Ladataan...
Isyyspakkaus

Joulu lähestyy, ja Rouva on kehitellyt taas uusia käyttötapoja jääkaapissa kuplivalle hapanjuurelleen. Uskoisitko, että joulutortutkin voi leipoa hapanjuureen? Rouvan Instagram-tilin kohokohdista löytyy muuten nyt myös videomuotoinen hapanjuurileipäkoulu!

Poimi lisäksi alta talteen ainakin parhaan mustikkapiirakan ja Järki Särki -kiusauksen reseptit!

"Alan kallistua siihen, että kaikki, mihin laittaa hapanjuurta, muuttuu kuin taikaiskusta paremmaksi. Eilen kokeilin tehdä hapanjuuresta joulutorttutaikinan, koska olin törmännyt ohjeeseen netissä alkuviikosta ja juurta riittää.

Rakastan hyviä joulutorttuja mutten ole erityinen torttumaakari: inhoan kaulimista, pöytään takertuvia pehmenneitä taikinanpaloja ja suorien linjojen leikkaamista, eivätkä odotukseni olleet kovin korkealla. Mutta! Taikina oli pehmeä mutta silti helppo muotoilla ja kaulita. Valmiit tortut olivat ällistyttävän ilmavia, suorastaan lehteviä mutta silti meheviä.

Kokeilin myös ensimmäisen kerran tämän syksyn hittimuotoa lumihiutaletorttua. Vaikka lopputulos ei nyt ollut samaa tasoa kuin @meillakotona_fi’n mallikuvissa, tämä muoto oli minusta huomattavasti tähtitorttua helpompi ja sopi hyvin tällaiselle suurpiirteiselle kaulijalle.

Mittasin kulhoon 220 grammaa puolikarkeita vehnäjauhoja ja 1/6 tl suolaa. Lisäsin 250 grammaa kylmää voita muutaman millin lastuina. Sitten nypin jauhot ja voin sekaisin niin, että voilastuja ikään kuin painetaan, venytetään jauhoihin. Tarkoitus on, että valmiissa taikinassa näkyisi vielä voiviiruja. Lopuksi tein voi-jauhoseokseen kuopan keskelle ja lisäsin siihen 100 grammaa kylmää hapanjuurta ja 50 grammaa jääkylmää vettä ja sekoitin taikinan palloksi vähin liikkein. Lopuksi muotoilin taikinan pieneksi levyksi, käärin kelmuun ja nostin jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Otin taikinan jääkaapista ja kaulin jauhotetulla pöydällä puolen metrin mittaiseksi kapeaksi suikaleeksi. Sitten taitoin taikinan kolmeen osaan, kaulin toiseen suuntaan samanlaiseksi puolen metrin suikaleeksi ja taitoin kasaan. Koska omassa taikinassani näkyi yhä juurikönttejä, kaulin vielä kerran puolen metrin suikaleeksi, taittelin kolmeen osaan ja nostin puoleksi tunniksi jääkaappiin.

Valmiit tortut leivoin yksinkertaisesti leikkaamalla taikinan kolmeen osaan ja kaulimalla osan kerrallaan, muut odottivat jääkaapissa vuoroaan.

Lopputulos oli kaikkien mieleen:

”Äiti, nämä ovat parhaita torttuja”, ylisti kuusivuotias.

”Aivan todella hyviä”, hämmästeli neljäkymmenvuotias torttuskeptikkomies.

#keittiössänyt #joulutortut #lumihiutaletortut #joulu

Alkuperäinen resepti on juurileipa.blogspot.com-blogista, jossa on loistavat välivaihekuvat taikinanteosta. Kiitos Tainalle hienosta reseptistä!

