) Ipanainen tarjosi kirpparin perusjakson veloituksetta.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Nyt tuntuu siltä, että olemme kahdenkeskisen ajan tarpeessa. En tarkoita parisuhdeiltoja Rouvan kanssa vaan aikaa aivan toisen perheenjäsenen seurassa. 

Viime aikoina elämä on pyörinyt aika lailla herra 2-v:n ehdoilla, ja hänen tahtomisiaan ja ei-tahtomisiaan kuunnellaan edelleen päivittäin niin, että siinä jää isompi lapsi väkisinkin pienemmälle huomiolle. Ja vaikka mitään erityistä kriisiä ei olisi päällä, 2-vuotiaan kanssa ei voi kuitenkaan tehdä samoja asioita kuin ilman häntä.

Esimerkiksi nyt, kun vietin sekä lauantai- että sunnuntaipäivät kolmestaan lasten kanssa, teimme tietysti aivan erilaisia asioita kuin mitä olisimme voineet tehdä vain tytön kanssa kaksin.

Ei pidä ymmärtää tätäkään väärin: on lasten kanssa kolmestaankin paljon hyviä hetkiä, ja esimerkiksi tänään he leikkivät pitkät ajat yhdessä erittäin sopuisasti, ja myöhemmin iltapäivällä vietimme vielä pitkän tovin leikkipuistossa. Mutta sielläkin mentiin pienemmän ehdoilla, ja kun tyttö huuteli: "Isi kiipeä sinäkin tänne ylös kiipeilytelineeseen", oli vaan vastattava, että en voi, kun pitää olla auttamassa tätä pienempää ylös ja alas.

Isompi lapsi on kyllä hyväksynyt tilanteen eikä protestoi ainakaan ääneen, kun hänelle sanotaan, ettei voida tehdä jotain pikkuveljen vuoksi.

Olen tullut kuitenkin tästä viime aikoina jotenkin tosi surulliseksi. Kun kaikki tehdään jatkuvasti 2-vuotiaan ehdoilla, on vaikea muistaa, että 6-vuotiaskin kaipaisi joskus omaa aikaa isin tai äidin kanssa ja sitä, että asioita tehtäisiin välillä myös hänen ehdoillaan. Siihen on vaan viime aikoina ollut liian vähän mahdollisuuksia.

Rouvan palattua kotiin päätin, että teemme jotain ihan kahdestaan tytön kanssa, ja lähdimme Pokémon-jahtiin. Sain viime viikolla töistä uuden puhelimen, joten tyttö sai vanhan puhelimeni käyttöönsä. "Käyttöönsä" siinä mielessä, että sitä käytetään vain, kun sovitaan ja siinä ei ole sim-korttia. Sillä voi siis ottaa kuvia, ja kun itse jaan omasta puhelimestani nettiyhteyden, sillä voi pelata Pokémonia.

Ja olipa kivaa olla ihan kahdestaan. Kävellä tunnin ajan mihin huvittaa ja iloita uusista hahmoista, joita pelissä löytyi. Jutella rauhassa. Ottaa kuvia puista. 

Luulen, että tätä tehdään nyt useamminkin.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: A. Vogel

Syysflunssat ovat varsinkin lapsiperheissä jokavuotinen riesa, ja elimistön vastustuskykyä koetellaan flunssakauden iskiessä.

Tuntuu, että pieneltä nuhalta on täysin mahdoton välttyä, vaikka kuinka pesisi käsiään ja välttäisi koskettelemasta julkisissa paikoissa ovenkahvoja ja kaiteita paljain käsin.

Lapset on kyllä opetettu siihen, että kädet pestään aina päiväkotiin mennessä, kotiin tullessa, ennen ruokailua ja muutenkin pitkin päivää, mutta nenät vuotavat helposti silti pitkin syksyä ja talvea, ja pöpöt leviävät pärskeiden kautta.

Omaa vastustuskykyä on mahdollista parantaa myös riittävällä levolla ja ruokavaliolla. Pyrin lepäämään päivittäin kahdeksan tuntia, ja puhelimeni muistuttaa joka ilta nukkumaanmenosta klo 23. Ruokavaliotani voisin väittää terveelliseksi ja monipuoliseksi, mutta siitäkin huolimatta vastustuskyky voi pettää.

Pahin muistoni on kahden vuoden takaa, kun olin käytännössä jollain tavalla kipeänä lähes kolme kuukautta. Onnistuin saamaan jonkin viruksen, jonka seuraksena minulla oli jatkuvasti jokin infektio pään ja kaulan alueella. Oli nuhaa, kurkkukipua, äänen käheyttä, korvakipua, tulehduksia nielussa ja suun limakalvoilla ja turvotusta imusolmukkeissa. Varsinkin nyt, kun tarkoitukseni olisi esiintyä syksyllä ja talvella lauluyhtyeen kanssa, olisi ikävää joutua samanlaiseen kierteeseen. Viime vuonna kyllä vältyin vastaavalta.

Päätin nyt testata Vogelin Echinacea-purutabletteja ja kokeilla, vahvistaisivatko ne vastustuskykyäni. Purutabletit valmistetaan punahatusta, jonka kerrotaan parantavan tutkitusti vastustuskykyä ja jonka on havaittu merkittävästi ehkäisevän toistuvien hengitystieinfektioiden riskiä.

Esimerkiksi sveitsiläisten lastenlääkärien tutkimuksessa purutabletin käytön todettiin edistävän lasten ylähengitysteiden ja nielun alueen terveyttä, ja vastustuskyky parani yhdeksällä kymmenestä tutkimukseen osallistuneella lapsella. *)

Aivan vieras valmiste punahattu ei minulle ole. Joskus lapsena käytin Echinaforce-uutetta, joka taisi silloin olla appelsiininmakuisen ja siirappimaisen nesteen muodossa. Nämä purutabletit ovat kuitenkin huomattavasti helppokäyttöisempiä ja helpompia pitää mukanakin. Appelsiininmakuiset pastillit on makeutettu sorbitolilla, joten lapsen näkökulmasta ne ovat kuin karkkia söisi.

Syömme nyt siis tyttäreni kanssa purutabletteja päivittäin, hän yhden tabletin kolmesti päivässä, ja itse otan kaksi tablettia kolmesti päivässä - jos vain muistan.

Palaan joulukuussa aiheeseen ja raportoin, miten kävi: paraniko vastustuskyky ja millaisista nuhista, kurkkukivuista ja hengitystieinfektioista olemme tyttäreni kanssa kärsineet loppusyksyn aikana.

 

*Ogal M, Klein P, Schoop R. Echinacea for the Prevention of Respiratory Tract Infections in Children 4 - 12 years: A Randomized, Blind and Controlled Study. Sociéte Suisse de Pédiatrie (SSP, Poster), 24th May 2018, Lausanne, Switzerland.

Pages