Lumihiutaletorttujen taittelun löydät puolestaan täältä: https://www.meillakotona.fi/reseptit/lumihiutaletortut. Ohje ja selkeät vaihekuvat ovat työkaverini @yassumaria’n käsialaa <3"

"Hoi kaikki hapanjuurileipävinkkejä kaivanneet! Olen nyt koostanut Storiesiin vaiheet, joilla operoin leipää kaksi kertaa viikossa. Kaikki kuvat ja videot löytyvät myös kohokohdista, eli jos asia ei ole juuri nyt ajankohtainen, voit palata siihen koska tahansa myöhemmin. Hyviä leipähetkiä <3 #keittiössänyt #leipäkouluhko #hapanjuurileipähulluus"

"Mies teki tänä syksynä testin: keräsi syyskuun lopussa laatikollisen omenoita suoraan puusta, kääri jokaisen sanomalehteen ja jätti mökin kuistille ajatuksella, josko muutama säilyisi. Käväisin tiistaina mökillä ja toin kotiin pussillisen. Miten täydellisiä ne ovatkaan! Jatkoimme juuri omenakautta joulukuulle! Ensi vuonna lisää tätä! #keittiössänyt #omenahulluus #puutarhamökki #sadonkorjuu #puutarhahulluus"

"Granaattiomenansiemenet näyttävät heti joululta, eikö? #keittiössänyt #iltapalahommia"

"Tämä mustikkapiirakka on kulkenut elämässäni parikymmentä vuotta, enkä voi uskoa, etten ole jakanut ohjetta täällä aiemmin. Olen bongannut ohjeen joskus tuhatsivuisesta Hyvä Kokki -kirjasta, jonka taisin saada ylioppilaslahjaksi, noh, hetki sitten. Kyseessä on reseptikirja, jossa ei ole ainoatakaan valokuvaa, eikä resepteistä kerrota mitään muuta kuin raaka-aineet ja valmistusvaiheet.

Reseptin nimi on ”hieno mustikkapiirakka”, ja se on melko perinteinen murotaikinapohja. Poikkeuksellista on se, ettei taikinaan tule leivinjauhetta. Pohja ei kohoa, mutta se ei myöskään ole tiivis vaan ihastuttavan elegantti. Itse ihastuin taikinaan jo siksi, että minulla on tapana leipoessa syödä raakaa murotaikinaa enkä pidä leivinjauheen mausta.

Sulata 3 dl mustikoita lävikössä.

Vatkaa 100 g huoneenlämpöistä voita ja 1,5 dl sokeria vaahdoksi. Lisää muna ja vatkaa tasaiseksi. Lisää 2 dl vehnäjauhoja ja sekoita nopeasti tasaiseksi.

Levitä taikina pienen, voidellun piirakkavuoan (halkaisija 24 cm) pohjalle ja esipaista pohjaa 200-asteisessa uunissa vajaa kymmenen minuuttia, kunnes pohja ei enää tartu sormiin muttei ole vielä kypsä.

Lisää valutetut sulat mustikat (juo mehu) pinnalle ja ripottele mustikoiden päälle vielä 1 rkl sokeria. Paista piirakka kypsäksi, noin 20 minuuttia, kunnes reunat ruskettuvat vähän.

Seurana voisi halutessaan syödä vaikka turkkilaista jogurttia, mutta itse syön ihan sellaisenaan. Siten se on kaikkein parasta <3

#keittiössänyt #mustikkapiirakka #mustikkapiirakkapäivä #instaresepi #leivonta"

"Omien omenapuiden mehua ns. riittää, joten glögi on tänäkin vuonna vaalea: litra omenamehua kattilaan, perään kaksi kanelitankoa, kolme tähtianista ja kolme kokonaista kardemummaa ja hetkeksi kiehumaan. Sitten virta pois, sekaan neljä ruokalusikallista hunajaa ja mukeihin. Nam! Niin ja jos haluaa, sekaan voi lorauttaa vähän viskiä, ei savuista. Hyvää esijoulua! #keittiössänyt #joulutulee #olemmevalmiina #joulu #glögi #joulufiilistely #esijoulu #lauantaiillanhuumaa"

"Paras ruoka-asia juuri nyt, kun keittiötäkään ei enää nykyisin tarvitse luututa puolta tuntia roiskeista! #granaattiomenahulluus #granaattiomena #tekniikkahallussa #satokausikalenteri #sesongissa"

"Koska täytettyjen paprikoiden ohjetta kyseltiin, tässä se nyt tulee, ainakin summittaisesti. Meillä syödään valtavasti suippopaprikoita ihan sellaisenaan ja leivän päällä, mutta aina joskus käytän niitä pohjana jääkaapin sekaisille asioille.

Tällä kertaa paistoin hienonnettua sipulia ja varsiselleriä hetken pannulla ja lisäsin lehtineen paloitellun kukkakaalin, josta suurin osa oli syöty jo aiemmin viikolla dippikastikeen kanssa eräänlaisena alkuruokana. Paistoin kasviksia hetken ja lisäsin sitten kourallisen lehtipersiljan hienonnettuja varsia, aiemmin keitettyjä kikherneitä ja keitetyn kvinoan jämät ja maustoin seoksen suolalla ja mustapippurilla.

Leikkasin paprikat pitkittäin, poistin siemenet ja ladoin pellille. Lusikoin täytteen paprikoiden päälle, murensin päälle kaapista löytyneen fetapaketin jämät ja mozzarellapallon, joka oli ostettu pizzan tekemistä varten, mutta pizza oli jäänyt leipomatta. Nostin pellin 200-asteiseen uuniin vajaaksi puoleksi tunniksi, niin että juusto ruskettui, ja sitten vain syömään.

#keittiössänyt #gastronaatti #jääkaapintyhjennys #metamorfoosi #ruokaajääkaapinaineista"

"Vähän niin kuin janssoninkiusaus, paitsi että kala olikin Järki-Särkeä, jonka valkosipuliversioon olen kehittänyt vakavan riippuvuuden.

Kuorin ja viipaloin kaksi sipulia. Halkaisin fenkolin, irrotin kerrokset toisistaan, huuhtaisin ja viipaloin. Kuullotin sipulia ja fenkolia pannulla öljyssä niin, että molemmat rentoutuivat, ja odottaessa kuorin ja suikaloin kilon perunoita, Nicolaa, tietenkin.

Sitten vain kumosin kaiken uunivuokaan, kaadoin perään purkillisen valkosipulilla maustettua Järki-Särkeä öljyineen ja lisäsin teelusikallisen suolaa ja muutaman kierroksen mustapippuria myllystä. Pöyhäisin kaiken käsin sekaisin ja aivan lopuksi kaadoin päälle purkillisen kermaa. 200 astetta, noin 40 minuuttia, kunnes pinta ruskettui sopivasti, olisi voinut ruskettua vähän enemmänkin.

Voisin ehkä elää tällä just nyt.

#keittiössänyt #perunavuoka #pottuhulluus #järkisärki"

"Asettelin näköjään salaattikukan :) Mutta persimoni ja mozzarella tykkäävät kyllä toisistaan, kun päälle lorauttaa oliiviöljyä ja rouhaisee suolaa ja pippuria. #keittiössänyt #persimoni #persimonikausi #persimonihulluus"

"Keitin taannoin kattilallisen oman mökin maa-artisokkia (tietenkin kuorineen) ja hurautin soseeksi. Soseesta sitten valmistui päivänä eräänä pikainen soppa.

Kuullotin kattilassa öljyssä kahta hienonnettua valkosipulinkynttä. Lisäsin 6 dl maa-artisokkasosetta, 3 dl vettä ja hetken mielijohteesta 3 rkl maapähkinävoita, kun purkki oli sopivasti pöydällä. Keitin hetken, lisäsin desin kermaa ja soseutin vielä nopeasti sauvasekoittimella. Lopuksi maustoin keiton suolalla ja valkopippurilla ja kaadoin kulhoihin. Ihan lopuksi ripottelin pinnalle (aiemmin) uunissa paahdettuja manteleita.

Nuorison mielipiteet jakaantuivat: kuusivuotias oli ”ihan täynnä” parin lusikallisen jälkeen, kaksivuotias lusikoi kuppinsa tyhjäksi. Vanhempi sukupolvi arvosti keiton samettisuutta ja sitä, että viimeistään nyt tuli todistettua, ettei moniulotteisia maa-artisokkia ole pakko kuoria edes keittoa varten, olettaen toki että ne saa hinkattua mullasta puhtaaksi.

Olen kiitollinen.

#keittiössänyt #maaartisokka #maaartisokkahulluus #sadonkorjuu"

"#paahtajanainen toki pitää ruusukaaleistakin eniten uunissa paahdettuina, mutta viime aikoina tämä kymmenen minuutin nuudeliwokki on kiilannut hyväksi kakkoseksi.

Paistan kahta viipaloitua sipulia muutaman minuutin öljyssä pannulla. Leikkaan rasiallisen (250 g) ruusukaaleja neljään osaan, lisään pannulle ja paistan hetken, niin että ruusukaalien leikkuupinnat ruskettuvat ja kaalien väri muuttuu kirkkaanvihreäksi. Maustan seoksen kevyesti suolalla (1/4 tl). Sekoitan kulhosssa 3 rkl maapähkinävoita, 2 rkl soijaa ja 1 rkl hunajaa.

Keitän, valutan ja huuhtaisen riisinuudelit (noin 150 g), sekoitan maapähkinäkastikkeen niiden joukkoon ja lisään kaiken pannulle. Sitten vain syömään!

Maistuu kohtuullisesti myös lapsille: vanhempi syö ruusukaalit, nuorempi nuudelit. Keskimäärin siis ihan hyvin :D

#keittiössänyt #ruusukaaliwokkia #ruusukaali #ruusukaalihulluus #satokausikalenteri"

"Kaupassa oli vielä niin tuuheita basilikapuskia, että surautin satsin #gastronaatti2-basilika-cashewtahnaa. Tänään se pääsi hapanjuurileivän päälle Brebirousse-juuston kanssa. #keittiössänyt #aamupalahommia #hapanjuurileipähulluus #brebirousse"

 

Rouva Instagramissa: @satu_koivisto

Sarjan edelliset osat:

 

Psst, jos et ole vielä ehtinyt ostaa Gastronaatti 2 -kirjaamme, löydät sen täältä: notofupublishing.com.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: HBO Nordic

Tiedän, mitä aion katsella joulun pyhinä. Historiallinen draamasarja Vikings jatkuu nimittäin jälleen uusin jaksoin HBO Nordicilla.

Alun perin kanadalaiselle History-kanavalle tuotettu Vikings on Suomessa saatavilla HBO Nordicilla, ja sen viidennen kauden uudet jaksot ilmestyvät palveluun nyt viikoittain. Luulen, että tekee hyvää paeta hetkeksi todellisuutta ja katsella, millaista elämää Pohjolassa elettin reilut tuhat vuotta sitten.

Sarjassa on jotain samaa kuin Game of Thronesissa mutta ilman yliluonnollisia asioita ja lohikäärmeitä.

Vikingisissä kiehtovaa on, että sen tapahtumat voisivat olla totta. Sarja on saanut inspiraationsa viikinkinsankari Ragnar Lothbrookista kertovista tarinoista, ja monet hahmot perustuvat oikeisiin viikinkeihin. Myös sarjan suuret tapahtumat pohjautuvat todellisiin historiallisiin tapahtumiin.

Raakuuteensa ja väkivaltaisuutensa vuoksi en edes yrittänyt katsoa sarjaa Rouvan kanssa, vaan aloin katsella sitä suosiolla yksikseni. Ja ehkä parempi niin muutenkin: nykyisin on kovin vaikeaa löytää yhteistä aikaa katsoa tv:tä, ja ne harvat sarjat, joita olemme katselleet yhdessä, ovat vieneet useita kuukausia saada päätökseen.

Sarjassa esiintyy myös suomalaisia näyttelijöitä, joista suurimmat roolit tekevät uusimmilla kausilla Peter Franzén ja Jasper Pääkkönen. Franzén esittää Harald Kaunotukkaa, josta tuli sittemmin Norjan ensimmäinen kuningas, ja Pääkkönen hänen pikkuveljeään Halvdan Mustaa. Oikeasti Halvdan Musta oli muuten Haralda Kaunotukan isä.

Vikingsiä katsoessa miettii toki, millaista Suomessa on ollut niihin aikoihin. Viikinkien retket ulottuivat myös meidän rannoillemme, ja viikinkien geeniperimää löytyy ilmeisesti täältä siinä missä muistakin Pohjoismaista, vaikka suomalaiset eivät itse viikinkejä olleet.

HBO Nordic heittikin ilmaan hauskan kysymyksen: Voisinko minä olla sukua viikingeille? No, aika kaukaiselta se ajatus tuntuu, mutta asiaa ei tarvitse kummemmin spekuloida. Sain nimittäin Vikings Blood Line Testin, ja lähetin sylkinäytteeni DNA-testejä tarjoavalle iGENEA:lle.

Olen ollut jo aiemmin kiinnostunut DNA-testistä, sillä onhan se kiehtovaa kuulla, mistä kaikkialta oma geeniperimä on saanut osia. Pystyn sijoittamaan omat esivanhempani kartalle vain muutaman sukupolven verran, ja siinä ei paljoa ole yllätyksiä. Veressäni sekoittuu ainakin Keski-Suomi, Karjala ja Häme, mutta olisipa hauska kuulla, jos esi-isiä löytyisi jostain aivan toiselta puolen maailmaa.

Viikinkien oletettuja ominaisuuksia en kuitenkaan itsessäni tunnista pituutta lukuun ottamatta. Viikingit lienevät nimittäin olleet jonkin verran nykymiesten keskimittaa lyhyempiä. En ole kuitenkaan erityisen seikkailunhaluinen ja sotaisa vaan pikemminkin turvallisuushakuinen ja konflikteja välttelevä. Joudun odottamaan tuloksia vielä määrittelemättömän ajan, joten palataan niihin myöhemmin.

Entä olisiko sinun veressäsi viikinkiverta? Voit tehdä saman testin, sillä HBO Nordic järjestää arvonnan, jonka palkintona on samainen iGENEA DNA-testi (arvo 499 €) ja lohdutuspalkintona kaksi kahden kuukauden katselukoodia HBO Nordiciin (arvo à 19,90 €). Voit osallistua arvontaa jättämällä alle terveisesi ja yhteystietosi 2.1.2019 mennessä. Arvonta suoritetaan 3.1.2019, ja sen säännöt löydät täältä.

 

hbonordic.com

igenea.com

Ladataan...
Isyyspakkaus

Helsingissä on kohistu nyt viikon ajan keskustakirjasto Oodin avautumisesta. "Joko olet käynyt...?" on ollut yleinen kysymys kaupunkilaisten huulilla.

Uusi kirjasto avautui yhdelle Helsingin keskeisimmistä paikoista: päärautatieaseman, Musiikkitalon ja Sanomatalon välittömään läheisyyteen. Se täytti suuren aukon, sekä fyysisesti että henkisesti, sillä Helsingin ydinkeskusta on kaivannut isoa kirjastotaloa, ja kirjaston tontti puolestaan oli aiemmin ratapihaa ja VR:n makasiinien purkamisen jälkeen joutomaata.

Massiivinen rakennus on ollu rakenteilla pitkään, ja aivan valmista ei ollut vielä viime viikon avajaisissakaan.

Julkisivun puupanelointi on vielä keskeneräinen, mutta lopputuloksesta saa jo hyvän käsityksen. Ja onhan tämä aika WOW!

Kirjasto on yhtä WOW! myös sisältä. Avaraa tilaa, orgaanisia muotoja, oleskelupaikkoja. Voin hyvin uskoa, että Oodista tulee suosittu olohuone kaupunkilaisille ja yksi kohteista, jotka kuuluvat vierailijoiden to do -listoille museoiden ja kirkkojen ohella.

Kirjaston avautuminen onkin noteerattu jopa ulkomaisessa lehdistössä, ja on ollut hienoa lukea, miten esimerkiksi New York Times ja The Guardian ovat kirjoittaneet isosti ja kiitellen siitä, miten maailman lukutaitoisin ja digitietoisin kansa investoi kansalaisiinsa tällä tavoin siinä missä vaikkapa Briteissä kirjastot ovat ollet viime vuosina säästökohde.

Ja kyllähän minun on sanottava (nyt tulee v-sana) näin veronmaksajana ja kahden lapsen isänä, että on ilo, että verovarojamme käytetään tällaisiin hankkeisiin. Erityisen iloinen olen tietysti siksi, että Oodi on se kirjasto, jota tulemme käyttämään jatkossa eniten ja omana kirjastonamme. Aiemmin käytimme useimmin Postitalossa sijainnutta Kymppikirjastoa, mutta sen kokoelma oli melko rajallinen, ja tilanakaan se ei ollut kovin miellyttävä.

Mutta nyt! On istuskelu- ja oleskelupaikkaa lueskeluun, pehmeää mattoa lautapelien pelaamiseen ja satuhuonetta lukemiseen pienten lasten kanssa. Keskellä kerrosta on myös kahvila, ja kesällä kahvilan vierestä aukeavat ovet ulkoilmaterassille, josta avautuu näköala Musiikkitalolle ja Eduskuntatalolle päin. Veikkaan, että siitä tulee suosittu oleskelupaikka, sillä kesällä aurinko paistaa terassille esteettömästi koko iltapäivän ja illan.

Kirjaston kirja- lehti- ja lautapelikokoelma (!) sijoittuu kirjaston kolmanteen kerrokseen. Ensimmäisessä kerroksessa on elokuvateatteri ja ravintola. Toinen kerros on varattu puolestaan kaikelle ei-niin-perinteiselle tekemiselle kirjastossa. Kerroksesta löytyy mm. yleisstudiota, valokuvaus- ja videostudio, soittotila, rumpukoppi, 3D-tulostimia, laserleikkuri, tarratulostin, lämpöprässi, ompelukoneita, saumureita ja rintanappikoneita...

Valitettavasti kakkoskerros oli avajaistilaisuuksien jälkeen suljettuna, ja aukeaa seuraavan kerran vasta joulun jälkeen.

Nyt otimme siis vain kasan lastenkirjoja, ja yhden lautapelin (Battle Sheep), jota ajattelin pelata tytön kanssa viimeistään jouluna.

Lasten kirjat olivat kivasti esillä matalissa laatikostoissa, ja lastenosasto oli muutenkin helposti saavutettavissa jopa rattaiden kanssa.

Siispä kiitos kaikille niille, joiden ansiota tämän kirjaston valmistuminen on! Vierailemme monien muiden tavoin varmasti jatkossakin!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Voi miten lapsukainen ilahtui, kun kerroin, että Katja Lahden Pikkis, rohkea pikku mörökölli on saanut jatko-osan! Pikkiksen tähän astisen elämän suurin seikkailu jatkaa tarinaa siitä, mihin edellinen kirja päättyi.

Pikkis pääsi kirjahyllyymme jo vuosi sitten, ja siitä tuli yksi tytön suosikkikirjoista. Hän halusi jopa ottaa sen mukaan eskarin kirjapäivänä, jolloin jokainen lapsi saa tuoda mukanaan jonkin lempikirjansa. Mietimme, että monikaan ei ehkä tuntisi kirjaa, ja olisi hauskaa suositella sitä myös hänen kavereilleen. Voi, miten väärässä olimmekaan! Pikkis oli tuttu ainakin kolmelle muulle tytölle samassa ryhmässä, mikä oli tietysti todella kivaa kuulla.

Nyt luimme Lahden uutukaisen, Pikkiksen tähänastisen elämän suurin seikkailu, heti, kun saimme kirjan käsiimme.

Pikkis on pieni mörökölli, joka elää metsässä perheensä kanssa ja hoitelee perheineen metsän asioita. Ensimmäisessä kirjassa Pikkis kerää jymykiviä, joita jokaisen nuoren mörököllin on ansaittava tekemällä asioita, jotka saattavat tuntua vähän jännittäviltä tai vaikeilta: uskaltaa tehdä oikein, kokeilla jotain uutta, tutustua johonkuhun uuteen, pyytää apua, osata pyytää anteeksi, auttaa jotakuta tuntematonta ja uskaltaa olla oma itsensä.

Eivätkös kuulostakin sellaisilta asioilta, joita myös aikuisten olisi hyvä oppia uudelleen?

Uudessa kirjassa Pikkiksen on määrä tavata kevään tullen paras ystävänsä Kirppa, mutta Kirppa ei saavukaan sovittuun paikkaan sovittuna aikana. Pikkis huolestuu ja pelkää, että Kirpalle on tapahtunut jotain pahaa. Jotain todella onkin hullusti, ja Pikkis lähtee seikkailulle metsän halki kohti Kirpan kotia ottamaan selvää, mistä on kyse.

Vauhdikas, hauska ja vähän jännittäväkin tarina oli lapsesta niin kiva, että sitä ei olisi malttanut lopettaa iltaisin. Lukemista riitti useammalle päivälle, mutta lopulta luimme lähes puolet kirjasta yhtenä iltana, sillä emme voineet jättää tarinaa enää kesken. Kyseisenä iltana nukkumaanmeno taisi venähtää vähän liian myöhäiseksi, mutta se, että hyvä kirja vie menessään on paras mahdollinen syy siihen.

Ensimmäisen kirjan tavoin tässäkin kirjassa on Annukka Palménin tunnelmallinen kuvitus.

Ja tästä kirjasta pidettiin vähintään yhtä paljon kuin edellisestä: "Minä haluan viedä tämän heti seuraavana kirjapäivänä eskariin", arvioi tyttö. Tämä taitaa olla suurin kunnianosoitus, jonka kirjailija voi saada.

Pikkis-kirjat ovat Katja Lahden omakustanteita, ja niitä voi ostaa Pikkiksen putiikista. Itse olen saanut molemmat kirjat arvostelukappeleina kirjailijalta.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Keskittyneitä ilmeitä ja piparin tuoksua. Pieni taikinapallo toisensa jälkeen katoaa vaivihkaa pienten leipojien suuhun.

Järjestimme taas perinteiset piparitalkoot tyttömme parhaille kavereille. Viime vuonna ne tosin jäivät väliin, sillä poikamme sairastui juuri edellisenä iltana. Siitä huolimatta piparinleipojat muistavat, että tätä on tehty jo useampana jouluna, ja piparin lepomista osataan odottaa.

Luottopiparireseptini on peräisin Hyvä kokki -kirjasta (WSOY 1995), josta se löytyy nimellä Joulupiparkakut I. Piparkakkumausteen sijaan laitan tosin mausteet ihan erillisinä. Piparkakkujen valmistamisessa on tärkeää muistaa, että taikina on tehtävä jo edellisenä päivänä, jotta jauhot ehtivät turvota ja taikina jähmettyä jääkaapissa riittävästi.

Piparkakut

Ainekset

  • 2 dl tummaa siirappia
  • 2 dl sokeria
  • 250 g voita
  • 2 tl kanelia
  • 2 tl inkivääriä
  • 1 tl neilikkaa
  • 2 tl pomeranssinkuorta
  • 2 tl kardemummaa
  • 1 kananmuna
  • 7 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl ruokasoodaa
  • 1/4 tl suolaa

Valmistaminen

  1. Kiehauta siirappi, sokeri, voi ja mausteet. Jäähdytä seos niin, että se ei enää polta sormia. Voit nopettaa sitä kylmällä vesihauteella
  2. Kun seos on jäähtynyt, lisää kananmuna siihen koko ajan vatkaten
  3. Sekoita vehnäjauhoihin sooda ja suola ja lisää jauhot taikinaan
  4. Anna taikinan kovettua viileässä seuraavaan päivään
  5. Kaaviloi taikina ohueksi levyksi, painele piparkakut muotilla ja laita ne leivinpaperin päälle
  6. Paista piparkakkuja 200-asteisessa uunissa n. 10 minuttia, mutta varo polttamasta pipareita.

Koristelen piparit tyypillisesti tomusokeritahnalla. Sen voi tehdä yksinkertaisesti vedestä ja tomusokerista, mutta paremmin kovettuvan koristelumassan saa käyttämällä kananmunanvalkuaista ja sitruunamehua.

Koristetahna

Ainekset

  • 1/2 sitruunan mehu
  • 1 kananmunan valkuainen
  • reilu 1/2 pkt tomusokeria

Valmistaminen

  1. Purista sitruunamehu ja erottele kananmunan valkuainen keltuaisesta. Laita sitruunamehu ja valkuainen kulhoon
  2. Lisää tomusokeria vähitellen sitruunamehuun ja valkuaiseen, kunnes massa tuntuu sopivan paksulta. Massa ei saa olla liian juoksevaa, jotta sillä voi tehdä kuvioita, muttei liian jähmeääkään, jotta se on mahdollista pursottaa pipareille.

Pursottamisessa voi käyttää pursotuspussia, leivinpaperista kääräistyä tötteröä tai pakastuspusseja. Tällä kertaa käytimme suljettavia pusseja, joiden kulmiin leikkasin pienet reiät.

Pipariteokset viimeisteltiin värikkäillä strösseleillä.

Ihastelimme Rouvan kanssa, miten isoja nämä eskarilaiset ja ekaluokkalaiset ovatkaan ja miten kivasti he osaavat jo olla yhdessä ilman mitään draamaa. Oli itse asiassa kuin lapsia olisi ollut vähemmän kuin yleensä, sillä meno oli huomattavasti leppoisampaa kuin normaalisti, kun lapset ovat kahdestaan kotona.

Olemme miettineet, että mikä siinä onkin, että kun olemme neljästään kotona, lapset kähisevät ja kitisevät ja härnäävät toisiaan, mutta jos kokoonpano on ihan mitä tahansa muuta - enemmän tai vähemmän lapsia tai aikuisia - he leikkivät sopuisammin. Jotenkin he keskittyvät silloin vähemmän toisiinsa, eikä kumpikaan ole niin mustasukkainen omista tavaroistaan.

Mutta hauska iltapäivä siis näiden piparien parissa, ja huomenna koristelu jatkuu vielä yhden kaverin kanssa, joka ei päässyt tänään paikalle.

Mutta hetkinen, mihinkäs se sinun koristeltu piparisi ja kaikki strösselit lautaselta katosivat?

Ladataan...
Isyyspakkaus

Lauluyhteeni St. Notes on esiintynyt syksyn aikana useammassa yksityistilaisuudessa, mutta nyt minulla on ilo kertoa, että voit nähdä meidät ensi viikolla myös kaikille avoimissa joulukonserteissa Espoossa ja Helsingissä!

Navalta Navalle on noin puoli tuntia kestävä koko perheelle tarkoitettu jouluinen musiikkinäytelmä, jossa pieni pingviini matkustaa etelänavalta pohjoisnavalle. Suomessa hän kohtaa joulupukin, tontun, yksisarvisen, pienen lapsen ja puhuvan lahjapaketin. Näytelmässä on lapsia ilahduttava jouluinen tarina ja useita jouluisia lauluja, joita olemme harjoitelleet jo syyskuusta lähtien.

Arvaapa, kuka esittää yksisarvista?

Pientä esimakua konsertista löydät Instagramista kenraaliharjoituksistamme.

Esitämme konsertin Espoossa Haukilahden monitoimitalolla ma 10.12. klo 18:30 ja la 15.12. klo 16:30. Sisäänpääsy konsertteihin on 4 € - tai sen verran mitä kukkaro kestää - ja sen voi jättää tasarahana possuun tai maksaa MobilePaylla.

Helsingissä konsertin voi nähdä su 16.12. Seurasaaren joulupolulla, jossa esiinnymme Seurasaaren juhlakentällä klo 14:45 ja 16:45. Joulupolulle on vapaa pääsy, ja tapahtumassa on useita puuhapisteitä ja esityksiä koko perheelle. Tapahtuman koko ohjelman löydät täältä.

Jos pääset tulemaan, olisi kiva, että kävisit kertomassa Facebookissa olevasi tulossa, ja pyytäisit myös kavereita mukaan!

Ja näin hienon mainosflyerin tein ihan itse.

Tervetuloa kuuntelemaan!

facebook.com/stnotes

Pages